Päivi Berg: Toivoa koronan aikaan

Korona koettelee meitä vielä kuukausia, ehkä vuosia ja vuosi­kym­meniä. Yhteis­kunnan notkah­dukset iskevät yleensä erityi­sesti nuoriin, ja niin nytkin. Toivoa täytyy pitää kuitenkin yllä.

22.12.2020

PÄIVI BERG Helsingin yliopiston sosiaa­lip­sy­ko­lo­gian dosentti. Nuori­so­tut­kimus-lehden päätoi­mit­taja ja seuraavan Nuori­so­ba­ro­metrin (2020) kokoaja. Työsken­telee 2020–2021 Kaakkois-Suomen AMK:ssa (XAMK), jossa tutkii ilmaisen julkisen liiken­teen yhteyttä lasten liikku­mi­seen. Tutkinut aiemmin muun muassa yhden­ver­tai­suuden edistä­mistä koulu­lii­kun­nassa, lasten urhei­luseu­ra­har­ras­ta­mi­sesta käytävää some-keskus­telua sekä nuoria aikuisia työmarkkinoilla.

Opiske­lussa on siirrytty etäyh­teyk­siin, työhar­joit­te­lu­paik­koihin on vaikea päästä sekä harras­tuksia ja kaverien tapaa­mista on hanka­loi­tettu. Korona on rajoit­tanut nuorten elämää vähin­tään yhtä rajusti kuin aikuis­tenkin. Nuorilla on kuitenkin tarve viettää aikaa kodin ulkopuo­lella, joten eristäy­ty­minen voi olla heille kova paikka. Vai onko?

Nuori­so­tut­kija ei näe tilan­netta kovin pahana.

– Nuorille sosiaa­linen media ja muu digitaa­linen yhtey­den­pito on luontevaa myös koronan aikaan. Sosiaa­listen kontak­tien osalta haitat ovat heille pienempiä kuin vanhem­mille ihmisille, sanoo Päivi Berg.

Berg on Helsingin yliopiston sosiaa­lip­sy­ko­lo­gian dosentti, joka työsken­telee tutki­jana Kaakkois-Suomen ammat­ti­kor­kea­koulun nuori­soalan tutkimus- ja kehit­tä­mis­keskus Juveniassa.

– Mutta samaan aikaan kun aikui­sille järjes­te­tään konsert­teja, teatteria tai urhei­lu­ta­pah­tumia, julki­suu­dessa puhut­tavat nuorten bileet tai mopomiitit. Nuoret koetaan riskialt­tiim­pina ja heitä halutaan kontrol­loida paljon enemmän, Berg huomauttaa.

Ikäsyr­jin­tään kallel­laan oleva toiminta selittyy sillä, että nuorten tekeminen ei ole aikuisvetoista.

– Nuorilla ei ole samalla lailla varaa kuluttaa, joten heidän hengai­lunsa tapahtuu toisella lailla. Suomi on viran­omai­sus­ko­vainen maa, ja nuoretkin pyrkivät toimi­maan ohjeiden mukaan. He eivät kuiten­kaan usko, että kaikki muut välttä­mättä toimivat.

PERHEARKI VAIHTELEE

Pandemia on vaikut­tanut nuorten opiske­luun. Valmis­tu­minen voi siirtyä, kun opinnot hidas­tuvat tai vaadit­tavia työhar­joit­te­lu­jak­soja ei ole ollut tarjolla. Myös lähio­petus on muuttunut etäopis­ke­luksi kaikilla koulu­tus­ta­soilla – se ei ole uutta, mutta sen laajuus on.

– Näitä hybri­di­mal­leja on kehitetty jo ammatil­lisen koulu­tuksen uudis­ta­misen yhtey­dessä. Mutta pitää muistaa, että kaikkia tarvit­tavia taitoja ei opi etänä. Koronan aikaan on pitänyt opetella myös eri lailla itsensä johta­mista ja opintojen aikatau­lu­tusta, Berg sanoo.

Nyt koros­tuvat erot perhe­ti­lan­teissa. Korona-arki voi lisätä kiirettä tai se voi lisätä perheen yhteistä aikaa. Suhteet kotona voivat tiivistyä tai kärjistyä.

 Pahim­mil­laan nuori voi joutua myös kannat­te­le­maan muuta perhettä, jos siellä on esimer­kiksi päihde- tai muita ongelmia.

Paras tilanne onkin nuorilla, joilla on ehjät ja turval­liset kodit ja joissa vanhemmat ovat voineet tehdä etätöitä ja samalla tukea nuorten opiskelua.

– Mutta sitten on vuoro­työ­läisiä sekä töitä, joita ei voi siirtää kotiin. Tilanne saattaa olla silloin hyvin erilainen.

PALVELUT TAATTAVA

Korona­taan­tuma iskee myös kuntiin. Verotu­lojen vähen­tyessä voi edessä olla kipeitä leikkauksia lasten ja nuorten palveluihin.

– Se näkyy jo sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen kuormi­tuk­sessa ja resurs­sit­to­muu­dessa. Mielen­ter­veys- ja päihde­pal­ve­luihin tulee pullon­kau­loja, eikä hoitoon pääse, sanoo Berg.

Hän on huolis­saan myös siitä, voidaanko liikun­ta­pal­ve­luja ja harras­tus­toi­mintaa jatkaa laajassa mitassa. Joukko­lii­ken­teen mahdol­li­sesti supis­tettu liiken­nöinti koskee nuoria, ja nuori­so­työn­te­ki­jöiden ja koulun­käyn­tia­vus­ta­jien määrä on ratkai­sevan tärkeää.

Työmark­ki­noilla puoles­taan lama iskee aina ensin osa-aikatyötä tekeviin tai määrä­ai­kai­siin työsuh­tei­siin – joita tekevät usein nuoret.

– Taantuman aikana nuorten ja naisten työttö­myys kasvaa, ja se voi näkyä velkaan­tu­mi­sena ja toimeen­tu­lo­tu­kien määrän kasvuna. Silloin palve­lujen tärkeys korostuu, Berg muistuttaa.

Mitä jälkiä koronasta meille jää? ”Toivot­ta­vasti jossain vaiheessa kaikkiin jäisi se rokotus­jälki”, Päivi Berg nauraa.

VASTINETTA PONNISTELUILLE

On pelätty, että koronan myötä Suomeen syntyy väliin­pu­toa­jien sukupolvi – tilan­netta on verrattu 1990-luvun laman lapset ‑ilmiöön. Berg ei kuiten­kaan usko pitkä­ai­kai­siin, vuosi­kym­meniä kestä­viin vaiku­tuk­siin. Suomi on kehit­tynyt 25 vuodessa, ja hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan palvelut ovat eri tasolla kuin 1990-luvulla.

– Ei silloin ollut Ohjaa­moja tai TE-toimis­tojen nuorille suunnat­tuja palve­luja. Nykyään pyritään voimak­kaasti riskien­hal­lin­taan ja ennakoin­tiin, koska näitä mustia joutsenia, talouden odotta­mat­tomia käänteitä, kuitenkin tulee säännöllisesti.

Berg tutki vuonna 2014 työn ja koulu­tuksen ulkopuo­lella olevia nuoria. Monet heistä tekivät kaiken mitä heiltä vaadit­tiin – opiske­livat ja pyrkivät työelä­mään – mutta jäivät silti työttö­miksi. Berg muistuttaa nyt samasta vaarasta.

– Suoma­lai­silla on vahva koulu­tususko, mutta se voi heiketä, jos yhteis­kunta ei tarjoa vasti­netta ponnis­te­luille ja sille, että haluat olla kunnon kansa­lainen. Jos työttö­myys pitkittyy, on riski, että tällaisia taantuman uhreja tulee lisää.

TOIVOA VARJELTAVA

Koronasta huoli­matta nuoret opiske­levat ja lopulta valmis­tuvat. Mutta jos töitä ei löydy, omillaan asuminen ja itsenäis­ty­minen voi hanka­loitua. Osassa perheitä on mahdol­li­suuksia auttaa nuorta talou­del­li­sesti, mutta ei kaikissa. Miten vanhemmat voivat tukea nuoriaan tällai­sissa tilanteissa?

Berg on hetken hiljaa ja myöntää, että keinot voivat olla rajattuja.

– Asioille voi antaa ainakin perspek­tiiviä. Esimer­kiksi yläkoulu tuntuu nuoresta tosi pitkältä ajalta, mutta ei se sitä lopulta ole. Nuoria voi lohduttaa ja vakuuttaa, että ei tilanne tule jatku­maan ikuisesti, Berg sanoo.

Nuorilla ikäluo­killa tulevai­suu­de­nusko on vahvin, ja se suojaa toivot­to­muuden kokemukselta.

–  Nuoret ovat aika resilient­tejä, he kestävät vastoin­käy­misiä joustavasti.

Nuorelle on hyvä myös muistuttaa, että tämä aikakausi ei määritä heidän loppue­lä­määnsä. Bergin mukaan kannattaa vahvistaa nuoren valin­toja, joita on tehty esimer­kiksi opiske­lu­paikan suhteen.

– Aloitetut opinnot kannattaa viedä loppuun. Ja toisaalta, jos ala ei tunnu­kaan oikealta, vanhempi voi antaa tukea siihen, että voi aloittaa jonkin uuden alan opiskelun.

Kriisistä on vaikea löytää hyviä puolia, mutta Berg kuulostaa silti monessa suhteessa toiveik­kaalta. Samaa hän toivoo laajemminkin.

– Eihän tätä muuten jaksa. Tänään paistaa aurinko, ja on turha miettiä liikaa eteen­päin. Tämä on monella tavalla yhdis­tävä kokemus, niin Suomen rajojen sisällä kuin kansainvälisestikin.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM

Nuorten elino­loja tutki­taan muun muassa vuosit­tai­sessa Nuori­so­ba­ro­met­rissä sekä joka toinen vuosi ilmes­ty­vässä Nuorten elinolot ‑vuosi­kir­jassa. Tuoreim­pien julkai­sujen tiedon­keruu on tehty pääsään­töi­sesti ennen koronaa, joten pande­mian vaiku­tukset eivät niissä vielä näy.