Pesulassa myymä­län­hoi­ta­jana työsken­te­levä Sari Liukkonen on muisti­sai­raan äitinsä omais­hoi­taja. Päivät ovat pitkiä, mutta aiemmin kaukana asuneen äidin muutto samalle paikka­kun­nalle vähensi huolta.

14.6.2021

– Kyllähän ne päivät venäh­tävät pitkiksi, sanoo kerava­lainen Sari Liukkonen, 56.

Hän on muisti­sai­raan äitinsä Paula Heiskasen, 75, omais­hoi­taja ansio­töiden ohella. Liukkonen työsken­telee päivät Keravan SOL Pesulassa ja aamuin sekä illoin huolehtii äidistään.

– Aamulla käyn tekemässä hänelle aamupalan, hoidan lääkkeet ja mittaan sokerit, Liukkonen kertoo.

Päivällä ruoka­tauol­laan hän soittaa äidille ja muistuttaa jääkaap­piin tekemäs­tään voilei­västä. Töiden jälkeen on vuorossa päivän toinen vierailu äidin luo.

Äiti pärjää omassa asunnossa, kun tytär käy huoleh­ti­massa päivän perusasioista.

– Pitää vieressä katsoa, että hän syö ja ottaa lääkkeet, Liukkonen kertoo.

Päivä­työn aikataulut ovat sopineet omais­hoidon arkeen kohta­laisen hyvin. Hän on työsken­nellyt pesulassa vuodesta 2011.

– Työpäivä alkaa vasta kymme­neltä. Olen aamuih­minen, niin ennen töitä kerkeää tehdä kaikenlaista.

SARI LIUKKONEN

Kerava
Myymä­län­hoi­taja
SOL Pesula­pal­velut Oy
Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu
Helsingin Pesula­työn­te­kijät ao. 403

VÄLIMATKA KASVATTI HUOLTA

Äiti muutti tammi­kuussa Keravalle pitkä­ai­kai­selta kotipaik­ka­kun­nal­taan viiden tunnin ajomatkan takaa. Tarve muuttaa lähem­mäksi tytärtä alkoi tulla ilmi keväällä 2019.

– Kun menin käymään, huomasin, että viikon lääkkeet olivat syömättä, Liukkonen kertoo.

Tämän jälkeen äidille järjes­tet­tiin kunnal­lista kotihoitoa, mutta kokemukset palve­lusta eivät olleet hyviä. Hoita­jien käynnit olivat hyvin pikaisia. Onneksi apuna oli yksityinen hoitaja, joka teki viikoit­taiset ruokaos­tokset ja käytti äitiä lääkä­rissä ja verikokeissa.

Pitkä etäisyys ja jatkuva huoli äidin tilan­teesta vaiva­sivat mieltä.

– Pelkäsin, että jos hän lähtee hortoi­le­maan, miten sitten käy.

Viimeinen pisara oli kotihoidon tekemä erehdys, jonka takia äiti oli keväällä 2020 kolme kuukautta ilman reumalääkitystä.

– Päätin, että äiti tulee Keravalle asumaan, ja piste, Liukkonen kertoo.

Nykyi­ses­säkin arjessa Liukkonen kantaa äidistä huolta, mutta lähek­käin asuminen tuo turval­li­suuden tunnetta.

– Pitkä välimatka on sellainen stres­si­te­kijä, että hyvä kuin pääsi siitä eroon, Liukkonen sanoo.

Äiti suhtautui ennalta muuttoon päivästä riippuen hyväk­syen tai vastus­taen. Muuton jälkeen hän on vaikut­tanut tyyty­väi­seltä tilanteeseensa.

– Äiti on hyvin iloinen, kun menen käymään. Hän muistaa minut ja muut lähimmät sukulaiset, Liukkonen kertoo.

NAAPURILTA VINKKI SOPIMUSOMAISHOIDOSTA

Liukkonen teki alkuvuonna Keravan kaupungin kanssa sopimuksen omais­hoidon tuesta. Sopimuso­mais­hoi­dosta hän kuuli omassa taloyh­tiös­sään asuvalta omaishoitajalta.

– Naapurin innoit­ta­mana laitoin hakemuksen menemään, Liukkonen kertoo.

Sopimuso­mais­hoi­ta­jana hän saa reilun 400 euron palkkion, ja kunnan kuuluu tarjota palve­luja omais­hoidon tueksi.

Sopimuk­seen kuuluu myös hoitajan kolme vapaa­päivää kuukausit­tain, mutta niiden käytännön järjes­telyt ovat vielä kesken korona­ti­lan­teenkin takia. Vaihtoeh­toina ovat äidin vieminen vapaan ajaksi laitos­hoi­toon, korvaavan palvelun ostaminen palve­luse­te­lillä tai sopivan sijais­hoi­tajan löytäminen.

– Jotenkin ajattelen, että yksi tuttu sijais­hoi­taja olisi paras vaihtoehto, Liukkonen kertoo.

Tuttu ympäristö ja ihmiset sekä arjen rutiinit tuovat turvaa muistisairaalle.

VERTAISTUKEA LÖYTYI SATTUMALTA

Liukkonen on saanut vertais­tukea tilan­tee­seensa sattuman kautta. Äidin asunnolla käydes­sään hän tapasi rappu­käy­tä­vässä naapu­rissa asuvan Arja Virolaisen, joka on myös muisti­sai­raan omaishoitaja.

Kemiat sattuivat heti yksiin ja puhelin­nu­merot vaihdet­tiin saman tien.

– Ihan kuin olisi tunnettu pidem­päänkin. Hän on ollut tuki ja turva, Liukkonen kertoo.

Naapuri on myös hätäapuna, jos äidin luona sattuu jotain, eikä Liukkonen pääse lähte­mään hätiin. Pesula on yhden työntekijän pyörit­tämä, joten työpai­kalta lähte­minen ei ole helppoa.

– Pari kertaa olen pyytänyt Arjalta apua, Liukkonen kertoo.

Liukkonen on ollut yhtey­dessä myös alueen omais­hoi­ta­jayh­dis­tyk­seen, joka järjestää tuki- ja virkis­tys­toi­mintaa. Korona­ti­lan­teen helpot­taessa Liukko­sella on aikomus mennä äidin kanssa mukaan yhdis­tyksen toimintaan.

Suunni­tel­missa on myös hakea vapaa­eh­tois­apua omais­hoi­tajan työpäivän ajaksi, jotta äiti ei joutuisi olemaan päivit­täin yhdeksää tuntia itsekseen.

– Kävisi joku moikkaa­massa mutsia kerran tai kaksi viikossa, Liukkonen toivoo.

UIMISESTA YHTEINEN HARRASTUS

Liukkonen haluaa pitää ansio­töistä taukoa ollak­seen enemmän äidin kanssa. Siksi hän on jättänyt työnan­ta­jalle hakemuksen puolen vuoden vuorotteluvapaasta.

– Äiti on vielä nyt niin hyvässä kunnossa, että voisin ottaa pienen tauon töistä, Liukkonen sanoo.

Vesi on äidille mieluisa elementti, joten uimahal­lien avautu­mista koronan jälkeen odote­taan innolla.

– Uimisesta aion tehdä meidän viikoit­taisen harras­tuk­semme, Liukkonen kertoo.

Tulevai­suu­teen sisältyy myös äidin muutto, sillä hänen asuin­ta­lonsa menee ensi vuonna remont­tiin. Uusi asunto on jo löytynyt entistä lähempää tyttären kotia. Jatkossa välimatkaa on enää alle 400 metriä.

Äitiä tavan­neet sukulaiset ovat kerto­neet äidin olevan nyt entistä elinvoi­mai­sempi. Painokin on noussut, kun tytär huolehtii ruokailuista.

– Uskon, että äidin muutto lähelle oli hyvä ratkaisu, Liukkonen sanoo.

OMAISHOITAJA

• Henkilö, joka pitää huolta perheen­jä­se­nes­tään tai muusta lähei­ses­tään, joka sairau­desta, vammai­suu­desta tai muusta erityi­sestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjes­taan omatoimisesti.
• Selvi­tysten mukaan yli miljoona suoma­laista auttaa säännöl­li­sesti läheis­tään. Suomessa arvioi­daan olevan noin 350 000 omais­hoi­to­suh­detta, joissa läheinen on pääasial­linen auttaja.
• Työssä­käy­vistä noin kolmannes, eli 750 000 suoma­laista, huolehtii työn ohella lähei­ses­tään. Näissä omais­hoi­to­suh­teissa sitovuus vaihtelee satun­nai­sesta autta­mi­sesta jokapäi­väi­seen hoitoon.
• Kunnan kanssa sopimuksen omais­hoidon tuesta oli vuonna 2019 tehnyt noin 48 700 henkeä. Sopimuso­mais­hoi­ta­jista noin 70 prosenttia on naisia. Sopimuso­mais­hoidon yleisin syy on muistisairaus.
• Sopimuk­seen omais­hoidon tuesta kuuluu pääpiir­teis­sään omais­hoi­ta­jalle makset­tava palkkio, omais­hoitoa tukevat palvelut sekä omais­hoi­tajan 2–3 kuukausit­taista vapaapäivää.
  Lähde: Omais­hoi­ta­ja­liitto

Sadat tuhannet huoleh­tivat lähei­sis­tään työn ohella

Työikäisten omais­hoi­ta­jien tunnis­ta­mi­sessa ja tukemi­sessa on paran­net­tavaa. Joustot työpai­kalla ja kunnan tarjoamat palvelut ovat avaina­se­massa, kertoo projek­ti­pääl­likkö Miika Kataja Omaishoitajaliitosta.

Suoma­lai­sista noin 750 000 auttaa ja hoivaa lähei­siään työssä­käynnin ohella. Omais­hoi­ta­ja­liiton päivit­tämä luku perustuu Työter­veys­lai­toksen tutki­muk­seen Työ ja terveys Suomessa 2012, jonka mukaan 28 prosen­tilla työssä­käy­vistä oli huoleh­ti­mis­vas­tuita läheisistä.

Yleisimmin työikäinen omais­hoi­taja on 45–64-vuotias nainen, joka pitää huolta omista tai puoli­sonsa vanhemmista.

– Myös miesten toimi­minen omais­hoi­ta­jina on yleis­tynyt, kertoo projek­ti­pääl­likkö Miika Kataja Omais­hoi­ta­ja­liiton Rahkeet riittä­mään ‑hankkeesta, jonka tavoit­teena on vahvistaa työikäisten omais­hoi­ta­jien asemaa.

Omais­hoi­to­ti­lan­teet ovat monimuo­toisia ja sitovuus voi vaihdella satun­nai­sesta autta­mi­sesta jokapäi­väi­seen hoitoon. Omais­hoi­tajat ja hoidet­tavat henkilöt ovat kaike­ni­käisiä, ja omais­hoidon tarpeen syyt vaihte­levat laajasti.

Omais­hoi­dossa voi olla muun muassa erityistä tukea tarvit­seva lapsi, sairas­tunut puoliso tai tapatur­massa loukkaan­tunut muu läheinen. Osa omais­hoi­ta­jista pitää huolta toisella paikka­kun­nalla asuvasta lähei­sestä etäyh­teyk­sien avulla.

Pieni osa omais­hoi­ta­jista on tehnyt kunnan kanssa sopimuksen omais­hoidon tuesta. Sopimuksen piirissä on noin 50 000 henkeä, joista noin 21 000 on työikäisiä.

– Suurin osa omais­hoi­dosta tapahtuu viral­lisen omais­hoidon tuen ulkopuo­lella, Kataja toteaa.

OMAISHOITO TUNNISTETTAVA

Omais­hoi­to­ti­lan­teiden tunnis­ta­minen on haastavaa sekä yhteis­kunnan että yksilön tasolla. Omais­hoito käsite­tään usein vain sopimuso­mais­hoi­doksi, jolloin puhutaan pienestä osasta tukea tarvit­sevia omaishoitajia.

– Moni ei hae palve­luita tai tukea omassa omais­hoi­to­ti­lan­teessa, vaikka hoiva­teh­tävä voi olla hyvinkin sitova ja vaikuttaa merkit­tä­vällä tavalla arjen sujuvuu­teen, Kataja kertoo.

Hänen mukaansa työikäisten omais­hoi­ta­jien tukia on kehitetty hitaasti ilman järjes­tel­mäl­li­syyttä. Työikäisten omais­hoi­ta­jien ääni pitäisi saada vahvemmin kuulu­viin, jotta tarpeet tulisivat huomioiduiksi.

PALVELUT AVAINASEMASSA

Ansio­työn ja omais­hoidon yhteen­so­vit­ta­mi­sessa keskiössä ovat omais­hoi­to­ti­lan­teen vaati­mukset, työpaikan tarjoamat joustot sekä julkisen vallan tuottamat palvelut.

– Merkit­tävin edellytys on, että hoidet­ta­valla henki­löllä on laadukas sijais­hoito omais­hoi­tajan työpäivän aikana, Kataja kertoo.

Kunnan tehtävä olisi taata riittävä hoito omais­hoi­tajan työssä­käynnin ajalle, mutta usein työelä­mästä poistu­misen syynä on, että työpäivän ajaksi ei ole tarjolla sopivaa hoitoa.

Moni ei hae palve­luita tai tukea omassa omais­hoi­to­ti­lan­teessa, vaikka hoiva­teh­tävä voi olla hyvinkin sitova.

Parhaim­mil­laan toimiva omais­hoi­to­ti­lanne hyödyttää kaikkia osapuolia. Riittä­vien kunnal­listen palve­lujen avulla omais­hoi­taja voi keskittyä työhönsä, josta hän saa tarvit­taessa joustoja.

– Toimivat käytännöt hyödyt­tävät myös työnan­tajaa, sillä omais­hoi­taja on tutki­tusti sitou­tunut ja hyvä työntekijä, Kataja kertoo.

OMAISHOITO RAJAA ELÄMÄNPIIRIÄ

Omais­hoidon vaiku­tukset hoitajan talou­teen voivat olla merkit­täviä ja kertau­tuvia. Ansioiden pienen­tyessä myös eläke­ker­tymä ja ansio­si­don­naiset etuudet pienenevät.

– Joustojen käyttö, työajan sovit­ta­minen tai keven­tä­minen ovat yleensä suoraan pois työssä käyvän omais­hoi­tajan palkka­pus­sista, Kataja kertoo.

Omais­hoito voi rajata omais­hoi­tajan elämän­piiriä, sillä hoito­teh­tävän sitovuus vähentää omaa aikaa. Piiri pienenee myös työuran kannalta, sillä työn perässä muutta­minen voi olla vaikeaa.

– Usein hoivaan käytet­tävä aika on pois työstä palau­tu­mi­sesta tai esimer­kiksi opiske­lusta. Samalla omais­hoi­tajan urake­hitys voi kärsiä, Kataja toteaa.

KRITEERIT VAIHTELEVAT

Sopimuso­mais­hoidon tuki perustuu lakiin, mutta lainsää­täjä on jättänyt sopimus­kri­teerit ja toteu­tuksen pitkälti kuntien päätettäväksi.

– Monessa kunnassa kriteerit on asetettu niin tiukaksi, että työssä käyviä omais­hoi­tajia ei hyväk­sytä sopimuso­mais­hoidon piiriin, Kataja kertoo.

Tulossa oleva sote-uudistus voi toteu­tues­saan vähentää omais­hoi­ta­jien eriar­voi­suutta, sillä jatkossa soten järjes­täjiä on 293 kunnan sijaan 21 hyvin­voin­tia­luetta ja Helsingin kaupunki.

TYÖN MONIMUOTOISUUS HUOMIOITAVA

Erilaiset työn muodot pitäisi huomioida suunni­tel­taessa omais­hoi­ta­jien tarvit­semia tukia ja joustoja.

Nykyiset joustot sopivat parhaiten töihin, joissa voi muutenkin laajasti sovitella työai­ko­jaan. Kuntien tarjoamat palvelut puoles­taan auttavat parhaiten päivä­töitä tekeviä.

Esimer­kiksi tieto­työtä tekevän omais­hoi­tajan mahdol­li­suudet joustoihin ovat hyvin erilaiset kuin teolli­suu­dessa vuoro­töissä käyvän omaishoitajan.

Myös koronae­pi­demia on kohdellut eri alojen työnte­ki­jöitä eri tavoin. Omais­hoitoa tukevat palvelut vähen­tyivät varsinkin poikkeus­ajan alussa, joten moni omais­hoi­taja on joutunut jäämään pois töistä. Toisaalta korona-aika on voinut jopa helpottaa omais­hoi­toarkea lisää­mällä etätyömahdollisuuksia.

TIETOA JA TUKEA ON SAATAVILLA

Omais­hoidon kysymyksiä pohdis­ke­levia Kataja kehottaa tutus­tu­maan Omais­hoi­ta­ja­liiton verkko­si­vuilla tai Väestö­liiton Hyvä kysymys ‑sivus­tolla tarjolla olevaan tietoon.

Ensisi­jainen tuen antaja omais­hoi­to­per­heille on oma kunta, johon kannattaa olla yhtey­dessä heti, kun oma tilanne arveluttaa.

– Palve­lun­tar­peen arviointi auttaa kuvaa­maan ja jäsen­te­le­mään omaa hoiva­ti­lan­netta, vaikka ei päätyisi heti hakemaan omais­hoidon tukea, Kataja toteaa.

Omais­hoito puheeksi työpaikoilla

Lain mahdol­lis­tamia joustoja ei ole käytetty täysi­mit­tai­sesti. Myös asenteissa on paran­ta­misen varaa, kertoo ansio­työn ja omais­hoidon yhteen­so­vit­ta­mista selvit­tänyt profes­sori Laura Kalliomaa-Puha.

– Työn luonne vaikuttaa hurjasti siihen, miten hyvin omais­hoidon ja ansio­työn yhteen­so­vit­ta­minen onnistuu, toteaa sosiaa­lioi­keuden profes­sori Laura Kalliomaa-Puha Tampe­reen yliopistolta.

Kalliomaa-Puha on selvit­tänyt omais­hoidon ja ansio­työn yhteen­so­vit­ta­mista sosiaali- ja terveys­mi­nis­te­riön toimek­sian­nosta. Selvitys julkais­tiin alkuvuonna 2019.

Selvi­tyk­ses­sään Kalliomaa-Puha tuo esiin, että olemassa olevan lainsää­dännön mahdol­li­suudet eivät ole täysi­mit­tai­sesti käytössä.

Työso­pi­mus­laissa esimer­kiksi sääde­tään, että työnte­ki­jällä on oikeus tilapäi­seen palkat­to­maan poissao­loon pakot­ta­vissa perhettä kohdan­neissa tilanteissa.

Työso­pi­mus­lain mukaan työnan­tajan on myös pyrit­tävä järjes­tä­mään työt niin, että työntekijä voi jäädä määrä­ajaksi pois työstä hoita­maan läheistä. Tässäkin tapauk­sessa poissaolo on palkatonta.

UUSI OMAISHOITOVAPAA TULOSSA LAKIIN

Lainsää­dän­töön on tulossa muutoksia, jotka antavat omais­hoi­ta­jalle oikeuden olla poissa töistä myös kiireet­tö­missä tapauk­sissa. Perhe­va­paa­uu­dis­tuksen osana ollaan tuomassa käytän­töön EU:n Työelämän tasapaino ‑direk­tiivin vaatimus oikeu­desta viiden päivän vuosit­tai­seen palkat­to­maan vapaaseen.

– Omais­hoi­to­va­paassa kysymys on myös ei-yllät­tä­västä tilan­teesta, Kalliomaa-Puha sanoo.

Omais­hoi­ta­jien etujär­jestö Omais­hoi­ta­ja­liitto on kriti­soinut lakie­si­tystä, sillä esityksen mukaan omais­hoi­to­va­paalle voi jäädä vain niissä tapauk­sissa, kun avun tarvit­sija on lähio­mainen tai asuu samassa taloudessa.

Omais­hoi­ta­ja­liitto myös katsoo, että vapaan aikainen ansion­me­netys pitäisi korvata sairausvakuutuksesta.

TIETOA LISÄÄ JA ASENTEET KUNTOON

Tiedon puute ja asenteet ovat Kalliomaa-Puhan mukaan keskeinen omais­hoidon ja ansio­työn yhteen­so­vit­ta­misen este. Omasta omais­hoi­to­ti­lan­teesta voi olla hankala puhua työpaikalla.

– Ajatel­tai­siin vähän laajemmin, niin tunnis­tet­tai­siin, että tällaiset tilan­teet kosket­tavat lähes jokaista jossain elämän­vai­heessa, Kalliomaa-Puha toteaa.

Kun löytyy tahtoa, löytyy keinojakin.

Omais­hoi­to­ti­lan­teissa tarvitut joustot, palvelut ja tuki ovat usein saman­kal­taisia kuin pienten lasten vanhem­pien tarvit­semat. Mahdo­tonta omais­hoidon ja työelämän yhteen­so­vit­ta­misen ei siis pitäisi olla.

– Kun löytyy tahtoa, löytyy keino­jakin, Kalliomaa-Puha toteaa.

Parhaim­massa tilan­teessa työssä­käynti ja omais­hoito voivat olla toistensa vastapainoja.

– Monet omais­hoi­tajat kertovat, että on tärkeä henki­reikä päästä työmaailmaan.

SUKUPUOLITTUNUT HOIVA

Omais­hoito on myös sukupuolten tasa-arvokysymys.

– Juridista vastuuta ei ole, mutta käytän­nössä naisilla on yliedustus omais­hoi­ta­jina, Kalliomaa-Puha toteaa.

Pienten lasten kotihoito näkyy naisten ansio- ja urake­hi­tyk­sissä. Vastaavia vaiku­tuksia on myös omais­hoi­dolla. Talou­del­liset vaiku­tukset eivät siis jakaudu tasan sukupuolten kesken.

Omais­hoidon painot­tu­minen naisille voi vaikuttaa myös siihen, että miesval­tai­silla työpai­koilla omais­hoi­to­ky­sy­mysten nosta­minen esiin on hankalaa.

HOIVA USEIN LÄHEISTEN VARASSA

Suomessa hoivan järjes­tä­mis­vastuu on viime­kä­dessä julki­sella vallalla. Tästä huoli­matta järjes­telmä on monilta osin raken­tunut läheisten varaan. Tällöin puhutaan omaisolettamasta.

Kalliomaa-Puha antaa esimerkin omasta perhe­pii­ris­tään. Hänen Alzhei­merin tautia sairas­tava isänsä on saanut palve­luse­telin hoiva­ko­tiin, mutta hoito­paikan valinta on käytän­nössä lasten tehtävä. Järjes­telmää tunte­val­lekin on työlästä valita lähei­selle hyvä hoiva­koti loppuelämäksi.

– Omaiso­let­tama lisää painetta, että työssä­käyvän läheisen apua tarvitaan.

Kokonai­suu­des­saan omais­hoito on iso yhteis­kun­nal­linen kysymys. Suomessa on tavoit­teena työlli­syy­sas­teen nosta­minen samalla kun ikään­ty­neiden osuus väestössä suurenee ja hoiva­tar­peet kasvavat.

Selkeät pelisäännöt tarvitaan

Teolli­suus­liit­to­laiset omais­hoi­tajat ottavat liittoon yhteyttä yleensä talou­del­li­seen toimeen­tu­loon ja työjär­jes­te­lyihin liittyen.

Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­töyk­si­köstä kerro­taan, että omais­hoi­toon liittyvät yhtey­de­notot koskevat usein talou­del­li­seen turvaan esimer­kiksi sairaan lapsen pitkä­ai­kai­sessa hoito­ti­lan­teessa. Myös työai­kaan ja ‑vuoroihin liittyvät järjes­telyt ovat yhtey­den­ot­tojen aiheena.

Usein omais­hoidon ja työteh­tä­vien yhteen­so­vit­ta­mi­seen liittyvät vaikeudet olisi voitu välttää etukä­teen sopimalla. Jos työpai­kalla yhteis­toi­min­nassa sovitaan omais­hoi­to­ti­lan­tei­siin liitty­vistä pelisään­nöistä, järjes­telyt on helpompi toteuttaa ja ne ovat yhtäläiset kaikille työntekijöille.

Omais­hoidon ja työteh­tä­vien yhteen­so­vit­ta­minen on hankaa tilan­teissa, joissa esimer­kiksi tuotannon koneita ei voida sammuttaa, eikä työnte­ki­jöille ole etukä­teen suunni­teltu sijaisia. Myös esimer­kiksi maata­lous- ja metsä­alojen seson­ki­töissä sijais­jär­jes­telyt voivat olla hankalia urakka­tah­ti­sessa työssä.

OMAISHOITOTILANTEET YLEISTYVÄT

Suomessa ikään­ty­neen väestön osuus kasvaa kovalla vauhdilla. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaiden osuus väkilu­vusta oli 22,7 prosenttia. Tilas­to­kes­kuksen ennus­teen mukaan vastaava osuus on vuonna 2030 jo 26,3 prosenttia. Vuonna 1990 yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä oli 13,5 prosenttia.

Omais­hoi­to­ti­lan­teet ovat ikära­ken­teen muutoksen takia yleis­ty­neet ja yleis­tyvät jatkos­sakin. Laeissa ja työeh­to­so­pi­muk­sissa omais­hoito tunnis­te­taan kuitenkin heikosti.

Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­töyk­sikön tietojen mukaan omais­hoi­to­ti­lan­tei­siin liittyvät ongelmat johtuvat yleensä tiedon puutteesta. Työtä on vaikea järjes­tellä omais­hoi­dolle suotui­sam­maksi, jos tarpeet eivät ole tiedossa.

Kokonai­suuden kannalta olisi käytän­nöl­listä, että omais­hoi­to­per­heet, kunnat ja työpaikat kävisivät vuoro­pu­helua omais­hoi­to­ti­lan­teista. Kun tarvit­tavat tiedot ovat kaikilla osapuo­lilla, tuet ja joustot on helpompi suunnitella.

PELISÄÄNNÖT TYÖEHTOSOPIMUKSIIN

Optimissa tilan­teessa laki ohjaisi sopimaan omais­hoi­to­ti­lan­teiden pelisään­nöistä työeh­to­so­pi­muk­sissa, jotka olisivat pohja työpai­koilla käytä­viin keskus­te­luihin ja sopimiseen.

Työnte­ki­jöiden ja työpaik­kojen tietoja omais­hoi­dosta olisi mahdol­lista lisätä myös työter­veys­huol­lossa, jossa voitai­siin nykyistä laajemmin käsitellä perhe­ti­lan­teita muissakin kuin pienten lasten hoitoon liitty­vissä kysymyksissä.

Omais­hoi­toon liitty­vissä kysymyk­sissä voi olla yhtey­dessä Teolli­suus­liiton työympä­ristö- ja sosiaa­li­turva-asioiden päivys­tyk­seen, jonka puhelin­nu­mero on 020 690 449.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT PEKKA ELOMAA