Liitossa
Valtuuston yleiskeskustelu: Oikeutta ikääntyville, ei paikalliselle pakottamiselle
Koronakeskus Helsingistä etäyhteyksin johdettua Teollisuusliiton valtuuston kokousta puhututti eläkeputken poistoaie kiivaimmin. Samoin ruodittiin sitä, miten alttiisti media toistaa työnantajapuolen propagandaa paikallisen sopimisen kuvitelluista työllisyysvaikutuksista. Todellisuudessa työnantajat haluavat paikallista pakottamista.
KUVA YLLÄ: Puheenjohtajiston pöydän takana Helsingin Paasitornissa valtuuston puheenjohtaja Jarmo Markkanen ja liiton 1. varapuheenjohtaja Turja Lehtonen. Valtuuston jäsenet osallistuivat kokoukseen etäyhteyksin.
TEOLLISUUSLIITON VALTUUSTON SYYSKOKOUS 24.11.2020
Teknologiasektorin Antti Maijala Kylmäkoskelta ehdotti, että valtuusto tekisi julkilausuman, joka vaatii eläkeputken poistosuunnitelmista luopumista. Maijala tarkensi ehdotustaan todeten, että tavoitteena on työttömiksi jäävien, iäkkäiden työntekijöiden ansiotason turvaaminen, ei sinänsä jyrkkä vaatimus putkesta luopumisesta. Monen muun puhujan tavoin Maijala myös tähdensi, että ikääntyvien, kuluttavassa tehdastyössä olleiden etujen puolustaminen on liitolle tärkeää.
– Tällä Teollisuusliitto nostaisi profiiliaan, se olisi eräänlaista järjestämistyötä sekin, Maijala huomautti.
Moni puhuja viittasi siihen, että koronan kiihdyttämissä irtisanomisissa ja lomautuksissa eläkeputki on tuonut edes jonkinlaista turvaa ikääntyneille. Nykyinen työelämä on kuluttavaa ja kuormittavaa. Samalla eläkeputki voi tarjota mahdollisuuksia nuorille.
– Ikääntyneet eivät jaksa olla täysipainoisesti tehdä töitä, terveyskin on voitu menettää työssä. Ja palkintona on irtisanominen, teknologiasektorin Tarmo Lukkarinen Jyväskylästä kuvaili tämän päivän todellisuutta työpaikoilla.
– Iäkkäälle työntekijälle on oltava turva silloin, kun hän on loppu ja kulunut. Hänen on saatava elää säällisesti, vaikka hän ei enää kelpaisi työmarkkinoille, teknologiasektorin Janne Vainio Raisiosta alleviivasi.
– Pientä eläkettä ollaan nakertamassa. Päinvastoin, eläkkeitä pitäisi parantaa, jottei käy niin, että palaamme siihen vanhaan. Työnantaja heitti ikääntyneet ulos. Ja sitten vanhat työkaverit kävivät ostamassa ruokaa heille. Nytkin on niin, että jos on kulumia, moni yrittää sinnitellä telakalla töissä, koska eläkkeelle ei päästetä, teknologiasektorin Ilpo Haaja Helsingistä kertoi.
Juhani Jara teknologiasektorilta ja Viialasta kertoi olleensa monissa yt-neuvotteluissa mukana. Hän on niissä pitänyt parempana iäkkäimpien työntekijöiden siirtymisestä pois työelämästä silloin, kun heillä on elämä jo uomissaan.
– Nuorilla on vielä elämä edessään ja velat maksamatta, Jara totesi.
TYÖNANTAJA ON SE, JOKA EI SOVI
Ay-liike ja Teollisuusliitto ovat aina olleet valmiit neuvottelemaan paikallisesti, eli todellisuudessa vastaan hangoitteleva osapuoli on työnantaja. Työnantajaleiri on myös julkisesti tunnustanut, että sen tavoite on direktio-oikeuden vahvistaminen, suomeksi sanottuna saneluvalta.
– Paikallinen sopiminen ei ole sitä, että työnantaja sanelee ja uhkailee, että otamme jonkin vanhan hyvän edun pois, jollei tämä käy. Ei se ole enää mitään sopimista, Tarmo Lukkarinen alleviivasi.
Saman kaupungin erityisalojen valtuutettu Kimmo Sandelin puolestaan sanoitti monen muunkin valtuutetun kirpeät kokemukset konserniohjauksesta. Paikallisen johtajan kanssa sopiminen vielä onnistuisi, mutta ylhäältä päin, konsernin johdosta tulee kielto.
– Me olemme nyt Caverion. Meidän piti tehdä yhteen työpisteeseen paikallinen sopimus. Palaveriin kun mentiin, työnantaja oli kutsunut paikalle työsuhdejuristin pääkonttorilta. Luottamusmiehet ovat aika lujilla, kun pitäisi ymmärtää, mitä lakimiesten koukerot tarkoittavat.
– Ymmärtävätköhän kaikki, mitä paikallinen sopiminen tarkoittaa? Sillä haetaan tessien ja lakien alle meneviä työehtoja, Sandelin tiivisti työnantajapuolen todelliset tarkoitusperät.
Me olemme valmiit sopimiseen jatkossakin, mutta emme niin, että tavoitteena on perälaudan poistaminen.
Janne Vainio alleviivasi ammattiliittojen valmiutta aitoihin paikallisiin neuvotteluihin – vaan ei hinnalla millä hyvänsä.
– Vähän jokainen julkisuudessa oleva esiintyy kuin olisi suurikin paikallisen sopimisen asiantuntija. Mutta eivät he sitä ole. Me tunnemme käytännön. Me olemme valmiit sopimiseen jatkossakin, mutta emme niin, että tavoitteena on perälaudan (työn vähimmäisehtojen) poistaminen, Vainio totesi.
Teknologiasektorin Mauri Partanen Uudestakaupungista kehotti omien kokemustensa perusteella muistamaan, mitä aidot neuvottelut voivat tuoda mukanaan.
– Paikallisen sopimisen ja hyvän yhteistyön takia Uudenkaupungin autotehdas sai vuonna 2017 jatkoaikaa.
Sandvikin Turun tehdas saatiin puolestaan pelastettua sillä, että osakekokoukseen päästiin kertomaan, miksi tehdasta ei kannata lopettaa. Partanen muistutti vielä siitä, että työehtosopimus on tae työrauhalle ja vakaina pysyville kustannuslaskelmille.
MEDIA PALVELEE TYÖNANTAJAA
Pitkin koko yleiskeskustelun turhautumista aiheutti tiedotusvälineiden antautuminen oikeistopuolueiden ja työnantajaleirin äänitorviksi. Suurta paheksuntaa herätti myös se, että meidän verorahoillamme toimivan Yleisradion toimitusjohtaja Merja Yli-Anttila on pyydettäessä loikannut Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n hallitukseen. Yleisradion pitäisi toimia puolueettomasti. Mutta miten kukaan voisi enää uskoa puolueettomaan, kun EK hyökkää jatkuvasti erittäin voimakkaasti ja ideologisesti ammattiyhdistysliikettä vastaan?
– Työmiehen kannalta on huolestuttavaa, miten oikeistolaista media on. Esimerkiksi Ylen A‑studiossa esitetään kysymyksiä, jotka ovat hyvin myötämielisiä oikeistolle, Ilpo Haaja havainnoi.
– Mediaan on saatava taas tasapuolisuutta, jos ei saada Yleisradioon niin sitten muulle sähköiselle puolelle. Mutta minusta ammattiyhdistysliikkeen pitäisi jatkaa myös paperille painettua tiedotusta, sitä voi jakaa työpaikoilla, Haaja vaati. Hänen kokemustensa mukaan oikeistopropagandan hallitseva asema on jo tehnyt tehtävänsä. Monet vanhoista, vasemmistopuolueita äänestäneistä tovereistakin, on siirtynyt nyt perussuomalaisten kannattajaksi.
Janne Vainionkin oli vaikea käsittää, miten asiantuntemattomia tahoja media jatkuvasti haastattelee. Vainio otti esimerkiksi työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskisen, joka oli sanomalehdessä anellut ay-liikkeen johtoa antamaan tilaa ammattiliittojen kentälle, jotta se voisi sopia paikallisesti.
– Tekikö Koskinen tämän tahallaan? Vai onko hän niin pihalla? Vainio kysyi todeten, että joka tapauksessa tällaisia professoreita käytetään, edelleenkin.
Teknologiasektorin Petri Partanen Kokkolasta muistutti, että todellisuudessa oikeistoleirin parjaama pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on nostettu malliksi kaikille muille EU-maille – näinhän työelämästä vastaava komissaari on juuri julkisesti todennut. Partanen alleviivasi, että EU:n tavoitteena on saada 70 prosenttia palkansaajista sellaisten työehtosopimusten piiriin, joita Suomessakin on.
Uskon, että levottomuuksia on tulossa.
Teknosektorin Arto Liikanen Muuramesta huomautti, että mediassa on oltu kovin hiljaa niistä syistä, joiden takia vaihdevalmistaja David Brown teki ison investoinnin Keski-Suomeen.
– Yritys ilmoitti syyksi sen, että täällä on Länsi-Euroopan joustavimmat työmarkkinat!
Jos muut seuraavat Metsäteollisuus ry:n esimerkkiä, edessä voi Liikasen mielestä olla vain ikäviä asioita.
– Uskon, että levottomuuksia on tulossa, Liikanen ennusti.
Suomen Yrittäjien ja EK:n propaganda paikallisen sopimisen työllistävästä vaikutuksesta menee mediassa läpi, vaikka väitteet tällaisesta automatiikasta eivät ole totta. Moni puhuja vaatikin, että media vetäisi nuo tahot oikeasti tilille siitä, mitä ne paikallisella sopimisella tarkoittavat.
Ay-liikkeen on osallistuttava tähän haastamiseen.
– Miten paikallinen sopiminen luo työpaikkoja? Kun mennään konkretiaan, se on vain sanojen paukuttelua. Meidän on otettava tämä esiin ja esitettävä teräviä kysymyksiä, Mauri Partanen vaati.
HARMAA TALOUS KURIIN
– Kuten kaikki tietävät, suomalaiset alihankkijat eivät enää pysty kilpailemaan, Ilpo Haaja kertoi telakoista, joilla harmaa talous on saanut jalansijaa.
Harmaa talous riistää Suomelta miljardeittain verovaroja, joita voitaisiin käyttää hyvinvointivaltion ylläpitoon. Mutta harmaa talous riistää yksittäisiä työntekijöitä suorastaan järjestäytyneen rikollisesti. Haaja vaati kaikkia muistamaan, että tänne alipalkattuina, usein suoraan rikollisjärjestöjen lähettäminä työtään tekevät itä-eurooppalaiset ovat aivan samanlaisia työläistovereita kuin suomalaisetkin. Erityisesti korona-aikoina jopa 20 hengen ”uskomattomiin murjuihin” asutetut työntekijät ovat tahtomattaan vaarassa sairastua.
– Teollisuusliiton on vahvistettava kansainvälistä toimintaansa, jotta tällaiset pakkoaltistukset (koronalle) saadaan loppumaan, Haaja sanoi.
– EU:ssa on vapaa työvoiman liikkuvuus, mutta koko ajan teetetään alipalkattua työtä. EU voisi tämän estää, jos haluaisi, mutta silloin on rikollisjärjestöille saatava sanktiot.
Anna Andersson kemian sektorilta Pohjankurusta yllytti kaikkia muistamaan solidaarisuuden, joka hyödyttää lopulta myös suomalaisia.
– Ulkomaalaisten työntekijöiden työoloista huolehtiminen on meidän työoloistamme huolehtimista.
TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA
LUE LISÄÄ valtuuston kokouksen uutisia Teollisuusliiton verkkosivuilta.
