Anu-Hanna Anttila: Nousu­vesi ei kannat­tele kaikkia veneitä

Koronae­pi­demia on iskenyt eri puolilla maailmaa aaltoina, eikä epide­miaa ole vielä  saatu kuriin rokot­teella. Koronae­pi­demia onkin kuin ensim­mäisen asteen hirmu­myrsky, jonka ensim­mäinen aalto on vain esinäytös tuleville, vielä korkeam­mille aalloille. Niitä nostat­tavat rajutuulet, jotka upottavat heikom­pien veneiden lisäksi myös isompiakin aluksia.

Koronae­pi­de­miasta elpyminen on hidasta. Elpyminen ei myöskään kohtele kaikkia tasaver­tai­sesti, totesivat amerik­ka­laiset talous­tie­tei­lijät. He ilmai­sivat havain­tonsa sangen runollisesti:

Nousu­vesi ei kannat­tele kaikkia veneitä yhtäläisesti. 

He kehit­te­livät K‑mallin, joka kuvaa kahtia­jakoa pinnalla pysyviin ja uppoa­viin. Osa ei pysy pinnalla edes pahimman korona­kriisin laannuttua.

Nousu­vesi ei kannat­tele kaikkia veneitä voisi olla Samuel Taylor Coleridgen Vanhan merimiehen tarina ‑runosta (1797–1798). Tässä Coleridgen tarina­ru­nossa merellä seilaavia pursia ja jumalat­tomia sieluja uhkaa kohtalo mitä hirmuisin.

Pitkällä merimat­kalla rajumyrsky pakottaa aluksen etelä­navan jäisille vesille. Laivan miehis­töltä loppuu juoma­vesi, sillä merimies on ampunut onnea tuottavan albat­rossin. Alkaa pudotus­tais­telu, jolloin miehistö hupenee mies mieheltä. Monien koette­le­musten ja siunausten jälkeen ainoana henkiin jätetty merimies vapautuu kirouk­sesta – mutta vain jäädäk­seen vaelta­maan ja kerto­maan tarinaansa loputtomasti.

Juuri tällaista pudotus­tais­telua kuvaa talous­tie­tei­li­jöiden laatima K‑malli. Sen mukai­sesti kahtia­jako näkyy monilla tasoilla. Teolli­suus­liiton tutki­musyk­sikön lokakuussa 2020 toteut­taman suhdan­ne­ky­selyn tulokset antavat viitteitä tällai­sesta kehityk­sestä. Laivan miehis­töön kuuluvat pääluot­ta­mus­miehet kertovat, että noin puolella työpaik­kay­ri­tyk­sistä tilanne on pysynyt hallinnassa.

Uppoa­mi­selta ja joutu­mi­selta kadotuk­seen voi selvitä vain, jos on luojan suosiossa ja suoja, jonne voi veneensä vetää. 

Jo ennen korona­kriisiä pärjän­neillä yrityk­sillä menee hyvin myrskystä riippu­matta. Tällaisia paikoil­leen hyvin ankku­roi­tuja työpaik­kay­ri­tyksiä on reilu kuudesosa. Epidemia ei ole hetkaut­tanut suuria, vakava­raisia yrityksiä eikä muita vakaita aluksia. Niiltä löytyy talou­del­lisia resurs­seja ja puskuria.

Hyvin pinnalla pysyviä löytyy etenkin kemian­teol­li­suuden ja auto- ja renga­sa­lojen yrityk­sistä. Näillä aloilla korona-aika on vaikut­tanut suhteel­lisen vähän tekemi­siin. Niissä ei merise­li­tyksiä tarvitse sepittää, sillä näissä yrityk­sissä odote­taan myös myynnin kasvavan tai pysyvän ennal­laan keski­mää­räistä useammin ja yritys­koosta riippumatta.

Meren­pohja vetää puoleensa etenkin niitä, joiden pohja on ruostunut puhki tai moottori on rikki. Etenkin jo ennen korona-aikaa kompas­sinsa ja kurssinsa kanssa kamppail­leet yritykset ovat vaarassa. Suhdan­ne­ky­selyn mukaan peräti neljäsosa työpaik­kay­ri­tyk­sistä on tällaisia. Kaikkein heikoimmin menee joillakin metalli- ja erityi­sa­lojen työpai­koilla. Niiden lähtö­taso korona­kriisin kohtaa­mi­seen on ollut kehno.

ANU-HANNA ANTTILA
Teolli­suus­liiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teolli­suus­liiton toimia­la­kat­sauksen (syksy 2020) löydät täältä.