Riku Karhu­nen: Mielen­kiinto kumpuaa kokemuksista

RIKU KARHUNEN

Ammat­tio­sas­ton nuori­so­vas­taava, halli­tuk­sen jäsen
Lappeen­ran­nan auto- ja konea­lo­jen ao. 242

”Parhaim­man koske­tuk­sen nuoriin saa oppi­lai­tok­sissa. Opis­ke­li­joi­den mielen­kiinto herää, kun asiat kosket­ta­vat heidän elämäänsä. Esimer­kiksi nolla­tun­ti­so­pi­muk­set tai mitä kesä­töi­hin mennessä pitää tietää herät­tä­vät paljon kysy­myk­siä. Silloin on hyvä kertoa, että tehkää työso­pi­muk­set aina kirjal­li­sina, ja että pääsette hyvälle jyvälle, kun löydätte työpai­kal­tanne luottamusmiehen.

Löytyy­hän sieltä luokista se kahvi­tau­koa odot­tava hiljai­nen sakki­kin, mutta viimeis­tään leik­ki­mie­li­sen Kahoot!-visan aikana lähes kaikki osal­lis­tu­vat. Visa on kiva aloit­taa sanoilla: ”Nyt saatte ihan luvalla käyt­tää kännyk­kää.” Samalla siitä saa tiedon, mitä keskus­te­luista ja ohjeista on jäänyt opis­ke­li­joille mieleen.

Miltei kaikki tapaa­mani nuoret ovat liit­ty­neet Teol­li­suus­lii­ton oppilasjäseniksi. 

Tähtään myös siihen, että jokai­selta luokalta vali­taan yhteys­hen­kilö. Haluan pitää heihin aktii­vi­sesti yhteyttä. Tiivis yhtey­den­pito ja nuor­ten mieltä askar­rut­ta­vien työelä­mään liit­ty­vien kysy­mys­ten selvit­tä­mi­nen toivot­ta­vasti herät­tä­vät heissä ajatuk­sen, että tuohan taitaa olla oikeasti kiin­nos­tu­nut siitä, mitä minulle ja meille kuuluu.

”Huoma­sin, että osas­tossa järjes­tet­tiin aika vähän nuori­so­toi­min­taa. Jutte­limme asiasta, ja sain nuori­so­vas­taa­van pestin hoidet­ta­vaksi”, Riku Karhu­nen sanoo.

Kun itse aika­nani liityin liiton oppi­las­jä­se­neksi, luulin, että se muut­tuu auto­maat­ti­sesti varsi­nai­seksi jäse­nyy­deksi. No, eihän se niin mene. Asia valkeni työpai­kal­lani K‑Caaran Lappeen­ran­nan auto­kor­jaa­molla, kun luot­ta­mus­mies Jari Suoant­tila tuli juttusille. Pistimme pape­rit kuntoon. Jonkin aikaa kului ja ammat­tio­sas­ton puheen­joh­ta­ja­na­kin toimiva Suoant­tila ehdotti, että lähde tutus­tu­maan kokouk­siimme. Muuta­man kerran kävin, ja minut nimi­tet­tiin halli­tuk­sen varajäseneksi.

Huoma­sin, että osas­tossa järjes­tet­tiin aika vähän nuori­so­toi­min­taa. Jutte­limme asiasta, ja sain nuori­so­vas­taa­van pestin hoidet­ta­vaksi, kun toimin jo liiton alueel­li­sessa nuori­so­jaos­tossa. Toimin­nan ja tilai­suuk­sien suun­nit­te­le­mi­nen, järjes­tä­mi­nen ja mainos­ta­mi­nen sujuu siltä pohjalta hyvin.

Koro­na­krii­sin takia tapah­tu­mia on jouduttu peru­maan, mutta toimin­nan alas ajamista emme ole miet­ti­neet edes väliai­kai­sesti. Nyt olen esimer­kiksi mainos­ta­nut nuorille etäkoulutuksia.

Minulla on nuori­so­vas­taa­vana vielä kehi­tys­vaihe menossa, mutta tässä on melko nuorena miehenä itse­kin vielä runsaasti aikaa hank­kia koke­musta, jota otan innok­kaasti vastaan.

Jaa, että mistä se moti­vaa­tio nousee? No, tietysti siitä, että jos mie joskus jonkun mita­lin tästä hommasta saisin.”

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA ARI NAKARI