Kromial­tis­tusta vähen­net­tävä – Suomessakin

Pinta­kä­sit­te­lyssä ja hitsauk­sessa altis­tu­taan edelleen syöpä­vaa­ral­li­selle, kuude­nar­voi­selle kromille. Työter­veys­lai­toksen johtava asian­tun­tija Tiina Santonen toteaa, että Suomes­sakin olisi syytä nostaa keskus­te­luun Ranskan ja Hollannin tiukemmat raja-arvot. Noissa EU-maissa työpaikan ilman kromi­pi­toi­suus saa olla jo nyt vain viidesosa siitä mitä Suomessa.

12.3.2021

Yhdek­sässä eri Euroopan maassa tehdyn tutki­muksen tulokset työnte­ki­jöiden altis­tu­mi­sesta kromille julkais­tiin tammi­kuussa. Työnte­ki­jöiltä otettiin veri- ja virtsa­näyt­teitä, samoin uloshen­gi­tyksen ilmanäyt­teitä. Santonen kertoo, että tutki­muksen taustalta löytyvät EU:n kemikaa­li­lain­sää­dännön REACHin uudet velvoit­teet ja tämän mukanaan tuoma tiedon syven­tä­misen tarve.

Suomessa altistuu tilas­tojen mukaan kuude­nar­voi­selle kromille vuosit­tain noin 20 000 työnte­kijää. Näille kromi(VI)-yhdisteille ei tiedetä täysin turval­lista rajaa. Kromi(VI) on myös lisään­ty­mis­vaa­ral­linen aine, eli raskaana olevien naisten ei pidä altistua sille lainkaan.

EU-maissa on vuodesta 2017 tarvittu kuude­nar­voisen kromin käyttöön lupa Suomessa sijait­se­valta Euroopan kemikaa­li­vi­ras­tolta. Ja nyt EU:n niin sanotun syöpä­di­rek­tiivin päivi­tyksen myötä myös työpaikan ilman sallitut kromi­pi­toi­suudet tulevat kiristymään.

Valtio­neu­vosto on asetuk­sessa työhön liittyvän syöpä­vaaran torjun­nasta (1267/​2019) asettanut kromi(VI)-yhdisteille työpaikan ilman sitovan raja-arvon viiteen mikro­gram­maan kuutiolta, lukuina ilmaisten 0,005 mg/​m3. Sitä sovel­le­taan tammi­kuusta 2025 alkaen. Siihen asti sovel­le­taan sitovaa raja-arvoa 0,010 mg/​m3. Hitsauk­sessa, plasma­leik­kauk­sessa tai vastaa­vissa huuruja synnyt­tä­vissä työpro­ses­seissa sovel­le­taan samaten tammi­kuuhun 2025 saakka raja-arvo 0,025 mg/​m3.

Sitovuus tarkoittaa sitä, että viran­omai­silla on oikeus jopa sulkea tehdas, jos raja-arvoja ei siellä noudateta.

HIENOISIA YLLÄTYKSIÄ

– Korkeimmat altis­tukset löytyivät elekt­ro­lyyt­tistä kromin pinta­kä­sit­telyä kromial­taissa tekeviltä työnte­ki­jöiltä. Hitsaa­jien altis­tuk­sessa ei päästy puhtain paperein, mutta heidän altis­tuk­sensa ei ollut niin suurta kuin oli odotettu. Tämä tuli pienenä yllätyk­senä jopa EU:n virka­mie­hille, Santonen kertoo.

Kromille altis­tut­tiin myös siksi, että ainetta joutui käsistä suuhun ja sitä kautta elimistöön.

– Kromi ei imeydy niinkään suuressa määrin ihon kautta. Mutta kromi laskeutuu aeroso­lina pinnoille, ja jos käsiä ei pestä riittävän usein tai käsineitä ei vaihdeta, kromia saadaan käsistä suuhun.

Jos käsiä ei pestä riittävän usein tai käsineitä ei vaihdeta, kromia saadaan käsistä suuhun.

Muissa maissa tutkit­tiin myös kromia käyttä­vien yritysten toimis­to­työn­te­ki­jöitä. Heitä tutkit­tiin verrok­ki­ryh­mänä. Oletuk­sena siis oli, että he eivät altis­tuisi kromille. Toimis­to­työn­te­ki­jöiden niin sanot­tuja biomo­ni­to­roin­ti­näyt­teitä, eli veri- ja virtsa­näyt­teitä, halut­tiin käyttää vertailuarvoina.

– Heillä oli joissain tapauk­sessa jopa korkeampia arvoja kuin hitsaajilla.

VAIHDETAAN AINETTA, LISÄTÄÄN SUOJAIMIA

Esimer­kiksi suihku­ha­nojen kaltaiset tuotteet kroma­taan, jotta niihin saadaan kaunis, kosteita oloja kestävä pinta.

­– REACH-lainsää­däntö pyrkii siihen, että pidem­mällä aikavä­lillä vaaral­liset aineet korva­taan vaarat­to­milla. Kolme­nar­voinen kromi ei ole syöpä­vaa­ral­linen, ja on olemassa menetelmiä, joissa kuude­nar­voinen kromi voidaan vaihtaa kolme­nar­voi­seen. Mutta aina tämä ei ole mahdollista.

Kun esimer­kiksi kovaan teolli­seen käyttöön valmis­te­taan kappa­leita ja kun silloin tarvi­taan nimeno­maan kuusiar­voista kromia, pitää suojaus­toi­mien olla riittävät.

– Isoja altaita voidaan peittää ja niissä on oltava reunai­murit, jotka imevät aeroso­li­huurut tehok­kaasti pois. On olemassa myös pinta-aktii­visia aineita, jotka vähen­tävät aerosolin muodos­tu­mista. Ja tietysti koko tilan yleisil­man­vaihdon on oltava kunnossa, Santonen toteaa.

Paljon pysty­tään vaikut­ta­maan jo sillä, että nouda­te­taan hyviä työhy­giee­nisiä käytäntöjä.

Joissain työvai­heissa on käytet­tävä myös henki­lö­koh­taisia hengi­tyk­sen­suo­jaimia, kun esimerkin kromia lisätään altaa­seen tai jos kappa­leita noste­taan pois kromikylvystä.

– Ja paljon pysty­tään vaikut­ta­maan jo sillä, että nouda­te­taan hyviä työhy­giee­nisiä käytän­töjä, tutkija korostaa viitaten tässä ahkeraan käsien pesuun ja puhtaitten työkä­si­neiden saatavuuteen.

KAIKKI TYÖNTEKIJÄT ON MUISTETTAVA

Santonen korostaa sitäkin, että kromia käsit­te­le­vissä tuotan­to­lai­tok­sissa on ehdot­to­masti muistet­tava myös siivoo­jien ja kunnos­sa­pi­tä­jien kaltaisten ammat­ti­ryh­mien altis­tu­mis­riski. Heidänkin riskinsä on arvioi­tava ja heidät on suojattava.

Koska kromi(VI) on sekä syöpä­vaa­ral­linen että perimä­myr­kyl­linen aine, nostaa Santonen esiin hedel­mäl­li­sessä iässä olevat naiset.

– Jos naisia on esimer­kiksi hitsaa­jina, työnan­tajan on yhdessä työter­veys­huollon kanssa mietit­tävä jo etukä­teen vaihtoeh­toisia töitä. Onhan myös erityi­säi­tiys­loma mahdollinen.

Tässä tutkija puhuu erityi­säi­tiys­va­paasta ja ‑rahasta. Ne on tarkoi­tettu niihin tilan­tei­siin, joissa raskaana olevan henkilön työ voi vaarantaa hänen tai sikiön terveyden eikä muita, turval­lisia töitä löydetä.

KAHDESSA MAASSA JO TIUKENNETTU

– Jos katsomme syöpä­riskiä, alemmaksi pitäisi päästä.

Näin summaa Santonen nykyisin sallit­tuja kromi-kuutosen sitovia arvoja työpaikan ilmassa.

­– Ranskassa ja Hollan­nissa kansal­linen raja-arvo on jo laskettu 1 mikro­gram­maan kuutio­met­riltä. Ei sen pitäisi Suomes­sa­kaan niin vaikeaa olla. Toivot­ta­vasti raja-arvon laske­minen nousee keskus­te­luun Suomes­sakin, tutkija sanoo.

Santonen pitää selvänä, että tekni­sesti raja-arvon saavut­ta­minen on täysin mahdol­lista, ja Hollannin ja Ranskan kokemukset tulevat vielä antamaan lisää käytännön kokemuksia. Niitä voidaan sitten hyödyntää Suomessakin.

Vain puolet tutki­tuista hitsaa­jista käytti hengityksensuojaimia.

Johtava asian­tun­tija muistuttaa vielä siitä, että vaikka valtaosa hitsaa­jista jäi nykyisten, sallit­tujen altis­tu­mis­ra­jojen alle, paran­net­tavaa on rutkasti. Ensin­nä­kään raja-arvojen alitus ei ollut miten­kään suuri.

– Ja vain puolet tutki­tuista hitsaa­jista käytti hengi­tyk­sen­suo­jaimia. Sama koski kohde­pois­toja, Santonen huolehtii.

Kohde­pois­tolla eli kohdeil­man­vaih­dolla pyritään poista­maan epäpuh­taudet suoraan muodostumispaikalta.

Työter­veys­huol­lolla on asian­tun­tijan mielestä hyvin tärkeä rooli altis­tu­misen seuran­nassa. Ilman kromi­pi­toi­suus­mit­taukset eivät välttä­mättä paljasta sitä, millaista ilmaa suojainten sisäpuo­lella hengi­te­tään. Virtsa­näyt­teistä on seurat­tava kromille altis­tu­mista, vaikka pakot­tava lainsää­däntö puuttuukin.

– Jos biomo­ni­to­roin­nissa ylite­tään viite­raja-arvo, tulee riskin­hal­lintaa tehostaa, vaikka Suomessa vain lyijy­al­tis­tuksen seuraa­minen on pakol­lista, Santonen kertoo.

Asian­tun­tija toteaa, että Suomessa on pitkät perin­teet biomo­ni­to­roin­nista, mikä tietysti helpottaa altis­tu­misen seuraa­misen järjestämistä.

Työter­veys­lai­toksen johtava asian­tun­tija muistuttaa, että laitoksen sivus­toilta löytyviä ohjeita ja neuvoja kannattaa hyödyntää. Sivus­toilta löytyy paljon tietoa kromista samoin kuin hyviä käytännön neuvoja hitsauksen riskien vähen­tä­mi­seen.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
ARKISTOKUVA HARRI NURMINEN