KOKIJAT: Marko Tapani Parkkinen ja Keiko Kodama: ”Ehkä muutamme joskus Japaniin”

teollisuusliitto

Kun puoliso tulee toisesta kulttuurista, työ- ja kotielämää alkaa katsella ihan uusin silmin. Sen tietää suomalais-japanilainen aviopari Marko Tapani Parkkinen ja Keiko Kodama.

31.3.2021

Sinä päivänä suomalaista miestä jännitti.

Oli kuuma elokuu vuonna 2016, kun Marko Tapani Parkkinen seisoi Japanissa Tokion rautatieasemalla. Hän mietti, että onnistuvatko hän ja Keiko Kodama mitenkään löytämään toisensa aseman valtavasta ihmisvilinästä.

Lomamatka oli tuonut Parkkisen Tokioon ja hän oli ehdottanut tapaamista Kodamalle, joka asui Osakassa. Sieltä on Tokioon parin tunnin matka erikoisnopealla shinkansen-junalla. Kaksikko oli tutustunut pari kuukautta aiemmin internetin Japani-teemaisessa sähköpostiryhmässä.

Parkkisen Japani-kiinnostus on kuitenkin kaukaisempaa perua. Se alkoi jo lapsena japanilaisesta animesta eli animaatioelokuvista ja -sarjoista.

– Pienenä en osannut vielä edes yhdistää Japania ja suosikkielokuvaani Naapurini Totoro. Ihailin vain elokuvan kieltä, joka kuulosti hienolta, kertaa keskisuomalainen viilusaumaaja, joka työskentelee Metsä Woodin koivuvaneritehtaalla Suolahdessa.

Käytännön miehenä Parkkinen keksi onneksi myös kelpo niksin tokiolaisen rautatieaseman ruuhkaan.

– Puin päälleni kirkkaan oranssin paidan. Se auttoi Keikoa huomaamaan minut.

Kaksi vuotta myöhemmin pari meni naimisiin ja perusti yhteisen kodin Suomeen.

SUOMEA, ENGLANTIA JA JAPANIA

Tadaima, Parkkinen huikkaa nykyään usein, kun hän saapuu vuorotyöstään perheen luo Äänekosken Honkolan kylään. Japaninkielinen tervehdys kuuluu kotiinpaluuhetkeen. Töihin lähtiessään Parkkinen taas sanoo heihein sijasta ”ittekimasu”, mikä tarkoittaa sanatarkasti, että menen ja tulen takaisin.

– Tällaisia kohteliaita lausahduksia ja ehkä satakunta muuta sanaa osaan japaniksi. Keikon kanssa puhumme kotona englantia ja vähitellen yhä enemmän suomea.

– Opettajani sanoo minulle koko ajan, että puhu suomea, puhu suomea, naurahtaa Kodama, joka parhaillaan käy maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta. Se kestää vuoden loppuun.

– Koulutuksessa on hauskaa, vaikka se pidetäänkin etäkouluna.

Kunhan kielitaito paranee, Kodama haluaisi löytää Suomesta töitä. Tai opiskelupaikan.

– Nuorena opiskelin Japanissa oikeustiedettä, ja viimeksi ennen Suomeen muuttamista tein hoivatyötä kahdessa vanhusten erityisessä hoivakodissa.

Kovaa työntekoa pidetään vastuuntuntoisena käytöksenä.

TYÖVUOROSSA YLI 17 TUNTIA

Kun Parkkisen ja Kodaman yhteydenpito ensitapaamisen jälkeen tiivistyi, he huomasivat nopeasti eroja suomalaisessa ja japanilaisessa työkulttuurissa. Kodaman tyypillinen työpäivä esimerkiksi alkoi aamulla kello yhdeksän ja jatkui iltakuuteen. Sen jälkeen saattoi olla kahden tunnin lepoaika ennen kuin iltakahdeksalta alkoi uusi vuoro, joka päättyi seuraavana aamuna puoli kymmeneltä.

– Työvuoro saattoi alkaa myös iltapäivällä neljältä ja jatkua yön yli seuraavaan aamuun, eli yhteensä 17,5 tuntia. Silloin sai kuitenkin välillä levätä kaksi tuntia. Yövuorossa oli myös helpompaa kuin päivällä, koska asiakkaat nukkuivat, Kodama kertoo. Vapaapäiviä hänellä oli yksi viikossa.

– Japanissa todella tehdään töitä ja pitkää päivää, Parkkinen tiivistää omat havaintonsa. Hän näki sen niin vaimonsa työpaikalla kuin turistina missä vain liikkui.

– Jos esimerkiksi menin ravintolaan, joku tuli heti kiillottamaan pöytää. Myös yleisövessoissa joku siivosi koko ajan. Ne olivatkin todella puhtaita.

Marko ja Keiko Parkkinen, kotipihallaan Äänekoskella.

TYÖTELIÄS ON VASTUUNTUNTOINEN

Suomessa Kodama ihmetteli alkuun sitä, että puolison työajat ovat täsmälliset. Työskentely loppuu, kun työaika päättyy. Japanissa ennemminkin tehdään vähän yliaikaa.

Eroja he ovat löytäneet myös lomakäytännöistä. Parkkinen on ollut saman työnantajan palveluksessa jo viitisentoista vuotta, joten hänellä on lomaa neljä viikkoa kesällä ja viikko talvella. Kodamalla oli Japanissa kesälomaa kolme päivää ja talvilomaa kaksi, mutta teollisuudessa lomaa olisi ollut enemmän kuin sosiaalialalla.

Vuosilomapäiviään Kodama saattoi Japanissa joutua käyttämään, jos sairastui. Eikä hän olisi pystynyt helposti vähentämään työaikaansa, jos olisi tarvinnut helpotusta esimerkiksi uupumisen tai elämäntilanteen vuoksi.

Pitkien työpäivien ja lyhyiden lomien syynä Parkkinen ja Kodama pitävät perinteitä ja asennetta. Japanissa kovaa työntekoa pidetään vastuuntuntoisena käytöksenä, joka on tavoiteltavaa ja tärkeää. Se opetetaan lapsille jo pienestä pitäen.

CURRYRIISIÄ JA LOHIKEITTOA

Jos Parkkisella olisi tänään töissä asiaa esimiehelleen, hänen olisi helppo piipahtaa juttelemassa rennosti tämän kanssa. Japanissa sen sijaan päällikköportaaseen ja opettajiin suhtaudutaan kunnioittavasti ja keskustelu heidän kanssaan on muodollista.

– Epätasa-arvoa Japanissa on myös naisten ja miesten välillä niin töissä kuin kotona. Kun esimerkiksi tulee raskaaksi, on usein lopetettava työt ja jäätävä kotiin, Kodama miettii.

Suomessa hän on iloinnut siitä, miten paljon miehet – sekä isät että isoisät – osallistuvat kotitöihin ja lasten hoitamiseen. Toisaalta Japanissakin asenteet ovat muuttumassa.

– Nuoret japanilaismiehet osallistuvat lasten hoitamiseen ja kotiaskareisiin jo paljon enemmän kuin heidän omat isänsä.

Kotikeittiö on Äänekoskella kuitenkin Kodaman valtakunta aivan kuten se oli Japanissa. Tähän työnjakoon myös Parkkinen on tyytyväinen.

– Ruokakulttuurini muuttui avioliiton myötä paljon paremmaksi. Keikon tekemä ruoka paitsi maistuu hyvältä myös näyttää kauniilta. Nykyisin lempiruokani on japanilainen curry rice eli eräänlainen liha-kasvispata.

– Minä sen sijaan en ole vieläkään oppinut pitämään mustasta makkarasta tai salmiakista, Kodama kertoo.

– Mutta suomalainen lohikeitto on todella hyvää!

PULMA SELVIÄÄ PUHUMALLA

Kaksikulttuurisella avioparilla on nyt menossa kolmas yhteinen vuosi Suomessa. Niihin on mahtunut myös vaikeita päiviä.

– Maahanmuutto- ja lupabyrokratia vie todella paljon voimia ja aikaa ja aiheuttaa stressiä, joka heijastuu kaikkeen, Parkkinen huokaisee.

Varsinkin alkuun Kodama myös tunsi itsensä Suomessa yksinäiseksi. Meni pitkään ennen kuin hän pääsi kotoutumiskoulutukseen, mikä on nyt tuonut hänelle uusia tuttavia ja sisältöä arkeen.

Kummallekin puolisolle pahaa mieltä aiheuttavat ihmisten ennakkoluulot ja loukkaavat kommentit esimerkiksi aasialaisista ostovaimoista tai onnenonkijoista. Kodama ei onneksi ole ymmärtänyt kaikkea kuulemaansa, ja ikävää suunsoittoa pari kohtaa lähinnä pienillä paikkakunnilla.

– Kaupungeissa monikulttuurisuuteen on totuttu. Kotikylällä taas asuu niin vähän ihmisiä, että ehkä ilmapiiri siksi on hyväksyvä. Esimerkiksi hirvipeijaisissa oli mukava käydä yhdessä, Parkkinen kertoo.

Vaikeuksien yli paria auttaa keskinäinen lämpö ja luottamus. He keskustelevat paljon erilaisten kulttuuritaustojensa merkityksestä arjelle ja parisuhteelle.

– Sanonkin aina kysyjille, että meillä puhutaan ja pussataan paljon, Parkkinen hymähtää.

– Kun tapasimme, kaikki vain loksahti kohdalleen. Yhdessä on hyvä olla.

Vaikeuksien yli auttaa keskinäinen lämpö ja luottamus.

ASIAKASTYÖSSÄ PITÄÄ HYMYILLÄ

Äänekoski ja Suomi tuntuvat Kodamasta koko ajan yhä tutummilta ja kotoisammilta, mutta pari miettii myös, löytyisikö molemmille Japanista töitä. Parkkinen pitää muuttoa mahdollisena joskus tulevaisuudessa. Ajatus kovasta työtahdista tai uuden kielen opiskelusta ei pelota häntä.

– Japanilaisessa yhteiskunnassa on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi hintataso on selvästi Suomea edullisempi. Jo kolmella tai neljällä eurolla voi syödä ulkona hyvin.

Myös virallisten asioiden hoitaminen tuntuu Japanissa joustavammalta kuin Suomessa.

– Valtion virastoissa kaikki hakemukset tai valitukset käsitellään nopeasti, eikä päätöksiä tarvitse odottaa kauan kuten täällä. Lisäksi kansalaisneuvontaa eri tilanteiden hoitamiseen saa helposti.

Senkin kaksikko on huomannut, että Japanissa asiat tapahtuvat hymyn kera.

– Japanilaisen asiakaspalvelijan kuuluu aina näyttää iloiselta. Ja kun hymyihin on tottunut, niin kyllä niitä kaipaa Suomessakin.

Suomi-Japani-Englanti -oppikirjoja.

KAHDEN KULTTUURIN PARIT

  • Kaksikulttuurisia pareja ja perheitä on Suomessa yli 80 000. Liitot ovat lisääntyneet ulkomailla työskentelyn, opiskelun ja matkustamisen kasvun myötä.
  • Suomalaismiesten puolisot ovat tavallisimmin entisestä Neuvostoliitosta tai Venäjältä, Ruotsista, Thaimaasta ja Virosta.
  • Suomalaisnaisten puolisot ovat yleisimmin syntyneet Ruotsissa, Britanniassa, entisessä Neuvostoliitossa tai Venäjällä, Saksassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa.
  • Tutkimuksen mukaan kaksikulttuurisissa avioliitoissa ollaan yhtä tyytyväisiä tai tyytyväisempiä kuin kahden suomalaissyntyisen liitoissa. Valtaosa pareista on myös tyytyväisiä elämäänsä Suomessa.
  • Perheisiin syntyy usein oma, niin sanottu kolmas kulttuuri, jossa yhdistyy kummankin kulttuurin hyviä puolia ja parille tärkeitä asioita.
  • Vertaistukea, toimintaa ja koulutusta kaksikulttuurisille pareille ja perheille järjestää muun muassa Familia-yhdistys.

Lähde: Familia ry: www.familiary.fi/kirjasto/52-kahden-kulttuurin-faktaa

TEKSTI TUIJA MANNERI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN JA PARIN KOTIALBUMI