TYÖYMPÄRISTÖ: Pitääkö vain jatkaa, vai aidosti jaksaa?

Eläke­putken poistuessa työssä jaksa­misen keinot nousevat entistä tärkeäm­miksi. Uusin tutkimus kertoo, että työoloilla on ratkai­seva merkitys. Työn muokkaus on tehok­kaampaa kuin työntekijän muokkaus terveyspropagandalla.

12.4.2021

KUVA YLLÄ: Pöly, yötyö ja melu ovat tyypil­lisiä työpaikan altis­teita ja rasit­teita, jotka vaikut­tavat ratkai­se­vasti työssä jaksamiseen.

Erot elinta­voissa eivät ratkaise terveyden epäoi­keu­den­mu­kaista jakau­tu­mista matalasti ja korkeasti koulu­tet­tujen välillä, vaikka niin usein väitetään.

”Työväestön tervey­se­rojen kaven­ta­mi­sessa näyttäisi olevan tärkeämpää se, että keski­ty­tään työolojen paran­ta­mi­seen, ei kampan­join­tiin terveel­li­sistä elinta­voista.” Näin kertoo tuore pohjois­mainen tutkimus. Muutaman vuoden takainen Helsingin yliopiston tutkimus puoles­taan toteaa:

”Sosiaa­li­ryhmän ja työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle siirty­misen yhteys välittyi suurelta osin fyysisten työolo­suh­teiden kautta.”

OLETUKSIA JA ENNAKKOLUULOJA

Miksi­köhän yli 55-vuotiaan työntekijän kuvaus on muuttunut myöntei­sestä ”kokeneesta” hivenen huoles­tu­neeksi ”ikään­ty­neeksi”? SAK:n asian­tun­ti­ja­lää­käri Riitta Työlä­järvi toteaa, että usein iän tuomien muutosten merki­tystä ja varsinkin niiden tuomia kustan­nuksia työnan­ta­jalle halutaan liioitella.

– Kyllä, iän myötä voi kehossa tapahtua tiettyjä muutoksia. Tulee ikänäköä, tarvi­taan ehkä parempaa valais­tusta tai yötyöhön sopeu­tu­minen vaikeutuu. Todel­li­suu­dessa sairaus­pois­sao­loja ei ole sen enempää kuin nuorem­milla. Ja erittäin huoles­tut­tavaa nuorilla on mielen­ter­veys­syistä johtu­vien sairaus­pois­sao­lojen ja työky­vyt­tö­myyden lisääntyminen.

Riitta Työlä­järvi

Nykykult­tuu­rimme ihannoi nuoruuden nopeutta ja fyysistä suori­tus­kykyä, perusteetta.

– Kaikkein tehok­kain ja tuottavin on monimuo­toinen työyh­teisö. Seniorit ovat usein lojaa­leja ja motivoi­tu­neita työnte­ki­jöitä. Varsinkin duuna­riam­ma­teissa näkee usein, miten pitkän kokemuk­sensa ansiosta ikään­tynyt työntekijä oivaltaa, kuinka työ tehdään oikein, ei nopeasti ja väärin. Loppu­tulos on parempi.

Työlä­järvi muistuttaa vielä siitä, että työky­vyt­tö­myyden kohda­tessa vain isot yritykset joutuvat kanta­maan talou­del­lista vastuuta eläkkeelle joutu­neesta viimei­senä työnantajana.

OIKEUKSIA JA OIKEITA TOIMIA

– Vapaa­eh­toinen osa-aikai­suus, ergonomia kuntoon ja työn kuormitus sopivaksi, vaiku­tus­mah­dol­li­suus työvuo­roihin, eli esimer­kiksi mahdol­li­suus luopua yövuo­roista, riittävä aika elpymi­seen ja palau­tu­mi­seen ja kuuntelu ja arvostus niin esimie­heltä kuin muulta työyhteisöltä.

Tuossa on Työlä­järven mielestä nippu oivia toimia, joilla seniori saadaan jaksa­maan, jos niin vain halutaan.

– Väitän, että useim­milla työpai­koilla olisi mahdol­li­suus luoda joustoja. Yleensä ihminen on oman työnsä paras asian­tun­tija, ja kun työyh­tei­sölle annetaan mahdol­li­suus ideoin­tiin, kyllä niitä ideoita myös syntyy, Työlä­järvi alleviivaa.

Yleensä ihminen on oman työnsä paras asian­tun­tija, ja kun työyh­tei­sölle annetaan mahdol­li­suus ideoin­tiin, kyllä niitä ideoita myös syntyy.

Asian­tun­ti­ja­lää­käri muistuttaa, että työnan­ta­ja­jär­jes­töjen kanssa käydään kyllä jatku­vasti keskus­telua, usein myös yhteisiä säveliä löytäen. Mutta sitä Työlä­järvi kavahtaa, että työeh­to­so­pi­musten kivijalka lyötäi­siin mureniksi.

– Näen luopu­misen työeh­to­so­pi­muk­sista valtai­sana riskinä myös työssä jaksa­misen näkökul­masta. Käytän­nössä se johtaisi työnan­tajan saneluun eriar­vois­taen työnte­ki­jöiden aseman. Kuka taval­linen työntekijä pystyisi neuvot­te­le­maan itsel­leen sairausajan palkan tai oikeuden kuntou­tuk­seen, Työlä­järvi kysyy.

– Työeh­to­so­pi­muksen ansiosta luotta­mus­miehen neuvot­te­lua­sema on tasa-arvoi­sempi työnan­ta­jaan nähden. Vapaa­eh­toi­sessa, ei lakisää­tei­sessä, työter­veys­huol­lossa kävisi niin, että avain­hen­ki­löille ja johta­jille olisi tarjolla vaikka minkä­laisia hoitoja ja palve­luita, perus­duu­na­rille ei mitään.

EK EI SUOSI SUOJAA TYÖNTEKIJÖILLE

Johtava asian­tun­tija Vesa Ranta­hal­vari Elinkei­noe­lämän keskus­liitto EK:sta haluaa käyttää käsitettä ”työltä suojelu” työntekijän suojaksi tarkoi­te­tuista säädöksistä.

– Jos varttu­neelle työnte­ki­jälle annetaan erikoi­soi­keuksia, näyttäytyy hän työnan­ta­jalle kalliina ja ongel­mal­li­sena työntekijänä.

Ranta­hal­vari kertoo olevansa tietoinen tutki­muk­sista, joiden mukaan nimeno­maan työolot vaikut­tavat työssä ”jatka­mi­seen”, mitä sanaa hän käyttää jaksa­misen sijasta. Tästä huoli­matta hänen mieles­tään suuret kokonai­suudet ja järjes­telmät ratkai­sevat enemmän.

– Ikäryh­mit­täin kun katso­taan, yli 55-vuotiaitten työlli­syy­saste on noussut huimasti verrat­tuna kaikkiin muihin.

Ranta­hal­vari sanoo, että työttö­myy­se­läk­keen ja osa-aikae­läk­keen poisto ja eläkei­kä­rajan nosto ovat esimerk­kejä niistä järjes­tel­mä­tason muutoksia, joiden avulla on myöhen­netty työnte­ki­jöiden siirty­mistä tai siirtä­mistä eläkkeelle.

Muutama vuosi sitten Eläke­tur­va­kes­kuksen kyselyssä tuli tämä tulos: ”Mitä suurempi yritys, sitä enemmän käytössä oleva rahoi­tus­malli kannustaa yritystä huoleh­ti­maan työnte­ki­jöi­densä työky­vystä”. Ranta­hal­varin mukaan EK:lle tulee nyt kuitenkin palau­tetta aivan kaiken kokoi­silta yrityk­siltä rahoi­tus­mallin remon­toi­misen tarpeesta.

Jos varttu­neelle työnte­ki­jälle annetaan erikoi­soi­keuksia, näyttäytyy hän työnan­ta­jalle kalliina ja ongel­mal­li­sena työntekijänä.

Työky­vyt­tö­myyttä rahoit­tavaa eläke­maksua aletaan periä vasta palkka­sum­mal­taan yli 2 miljoonan euron yrityk­siltä. Vasta yli 30 miljoonan yrityk­siltä kanne­taan täysi­mää­räistä maksua. Ranta­hal­varin mukaan malli kannustaa kuitenkin irtisa­no­maan varttu­neempia työnte­ki­jöitä samalla kun se hillitsee haluja työllistää heitä uusina työnte­ki­jöinä, yrityksen koosta riippumatta.

– Tiedo­tuksen lisää­mi­sellä tämä ei ratkea, Ranta­hal­vari sanoo.

Toisena järjes­tel­mä­tason aiheena Ranta­hal­vari nostaa esiin elini­käisen oppimisen. Hän muistuttaa, että nythän vähiten koulu­tusta jo perus­ta­solla saaneet työnte­kijät saavat sitä kaikkein vähiten myös työelä­mässä. Hän kuvaa, että se, joka keksisi tähän ratkaisun, ansait­sisi jonkin valtaisan erikois­pal­kinnon. Hänellä itsel­lään ei ratkaisua ole tarjota.

Kolman­tena kokonai­suu­tena Ranta­hal­vari pitää työpaik­kojen omia toimia. Yrityk­sillä itsel­lään on hänestä tässä EK:ta parempi asiantuntemus.

– EK ei mestaroi. Mutta en usko, että varttu­neiden työnte­ki­jöiden asema vahvistuu sälyt­tä­mällä lisää velvol­li­suuksia työnantajille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT ISTOCK