Pesu­lassa myymä­län­hoi­ta­jana työs­ken­te­levä Sari Liuk­ko­nen on muis­ti­sai­raan äitinsä omais­hoi­taja. Päivät ovat pitkiä, mutta aiem­min kaukana asuneen äidin muutto samalle paik­ka­kun­nalle vähensi huolta.

14.6.2021

– Kyllä­hän ne päivät venäh­tä­vät pitkiksi, sanoo kera­va­lai­nen Sari Liuk­ko­nen, 56.

Hän on muis­ti­sai­raan äitinsä Paula Heis­ka­sen, 75, omais­hoi­taja ansio­töi­den ohella. Liuk­ko­nen työs­ken­te­lee päivät Kera­van SOL Pesu­lassa ja aamuin sekä illoin huoleh­tii äidistään.

– Aamulla käyn teke­mässä hänelle aamu­pa­lan, hoidan lääk­keet ja mittaan soke­rit, Liuk­ko­nen kertoo.

Päivällä ruoka­tauol­laan hän soit­taa äidille ja muis­tut­taa jääkaap­piin teke­mäs­tään voilei­västä. Töiden jälkeen on vuorossa päivän toinen vierailu äidin luo.

Äiti pärjää omassa asun­nossa, kun tytär käy huoleh­ti­massa päivän perusasioista.

– Pitää vieressä katsoa, että hän syö ja ottaa lääk­keet, Liuk­ko­nen kertoo.

Päivä­työn aika­tau­lut ovat sopi­neet omais­hoi­don arkeen kohta­lai­sen hyvin. Hän on työs­ken­nel­lyt pesu­lassa vuodesta 2011.

– Työpäivä alkaa vasta kymme­neltä. Olen aamuih­mi­nen, niin ennen töitä kerkeää tehdä kaikenlaista.

SARI LIUKKONEN

Kerava
Myymä­län­hoi­taja
SOL Pesu­la­pal­ve­lut Oy
Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu
Helsin­gin Pesu­la­työn­te­ki­jät ao. 403

VÄLIMATKA KASVATTI HUOLTA

Äiti muutti tammi­kuussa Kera­valle pitkä­ai­kai­selta koti­paik­ka­kun­nal­taan viiden tunnin ajomat­kan takaa. Tarve muut­taa lähem­mäksi tytärtä alkoi tulla ilmi keväällä 2019.

– Kun menin käymään, huoma­sin, että viikon lääk­keet olivat syömättä, Liuk­ko­nen kertoo.

Tämän jälkeen äidille järjes­tet­tiin kunnal­lista koti­hoi­toa, mutta koke­muk­set palve­lusta eivät olleet hyviä. Hoita­jien käyn­nit olivat hyvin pikai­sia. Onneksi apuna oli yksi­tyi­nen hoitaja, joka teki viikoit­tai­set ruokaos­tok­set ja käytti äitiä lääkä­rissä ja verikokeissa.

Pitkä etäi­syys ja jatkuva huoli äidin tilan­teesta vaiva­si­vat mieltä.

– Pelkä­sin, että jos hän lähtee hortoi­le­maan, miten sitten käy.

Viimei­nen pisara oli koti­hoi­don tekemä ereh­dys, jonka takia äiti oli keväällä 2020 kolme kuukautta ilman reumalääkitystä.

– Päätin, että äiti tulee Kera­valle asumaan, ja piste, Liuk­ko­nen kertoo.

Nykyi­ses­sä­kin arjessa Liuk­ko­nen kantaa äidistä huolta, mutta lähek­käin asumi­nen tuo turval­li­suu­den tunnetta.

– Pitkä väli­matka on sellai­nen stres­si­te­kijä, että hyvä kuin pääsi siitä eroon, Liuk­ko­nen sanoo.

Äiti suhtau­tui ennalta muut­toon päivästä riip­puen hyväk­syen tai vastus­taen. Muuton jälkeen hän on vaikut­ta­nut tyyty­väi­seltä tilanteeseensa.

– Äiti on hyvin iloi­nen, kun menen käymään. Hän muis­taa minut ja muut lähim­mät suku­lai­set, Liuk­ko­nen kertoo.

NAAPURILTA VINKKI SOPIMUSOMAISHOIDOSTA

Liuk­ko­nen teki alku­vuonna Kera­van kaupun­gin kanssa sopi­muk­sen omais­hoi­don tuesta. Sopi­muso­mais­hoi­dosta hän kuuli omassa talo­yh­tiös­sään asuvalta omaishoitajalta.

– Naapu­rin innoit­ta­mana laitoin hake­muk­sen mene­mään, Liuk­ko­nen kertoo.

Sopi­muso­mais­hoi­ta­jana hän saa reilun 400 euron palk­kion, ja kunnan kuuluu tarjota palve­luja omais­hoi­don tueksi.

Sopi­muk­seen kuuluu myös hoita­jan kolme vapaa­päi­vää kuukausit­tain, mutta niiden käytän­nön järjes­te­lyt ovat vielä kesken koro­na­ti­lan­teen­kin takia. Vaih­toeh­toina ovat äidin viemi­nen vapaan ajaksi laitos­hoi­toon, korvaa­van palve­lun osta­mi­nen palve­luse­te­lillä tai sopi­van sijais­hoi­ta­jan löytäminen.

– Joten­kin ajat­te­len, että yksi tuttu sijais­hoi­taja olisi paras vaih­toehto, Liuk­ko­nen kertoo.

Tuttu ympä­ristö ja ihmi­set sekä arjen rutii­nit tuovat turvaa muistisairaalle.

VERTAISTUKEA LÖYTYI SATTUMALTA

Liuk­ko­nen on saanut vertais­tu­kea tilan­tee­seensa sattu­man kautta. Äidin asun­nolla käydes­sään hän tapasi rappu­käy­tä­vässä naapu­rissa asuvan Arja Viro­lai­sen, joka on myös muis­ti­sai­raan omaishoitaja.

Kemiat sattui­vat heti yksiin ja puhe­lin­nu­me­rot vaih­det­tiin saman tien.

– Ihan kuin olisi tunnettu pidem­pään­kin. Hän on ollut tuki ja turva, Liuk­ko­nen kertoo.

Naapuri on myös hätä­apuna, jos äidin luona sattuu jotain, eikä Liuk­ko­nen pääse lähte­mään hätiin. Pesula on yhden työn­tekijän pyörit­tämä, joten työpai­kalta lähte­mi­nen ei ole helppoa.

– Pari kertaa olen pyytä­nyt Arjalta apua, Liuk­ko­nen kertoo.

Liuk­ko­nen on ollut yhtey­dessä myös alueen omais­hoi­ta­jayh­dis­tyk­seen, joka järjes­tää tuki- ja virkis­tys­toi­min­taa. Koro­na­ti­lan­teen helpot­taessa Liuk­ko­sella on aiko­mus mennä äidin kanssa mukaan yhdis­tyk­sen toimintaan.

Suun­ni­tel­missa on myös hakea vapaa­eh­tois­a­pua omais­hoi­ta­jan työpäi­vän ajaksi, jotta äiti ei joutuisi olemaan päivit­täin yhdek­sää tuntia itsekseen.

– Kävisi joku moik­kaa­massa mutsia kerran tai kaksi viikossa, Liuk­ko­nen toivoo.

UIMISESTA YHTEINEN HARRASTUS

Liuk­ko­nen haluaa pitää ansio­töistä taukoa ollak­seen enem­män äidin kanssa. Siksi hän on jättä­nyt työnan­ta­jalle hake­muk­sen puolen vuoden vuorotteluvapaasta.

– Äiti on vielä nyt niin hyvässä kunnossa, että voisin ottaa pienen tauon töistä, Liuk­ko­nen sanoo.

Vesi on äidille mieluisa elementti, joten uima­hal­lien avau­tu­mista koro­nan jälkeen odote­taan innolla.

– Uimi­sesta aion tehdä meidän viikoit­tai­sen harras­tuk­semme, Liuk­ko­nen kertoo.

Tule­vai­suu­teen sisäl­tyy myös äidin muutto, sillä hänen asuin­ta­lonsa menee ensi vuonna remont­tiin. Uusi asunto on jo löyty­nyt entistä lähem­pää tyttä­ren kotia. Jatkossa väli­mat­kaa on enää alle 400 metriä.

Äitiä tavan­neet suku­lai­set ovat kerto­neet äidin olevan nyt entistä elin­voi­mai­sempi. Paino­kin on nous­sut, kun tytär huoleh­tii ruokailuista.

– Uskon, että äidin muutto lähelle oli hyvä ratkaisu, Liuk­ko­nen sanoo.

OMAISHOITAJA

• Henkilö, joka pitää huolta perheen­jä­se­nes­tään tai muusta lähei­ses­tään, joka sairau­desta, vammai­suu­desta tai muusta erityi­sestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjes­taan omatoimisesti.
• Selvi­tys­ten mukaan yli miljoona suoma­laista auttaa sään­nöl­li­sesti läheis­tään. Suomessa arvioi­daan olevan noin 350 000 omais­hoi­to­suh­detta, joissa lähei­nen on pääasial­li­nen auttaja.
• Työs­sä­käy­vistä noin kolman­nes, eli 750 000 suoma­laista, huoleh­tii työn ohella lähei­ses­tään. Näissä omais­hoi­to­suh­teissa sito­vuus vaih­te­lee satun­nai­sesta autta­mi­sesta joka­päi­väi­seen hoitoon.
• Kunnan kanssa sopi­muk­sen omais­hoi­don tuesta oli vuonna 2019 tehnyt noin 48 700 henkeä. Sopi­muso­mais­hoi­ta­jista noin 70 prosent­tia on naisia. Sopi­muso­mais­hoi­don ylei­sin syy on muistisairaus.
• Sopi­muk­seen omais­hoi­don tuesta kuuluu pääpiir­teis­sään omais­hoi­ta­jalle makset­tava palk­kio, omais­hoi­toa tuke­vat palve­lut sekä omais­hoi­ta­jan 2–3 kuukausit­taista vapaapäivää.
  Lähde: Omais­hoi­ta­ja­liitto

Sadat tuhan­net huoleh­ti­vat lähei­sis­tään työn ohella

Työi­käis­ten omais­hoi­ta­jien tunnis­ta­mi­sessa ja tuke­mi­sessa on paran­net­ta­vaa. Jous­tot työpai­kalla ja kunnan tarjoa­mat palve­lut ovat avai­na­se­massa, kertoo projek­ti­pääl­likkö Miika Kataja Omaishoitajaliitosta.

Suoma­lai­sista noin 750 000 auttaa ja hoivaa lähei­si­ään työs­sä­käyn­nin ohella. Omais­hoi­ta­ja­lii­ton päivit­tämä luku perus­tuu Työter­veys­lai­tok­sen tutki­muk­seen Työ ja terveys Suomessa 2012, jonka mukaan 28 prosen­tilla työs­sä­käy­vistä oli huoleh­ti­mis­vas­tuita läheisistä.

Ylei­sim­min työi­käi­nen omais­hoi­taja on 45–64-vuotias nainen, joka pitää huolta omista tai puoli­sonsa vanhemmista.

– Myös mies­ten toimi­mi­nen omais­hoi­ta­jina on yleis­ty­nyt, kertoo projek­ti­pääl­likkö Miika Kataja Omais­hoi­ta­ja­lii­ton Rahkeet riit­tä­mään ‑hank­keesta, jonka tavoit­teena on vahvis­taa työi­käis­ten omais­hoi­ta­jien asemaa.

Omais­hoi­to­ti­lan­teet ovat moni­muo­toi­sia ja sito­vuus voi vaih­della satun­nai­sesta autta­mi­sesta joka­päi­väi­seen hoitoon. Omais­hoi­ta­jat ja hoidet­ta­vat henki­löt ovat kaike­ni­käi­siä, ja omais­hoi­don tarpeen syyt vaih­te­le­vat laajasti.

Omais­hoi­dossa voi olla muun muassa erityistä tukea tarvit­seva lapsi, sairas­tu­nut puoliso tai tapa­tur­massa louk­kaan­tu­nut muu lähei­nen. Osa omais­hoi­ta­jista pitää huolta toisella paik­ka­kun­nalla asuvasta lähei­sestä etäyh­teyk­sien avulla.

Pieni osa omais­hoi­ta­jista on tehnyt kunnan kanssa sopi­muk­sen omais­hoi­don tuesta. Sopi­muk­sen piirissä on noin 50 000 henkeä, joista noin 21 000 on työikäisiä.

– Suurin osa omais­hoi­dosta tapah­tuu viral­li­sen omais­hoi­don tuen ulko­puo­lella, Kataja toteaa.

OMAISHOITO TUNNISTETTAVA

Omais­hoi­to­ti­lan­tei­den tunnis­ta­mi­nen on haas­ta­vaa sekä yhteis­kun­nan että yksi­lön tasolla. Omais­hoito käsi­te­tään usein vain sopi­muso­mais­hoi­doksi, jolloin puhu­taan pienestä osasta tukea tarvit­se­via omaishoitajia.

– Moni ei hae palve­luita tai tukea omassa omais­hoi­to­ti­lan­teessa, vaikka hoiva­teh­tävä voi olla hyvin­kin sitova ja vaikut­taa merkit­tä­vällä tavalla arjen suju­vuu­teen, Kataja kertoo.

Hänen mukaansa työi­käis­ten omais­hoi­ta­jien tukia on kehi­tetty hitaasti ilman järjes­tel­mäl­li­syyttä. Työi­käis­ten omais­hoi­ta­jien ääni pitäisi saada vahvem­min kuulu­viin, jotta tarpeet tuli­si­vat huomioiduiksi.

PALVELUT AVAINASEMASSA

Ansio­työn ja omais­hoi­don yhteen­so­vit­ta­mi­sessa keskiössä ovat omais­hoi­to­ti­lan­teen vaati­muk­set, työpai­kan tarjoa­mat jous­tot sekä julki­sen vallan tuot­ta­mat palvelut.

– Merkit­tä­vin edel­ly­tys on, että hoidet­ta­valla henki­löllä on laadu­kas sijais­hoito omais­hoi­ta­jan työpäi­vän aikana, Kataja kertoo.

Kunnan tehtävä olisi taata riit­tävä hoito omais­hoi­ta­jan työs­sä­käyn­nin ajalle, mutta usein työelä­mästä pois­tu­mi­sen syynä on, että työpäi­vän ajaksi ei ole tarjolla sopi­vaa hoitoa.

Moni ei hae palve­luita tai tukea omassa omais­hoi­to­ti­lan­teessa, vaikka hoiva­teh­tävä voi olla hyvin­kin sitova.

Parhaim­mil­laan toimiva omais­hoi­to­ti­lanne hyödyt­tää kaik­kia osapuo­lia. Riit­tä­vien kunnal­lis­ten palve­lu­jen avulla omais­hoi­taja voi keskit­tyä työhönsä, josta hän saa tarvit­taessa joustoja.

– Toimi­vat käytän­nöt hyödyt­tä­vät myös työnan­ta­jaa, sillä omais­hoi­taja on tutki­tusti sitou­tu­nut ja hyvä työn­tekijä, Kataja kertoo.

OMAISHOITO RAJAA ELÄMÄNPIIRIÄ

Omais­hoi­don vaiku­tuk­set hoita­jan talou­teen voivat olla merkit­tä­viä ja kertau­tu­via. Ansioi­den pienen­tyessä myös eläke­ker­tymä ja ansio­si­don­nai­set etuu­det pienenevät.

– Jous­to­jen käyttö, työajan sovit­ta­mi­nen tai keven­tä­mi­nen ovat yleensä suoraan pois työssä käyvän omais­hoi­ta­jan palk­ka­pus­sista, Kataja kertoo.

Omais­hoito voi rajata omais­hoi­ta­jan elämän­pii­riä, sillä hoito­teh­tä­vän sito­vuus vähen­tää omaa aikaa. Piiri piene­nee myös työuran kannalta, sillä työn perässä muut­ta­mi­nen voi olla vaikeaa.

– Usein hoivaan käytet­tävä aika on pois työstä palau­tu­mi­sesta tai esimer­kiksi opis­ke­lusta. Samalla omais­hoi­ta­jan urake­hi­tys voi kärsiä, Kataja toteaa.

KRITEERIT VAIHTELEVAT

Sopi­muso­mais­hoi­don tuki perus­tuu lakiin, mutta lain­sää­täjä on jättä­nyt sopi­mus­kri­tee­rit ja toteu­tuk­sen pitkälti kuntien päätettäväksi.

– Monessa kunnassa kritee­rit on asetettu niin tiukaksi, että työssä käyviä omais­hoi­ta­jia ei hyväk­sytä sopi­muso­mais­hoi­don piiriin, Kataja kertoo.

Tulossa oleva sote-uudis­tus voi toteu­tues­saan vähen­tää omais­hoi­ta­jien eriar­voi­suutta, sillä jatkossa soten järjes­tä­jiä on 293 kunnan sijaan 21 hyvin­voin­tia­luetta ja Helsin­gin kaupunki.

TYÖN MONIMUOTOISUUS HUOMIOITAVA

Erilai­set työn muodot pitäisi huomioida suun­ni­tel­taessa omais­hoi­ta­jien tarvit­se­mia tukia ja joustoja.

Nykyi­set jous­tot sopi­vat parhai­ten töihin, joissa voi muuten­kin laajasti sovi­tella työai­ko­jaan. Kuntien tarjoa­mat palve­lut puoles­taan autta­vat parhai­ten päivä­töitä tekeviä.

Esimer­kiksi tieto­työtä teke­vän omais­hoi­ta­jan mahdol­li­suu­det jous­toi­hin ovat hyvin erilai­set kuin teol­li­suu­dessa vuoro­töissä käyvän omaishoitajan.

Myös koro­nae­pi­de­mia on kohdel­lut eri alojen työn­te­ki­jöitä eri tavoin. Omais­hoi­toa tuke­vat palve­lut vähen­tyi­vät varsin­kin poik­keus­a­jan alussa, joten moni omais­hoi­taja on joutu­nut jäämään pois töistä. Toisaalta korona-aika on voinut jopa helpot­taa omais­hoi­toar­kea lisää­mällä etätyömahdollisuuksia.

TIETOA JA TUKEA ON SAATAVILLA

Omais­hoi­don kysy­myk­siä pohdis­ke­le­via Kataja kehot­taa tutus­tu­maan Omais­hoi­ta­ja­lii­ton verk­ko­si­vuilla tai Väes­tö­lii­ton Hyvä kysy­mys ‑sivus­tolla tarjolla olevaan tietoon.

Ensi­si­jai­nen tuen antaja omais­hoi­to­per­heille on oma kunta, johon kannat­taa olla yhtey­dessä heti, kun oma tilanne arveluttaa.

– Palve­lun­tar­peen arviointi auttaa kuvaa­maan ja jäsen­te­le­mään omaa hoiva­ti­lan­netta, vaikka ei päätyisi heti hake­maan omais­hoi­don tukea, Kataja toteaa.

Omais­hoito puheeksi työpaikoilla

Lain mahdol­lis­ta­mia jous­toja ei ole käytetty täysi­mit­tai­sesti. Myös asen­teissa on paran­ta­mi­sen varaa, kertoo ansio­työn ja omais­hoi­don yhteen­so­vit­ta­mista selvit­tä­nyt profes­sori Laura Kalliomaa-Puha.

– Työn luonne vaikut­taa hurjasti siihen, miten hyvin omais­hoi­don ja ansio­työn yhteen­so­vit­ta­mi­nen onnis­tuu, toteaa sosi­aa­lioi­keu­den profes­sori Laura Kallio­maa-Puha Tampe­reen yliopistolta.

Kallio­maa-Puha on selvit­tä­nyt omais­hoi­don ja ansio­työn yhteen­so­vit­ta­mista sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riön toimek­sian­nosta. Selvi­tys julkais­tiin alku­vuonna 2019.

Selvi­tyk­ses­sään Kallio­maa-Puha tuo esiin, että olemassa olevan lain­sää­dän­nön mahdol­li­suu­det eivät ole täysi­mit­tai­sesti käytössä.

Työso­pi­mus­laissa esimer­kiksi sääde­tään, että työn­te­ki­jällä on oikeus tila­päi­seen palkat­to­maan pois­sao­loon pakot­ta­vissa perhettä kohdan­neissa tilanteissa.

Työso­pi­mus­lain mukaan työnan­ta­jan on myös pyrit­tävä järjes­tä­mään työt niin, että työn­tekijä voi jäädä määrä­ajaksi pois työstä hoita­maan läheistä. Tässä­kin tapauk­sessa pois­saolo on palkatonta.

UUSI OMAISHOITOVAPAA TULOSSA LAKIIN

Lain­sää­dän­töön on tulossa muutok­sia, jotka anta­vat omais­hoi­ta­jalle oikeu­den olla poissa töistä myös kiireet­tö­missä tapauk­sissa. Perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen osana ollaan tuomassa käytän­töön EU:n Työelä­män tasa­paino ‑direk­tii­vin vaati­mus oikeu­desta viiden päivän vuosit­tai­seen palkat­to­maan vapaaseen.

– Omais­hoi­to­va­paassa kysy­mys on myös ei-yllät­tä­västä tilan­teesta, Kallio­maa-Puha sanoo.

Omais­hoi­ta­jien etujär­jestö Omais­hoi­ta­ja­liitto on kriti­soi­nut lakie­si­tystä, sillä esityk­sen mukaan omais­hoi­to­va­paalle voi jäädä vain niissä tapauk­sissa, kun avun tarvit­sija on lähio­mai­nen tai asuu samassa taloudessa.

Omais­hoi­ta­ja­liitto myös katsoo, että vapaan aikai­nen ansion­me­ne­tys pitäisi korvata sairausvakuutuksesta.

TIETOA LISÄÄ JA ASENTEET KUNTOON

Tiedon puute ja asen­teet ovat Kallio­maa-Puhan mukaan keskei­nen omais­hoi­don ja ansio­työn yhteen­so­vit­ta­mi­sen este. Omasta omais­hoi­to­ti­lan­teesta voi olla hankala puhua työpaikalla.

– Ajatel­tai­siin vähän laajem­min, niin tunnis­tet­tai­siin, että tällai­set tilan­teet kosket­ta­vat lähes jokaista jossain elämän­vai­heessa, Kallio­maa-Puha toteaa.

Kun löytyy tahtoa, löytyy keinojakin.

Omais­hoi­to­ti­lan­teissa tarvi­tut jous­tot, palve­lut ja tuki ovat usein saman­kal­tai­sia kuin pien­ten lasten vanhem­pien tarvit­se­mat. Mahdo­tonta omais­hoi­don ja työelä­män yhteen­so­vit­ta­mi­sen ei siis pitäisi olla.

– Kun löytyy tahtoa, löytyy keino­ja­kin, Kallio­maa-Puha toteaa.

Parhaim­massa tilan­teessa työs­sä­käynti ja omais­hoito voivat olla tois­tensa vastapainoja.

– Monet omais­hoi­ta­jat kerto­vat, että on tärkeä henki­reikä päästä työmaailmaan.

SUKUPUOLITTUNUT HOIVA

Omais­hoito on myös suku­puol­ten tasa-arvokysymys.

– Juri­dista vastuuta ei ole, mutta käytän­nössä naisilla on ylie­dus­tus omais­hoi­ta­jina, Kallio­maa-Puha toteaa.

Pien­ten lasten koti­hoito näkyy nais­ten ansio- ja urake­hi­tyk­sissä. Vastaa­via vaiku­tuk­sia on myös omais­hoi­dolla. Talou­del­li­set vaiku­tuk­set eivät siis jakaudu tasan suku­puol­ten kesken.

Omais­hoi­don painot­tu­mi­nen naisille voi vaikut­taa myös siihen, että mies­val­tai­silla työpai­koilla omais­hoi­to­ky­sy­mys­ten nosta­mi­nen esiin on hankalaa.

HOIVA USEIN LÄHEISTEN VARASSA

Suomessa hoivan järjes­tä­mis­vas­tuu on viime­kä­dessä julki­sella vallalla. Tästä huoli­matta järjes­telmä on monilta osin raken­tu­nut läheis­ten varaan. Tällöin puhu­taan omaisolettamasta.

Kallio­maa-Puha antaa esimer­kin omasta perhe­pii­ris­tään. Hänen Alzhei­me­rin tautia sairas­tava isänsä on saanut palve­luse­te­lin hoiva­ko­tiin, mutta hoito­pai­kan valinta on käytän­nössä lasten tehtävä. Järjes­tel­mää tunte­val­le­kin on työlästä valita lähei­selle hyvä hoiva­koti loppuelämäksi.

– Omai­so­let­tama lisää painetta, että työs­sä­käy­vän lähei­sen apua tarvitaan.

Koko­nai­suu­des­saan omais­hoito on iso yhteis­kun­nal­li­nen kysy­mys. Suomessa on tavoit­teena työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­nen samalla kun ikään­ty­nei­den osuus väes­tössä suure­nee ja hoiva­tar­peet kasvavat.

Selkeät peli­sään­nöt tarvitaan

Teol­li­suus­liit­to­lai­set omais­hoi­ta­jat otta­vat liit­toon yhteyttä yleensä talou­del­li­seen toimeen­tu­loon ja työjär­jes­te­lyi­hin liittyen.

Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­töyk­si­köstä kerro­taan, että omais­hoi­toon liit­ty­vät yhtey­de­no­tot koske­vat usein talou­del­li­seen turvaan esimer­kiksi sairaan lapsen pitkä­ai­kai­sessa hoito­ti­lan­teessa. Myös työai­kaan ja ‑vuoroi­hin liit­ty­vät järjes­te­lyt ovat yhtey­den­ot­to­jen aiheena.

Usein omais­hoi­don ja työteh­tä­vien yhteen­so­vit­ta­mi­seen liit­ty­vät vaikeu­det olisi voitu vält­tää etukä­teen sopi­malla. Jos työpai­kalla yhteis­toi­min­nassa sovi­taan omais­hoi­to­ti­lan­tei­siin liit­ty­vistä peli­sään­nöistä, järjes­te­lyt on helpompi toteut­taa ja ne ovat yhtä­läi­set kaikille työntekijöille.

Omais­hoi­don ja työteh­tä­vien yhteen­so­vit­ta­mi­nen on hankaa tilan­teissa, joissa esimer­kiksi tuotan­non koneita ei voida sammut­taa, eikä työn­te­ki­jöille ole etukä­teen suun­ni­teltu sijai­sia. Myös esimer­kiksi maata­lous- ja metsä­alo­jen seson­ki­töissä sijais­jär­jes­te­lyt voivat olla hanka­lia urak­ka­tah­ti­sessa työssä.

OMAISHOITOTILANTEET YLEISTYVÄT

Suomessa ikään­ty­neen väes­tön osuus kasvaa kovalla vauh­dilla. Vuonna 2020 yli 65-vuotiai­den osuus väki­lu­vusta oli 22,7 prosent­tia. Tilas­to­kes­kuk­sen ennus­teen mukaan vastaava osuus on vuonna 2030 jo 26,3 prosent­tia. Vuonna 1990 yli 65-vuotiai­den osuus väes­töstä oli 13,5 prosenttia.

Omais­hoi­to­ti­lan­teet ovat ikära­ken­teen muutok­sen takia yleis­ty­neet ja yleis­ty­vät jatkos­sa­kin. Laeissa ja työeh­to­so­pi­muk­sissa omais­hoito tunnis­te­taan kuiten­kin heikosti.

Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­töyk­si­kön tieto­jen mukaan omais­hoi­to­ti­lan­tei­siin liit­ty­vät ongel­mat johtu­vat yleensä tiedon puut­teesta. Työtä on vaikea järjes­tellä omais­hoi­dolle suotui­sam­maksi, jos tarpeet eivät ole tiedossa.

Koko­nai­suu­den kannalta olisi käytän­nöl­listä, että omais­hoi­to­per­heet, kunnat ja työpai­kat kävi­si­vät vuoro­pu­he­lua omais­hoi­to­ti­lan­teista. Kun tarvit­ta­vat tiedot ovat kaikilla osapuo­lilla, tuet ja jous­tot on helpompi suunnitella.

PELISÄÄNNÖT TYÖEHTOSOPIMUKSIIN

Opti­missa tilan­teessa laki ohjaisi sopi­maan omais­hoi­to­ti­lan­tei­den peli­sään­nöistä työeh­to­so­pi­muk­sissa, jotka olisi­vat pohja työpai­koilla käytä­viin keskus­te­lui­hin ja sopimiseen.

Työn­te­ki­jöi­den ja työpaik­ko­jen tietoja omais­hoi­dosta olisi mahdol­lista lisätä myös työter­veys­huol­lossa, jossa voitai­siin nykyistä laajem­min käsi­tellä perhe­ti­lan­teita muis­sa­kin kuin pien­ten lasten hoitoon liit­ty­vissä kysymyksissä.

Omais­hoi­toon liit­ty­vissä kysy­myk­sissä voi olla yhtey­dessä Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ristö- ja sosi­aa­li­turva-asioi­den päivys­tyk­seen, jonka puhe­lin­nu­mero on 020 690 449.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT PEKKA ELOMAA