TYÖYMPÄRISTÖ: Yhtei­siltä työpai­koilta puut­tuu yhtei­nen vastuu

”1 700 toimen­pi­deoh­jetta tai keho­tusta, onhan se nyt järkyt­tä­vän iso määrä.” Näin kuvaa yhteis­ten työpaik­ko­jen tarkas­tus­hank­keen lukuja Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Vesa Kota­viita. Yhteistä vastuuta on kohennettava.

KUVA YLLÄ: Kuva Kaitaan metro­työ­maalta, jonka lukui­sista, vaka­vista työsuo­je­luon­gel­mista Metal­li­lii­ton Ahjo-lehti teki artik­ke­lin jo vuonna 2017. Vielä 10 kuukautta louhin­ta­töi­den aloit­ta­mi­sen jälkeen edes yli puolen kilo­met­rin pitui­sessa tunne­lissa ei ollut hätä­pois­tu­mis­tietä tai suoja­kont­tia tuli­pa­lon tai onnet­to­muu­den varalta lain vaati­muk­sista huoli­matta. Työn­joh­taja arvioi, että ilman henki­lö­koh­taista mitta­ria liik­ku­vat työn­te­ki­jät kyllä ”nenäänsä tunte­vat”, jos tunne­lissa leijai­lee häkää räjäy­tyk­sen jälkeen. Häkä on haju­ton ja väri­tön kaasu. KUVA PEKKA ELOMAA

Työsuo­je­lu­hal­linto toteutti vuosina 2016–2019 valta­kun­nal­li­sen tutkimus‑, valvonta- ja vies­tin­tä­hank­keen. Siinä tehtiin lähes 1 000 työsuo­je­lu­tar­kas­tusta ”erityi­sen työn teet­tä­mi­sen tilan­teissa”. Nämä maini­taan työtur­val­li­suus­lain 6. luvussa, ja käytän­nössä niillä tarkoi­te­taan yhtei­siä työpaik­koja. Yhtei­sillä työpai­koilla on laki­ter­mein ”pääasial­lista määräys­val­taa käyt­tävä” työnan­taja ja sitten muita toimi­joita. Heitä on monen­lai­sia: ulkois­te­tun firman siivous­työn­te­ki­jöistä kunnos­sa­pi­tou­ra­koit­si­joi­hin ja toimi­ni­mellä keik­kaa teke­viin yksinyrittäjiin.

Hank­keen tutki­mus­ra­portti Yhtei­set työpai­kat 2016–2019 on nyt julkaistu. Tarkas­tus­ten perus­teella joudut­tiin anta­maan noin 1 600 toimin­taoh­jetta ja reip­paat 100 keho­tusta. Keho­tus on jo järeämpi toimen­pide kielien akuu­tista vaarasta työn­te­ki­jöi­den hengelle ja tervey­delle. Vaaral­li­nen olosuhde on keho­tuk­sen jälkeen korjat­tava määrä­ajassa, erik­seen nime­tyin vastuu­hen­ki­löin, ja työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jan on valvot­tava korjaus­ten tekemistä.

Hanke paljasti, että suurim­piin riskei­hin johta­vat yhtei­sillä työpai­koilla nämä puut­teet: yhtei­siä vaaroja ei tunnis­teta, riski­nar­vioin­teja ei pidetä tilan­tei­den muut­tuessa ajan tasalla eikä vaaroista tiedo­teta kaikille riit­tä­västi. Teol­li­suu­den yhtei­sillä työpai­koilla oli erityi­sen paljon puut­teita riskien kartoit­ta­mi­sessa ja arvioin­nissa. Työvä­li­nei­den kunnossa ja turva­lait­teissa oli teol­li­suu­den ohella puut­teita erityi­sesti kaivok­silla ja louhinnassa.

KUN TIETO EI KULJE….

– Tämä on klas­si­nen esimerkki. Kunnos­sa­pi­to­y­ri­tyk­sen työn­te­ki­jät nosta­vat riti­lä­ta­son riti­län pois paikoil­taan. Sitten he lähte­vät kahville. Paikalle saapuu proses­sin­hoi­taja ja putoaa aukosta viisi metriä lattialle.

Näin Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Vesa Kota­viita kuvaa tyyp­pie­si­merk­kiä siitä, miten yhtei­sen työpai­kan yhtei­set vaarat jäävät tunnis­ta­matta ja kerto­matta kaikille työpai­kalle työs­ken­te­le­ville. Työteh­tä­vän riskien arviointi vaiku­tuk­si­neen jää siis tekemättä.

Kota­viita toteaa, että on totta, että yhtei­sen työpai­kan riskien kartoi­tus jakaan­tuu monelle toimi­jalle, sama­ten vastuu jakaan­tuu vääjää­mättä. Mutta hän yllyt­tää yhtei­sen työpai­kan kaik­kia toimi­joita nykyistä tiiviim­pään yhteis­työ­hön. Yhtei­sen työsuo­je­lu­toi­mi­kun­nan perus­ta­mi­nen olisi yksi oiva ratkaisu.

– On kaik­kien etu, että työpai­kan riskejä ja työympä­ristön raken­netta tarkas­tel­laan sään­nöl­li­sesti yhdessä ja että niistä myös vies­ti­tään kaikille.

Kota­vii­dan mukaan jo suurem­pien urakoi­den keski­näi­siin sopi­muk­siin pitäisi saada sito­vat velvoit­teet siitä, miten työsuo­jelu ja yhtei­nen työtur­val­li­suus­työ hoide­taan. Miten riskit arvioi­daan, miten pereh­dy­te­tään, mitä suoja­va­rus­tei­taan käyte­tään ja miten tiedotetaan.

VALTUUTETULLA VALTAA MUIHINKIN

– Pääasial­lista valtaa käyt­tä­vän työnan­ta­jan työsuo­je­lu­val­tuu­tettu edus­taa aina myös kaik­kien muiden työpai­kalla toimi­vien yritys­ten työn­te­ki­jöitä. Auto­maat­ti­sesti. Siis myös vuokra­fir­mo­jen ja urakoit­si­joi­den ja kaik­kien muiden­kin eri toimi­joi­den henkilöitä.

Tätä auto­ma­tiik­kaa Kota­viita koros­taa, mutta on huolis­saan, että tätä ei kaikilla yhtei­sillä työpai­koilla tiedetä. Hän epäi­lee, että kaikki valtuu­te­tut­kaan ja työnan­ta­jat eivät ole asiasta vielä tietoisia.

Työym­pä­ris­tö­pääl­likkö kehot­taa­kin valtuu­tet­tuja olemaan aktii­vi­sia ja käyt­tä­mään tätä oikeut­taan myös muiden kuin oman eli työn tilaa­ja­fir­man työn­te­ki­jöi­den suoje­le­mi­seksi. Sitä uudis­tet­tuun työsuo­je­lun valvon­ta­la­kiin ei saatu työnan­ta­jien vastus­tuk­sen takia, että valtuu­te­tulla olisi oikeus pysäyt­tää myös tois­ten toimi­joi­den työt. Tämä kysy­mys jäi hyllylle työnan­ta­jan vastuun eli ylei­sen huoleh­ti­mis­vel­voit­teen vuoksi.

On tehtävä selväksi, että tässä yrityk­sessä työtur­val­li­suus on asia, jonka kaikki hoita­vat sovi­tusti ja kunnolla.

Valtuu­te­tut voivat olla joka tapauk­sessa oma-aloit­tei­sia. Neuvot­te­le­malla ja keskus­te­le­malla tois­ten firmo­jen työn­johto voidaan saada puut­tu­maan riskialt­tii­seen työn­te­koon. Kun tilaa­ja­fir­massa on jämpti ja asial­li­nen linja turval­li­suu­teen, siihen on helppo vedota.

– On tehtävä selväksi, että tässä yrityk­sessä työtur­val­li­suus on asia, jonka kaikki hoita­vat sovi­tusti ja kunnolla. Tästä poik­kea­mista ei hyväk­sytä, keneltäkään.

TÖITÄ TURVALLISUUDEN KUSTANNUKSELLA

Vaikka vastuu on yhtei­nen, pääasial­li­nen vastuu on sitten­kin tilaa­ja­fir­malla. Paljon olisi parannettavaa.

– Rapor­tin löydök­set eivät tulleet yllä­tyk­senä meille, jotka työs­ken­te­lemme työtur­val­li­suu­den parissa. Vaikka työta­pa­tur­miin voivat johtaa myös inhi­mil­li­set virheet, löytyy tapa­tur­ma­tut­ki­muk­sissa juuri­syistä myös silk­kaa välin­pi­tä­mät­tö­myyttä. On puut­teita pereh­dy­tyk­sessä, osaa­mi­sen varmis­ta­mi­sessa tai henki­lö­koh­tai­sissa suoja­vä­li­neissä. On ihan silk­kaa tuot­ta­vuu­den maksi­moin­tia turval­li­suu­den kustan­nuk­sella. Turval­li­suu­den johta­mi­nen voi olla surkealla tasolla, Kota­viita murehtii.

– Toki on myös työpaik­koja, joissa turval­li­suus­kult­tuuri on hyvä ja turval­li­suutta kehi­te­tään päivit­täin, työym­pä­ris­tö­pääl­likkö huomauttaa.

Työn tilaa­jan pitäisi huoleh­tia siitä, että töitä teete­tään osaa­villa ihmisillä.

– Tilaa­jan on varmis­tet­tava, että alihan­kin­ta­firma myös osaa tehdä työn turval­li­sesti huomioi­den kaikki työn vaaratekijät.

RESURSSIT VAJAVAISET

Kota­viita ei halua syyl­lis­tää työsuo­je­lu­hal­lin­non varsi­nai­sen kent­tä­työn teki­jöitä eli työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jia. Heidän työtaak­kansa on 2000-luvun alusta lähtien myller­ty­neen työmaa­il­man takia monin­ker­tais­tu­nut. On tullut uusia valvon­nan kohteita ja työelämä on muut­tu­nut monimuotoisemmaksi.

– Lait­tei­den ja konei­den turval­li­suu­den huoleh­ti­mi­sen ohella nyt pitäisi tarkas­taa työn­te­ki­jöi­den psyko­so­si­aa­li­nen kuor­mi­tus, pitäisi ehkäistä harmaata taloutta ja varjella ulko­maa­lai­sia työn­te­ki­jöitä, Kota­viita luet­te­lee vain muuta­mia niistä asioista, joita tarkas­ta­jien pitäisi vahtia.

Resurs­si­puut­teen korjaa­mi­nen olisi siis tarpeen. Mutta on viime vuosien kehi­tyk­sestä Kota­vii­dan mielestä hyvää­kin. Työtur­val­li­suus­kortti on nykyi­sin laajasti käytetty ”turval­li­suus­tuote”. Kortti näkyy välil­li­sesti tapaturmatilastoissa.

– Kort­teja on suori­tettu jo reilusti yli miljoona. Kort­ti­han luotiin vuonna 2003 siksi, että havait­tiin, miten paljon yhteis­ten työpaik­ko­jen työta­pa­tur­mat olivat alka­neet lisään­tyä. Kortin suorit­ta­mi­sella pereh­dy­tään yhtei­sen työpai­kan peli­sään­töi­hin. Koulu­tus on ajanut asiansa, sillä vaka­vam­mat työta­pa­tur­mat ovat vähen­ty­neet yhtei­sillä työpaikoilla.

On aloi­tet­tava keskus­telu rangais­tus­ten ja sank­tioi­den koven­ta­mi­sesta ja korvaus­ten nostamisesta. 

Työym­pä­ris­tö­pääl­likkö iloit­see myös siitä, että yhtei­sillä työpai­koilla – usein sähköi­sesti etukä­teen tai portilla toteu­tettu – pereh­dy­tys voi olla jo rutii­nia. Tai edel­ly­tys sille, että yrityk­seen saa tulla urak­kaansa tai töitään hoitamaan.

– Käydään läpi keskei­set vaara­te­ki­jät, käydään läpi kulku­tiet ja hätä­pois­tu­mis­tiet, häly­tyk­sen anta­mi­nen, kemial­li­set vaarat…

Tuoreen valvon­ta­por­tin toimen­pi­deoh­jei­den ja keho­tus­ten huoles­tut­tava määrä pistää pääl­li­kön miet­ti­mään myös rangais­tus­puolta. Työn­tekijän saama korvaus esimer­kiksi työta­pa­tur­massa pysy­västi vammau­tu­neesta kädestä on Kota­vii­dan mielestä ”surkea”. Puhu­mat­ta­kaan siitä tilan­teesta, että työn­tekijä joutuu etsiy­ty­mään kuntou­tuk­seen ja opet­te­le­maan vaikka käve­lyn uudel­leen tai täysin uuden amma­tin vaka­van työta­pa­tur­man jälkeen.

– On aloi­tet­tava keskus­telu laimin­lyön­neistä ja velvol­li­suuk­sista lais­ta­mi­sesta samoin kuin rangais­tus­ten ja sank­tioi­den koven­ta­mi­sesta ja korvaus­ten nosta­mi­sesta. Ehkä se herät­täisi ymmär­tä­mään, että ollaan isojen asioi­den äärellä, kun puhu­taan ihmi­sen hengestä ja terveydestä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA JA KITI HAILA

LUE LISÄÄ:

Yhtei­set työpai­kat 2016–2019. Valta­kun­nal­li­nen tutkimus‑, valvon­taja vies­tin­tä­hanke. Loppu­ra­portti. Työsuo­je­lu­hal­linto 2020. (PDF)