Kunta­laisten hyvin­vointi tärkeintä

Korona­pan­demia kurittaa jo muutenkin kituut­tavaa kunta­ta­loutta. Aiempaa useammat kunnat ovat kuitenkin tehneet ylijää­mäisen tilin­pää­töksen, kiitos valtion korona-avun.

22.3.2021

Viime vuonna hieman yli puolet Manner-Suomen kunnista ja kuntayh­ty­mistä piti yt-neuvot­telut. Määrä on kasvanut vuodesta 2019, jolloin neuvot­te­luja oli joka viiden­nessä kunnassa tai kuntayhtymässä.

Viime vuoden lomau­tuk­sista 53 prosenttia johtui koronasta ja loput muista talou­del­li­sista syistä. Jos kunnan veroker­tymät, valtio­no­suus ja kunnan omaisuuden myynnistä saadut tulot eivät riitä, on joko tingit­tävä palve­luista tai säästet­tävä henkilöstökustannuksista.

Kunnilla on kolme verotu­lojen lähdettä: kunnan tulovero, kiinteistövero ja yhteisöverotulo-osuus. Näistä tulovero on kunnille tärkein. Vuonna 2018 kuntien kaikista verotu­loista 84 prosenttia oli tuloveroa. Sekä kiinteis­tö­veron että yhtei­söjen tuloveron osuus olivat noin 8 prosenttia. Vuodesta 2002 kiinteis­tö­veron osuus on noussut ja yhtei­sö­ve­rojen osuus laskenut.

Kuntien väliset erot palve­luiden tarjoa­mi­sessa ovat 2000-luvulla kasva­neet erityi­sesti väestörakenteen muutosten takia. Väestö ikääntyy, muutto­liike suuntautuu kaupun­keihin sekä maakun­ta­kes­kuk­siin ja synty­vyys laskee. Nämä vaikut­tavat kuntien talou­teen ja niiden edelly­tyk­siin järjestää asukkail­leen lakisääteiset palvelut.

HYVINVOINTIKERTOMUS ON TYÖKALU

Kuntien kuuluu seurata asukkai­densa hyvin­vointia ja terveyttä väestö­ryh­mit­täin. Lakisää­tei­sesti kunta järjestää sosiaali- ja terveys­pal­velut sekä varhais­kas­va­tuksen ja perus­kou­lu­tuksen. Nuori­so­toimi ja vapaa-ajantoimi pitävät huolta esimer­kiksi liikun­ta­har­ras­tusten tarjon­nasta, jonka tarkoi­tuk­sena on edistää kunta­laisten terveyttä.

Kunnan­val­tuustot päättävät, missä laajuu­dessa ja miten lakisää­teiset palvelut toteu­te­taan. Siksi esimer­kiksi kuntien tervey­den­hoi­to­pal­ve­luissa on eroja.

Valtuusto seuraa kunta­laisten hyvin­vointia ja palve­luja hyvin­voin­ti­ker­to­muksen avulla ja päättää myös muista kuin lakisää­tei­sistä palve­luista, kuten kunnan kulttuuritarjonnasta.

Useat kunnat kävivät viime vuonna yt-neuvot­te­luja, kun verotulot vähenivät koronan takia ja tervey­den­hoi­to­menot kasvoivat. Koronan ensim­mäisen aallon hiipuessa kesän mittaan yt-neuvot­te­luja saatet­tiin perua, mutta ne aloitet­tiin uudel­leen, sillä kuntien talous sakkasi tulojen vähen­nyttyä. Muutamat kunnat peruivat lomau­tukset, kun hallitus maksoi Suomen 310 kunnalle ”korona­rahaa” yhteensä 2,6 miljardia euroa.

Tänä vuonna vähin­tään joka kymmenes kunta ennakoi yt-neuvot­te­luja. Monissa kunnissa lomau­tukset jatkuvat.

Valtion tuella palve­luista kiinni

Kuntien palve­luista on pystytty pitämään kiinni pitkälti valtion korona-avun ansiosta, toteaa kunta- ja aluehal­linto-osaston ylijoh­taja, osasto­pääl­likkö Jani Pitkä­niemi valtiovarainministeriöstä.

Hänen mukaansa hyvin­voin­ti­pal­ve­luiden painoarvo kunta­ta­lou­dessa on noin puolet. On kuntia, joissa sote-palve­lujen osuus on lähes 75 prosenttia käyttötaloudesta.

Vaikka moni kunta teki korona-avun ansiosta positii­visen tuloksen viime vuonna, kunnat ja julkinen talous ovat edelleen tiukilla.

– Palve­luja täytyisi tuottaa jatku­vasti hieman paremmin ja tehok­kaammin. Haasteina ovat ennal­taeh­käi­se­vien toimien riittä­vyys sekä palve­lujen vaikut­ta­vuus ja sen mittaa­minen, Pitkä­niemi pohtii.

Muun muassa lapsi- ja nuori­so­pal­ve­luja Pitkä­niemi pitää erittäin tärkeinä.

– Soisin niihin kiinni­tet­tävän vielä enemmän huomiota.

Pitkä­niemi toteaa, että krooni­sessa niukkuu­dessa joudu­taan tekemään myös kipeitä valin­toja. Ikään­tyvän väestön määrän lisään­ty­mistä ja synty­vyyden alene­mista ei osata vielä­kään ottaa huomioon esimer­kiksi inves­toin­tien suunnittelussa.

– Pitkä­jän­tei­syys ja kauas katso­minen ovat välttä­mät­tömiä hyveitä kunnan arkea rakennettaessa.

Viime vuonna valtio maksoi kunnille korona­tukea eri muodoissa runsaat 2,6 miljardia euroa.

Tänä vuonna kunnille myönne­tään yhteensä noin 800 miljoonaa euroa valtio­no­suuk­sina ja yhtei­sö­veron jako-osuuden korotuk­sena. Lisäksi halli­tuksen korona­stra­te­giasta johtu­viin kustan­nuk­siin on varau­duttu noin 1,7 miljar­dilla eurolla.

PALVELUIHIN ON MUODOSTUNUT JONOJA

Kunta­lii­tosta kerro­taan, että perus­pal­ve­luita ei ole leikattu, mutta kiireet­tö­mään hoitoon pääsyä on koronan varjolla viiväs­tetty. Muun muassa suunter­vey­den­huol­toon ja yleis­lää­kärin sekä terapeutin vastaa­no­toille on muodos­tunut jonoja.

Liikun­ta­pal­ve­luja, kirjas­toja ja muita kulttuu­ri­lai­toksia pidet­tiin kiinni pande­mian alkuvai­heessa ja myöhem­minkin, jotta ihmiset eivät kerään­tyisi tiloihin ja altis­taisi toisiaan koronalle. Kuntien työnte­ki­jöiden lomau­tukset ovat johtu­neet osin siitä, ettei kunnilla ei ole ollut tarjota korvaavaa työtä suljet­tujen toimin­tojen tilalle, osin kuntien heikon talouden takia.

Pitkä­jän­tei­syys ja kauas katso­minen ovat välttä­mät­tömiä hyveitä kunnan arkea rakennettaessa.

KT Kunta­työ­nan­ta­jien mukaan 39 prosenttia kunnista ja kuntayh­ty­mistä oli laatinut jo ennen korona-aikaa useam­pi­vuo­tisen talouden tasapai­not­ta­mis­oh­jelman. Lisäksi 45 prosen­tilla kunnista ja kuntayh­ty­mistä tällainen ohjelma on suunnitteilla.

Viime vuoden lopulla kriisi­kuntia oli kuusi. Kriisi­kun­naksi joutuu, jos kunnan taseessa on alijäämää ja jos alijäämää on kertynyt kunnan konser­ni­ti­lin­pää­tök­seen tuhat euroa asukasta kohden. Myös edeltävän vuoden tilin­pää­tök­sessä alijäämän on pitänyt olla vähin­tään 500 euroa asukasta kohti. Lisäksi tarkas­tel­laan muun muassa kunta­kon­sernin vuosi­kat­teen ja poistojen suhdetta.

VEROPROSENTTI ALAS, PALVELUJA LISÄÄ

Kriisi­kun­naksi julis­tettu Honka­joki yhdistyi vuoden­vaih­teessa Kankaan­pään kaupun­kiin. Kunta joutui arvioin­ti­me­net­te­lyyn, koska vuoden 2019 tilin­päätös oli alijää­mäinen. Valtion korona­tu­kien ansiosta Honka­joen tilin­päätös vuodelta 2020 on kuitenkin ylijäämäinen.

– Kunnille asetetut palve­lu­vel­voit­teet ovat kalliita ja ylimi­toi­tet­tuja, sanoo Honka­joen entinen kunnan­joh­taja, nykyinen Kankaan­pään kehitys­joh­taja Ulla Norrbo.

– Rahoitus ei ole seurannut perässä, hän toteaa.

Sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen kustan­nukset olivat yli 60 prosenttia Honka­joen budjetista.

– Sote-kustan­nukset ovat kasva­neet eniten, ja niihin voi vähiten kunnassa vaikuttaa. Ihmiset hoide­taan, totta kai, mutta muilta sekto­reilta on jouduttu säästä­mään, Norrbo kertoo.

Liitty­minen Kankaan­pään kaupun­gin­osaksi muun muassa alensi honka­jo­kisten tulove­ro­pro­senttia 0,75:llä, lähi- ja perus­pal­ve­luja turvat­tiin ja varhais­kas­va­tuksen paikat lisääntyivät.

HENKILÖSTÖLLE BONUKSIA

Taivas­salo ja Oripää ovat hyvin toimeen­tu­levia kuntia. Taivas­salon kunnan tilin­päätös näyttää ennus­teen mukaan 2 miljoonaa euroa ylijäämää. Kunnan­joh­taja Vesa Rantala kertoo, että ylijää­mäi­sestä tulok­sesta on tapana maksaa bonusta kunnan satahen­ki­selle henkilökunnalle.

Hyvään tulok­seen Taivas­salon kunta on päässyt muun muassa henki­lös­tö­jär­jes­te­lyillä ja myymällä kunnan maaomai­suutta. Kunta tuottaa itse sosiaa­li­pal­velut, mutta terveys­pal­velut järjestää yhteis­toi­minta-alue naapu­ri­kun­tien ja Uuden­kau­pungin kanssa. Kunnan 1 650 asukkaalle on juuri valmis­tunut ulkoliikuntapuisto.

Oripään kunnan­joh­taja Timo Tolppanen kertoo 1 350 asukkaan kunnan menes­tyksen avaimiksi itse tekemisen ja talkoo­hengen. Kunta tekee sote-yhteis­työtä Loimaan kanssa. Kunnan­joh­tajan mukaan kunnan hyvin­vointi- sekä perus­pal­velut, kuten päivä­hoito sekä kotihoidon palvelut, toimivat hyvin.

Kunnista kerro­taan, että juuri nyt odote­taan sote-uudis­tusta. Uudis­tuk­seen liittyvät itsehal­lin­nol­liset ja verotusoi­keu­del­liset hyvin­voin­tia­lueet, jotka vastaavat sekä sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen että pelas­tus­toimen järjes­tä­mi­sestä. Hyvin­voin­tia­lueiden, eli tulevai­suu­dessa maakun­tien, rahoitus perustuu aluksi valtion rahoitukseen.

HYVINVOINTIA UUSILLA RAHOITUSMUODOILLA

Kunnat tarvit­sevat jatkossa uusia tapoja rahoittaa kunta­laisten hyvin­voin­ti­pal­ve­luja. Yhä useammin palve­luja tuote­taan yhdessä yhdis­tysten ja yritysten kanssa. Yhteis­työtä koordinoi kunnan hyvinvointikoordinaattori.

– Rajat eri toimi­joiden, kunnan ja yhdis­tysten välillä ovat madal­tu­neet. Yhteis­työllä kunta­laisten tarpei­siin pysty­tään vastaa­maan paremmin, julkis­joh­ta­misen yliopis­ton­leh­tori, dosentti Kirsi Lehto Vaasan yliopis­tosta toteaa.

Yhteis­työllä kunta­laisten tarpei­siin pysty­tään vastaa­maan paremmin.

Esimer­kiksi Laihian kunta teki paikal­lisen seura­kunnan kanssa yhteis­työtä. Lomau­tus­vaa­rassa olevat kunnan keittiö‑, varhais­kas­vatus- ja vapaa-ajanpal­velun työnte­kijät kartoit­tivat 1 500:n yli 70-vuotiaan, koronan takia eristyk­sissä olevan avuntar­vetta viime keväänä.

– Kunnan työnte­kijät antoivat tarvit­taessa esimer­kiksi kauppa- ja asioin­tiapua, Lehto kertoo.

Uuden­lai­sesta rahoi­tus­so­pi­muk­sesta esimerk­kinä on Social Impact Bond eli tulos­pe­rus­teinen rahoi­tus­so­pimus. Siinä kunta tai valtio toteuttaa yhdessä yksityisen pääoman kanssa esimer­kiksi hyvin­vointia lisääviä hankkeita. Karkkilan kaupunki on aloit­tanut hankkeen yhdessä FIM Pääoma­ra­hastot Oy:n ja Lasten­suo­jelun Keskus­liiton kanssa. 10-vuoti­sessa hankkeessa tartu­taan ennakoi­vasti lasten, nuorten ja perheiden ongel­miin. Rahoi­tus­riskit ovat sijoittajilla.

TEKSTI TIINA TENKANEN /​ UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN