KOKIJA: Tukihenkilö Tommy Holmblad: ”Pojilla on hauskaa, ja vanhemmat saavat samalla hiukan levätä”

teollisuusliitto

”Parasta tässä on, kun näkee ilon toisen kasvoilla”, sanoo Tommy Holmblad, kahden kehitysvammaisen nuoren vapaaehtoinen tukihenkilö.

19.5.2021

KUVA YLLÄ: Love ja Tommy laittavat tanssiksi. Tällä kertaa  1990-luvun megahitin Boombastikin Mr. Bean-version tahtiin.  

Tänään ei ole tavallinen päivä, vaan Loven 13-vuotispäivä. Syntymäpäivän ohjelma on suunniteltu tarkkaan, ja sankari on esitellyt yksityiskohtaisen suunnitelman jo etukäteen. Näin on yleensä toimittu, Tommy Holmblad kertoo.

Hän on viime vuodesta asti ollut Loven tukihenkilö.

– Ensiksi menemme lenkille Bamse-koiran kanssa, sitten viisi minuuttia treeniä kotikuntosalilla, treenin jälkeen syödään riistaburgerit ja sitten katsotaan elokuva. Mr. Bean – nolojen tilanteiden mies olisi mieluisa, Holmblad selostaa.

Onneksi aktiivisella metsästysharrastajalla on runsaasti metsäkaurispihvejä pakkasessa.

Tommy Holmblad ja Love kuntosalilla. ”Pojilla on aika erilaiset kiinnostuksen kohteet, joten ohjelmaa on aina vähän säädettävä”, Holmblad kertoo.

Hitsaajana työskentelevä Holmblad asuu Mustasaaren Kvevlaxissa Vaasan seudulla. Hän on korsnäsiläisen metalliyritys Profiweldin pääluottamusmies.

Noin 35 henkilöä työllistävä yritys tekee enimmäkseen aliurakointia muille seudun metallialan yrityksille, etupäässä Wärtsilälle. Maailmanlaajuinen pandemia näkyy myös tilauskannassa, mikä on käytännössä tarkoittanut lomautuksia ja nelipäiväistä työviikkoa työntekijöille.

Kun vapaa-aikaa on poikkeuksellisesti ollut hiukan enemmän, nuoruudessa kehitysvammaisten lasten kanssa työskennelleelle Holmbladille syntyi ajatus vapaaehtoistyöstä.

Holmblad tosin painottaa, ettei kyse ole työstä.

– Olin monta kertaa ajatellut, että olisi varmasti hauskaa olla tukihenkilönä, mutta jotenkin sitä ei vaan saanut aikaan. Kun yhden pojan äiti sitten kyseli, voisinko ryhtyä hänen lapsensa tukihenkilöksi, niin vastasin kyllä.

Äiti oli kutsunut Holmbladin perhettä ”Kvevlaxin Down-ystävällisimmäksi”. Tätä luonnehdintaa Holmblad arvostaa korkealle.

Hirvensarvet kiinnostivat Lovea.

Käytännössä tukihenkilönä oleminen tarkoittaa, että Holmblad ja pojat tapaavat kerran viikossa tai joka toinen viikko. Loven lisäksi 13-vuotias Benjamin käy säännöllisesti Holmbladeilla kylässä.

– Asumme maalla, joten aika paljon ajellaan traktorilla ja lava-autolla, treenataan kuntosalilla ja hoidetaan kanoja ja lampaita. Tai sitten pidetään leffailta. Pojilla on aika erilaiset kiinnostuksen kohteet, joten ohjelmaa on aina vähän säädettävä.

”EI TÄTÄ RAHASTA TEHDÄ”

Kunta myöntää yleensä vapaaehtoisille tukihenkilöille pienen rahallisen palkkion. Summa pyörii noin kymmenessä eurossa tunnilta.

Tämän lisäksi tukihenkilöpäätöksen myöntänyt kunta korvaa esimerkiksi pääsylipuista tai ruokailuista aiheutuvia kustannuksia.

Holmbladin osalta järjestely tosin aiheutti hiukan taloudellisia ongelmia hänen ollessaan osa-aikaisesti lomautettuna.

– Työttömyyskassa halusi nähdä työsopimuksen ja palkkakuitit kunnalta, mutta eihän minulla ole tuntilistoja ja työsopimuksia näyttää, kun kyse on vapaaehtoistyöstä.

– Kesti seitsemän viikkoa selvittää koko homma, mutta rahat tulivat kuitenkin. Eihän tätä rahasta tehdä, vaan auttamisen ilosta ja siitä, että saa olla nuorelle ystävä, Holmblad sanoo.

Holmbladit ratkaisivat asian lopuksi niin, että Tommy Holmbladin vaimo Nina on virallisesti Loven tukihenkilö. Hän on töissä Loven koulussa, joten he ovat sitäkin kautta tuttuja.

Love ja Bamse-koira ovat hyviä ystäviä. Tommyn vaimo Nina Holmblad työskentelee Loven koulussa ja on sitäkin kautta Lovelle tuttu.

Love ja Holmblad ovat ehtineet jäljittää lähistöllä nähtyä sutta Bamse-koiran kanssa, venyttelemään salilla ja syömään synttärihampurilaiset. Päivänsankarin mielestä valokuvaajan olisikin jo aika jatkaa matkaa.

Holmblad arvioi tehtäväänsä vapaaehtoisena tukihenkilönä näin:

– Pojilla on hauskaa, ja vanhemmat saavat samalla hiukan levätä. Vaikka olen varmaan vähän liian kiltti. Pojat ovat kietoneet minut sormensa ympärille, Holmblad nauraa.

Suunnitelmat ensi kerralle ovat jo valmiina. Silloin on tiedossa grillikauden avaus metsästysmajalla.

”Meillä on jatkuva tarve uusille kavereille”

Nuoret ja aikuiset, joilla on kehitysvamma, saattavat kaivata omaa luotettavaa kaveria, jonka kanssa käydä vaikka elokuvissa tai kävelyllä.

Vapaaehtoista tukihenkilö- ja kaveritoimintaa järjestävät esimerkiksi paikalliset tukiyhdistykset, Suomen Punainen Risti ja seurakunnat.

Ruotsinkielistä kaveritoimintaa koordinoi muun muassa Samarbetsförbundet kring funktionshinder SAMS.

Pääkaupunkiseudulla yksi toimijoista on Tukiyhdistys 57, jonka kautta 112 kaveriparia tapaa säännöllisesti.

Tällä hetkellä etenkin nuoria miehiä toivotaan kavereiksi enemmän kuin mitä toimintaan osallistuu

– Vaikka toimintaamme tulee säännöllisesti mukaan uusia vapaaehtoisia, meillä on jatkuva tarve uusille kavereille. Koska haluamme yhdistää kavereiksi kaksi ihmistä, joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet, jotkut joutuvat odottamaan kaveria kauemmin, sanoo yhdistyksen kehittämispäällikkö Mari Mononen.

Yhdistys järjestää vapaaehtoisille koulutusta aiheista vapaaehtoisuuden periaatteet, kehitysvammaisuus, osallisuus ja kaverina toimiminen.

– Kaveriksi voi ryhtyä kuka tahansa. Tärkeintä on rehellisyys ja avoin mieli, hyvät kohtaamistaidot sekä huumorintaju. Tällä hetkellä etenkin nuoria miehiä toivotaan kavereiksi enemmän kuin mitä toimintaan osallistuu.

Yhdistetyt kaverit solmivat kaverisopimuksen, jossa sovitaan kaveruuden pelisäännöistä, esimerkiksi kuinka usein tavataan tai ollaan yhteydessä. Joka toinen viikko tai kerran kuukaudessa on yleinen tapaamisväli.

Koronapandemia on jo vuoden ajan rajoittanut kasvotusten näkemistä. Toisaalta ”digikaveruus” on lisääntynyt. Monosen mukaan kaveritreffit etäyhteyksin ovat pääosin sujuneet hyvin.

– Kun kaveria tavataan laitteiden avulla, ei ole väliä, vaikka kaveri asuisi toisella puolella kaupunkia tai Suomea. Tekniikka ei tosin voi korvata ihmistä. Moni tukea tarvitseva tapaisi kaveria mieluiten kasvotusten, eivätkä kaikki halua viestitellä tai soitella. Kaveriparit odottavat tällä hetkellä kovasti tilanteen palaamista normaaliksi.

TEKSTI JOHANNES WARIS
KUVAT JOHANNES TERVO