Matti Rajala haluaa herät­tää keskustelua

Hevi­musii­kin pauha­tessa kuulok­keissa Matti Rajala näpyt­te­lee mieli­pi­de­kir­joi­tuk­sia ajan­koh­tai­sista aiheista eri lehtiin. Palaute kirjoi­tuk­sista on enim­mäk­seen myönteistä.

20.8.2021

MATTI RAJALA
Pöytyä
Veneen­ra­ken­taja
(työtön)

Pöytyä­läi­sestä Matti Raja­lasta tuli mieli­pi­de­kir­joit­taja vajaa kymme­nen vuotta sitten, kun hän toimi pääluot­ta­mus­mie­henä silloi­sessa työpaikassaan.

– Sen yrityk­sen ansiosta akti­voi­duin ay-toimin­taan. Minua moti­voi tietoi­suu­den lisää­mi­nen taval­li­selle kansalle, Rajala perus­te­lee into­aan lähet­tää kirjoi­tuk­si­aan eri lehtiin.

Hänen mieles­tään valta­me­diassa kuuluu turhan vahvasti työnan­ta­jaos­a­puo­len ääni.

– Jos työn­te­ki­jät eivät tuo esiin fakta­tie­toa esimer­kiksi Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den irtau­tu­mi­sesta työeh­to­so­pi­muk­sesta, niin kuka sitä sitten tuo, hän kysyy.

Tästä­kin teemasta Rajala kirjoitti yleisönosastoon.

– En saanut kirjoi­tus­tani läpi Turun Sano­miin, koska se oli silloin niin ajan­koh­tai­nen aihe ja siitä kirjoitti moni muukin.

Kirjoi­tus ei mennyt kuiten­kaan hukkaan. Se löysi paikan Auran­maan Viik­ko­leh­destä, joka on Loimaan seudulla kaksi kertaa viikossa ilmes­tyvä paikallislehti.

– Kaikki sinne lähet­tä­mäni kirjoi­tuk­set on julkaistu. Paikal­lis­leh­det otta­vat todella mielel­lään vastaan kirjoi­tuk­sia eri näkökulmista.

POSITIIVISEEN SÄVYYN

Rajala suosii mieli­pi­de­kir­joi­tuk­sis­saan tiivistä tyyliä. Kirjoi­tus ei saa koskaan olla liian pitkä, hän sanoo.

– Elämme nopeassa yhteis­kun­nassa, jossa ihmi­set eivät jaksa lukea pitkiä kirjoi­tuk­sia. Teks­tin pitää mahtua A4-arkille, jotta ihmi­sillä riit­tää mielen­kiinto lukea se loppuun.

Maalis­kuussa Turun Sano­missa julkais­tussa mieli­pi­de­kir­joi­tuk­ses­saan Rajala pohtii etäope­tuk­sen toimi­vuutta näin:

”Miten käsi­työtä opis­ke­leva voi oppia saman asian etäyh­tey­den väli­tyk­sellä kuin koulussa lähiopetuksena?”

Teks­tissä on vajaat 2 400 merk­kiä. Mieli­pi­de­kir­joi­tuk­sessa on syytä keskit­tyä olen­nai­seen, Rajala vinkkaa.

– Minul­la­kin on monta kertaa lähte­nyt teksti rönsyi­le­mään, mutta rönsyt on vaan pakko karsia pois, Rajala opastaa.

Hän pitää tärkeänä sitä, että kirjoit­taja pysyy asialinjalla.

– Yritän pitää kirjoi­tuk­sis­sani posi­tii­vi­sen näkö­kul­man. Kunnioi­tan vasta­puolta enkä mene henki­lö­koh­tai­suuk­siin, vaikka olem­me­kin asioista eri mieltä.

”LISÄÄ FAKTAA”

Rajala käsit­te­lee kirjoi­tuk­sis­saan aina jota­kin ajan­koh­taista asiaa. Aiheita hän saa esimer­kiksi kuun­nel­les­saan radiouutisia.

– Mieli­pi­de­kir­joi­tuk­sen laati­mi­nen vaatii pientä tutki­mista etukä­teen, etten vaan levitä mitään väärää tietoa. Se on tärkeää, Rajala sanoo.

Tänä vuonna Rajala on avan­nut sanai­sen arkkunsa muun muassa työhy­vin­voin­nista, äänes­tä­mi­sen tärkey­destä ja vuokra­työn ketjut­ta­mi­sesta. Juhan­nuk­seen mennessä häneltä oli julkaistu jo kuusi mielipidekirjoitusta.

– Joka vuosi en todel­la­kaan ole näin ahkera. Kunta­vaa­lit ja työmark­ki­noilla tapah­tu­vat muutok­set ovat akti­voi­neet minua. Kun on aiheita, olen aktii­vi­nen, hän sanoo.

Rajala laatii mieli­pi­de­kir­joi­tuk­sensa aiheesta riip­puen joko yksi­tyis­hen­ki­lönä, Pöytyän kunnan­val­tuu­tet­tuna tai Turun puusep­päin ammat­tio­sas­ton puheenjohtajana.

Hän ottaa kantaa myös sosi­aa­li­sessa mediassa. Sano­ma­leh­tien ylei­sön­osas­tot ovat hänelle kuiten­kin ensi­si­jai­nen kanava.

– Sosi­aa­li­sessa mediassa elämme omassa ay-kuplas­samme. Mistä muualta kuin mieli­pi­de­kir­joi­tuk­sista ne, jotka eivät kuulu liit­toon, saisi­vat tietoa, Rajala kysyy.

HEVIN TAHTIIN

Kun mieli­pi­de­kir­joi­tus on muhi­nut aikansa Raja­lan päässä, hän istuu tieto­ko­neen ääreen joko kotona tai ammat­tio­sas­ton toimistolla.

– Pistän kuulok­keet päähän ja laitan hyvää, erit­täin raskasta hevi­musiik­kia soimaan ja alan kirjoit­taa. Valmista syntyy taval­li­sesti 5–10 minuutissa.

Kirjoit­ta­mi­seen Rajala ei ole saanut eril­listä oppia, mutta kaik­kia aiheesta kiin­nos­tu­neita hän kehot­taa hakeu­tu­maan Murikka-opis­ton kirjoit­ta­mi­sen kursseille.

– Mitä enem­män kirjoi­tan, sitä omem­malta se tuntuu, Rajala toteaa.

Hän suosit­te­lee mieli­pi­de­kir­joit­ta­mista kaikille, joilla on asiaa.

– Meillä liik­kuu jatku­vasti suora­nai­sia valheita uuti­sot­si­koissa ja sosi­aa­li­sessa mediassa. Tarvit­semme lisää fakta­poh­jai­sia kirjoi­tuk­sia, Rajala linjaa.

VAIKUTTAVUUS PALKITSEE

Rajala saa mieli­pi­de­kir­joi­tuk­sis­taan enim­mäk­seen myön­teistä palau­tetta. Sitä tulee sähkö­pos­titse, Turun Sano­mien komment­ti­pals­talla ja Face­boo­kissa, jos hän on jaka­nut teks­tin siellä.

– On aina hyvä, jos kirjoi­tus herät­tää keskus­te­lua, on se sitten puolesta tai vastaan, hän sanoo.

Aina palaute ei ole asial­lista, mutta yöuni­aan Rajala ei kuiten­kaan ole menettänyt.

– Kerran minulle on jopa soitettu, koro­tettu ääntä ja haukuttu, mutta sano­taanko näin, että se kirjoi­tus meni kyllä oike­aan osoit­tee­seen, Rajala nauraa.

Hänestä työväes­tön asioista ei voi pitää liikaa ääntä.

– Uskon, että tietoi­suus esimer­kiksi siitä, mitä tarkoit­taa, jos yleis­si­tova työeh­to­so­pi­mus purkau­tuu, lisää järjes­täy­ty­nei­syyttä, koska kyse on rahasta ja työehdoista.

Kun kirjoi­tus on valmis lähe­tet­tä­väksi lehteen, Rajala kokee helpo­tuk­sen tunnetta.

– Olen saanut vietyä omat ajatuk­seni maail­malle. Jos joku vielä lukee kirjoi­tuk­seni ja reagoi siihen, sillä on ollut jotain vaikut­ta­vuutta. Sitä varten minä tätä teen.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ