VIERAILIJA: Alek­sis Salus­järvi: Ihmi­sen ja valtion eloonjäämistaito

Kun ajaa töihin autolla, tulee harvem­min ajatel­leeksi, että matkan onnis­tu­mi­nen edel­lyt­tää luku­tai­toa. Se toki eroaa kirjan luke­mi­sesta. Kirjain­ten ja sano­jen sijaan on luet­tava liiken­nettä ja liikennemerkkejä.

Luku­taito tarkoit­taa kykyä abstra­hoida ympä­ris­töä, jossa toimii, kykyä tehdä havain­toja omasta ympä­ris­tös­tään. Se on edel­ly­tys sille, että voi toimia subjek­tina. Pikku­lapsi ei osaa lukea liiken­nettä, siksi häntä ei voi pääs­tää kadulle yksin. Hän on luku­tai­dot­to­muu­tensa takia välit­tö­mässä hengenvaarassa.

Harjoi­tamme luku­tai­toa päivit­täin ja auto­maat­ti­sesti, yleensä lain­kaan tiedos­ta­matta asiaa. Katsomme jääkiek­ko­pe­liä, ja kykymme ymmär­tää pelistä mitään perus­tuu taitoon lukea sitä.

Luku­taito eri ympä­ris­töissä paljas­taa, että se on kumu­loi­tuva eli kertyvä taito. Se tosin para­nee ainoas­taan, jos siinä haas­taa itse­ään. Harva käsit­tää tätä. He ajavat autolla 50 vuotta kehit­ty­mättä juuri­kaan liiken­teen luki­joina. He katso­vat 200 jääkiek­ko­pe­liä eivätkä opi pelin syvem­piä hienouk­sia. He siis luke­vat sillä tasolla, joka riit­tää pärjää­mi­seen, mutta eivät kehity.

Suoma­lais­ten osaa­mi­se­rot luke­mi­sessa ovat maail­man suurimmat.

Kirjoi­te­tun teks­tin luke­mi­nen on luku­tai­don yllä­pi­tä­mi­sen voit­tava muoto, koska se pakot­taa kehit­ty­mään, eli teke­mään havain­toja teks­ti­maa­il­masta. Havain­to­jen ja tulkin­nan avulla pystyy näke­mään teks­tin merki­tys­po­ten­ti­aa­lin. Sen myötä tunnis­tamme esimer­kiksi vale­uu­ti­sen netistä tai puoli­son piile­vän närkäs­tyk­sen teks­ti­vies­tin rivien väleistä.

Tässä taidossa suoma­lai­set ovat olleet maail­man parhaita. Koli­kolla on kuiten­kin himmeä puolensa. Suoma­lais­ten osaa­mi­se­rot luke­mi­sessa ovat niin ikään maail­man suurim­mat. Missään muualla hyvät ja huonot luki­jat eivät ole yhtä kaukana toisistaan.

Tämä ilmiö on kiin­nos­ta­nut minua vuosia. Olen opet­ta­nut yli viittä tuhatta alle 30-vuotiasta suoma­laista, jotka suhtau­tu­vat luke­mi­seen kiel­tei­sesti. Huonoim­mat koulua käyvät luki­jat löyty­vät amma­til­li­sen puolen teknis­ten alojen kouluista. Nuor­ten teks­ti­tai­dot jäävät niissä heikoiksi, koska he eivät käsitä luke­mi­sen hyötyjä. Siksi he alisuo­riu­tu­vat. Usein heillä on myös jokin synnyn­näi­nen este, kuten ADHD tai luki­vai­keus. Se nostaa kynnystä tart­tua teks­tiin, mikä lisää oppi­mi­se­roja entisestään.

Tyypil­li­sesti näiden nuor­ten piile­vät kyvyt jäävät tunnis­ta­matta. He eivät myös­kään hahmota luku­tai­don merki­tystä. Heille luku­taito tarkoit­taa sitä, että osaa muodos­taa kirjai­mista äänteitä. Se ei heille ole eloon­jää­mis­taito, vaan työmat­kan kaltai­nen arkias­kare, johon ei liity halua kehittyä.

Olemme epäon­nis­tu­neet yhteis­kun­tana perus­te­le­maan luku­tai­don merki­tyk­sen sekä itsel­lemme että nuorille, ja siksi osaa­mi­se­rot ovat kasvaneet.

Jos ei sään­nöl­li­sesti haasta itse­ään luki­jana, taidot ruos­tu­vat. Sillä on suora vaiku­tus myös valtion turval­li­suu­teen. Käytän­nössä ainoa keino tais­tella infor­maa­tio­vai­kut­ta­mista vastaan on korkea luku­taito. Digi­taa­li­sessa maail­massa hyvistä teks­ti­tai­doista onkin tullut myös valtion eloon­jää­mis­taito. Suuret erot luku­tai­dossa ovat tässä asiassa suora riskitekijä.

ALEKSIS SALUSJÄRVI
Kirjoit­taja opet­taa luku­tai­toa eloon­jää­mis­tai­tona perus­as­teen erityi­so­pe­tuk­sessa ja sairaa­la­kou­luissa, amma­til­li­sissa oppi­lai­tok­sissa ja vankiloissa.