Jari Nilosaari: Ystävät tukena

Istuimme aikanaan iltaa erään liiton toimit­sijan kotona. Hän silitti koiraansa ja totesi, että tämä kaveri taitaa olla hänen ainoa oikea ystävänsä. Ihmet­telin tätä.

Keskus­te­limme pitkään ystävistä ja heidän merki­tyk­ses­tään. Olemme siitä lähtien olleet hyviä ystäviä. Pidämme yhteyttä toisiimme ja jutte­lemme kun siltä tuntuu.

Yhdys­val­tain presi­dentti Truman totesi aikoi­naan: ”Jos polii­tikko haluaa ystävän, hänen on ostet­tava koira.”

Miten oikeassa hän olikaan. Myös me ay-aktiivit joudumme monesti risti­tu­leen julki­suu­dessa, työpai­koilla ja yksityiselämässäkin.

Tuntuu, että todel­liset ystävät ja tukijat ovat vähissä silloin kun olemme eniten sen tarpeessa. En itsekään ole puhdas pulmunen, kun olen suivaan­tunut, milloin Keskus­kaup­pa­ka­marin, milloin yrittä­jien tai EK:n ulostu­loihin Twitte­rissä tai eri tiedotusvälineissä.

Olen ottanut kantaa voimak­kaasti näihin sanomi­siin, ja puolus­tanut heitä, jotka tarvit­sevat apua ja tukea työelämässä.

Ay-liike ja sen aktiivit ovat työnte­ki­jöiden tukijoita ja ystäviä, jotka uskovat heihin ja heidän unelmiinsa.

Kuulun ylpeänä joukkoon.

Luotta­mus­miesten, ammat­tio­sas­tojen ja koko ay-liikkeen osoit­tama tuki on tärkeää niille työnte­ki­jöille, jotka tarvit­sevat tukea ja apua. Tukemisen taustaksi tarvi­taan lakeja, työeh­to­so­pi­muksia ja paikal­lisia sopimuksia.

Miksi tätä tukea halutaan heikentää, on aiheel­linen kysymys. 

Halutaanko palata vuosi­sata taakse­päin, jolloin työpaikan porttien ulkopuo­lella jonotet­tiin, josko tänään pääsisi töihin ja josko saisi edes pientä palkkaa.

Vai halutaanko palata yhteis­kun­taan, jossa vain ylempiin yhteis­kun­ta­luok­kiin kuuluvat pärjäävät, mutta muista ei ole niin väliä. En lähde enempää arvele­maan syitä, miksi jotkut haluavat romuttaa sopimusyhteiskunnan.

Halusin kuitenkin jälleen kerran nostaa esille, mihin romut­ta­minen voi johtaa työpai­koilla ja laajemmin koko yhteis­kun­nassa, joka edelleen on hyvin­voin­tiyh­teis­kunta, kun sitä haluamme ylläpitää.

Julki­suu­dessa on hyökätty ay-liikettä vastaan, on kehuttu yksityisiä työttö­myys­kas­soja ja annettu ymmärtää, että ne ovat liittoja ja että ne tukevat työtekijöitä.

Eräät työnan­tajat ja järjestöt ovat lähte­neet omille teilleen ja väittävät, että vain yritys­koh­tai­silla sopimuk­silla voi pärjätä.

Saman­ai­kai­sesti he kirkkain silmin väittävät, että haluavat vain työnte­ki­jöiden parasta kääries­sään yhä isompia voittoja muutok­sien keskellä ja jopa osin meneil­lään olevaa pande­miaa hyväksikäyttäen.

Vain otsikoita tai lyhyitä somepäi­vi­tyksiä seuraa­ville työnte­ki­jöille voi osa näistä väitteistä näyttää totuudelta.

Siksi meidän pitää kertoa siitä, että yksityiset työttö­myys­kassat eivät aja työnte­ki­jöiden etua.

Vain liitty­mällä liittoon saa myös paikal­li­sesti tukea ja neuvot­te­luapua sekä tarvit­taessa oikeus­apua tilan­teissa, joissa työnte­ki­jöitä kohdel­laan lakien ja sopimuk­sien vastaisesti.

Toivotan kaikille jaksa­mista hygie­nian, turva­vä­lien, kokoon­tu­misten ja ohjeiden noudat­ta­misten suhteen, että pääsemme eroon korona­pan­de­miasta. Itse aion ottaa rokot­teen, heti kun se on mahdollista.

Haluan suojella, en pelkäs­tään itseäni vaan myös lähim­mäi­siäni sekä kaikkia, joita tapaan.

Yhdessä me voitamme tämänkin taistelun.

JARI NILOSAARI
Teolli­suus­liiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA