TYÖYMPÄRISTÖ: Pitääkö vain jatkaa, vai aidosti jaksaa?

Eläke­put­ken pois­tuessa työssä jaksa­mi­sen keinot nouse­vat entistä tärkeäm­miksi. Uusin tutki­mus kertoo, että työoloilla on ratkai­seva merki­tys. Työn muok­kaus on tehok­kaam­paa kuin työn­tekijän muok­kaus terveyspropagandalla.

12.4.2021

KUVA YLLÄ: Pöly, yötyö ja melu ovat tyypil­li­siä työpai­kan altis­teita ja rasit­teita, jotka vaikut­ta­vat ratkai­se­vasti työssä jaksamiseen.

Erot elin­ta­voissa eivät ratkaise tervey­den epäoi­keu­den­mu­kaista jakau­tu­mista mata­lasti ja korkeasti koulu­tet­tu­jen välillä, vaikka niin usein väitetään.

”Työväes­tön tervey­se­ro­jen kaven­ta­mi­sessa näyt­täisi olevan tärkeäm­pää se, että keski­ty­tään työolo­jen paran­ta­mi­seen, ei kampan­join­tiin terveel­li­sistä elin­ta­voista.” Näin kertoo tuore pohjois­mai­nen tutki­mus. Muuta­man vuoden takai­nen Helsin­gin yliopis­ton tutki­mus puoles­taan toteaa:

”Sosi­aa­li­ryh­män ja työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle siir­ty­mi­sen yhteys välit­tyi suurelta osin fyysis­ten työolo­suh­tei­den kautta.”

OLETUKSIA JA ENNAKKOLUULOJA

Miksi­kö­hän yli 55-vuoti­aan työn­tekijän kuvaus on muut­tu­nut myön­tei­sestä ”koke­neesta” hive­nen huoles­tu­neeksi ”ikään­ty­neeksi”? SAK:n asian­tun­ti­ja­lää­käri Riitta Työlä­järvi toteaa, että usein iän tuomien muutos­ten merki­tystä ja varsin­kin niiden tuomia kustan­nuk­sia työnan­ta­jalle halu­taan liioitella.

– Kyllä, iän myötä voi kehossa tapah­tua tiet­tyjä muutok­sia. Tulee ikänä­köä, tarvi­taan ehkä parem­paa valais­tusta tai yötyö­hön sopeu­tu­mi­nen vaikeu­tuu. Todel­li­suu­dessa sairaus­pois­sao­loja ei ole sen enem­pää kuin nuorem­milla. Ja erit­täin huoles­tut­ta­vaa nuorilla on mielen­ter­veys­syistä johtu­vien sairaus­pois­sao­lo­jen ja työky­vyt­tö­myy­den lisääntyminen.

Nyky­kult­tuu­rimme ihan­noi nuoruu­den nopeutta ja fyysistä suori­tus­ky­kyä, perusteetta.

– Kaik­kein tehok­kain ja tuot­ta­vin on moni­muo­toi­nen työyh­teisö. Senio­rit ovat usein lojaa­leja ja moti­voi­tu­neita työn­te­ki­jöitä. Varsin­kin duuna­riam­ma­teissa näkee usein, miten pitkän koke­muk­sensa ansiosta ikään­ty­nyt työn­tekijä oival­taa, kuinka työ tehdään oikein, ei nopeasti ja väärin. Loppu­tu­los on parempi.

Työlä­järvi muis­tut­taa vielä siitä, että työky­vyt­tö­myy­den kohda­tessa vain isot yrityk­set joutu­vat kanta­maan talou­del­lista vastuuta eläk­keelle joutu­neesta viimei­senä työnantajana.

OIKEUKSIA JA OIKEITA TOIMIA

– Vapaa­eh­toi­nen osa-aikai­suus, ergo­no­mia kuntoon ja työn kuor­mi­tus sopi­vaksi, vaiku­tus­mah­dol­li­suus työvuo­roi­hin, eli esimer­kiksi mahdol­li­suus luopua yövuo­roista, riit­tävä aika elpy­mi­seen ja palau­tu­mi­seen ja kuun­telu ja arvos­tus niin esimie­heltä kuin muulta työyhteisöltä.

Tuossa on Työlä­jär­ven mielestä nippu oivia toimia, joilla seniori saadaan jaksa­maan, jos niin vain halutaan.

– Väitän, että useim­milla työpai­koilla olisi mahdol­li­suus luoda jous­toja. Yleensä ihmi­nen on oman työnsä paras asian­tun­tija, ja kun työyh­tei­sölle anne­taan mahdol­li­suus ideoin­tiin, kyllä niitä ideoita myös syntyy, Työlä­järvi alleviivaa.

Yleensä ihmi­nen on oman työnsä paras asian­tun­tija, ja kun työyh­tei­sölle anne­taan mahdol­li­suus ideoin­tiin, kyllä niitä ideoita myös syntyy.

Asian­tun­ti­ja­lää­käri muis­tut­taa, että työnan­ta­ja­jär­jes­tö­jen kanssa käydään kyllä jatku­vasti keskus­te­lua, usein myös yhtei­siä säve­liä löytäen. Mutta sitä Työlä­järvi kavah­taa, että työeh­to­so­pi­mus­ten kivi­jalka lyötäi­siin mureniksi.

– Näen luopu­mi­sen työeh­to­so­pi­muk­sista valtai­sana riskinä myös työssä jaksa­mi­sen näkö­kul­masta. Käytän­nössä se johtaisi työnan­ta­jan sane­luun eriar­vois­taen työn­te­ki­jöi­den aseman. Kuka taval­li­nen työn­tekijä pystyisi neuvot­te­le­maan itsel­leen sairausa­jan palkan tai oikeu­den kuntou­tuk­seen, Työlä­järvi kysyy.

– Työeh­to­so­pi­muk­sen ansiosta luot­ta­mus­mie­hen neuvot­te­lua­sema on tasa-arvoi­sempi työnan­ta­jaan nähden. Vapaa­eh­toi­sessa, ei laki­sää­tei­sessä, työter­veys­huol­lossa kävisi niin, että avain­hen­ki­löille ja johta­jille olisi tarjolla vaikka minkä­lai­sia hoitoja ja palve­luita, perus­duu­na­rille ei mitään.

EK EI SUOSI SUOJAA TYÖNTEKIJÖILLE

Johtava asian­tun­tija Vesa Ranta­hal­vari Elin­kei­noe­lä­män keskus­liitto EK:sta haluaa käyt­tää käsi­tettä ”työltä suojelu” työn­tekijän suojaksi tarkoi­te­tuista säädöksistä.

– Jos vart­tu­neelle työn­te­ki­jälle anne­taan erikoi­soi­keuk­sia, näyt­täy­tyy hän työnan­ta­jalle kalliina ja ongel­mal­li­sena työntekijänä.

Ranta­hal­vari kertoo olevansa tietoi­nen tutki­muk­sista, joiden mukaan nime­no­maan työolot vaikut­ta­vat työssä ”jatka­mi­seen”, mitä sanaa hän käyt­tää jaksa­mi­sen sijasta. Tästä huoli­matta hänen mieles­tään suuret koko­nai­suu­det ja järjes­tel­mät ratkai­se­vat enemmän.

– Ikäryh­mit­täin kun katso­taan, yli 55-vuotiait­ten työl­li­syy­saste on nous­sut huimasti verrat­tuna kaik­kiin muihin.

Ranta­hal­vari sanoo, että työt­tö­myy­se­läk­keen ja osa-aikae­läk­keen poisto ja eläkei­kä­ra­jan nosto ovat esimerk­kejä niistä järjes­tel­mä­ta­son muutok­sia, joiden avulla on myöhen­netty työn­te­ki­jöi­den siir­ty­mistä tai siir­tä­mistä eläkkeelle.

Muutama vuosi sitten Eläke­tur­va­kes­kuk­sen kyse­lyssä tuli tämä tulos: ”Mitä suurempi yritys, sitä enem­män käytössä oleva rahoi­tus­malli kannus­taa yritystä huoleh­ti­maan työn­te­ki­jöi­densä työky­vystä”. Ranta­hal­va­rin mukaan EK:lle tulee nyt kuiten­kin palau­tetta aivan kaiken kokoi­silta yrityk­siltä rahoi­tus­mal­lin remon­toi­mi­sen tarpeesta.

Jos vart­tu­neelle työn­te­ki­jälle anne­taan erikoi­soi­keuk­sia, näyt­täy­tyy hän työnan­ta­jalle kalliina ja ongel­mal­li­sena työntekijänä.

Työky­vyt­tö­myyttä rahoit­ta­vaa eläke­mak­sua aletaan periä vasta palk­ka­sum­mal­taan yli 2 miljoo­nan euron yrityk­siltä. Vasta yli 30 miljoo­nan yrityk­siltä kanne­taan täysi­mää­räistä maksua. Ranta­hal­va­rin mukaan malli kannus­taa kuiten­kin irti­sa­no­maan vart­tu­neem­pia työn­te­ki­jöitä samalla kun se hillit­see haluja työl­lis­tää heitä uusina työn­te­ki­jöinä, yrityk­sen koosta riippumatta.

– Tiedo­tuk­sen lisää­mi­sellä tämä ei ratkea, Ranta­hal­vari sanoo.

Toisena järjes­tel­mä­ta­son aiheena Ranta­hal­vari nostaa esiin elini­käi­sen oppi­mi­sen. Hän muis­tut­taa, että nythän vähi­ten koulu­tusta jo perus­ta­solla saaneet työn­te­ki­jät saavat sitä kaik­kein vähi­ten myös työelä­mässä. Hän kuvaa, että se, joka keksisi tähän ratkai­sun, ansait­sisi jonkin valtai­san erikois­pal­kin­non. Hänellä itsel­lään ei ratkai­sua ole tarjota.

Kolman­tena koko­nai­suu­tena Ranta­hal­vari pitää työpaik­ko­jen omia toimia. Yrityk­sillä itsel­lään on hänestä tässä EK:ta parempi asiantuntemus.

– EK ei mesta­roi. Mutta en usko, että vart­tu­nei­den työn­te­ki­jöi­den asema vahvis­tuu sälyt­tä­mällä lisää velvol­li­suuk­sia työnantajille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT ISTOCK