Jaime Huerta: Latua! Oberst­dor­fin kautta Pekingiin

Aina on lois­tava keli hiih­tää, sanoo Perusta kotoi­sin oleva Jaime Huerta. Varkau­te­lai­nen höylää­mö­työn­te­kijä opet­teli hiih­tä­mään aikui­siällä muutet­tu­aan Suomeen. Helmi­kuun lopulla Huer­tan yhden miehen peru­lais­jouk­kue siva­koi kilpaa Oberst­dor­fin MM-kisoissa.

JAIME HUERTA

Höylää­mö­työn­te­kijä
Varkau­den Puu Oy
Varkaus

26.3.2021

– Se on se musiik­ki­homma, sitä kautta tuleva rytmi­taju, Sami Heis­ka­nen pohtii Jaime Huer­tan ilmiö­mäistä taitoa oppia hiihtotekniikka.

Heis­ka­nen on hiih­don Suomen mestari vuodelta 1996. Varkau­dessa hiih­to­tar­vik­keita myyvä yrit­täjä tutus­tui Huer­taan viiti­sen vuotta sitten, kun hiih­tä­jä­lu­paus tuli kyse­le­mään neuvoja varus­tei­den valin­nassa. Viit­taus musi­kaa­li­suu­den voimaan lienee oikea oival­lus; Huerta soit­taa klari­net­tia Varkau­den soittokunnassa.

Hämmäs­tyt­tä­vää on, että 38-vuotias peru­lai­nen ensin­nä­kin opet­teli hiih­tä­mään – puhu­mat­ta­kaan siitä, että Oberst­dor­fin MM-kisat ovat vain yksi välie­tappi kohti Pekin­gin olym­pia­la­tuja vuonna 2022.

RAKKAUTTA, RAKKAUTTA

Vaimonsa Elina Huer­tan Jaime kohtasi Brys­se­lissä. Elina teki töitä Suomen Punai­selle Ristille, Jaime puoles­taan Perun Punai­selle Ristille. Rakkaus roihahti. Paris­kunta päätti aset­tua elämään Leppä­vir­ralle Elina Huer­tan synnyin­seu­dulle. Perhee­seen kuulu­vat myös 5‑vuotias Siiri sekä 3‑vuotias Toivo.

Kori­pallo, jalka­pallo, käsi­pallo. Ne olivat urhei­lul­li­sen miehen lajeja Perussa. Muut­taes­saan Suomeen vuonna 2014 Huerta ei ollut hiih­tä­nyt metriä­kään. Ensin ladulle hänet houkut­teli vaimo, tuota pikaa myös anoppi.

– Ensim­mäi­nen kerta suksilla ei ollut hiih­toa, vaan käve­lyä. Talven saavu­tus oli lähinnä se, että pysyin suksilla pystyssä. Seuraa­vana talvena lenkit vähän pite­ni­vät, mitään kilpai­luja en ajatel­lut­kaan, Huerta kertoo.

Kilpai­lui­dean Huerta sai anopil­taan, joka vink­kasi Leppä­vir­ran Urhei­li­joi­den hiihtokilvasta.

– Anoppi sanoi, että mene – voi olla ihan haus­kaa. Kisa­jär­jes­täjä kyseli, että perin­teistä vai vapaata. Vasta­sin, että perin­teistä. Perin­tei­sen latua ei reitillä ollut kuin osit­tain, sitä sitten hiih­din 3,5 kilometriä.

Rakkaus lajiin oli leimah­ta­nut! Iso merki­tys oli sillä, kuinka innos­tu­neesti ja kannus­ta­vasti paikal­li­nen hiih­to­väki toivotti Huer­tan terve­tul­leeksi joukkoon.

TYÖPORUKAN ILOA

Työk­seen Huerta lajit­te­lee listoja Varkau­den Puun lista­höy­lää­möllä. Työpaik­kaa hakies­saan hän esitti toiveensa tehdä vain aamu­vuo­roja. Siten aikaa jäisi riit­tä­västi myös hiih­tot­ree­neille sekä musiikille.

– Omis­taja Timo Tenhu­nen on inno­kas lento­pal­lo­fani, kiin­nos­tui sitten kyllä hiih­dos­ta­kin. Hän, kuten muut­kin työka­ve­rit aina kyse­le­vät, että miten meni kisat. Iloi­sina, uteliaina ja peukku pystyssä.

Huer­talle työnan­ta­jasta on sittem­min tullut myös sponsori.

– Timo kyse­lee, että tarvit­setko suksia tai rulla­suk­sia. Kaiken lisäksi Varkau­den Puu spon­so­roi kilpai­lu­mat­kan myös Oberst­dor­fiin. Tosi iso asia minulle.

”HIIHDÄ PAPA, HIIHDÄ!”

Jaime Huer­tan äidin­kieli on espanja. Vaimon kanssa asioista jutel­laan yleensä englan­niksi. Suomen kieli on vaikea kieli, mutta Huerta löytää kaikki suomen kielen sanat kuvail­les­saan hiih­don hienoutta ja hiih­to­väen yhteisöllisyyttä.

– Hiih­to­ka­ve­rit ovat autta­neet monessa. On tehty harjoi­tus­oh­jel­mia, hiottu vapaan ja perin­tei­sen tekniik­kaa. Olen löytä­nyt myös maas­to­pyö­räi­lyn, suun­nis­tuk­sen ja kesä­kau­delle rullasuksihiihdonkin.

Rulla­suk­si­hiih­toon liit­tyy tapaus, joka kertoo paljon sinnik­kään urhei­li­jan ja rakas­ta­van perhee­ni­sän luonteesta.

– Siiri-tytär oli tuol­loin pari­vuo­tias. Hiih­det­tiin isossa poru­kassa kilpaa Tampe­reella. Rullat ja sauvat koli­si­vat asfal­tilla. Alkoi viimei­nen kier­ros. Kuulin, kun pieni tyttä­reni kannusti ”hiihdä papa, hiihdä!”. Teki mieli pysäh­tyä halaa­maan tyttöä kesken kisan.

Papa Huerta on tuiki onnel­li­nen siitä, että myös perheen lapset ovat innos­tu­neet hiihtämisestä.

PERUN LIPPU LIEHUEN

Huer­tasta tuli hiih­täjä kovalla harjoit­te­lulla ja rakkau­desta lajiin. Miestä hiih­don hienouk­sissa jeesan­nut Sami Heis­ka­nen vakuut­taa, että Huerta on kisa­mat­kalle lähties­sään lois­ta­vassa kunnossa.

– Jaime on omak­su­nut hiih­don todella hienosti ajatel­len sitä­kin, että lapsuu­dessa hänellä ei ole Perussa ollut mitään kontak­tia lumeen ja hiih­toon. Fysiik­ka­puoli miehellä on kovassa kunnossa – sanoi­sin, että vetää hyvin vertoja Suomen kansal­li­sen tason kärki­hiih­tä­jille. Kaiken kruu­naa sitten miehen posi­tii­vi­suus, Heis­ka­nen analysoi.

Kauden aikana kilpai­lu­läh­töjä on jälleen kerty­nyt niin, että Kansain­vä­li­sen hiih­to­liitto FISin vaati­mat pisteet ovat koossa. Mutta koska Perussa ei ole omaa hiih­to­liit­toa, Huer­tan piti anoa MM-kisa­paik­kaa suoraan Perun Olympiakomitealta.

– Oberst­dor­fissa osal­lis­tuin 10 kilo­met­rin vapaan tyylin matkalle. Tavoit­teeni oli tehdä Saksassa paras hiih­to­suo­ri­tuk­seni. Oikeasti Oberst­dorf oli väli­ta­voite, Pekin­giä kohti on tarkoi­tus mennä.

Oberst­dor­fissa Jaime Huerta oli karsin­tao­suu­della sijalla 70. Matkaan start­tasi kaik­ki­aan 86 kilpai­li­jaa. Aika­moi­nen uroteko. Mahdol­li­nen kisa­reissu Pekin­giin lienee sitten sellai­se­naan jo Pori­lais­ten mars­sin arvoinen.

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA