Sopi­mi­sessa tarvi­taan tasa­ver­tai­set osapuolet

Väite, jonka mukaan Suomessa ei pystytä harjoit­ta­maan paikal­lista sopi­mista työpai­koilla, on väärä.

SAK:n luot­ta­mus­hen­ki­löille syys­kuussa teke­män kyse­lyn mukaan paikal­li­sia sopi­muk­sia on viimei­sen kahden vuoden aikana tehty 59 prosen­tilla työpai­koista. Toimia­loja vertail­taessa paikal­lis­ten sopi­joi­den osuus on korkein teol­li­suu­dessa, jossa lukema on 67 prosent­tia yrityk­sistä. Paikal­lista sopi­mista tapah­tuu vähi­ten kulje­tus­aloilla, mutta siel­lä­kin sopi­muk­sia on tehty joka toisella työpaikalla.

Ylei­sintä paikal­li­nen sopi­mi­nen on ollut isoilla yli 250 henki­lön työpai­koilla ja määräl­li­sesti vähäi­sintä pienillä alle kymme­nen henki­lön työpai­koilla. Vaih­te­lu­väli on melko laaja, sillä suur­ten työpaik­ko­jen ryhmässä paikal­lis­ten sopi­joi­den osuus on 75 prosent­tia ja pien­ten työpaik­ko­jen ryhmässä 39 prosent­tia yrityksistä.

Paikal­li­sia sopi­muk­sia on tehty esimer­kiksi palk­kaus­jär­jes­tel­mistä, työajan tasoit­tu­mi­sesta, tulos­palk­kauk­sesta ja kannus­ti­mista, työai­ka­pan­keista, tasa-arvo- ja yhden­ver­tai­suus­suun­ni­tel­mista sekä luot­ta­mus­hen­ki­löi­den ajan­käy­töstä ja korvauk­sista. Luot­ta­mus­hen­ki­löi­den arvioi­den mukaan paikal­li­nen sopi­mi­nen on suju­nut työpai­koilla pääsään­töi­sesti onnis­tu­neesti. Esimer­kiksi teol­li­suu­dessa sopi­mi­sen arvioi­daan suju­neen hyvin 45 prosen­tilla työpai­koista. Toisi­naan hyvin ja toisi­naan huonosti se on toteu­tu­nut niin ikään 45 prosen­tilla työpai­koista. Sopi­mi­sen arvioi­daan luon­nis­tu­neen yksi­no­maan huonosti vain joka kymme­nen­nellä työpaikalla.

Keskei­sim­mät syyt paikal­li­sen sopi­mi­sen epäon­nis­tu­mi­seen ovat työnan­ta­jan pyrki­mys sanella sopi­muk­sia, työnan­ta­jan työn­te­ki­jöi­hin kohdis­tama painos­tus tai halut­to­muus ylipää­tään sopia asioista. Sopi­mi­sen onnis­tu­mi­sen taus­talla ovat työpai­kalla vallit­seva luot­ta­muk­sen ilma­piiri, henki­lös­tön edus­tus työpai­kan päät­tä­vissä elimissä, henki­lös­tön tuki luot­ta­mus­mie­hille sekä ammat­ti­lii­ton tai ammat­tio­sas­ton antama tuki paikal­li­selle sopimiselle.

Kun julki­suu­dessa käydyn keskus­te­lun paikal­li­sen sopi­mi­sen lisää­mi­sen tarpeesta peilaa edellä kuvat­tui­hin tulok­siin, voidaan vetää johto­pää­tös, jonka mukaan kysy­mys ei niin­kään ole paikal­li­sen sopi­mi­sen ylei­syy­destä vaan siitä, millä tavalla sopi­mus­toi­minta halu­taan järjes­tää. Ammat­ti­liit­to­jen ja niiden edus­ta­mien työn­te­ki­jöi­den tavoit­teena on turvata mahdol­li­sim­man tasa­ver­tai­nen neuvot­te­lua­sema työnan­ta­jan kanssa. Työmark­ki­noi­den jäyk­kyyk­sistä mete­liä pitä­vien työnan­ta­jien ja heitä edus­ta­vien taho­jen tavoit­teena on ottaa valta omiin käsiin ja jättää työn­te­ki­jät annet­tu­jen ohjei­den vastaa­not­ta­jan ja toteut­ta­jan asemaan.

Käsit­teen paikal­li­nen sopi­mi­nen takana piilee kaksi toisil­leen vastak­kaista näke­mystä. Työn­te­ki­jä­puo­len kanta tarkoit­taa neuvot­te­le­mista ja sopi­mista. Edellä kuvattu työnan­ta­ja­puo­len kanta tarkoit­taa sane­le­mista ilman neuvot­te­luja ja sopi­mista. Se ei kuiten­kaan ole kaik­kien työnan­ta­jien toimin­ta­malli, mihin SAK:n luot­ta­mus­hen­ki­löille teke­män kyse­lyn­kin tulok­set laajasti viittaavat.

Paikal­li­sesta sopi­mi­sesta käytä­vään keskus­te­luun kannat­taa suhtau­tua kriit­ti­sesti. Aito sopi­mi­nen edel­lyt­tää tasa­ver­tai­set neuvot­te­luos­a­puo­let. Se ei ratio­naa­li­suu­den tai oikeu­den­mu­kai­suu­den kaapuun puetuista kauniista sana­muo­doista huoli­matta ole kaik­kien puheen­vuo­ro­jen tavoite.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja