VIERAILIJA: Aleksis Salus­järvi: Ihmisen ja valtion eloonjäämistaito

Kun ajaa töihin autolla, tulee harvemmin ajatel­leeksi, että matkan onnis­tu­minen edellyttää lukutaitoa. Se toki eroaa kirjan lukemi­sesta. Kirjainten ja sanojen sijaan on luettava liiken­nettä ja liikennemerkkejä.

Lukutaito tarkoittaa kykyä abstra­hoida ympäristöä, jossa toimii, kykyä tehdä havain­toja omasta ympäris­tös­tään. Se on edellytys sille, että voi toimia subjek­tina. Pikku­lapsi ei osaa lukea liiken­nettä, siksi häntä ei voi päästää kadulle yksin. Hän on lukutai­dot­to­muu­tensa takia välit­tö­mässä hengenvaarassa.

Harjoi­tamme lukutaitoa päivit­täin ja automaat­ti­sesti, yleensä lainkaan tiedos­ta­matta asiaa. Katsomme jääkiek­ko­peliä, ja kykymme ymmärtää pelistä mitään perustuu taitoon lukea sitä.

Lukutaito eri ympäris­töissä paljastaa, että se on kumuloi­tuva eli kertyvä taito. Se tosin paranee ainoas­taan, jos siinä haastaa itseään. Harva käsittää tätä. He ajavat autolla 50 vuotta kehit­ty­mättä juuri­kaan liiken­teen lukijoina. He katsovat 200 jääkiek­ko­peliä eivätkä opi pelin syvempiä hienouksia. He siis lukevat sillä tasolla, joka riittää pärjää­mi­seen, mutta eivät kehity.

Suoma­laisten osaami­serot lukemi­sessa ovat maailman suurimmat.

Kirjoi­tetun tekstin lukeminen on lukutaidon ylläpi­tä­misen voittava muoto, koska se pakottaa kehit­ty­mään, eli tekemään havain­toja teksti­maa­il­masta. Havain­tojen ja tulkinnan avulla pystyy näkemään tekstin merki­tys­po­ten­ti­aalin. Sen myötä tunnis­tamme esimer­kiksi valeuu­tisen netistä tai puolison piilevän närkäs­tyksen teksti­viestin rivien väleistä.

Tässä taidossa suoma­laiset ovat olleet maailman parhaita. Kolikolla on kuitenkin himmeä puolensa. Suoma­laisten osaami­serot lukemi­sessa ovat niin ikään maailman suurimmat. Missään muualla hyvät ja huonot lukijat eivät ole yhtä kaukana toisistaan.

Tämä ilmiö on kiinnos­tanut minua vuosia. Olen opettanut yli viittä tuhatta alle 30-vuotiasta suoma­laista, jotka suhtau­tuvat lukemi­seen kieltei­sesti. Huonoimmat koulua käyvät lukijat löytyvät ammatil­lisen puolen teknisten alojen kouluista. Nuorten teksti­taidot jäävät niissä heikoiksi, koska he eivät käsitä lukemisen hyötyjä. Siksi he alisuo­riu­tuvat. Usein heillä on myös jokin synnyn­näinen este, kuten ADHD tai lukivai­keus. Se nostaa kynnystä tarttua tekstiin, mikä lisää oppimi­se­roja entisestään.

Tyypil­li­sesti näiden nuorten piilevät kyvyt jäävät tunnis­ta­matta. He eivät myöskään hahmota lukutaidon merki­tystä. Heille lukutaito tarkoittaa sitä, että osaa muodostaa kirjai­mista äänteitä. Se ei heille ole eloon­jää­mis­taito, vaan työmatkan kaltainen arkias­kare, johon ei liity halua kehittyä.

Olemme epäon­nis­tu­neet yhteis­kun­tana perus­te­le­maan lukutaidon merki­tyksen sekä itsel­lemme että nuorille, ja siksi osaami­serot ovat kasvaneet.

Jos ei säännöl­li­sesti haasta itseään lukijana, taidot ruostuvat. Sillä on suora vaikutus myös valtion turval­li­suu­teen. Käytän­nössä ainoa keino taistella infor­maa­tio­vai­kut­ta­mista vastaan on korkea lukutaito. Digitaa­li­sessa maail­massa hyvistä teksti­tai­doista onkin tullut myös valtion eloon­jää­mis­taito. Suuret erot lukutai­dossa ovat tässä asiassa suora riskitekijä.

ALEKSIS SALUSJÄRVI
Kirjoit­taja opettaa lukutaitoa eloon­jää­mis­tai­tona perus­as­teen erityi­so­pe­tuk­sessa ja sairaa­la­kou­luissa, ammatil­li­sissa oppilai­tok­sissa ja vankiloissa.