Öljyvärimaalaus vei Mika Rajalammen mennessään jo alakouluikäisenä.

Maisemia kankaalle öljyväreillä

Öljyvä­ri­maa­laus vei Mika Rajalammen mennes­sään jo alakou­lui­käi­senä. Häntä viehättää erityi­sesti maise­ma­maa­laus. Siinä häntä puhut­te­levat valot, varjot ja harmaan eri sävyt.

22.4.2021

MIKA RAJALAMPI

Hitsaaja
Oriveden Ohutle­vy­tek­niikka Oy
Ruovesi

Vaalean omako­ti­talon ovenpie­lessä on paletin­muo­toinen kyltti. Siinä lukee Ateljee Mika Rajalampi. Sisällä talossa harras­ta­ja­maa­lari asettuu telineensä eteen.

– Tämä on hauskaa puuhaa, sanoo kolmi­sen­kym­mentä vuotta öljyvä­ri­maa­lausta harras­tanut ruove­te­läinen Mika Rajalampi.

Maalaus­te­li­neessä hänen edessään on keske­ne­räinen työ. Se on näkymä talvi­selle Helvetinjärvelle.

– Kun alan maalata, suljen kaiken muun ulkopuo­lelle. Minusta tulee erakko, ja aika menettää merkityksensä.

Telineen vieressä on matala, pyörillä kulkeva apupöytä. Sitä peittää lasilevy, joka toimii palet­tina. Rajalampi puristaa paletille värejä tuubeista.

– Värejä ei tarvitse olla valta­vasti. Muuta­malla perus­vä­rillä pärjää pitkälle. Käytän sitruu­nan­kel­taista, kadmiu­min­kel­taista, paria punaista ja paljon sinisen eri sävyjä.

Paletilla on aina valkoista, mutta mustaa Rajalampi tarvitsee harvoin.

– Värit ovat yhden­laisia työka­luja. Niitä oppii ajan kanssa käyttä­mään. Jos ostan jonkin uuden sävyn, vie aikansa, että olen sen kanssa sinut.

“MAALAAN FIILIKSEN MUKAAN”

Rajalammen taulut perus­tuvat usein hänen ottamiinsa luonto­ku­viin. Toisi­naan maalaus syntyy sanoma­leh­ti­ku­vasta tai jonkun kirjan kuvituksesta.

– En jäljit­tele valokuvaa, vaan otan siitä idean. En voi maalata esimer­kiksi puun jokaista oksaa, vaan luon puusta erään­laisen illuusion, jota katsojan silmä täydentää.

Kotona sijait­sevan ateljeensa lisäksi Rajalampi maalaa luonnossa, myös talvella. Hän saattaa pakata paletin ja värit autoon jo pikkutunneilla.

– Ei se kelloa katso. Maalaan ihan fiiliksen mukaan, miten milloinkin. Välillä minulla ei ole aikaa tai fiilistä, mutta silloinkin työstän keske­ne­räisiä tauluja mielessäni.

Rajalampi ikuistaa kankaalle usein kotikun­tansa Ruoveden maisemia Pirkan­maalla, mutta vuosien varrella maalat­tavaa on löytynyt myös Aulan­golta, Hailuo­dosta, Kolilta ja Lapista.

– Minua kiehtoo maalaa­mi­sessa se, että näen edessäni maiseman kolmiu­lot­tei­sena ja yritän siirtää sen kaksiu­lot­tei­selle pinnalle. Se on haaste, johon haluan vastata.

TALVIMAISEMAT SUOSIKKEJA

Rajalampi oli jo lapsena innokas piirtäjä. Maalaa­mi­sesta hän kiinnostui alakou­luiässä vierail­les­saan tutta­va­per­heen luona.

– Katselin, kun perheen isä maalasi ja ajattelin, että tuota minäkin voisin kokeilla. Hän huomasi kiinnos­tuk­seni ja antoi minulle värejä ja pensse­leitä, Rajalampi muistelee.

Yläas­teella Rajalampi kävi kuvis­ker­hossa ja osallistui lukion kuvaa­ma­taidon tunneille. Erään kerran opettaja jakoi luokalle pinon kortteja ja käski kopioida niistä yhden.

– Pläräsin kortteja, kunnes käteni pysäh­tyivät erään talvi­mai­seman kohdalle. Se oli minusta todella hieno. Kuvassa oli kaikki kohdal­laan, Rajalampi kertoo.

Myöhemmin hänelle selvisi, että kyseessä oli Akseli Gallen-Kallelan teos Talvi­mai­sema. Lumisia maisemia hän maalaa yhä mielellään.

– Vihreä, kesäinen maisema on helppo pilata. Se menee äkkiä tukkoon. Talvi­mai­se­missa minua kiehtovat valot ja varjot sekä harmaan eri sävyt.

Öljyvärimaalaus vei Mika Rajalammen mennessään jo alakouluikäisenä.
”Lähellä värit ovat tummia ja kauem­pana vaaleampia. Siitä syntyy syvyys­vai­ku­telma”, kertoo maisemia harras­tuk­sek­seen maalava Mika Rajalampi.

ITSEOPPINUT HARRASTAJAMAALARI

Rajalampi tarttuu pensse­liin. Hän sekoittaa värejä paletis­saan ja alkaa sitten maalata oksien aihioita hyvin tummalla sinisellä.

– Ensin kuva on sumea. Sitten lähden tarken­ta­maan sitä. Maalaan yksityis­kohtia, oksa sinne, toinen tänne, ja lisään valoja ja varjoja, Rajalampi kertoo.

Kun hän aloittaa uuden työn, hän ei piirrä luonnosta, vaan hahmot­telee aiheensa kankaalle nopein sivel­ti­men­ve­doin tärpä­tillä ohenne­tulla värillä.

– Näen taulun jo valmiina. Tiedän, mihin pyrin. Taulu ei saa olla vain kuva, vaan siinä pitää olla tunnelma. Sen pitää puhutella katsojaa.

Itseop­pinut Rajalampi on kulkenut omien sanojensa mukaan kivisen tien.

– En ole käynyt taide­kou­luja, mutta olen lainannut kirjas­tosta paljon taide­kir­joja ja tutus­tunut niiden avulla kulta­kauden mesta­reiden töihin. Nykyään jo pystyn saamaan kankaalle sitä, mitä haluan.

VALOT JA VARJOT ELÄVIKSI

Ateljeen seinät ovat täynnä Rajalammen tauluja. Lattian­ra­jassa seiniin nojaa kymmeniä keske­ne­räisiä maalauksia. Osa on odottanut valmis­tu­mis­taan yli 20 vuotta.

– Kun alan maalata, silmäilen vanhoja tauluja. Jos en näe niiden joukossa mitään vartee­no­tet­tavaa, saatan aloittaa uuden työn ja tehdä sen valmiiksi parissa illassa.

Väreihin, pensse­leihin ja kehyk­siin saa halutes­saan uppoa­maan euroja, mutta öljyvä­ri­maa­laus ei ole kallis harrastus, Rajalampi sanoo. Maalaus­poh­jiin kannattaa hänestä kuitenkin satsata.

– Surkealle pohjalle ei kannata maalata, koska työstä saattaa tulla hyvä.

Rajalampi on osallis­tunut useisiin yhteis­näyt­te­lyihin ja pitänyt myös omia näytte­lyitä. Hän myös myy taulu­jaan ja tekee tilaustöitä.

Maala­tes­saan Rajalammen tavoit­teena on saada valot ja varjot mahdol­li­simman eläväksi, jotta katsoja voisi suoras­taan sukeltaa tauluun.

– Viimei­seen pensse­lin­ve­toon asti työ on kesken. Sitten kun totean, että tauluun ei ole enää mitään lisät­tävää, se on valmis.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN