TYÖYMPÄRISTÖ: Yhteisiltä työpaikoilta puuttuu yhteinen vastuu

”1 700 toimenpideohjetta tai kehotusta, onhan se nyt järkyttävän iso määrä.” Näin kuvaa yhteisten työpaikkojen tarkastushankkeen lukuja Teollisuusliiton työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita. Yhteistä vastuuta on kohennettava.

KUVA YLLÄ: Kuva Kaitaan metrotyö­maal­ta, jon­ka lukui­sista, vakav­ista työ­suo­jelu­on­gelmista Met­allili­iton Ahjo-lehti teki artikke­lin jo vuon­na 2017. Vielä 10 kuukaut­ta louhin­tatöi­den aloit­tamisen jäl­keen edes yli puolen kilo­metrin pituises­sa tun­nelis­sa ei ollut hätäpois­tu­misti­etä tai suo­jakont­tia tuli­palon tai onnet­to­muu­den var­al­ta lain vaa­timuk­sista huoli­mat­ta. Työn­jo­hta­ja arvioi, että ilman henkilöko­htaista mit­taria liikku­vat työn­tek­i­jät kyl­lä ”nenään­sä tun­te­vat”, jos tun­nelis­sa lei­jailee häkää räjäy­tyk­sen jäl­keen. Häkä on haju­ton ja väritön kaa­su. KUVA PEKKA ELOMAA

Työ­suo­jeluhallinto toteut­ti vuosi­na 2016–2019 val­takun­nal­lisen tutkimus‑, valvon­ta- ja viestin­tähankkeen. Siinä tehti­in läh­es 1 000 työ­suo­je­lu­tarkas­tus­ta ”eri­tyisen työn teet­tämisen tilanteis­sa”. Nämä maini­taan työ­tur­val­lisu­us­lain 6. luvus­sa, ja käytän­nössä niil­lä tarkoite­taan yhteisiä työ­paikko­ja. Yhteisil­lä työ­paikoil­la on lakiter­mein ”pääasial­lista määräys­val­taa käyt­tävä” työ­nan­ta­ja ja sit­ten mui­ta toim­i­joi­ta. Heitä on mon­en­laisia: ulkois­te­tun fir­man siivoustyön­tek­i­jöistä kun­nos­s­api­tourakoit­si­joi­hin ja toi­min­imel­lä keikkaa teke­vi­in yksinyrit­täji­in.

Han­kkeen tutkimus­ra­port­ti Yhteiset työ­paikat 2016–2019 on nyt julka­istu. Tarkas­tusten perus­teel­la joudut­ti­in anta­maan noin 1 600 toim­intao­hjet­ta ja reip­paat 100 keho­tus­ta. Keho­tus on jo järeämpi toimen­pide kielien akuutista vaaras­ta työn­tek­i­jöi­den hen­gelle ja ter­vey­delle. Vaar­alli­nen olo­suhde on keho­tuk­sen jäl­keen kor­jat­ta­va määräa­jas­sa, erik­seen nime­tyin vas­tu­uhenkilöin, ja työ­suo­je­lu­tarkas­ta­jan on valvot­ta­va kor­jausten tekemistä.

Han­ke pal­jasti, että suurimpi­in riskei­hin johta­vat yhteisil­lä työ­paikoil­la nämä puut­teet: yhteisiä vaaro­ja ei tun­nis­te­ta, riski­narvioin­te­ja ei pide­tä tilantei­den muuttues­sa ajan tasal­la eikä vaaroista tiedote­ta kaikille riit­tävästi. Teol­lisu­u­den yhteisil­lä työ­paikoil­la oli eri­tyisen paljon puut­tei­ta riskien kar­toit­tamises­sa ja arvioin­nis­sa. Työvä­linei­den kun­nos­sa ja tur­valait­teis­sa oli teol­lisu­u­den ohel­la puut­tei­ta eri­tyis­es­ti kai­vok­sil­la ja louhin­nas­sa.

KUN TIETO EI KULJE….

– Tämä on klassi­nen esimerk­ki. Kun­nos­s­api­toyri­tyk­sen työn­tek­i­jät nos­ta­vat ritilä­ta­son ritilän pois paikoil­taan. Sit­ten he lähtevät kahville. Paikalle saa­puu pros­ess­in­hoita­ja ja putoaa aukos­ta viisi metriä lat­tialle.

Näin Teol­lisu­us­li­iton työym­päristöpääl­likkö Vesa Kotavi­ita kuvaa tyyp­pies­imerkkiä siitä, miten yhteisen työ­paikan yhteiset vaarat jäävät tun­nista­mat­ta ja ker­tomat­ta kaikille työ­paikalle työsken­televille. Työte­htävän riskien arvioin­ti vaiku­tuksi­neen jää siis tekemät­tä.

Kotavi­ita toteaa, että on tot­ta, että yhteisen työ­paikan riskien kar­toi­tus jakaan­tuu mon­elle toim­i­jalle, samat­en vas­tuu jakaan­tuu vääjäämät­tä. Mut­ta hän yllyt­tää yhteisen työ­paikan kaikkia toim­i­joi­ta nyky­istä tiivi­im­pään yhteistyöhön. Yhteisen työ­suo­je­lu­toimikun­nan perus­t­a­mi­nen olisi yksi oiva ratkaisu.

– On kaikkien etu, että työ­paikan riske­jä ja työym­päristön raken­net­ta tarkastel­laan sään­nöl­lis­es­ti yhdessä ja että niistä myös viestitään kaikille.

Kotavi­idan mukaan jo suurem­pi­en urakoiden keskinäisi­in sopimuk­si­in pitäisi saa­da sito­vat velvoit­teet siitä, miten työ­suo­jelu ja yhteinen työ­tur­val­lisu­ustyö hoide­taan. Miten riskit arvioidaan, miten pere­hdytetään, mitä suo­javarusteitaan käytetään ja miten tiedote­taan.

VALTUUTETULLA VALTAA MUIHINKIN

– Pääasial­lista val­taa käyt­tävän työ­nan­ta­jan työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu edus­taa aina myös kaikkien muiden työ­paikalla toimivien yri­tys­ten työn­tek­i­jöitä. Automaat­tis­es­ti. Siis myös vuokrafir­mo­jen ja urakoit­si­joiden ja kaikkien muidenkin eri toim­i­joiden henkilöitä.

Tätä automati­ikkaa Kotavi­ita korostaa, mut­ta on huolis­saan, että tätä ei kaikil­la yhteisil­lä työ­paikoil­la tiede­tä. Hän epäilee, että kaik­ki val­tu­ute­tutkaan ja työ­nan­ta­jat eivät ole asi­as­ta vielä tietoisia.

Työym­päristöpääl­likkö kehot­taakin val­tu­utet­tu­ja ole­maan akti­ivisia ja käyt­tämään tätä oikeut­taan myös muiden kuin oman eli työn tilaa­jafir­man työn­tek­i­jöi­den suo­jelemisek­si. Sitä uud­is­tet­tuun työ­suo­jelun valvon­ta­laki­in ei saatu työ­nan­ta­jien vas­tus­tuk­sen takia, että val­tu­ute­tul­la olisi oikeus pysäyt­tää myös tois­t­en toim­i­joiden työt. Tämä kysymys jäi hyl­lylle työ­nan­ta­jan vas­tu­un eli yleisen huole­htimisvelvoit­teen vuok­si.

On tehtävä selväk­si, että tässä yri­tyk­sessä työ­tur­val­lisu­us on asia, jon­ka kaik­ki hoita­vat sovi­tusti ja kun­nol­la.

Val­tu­ute­tut voivat olla joka tapauk­ses­sa oma-aloit­teisia. Neu­vot­tele­mal­la ja keskustele­mal­la tois­t­en fir­mo­jen työn­jo­hto voidaan saa­da puut­tumaan riskialt­ti­iseen työn­tekoon. Kun tilaa­jafir­mas­sa on jämp­ti ja asialli­nen lin­ja tur­val­lisu­u­teen, siihen on help­po vedo­ta.

– On tehtävä selväk­si, että tässä yri­tyk­sessä työ­tur­val­lisu­us on asia, jon­ka kaik­ki hoita­vat sovi­tusti ja kun­nol­la. Tästä poikkeamista ei hyväksytä, keneltäkään.

TÖITÄ TURVALLISUUDEN KUSTANNUKSELLA

Vaik­ka vas­tuu on yhteinen, pääasialli­nen vas­tuu on sit­tenkin tilaa­jafir­mal­la. Paljon olisi paran­net­tavaa.

– Raportin löy­dök­set eivät tulleet yllä­tyk­senä meille, jot­ka työsken­telemme työ­tur­val­lisu­u­den paris­sa. Vaik­ka työ­ta­p­atur­mi­in voivat johtaa myös inhimil­liset virheet, löy­tyy tap­atur­matutkimuk­sis­sa juurisy­istä myös silkkaa välin­pitämät­tömyyt­tä. On puut­tei­ta pere­hdy­tyk­sessä, osaamisen varmis­tamises­sa tai henkilöko­htai­sis­sa suo­javä­lineis­sä. On ihan silkkaa tuot­tavu­u­den mak­si­moin­tia tur­val­lisu­u­den kus­tan­nuk­sel­la. Tur­val­lisu­u­den joht­a­mi­nen voi olla surkeal­la tasol­la, Kotavi­ita mure­htii.

– Toki on myös työ­paikko­ja, jois­sa tur­val­lisu­uskult­tuuri on hyvä ja tur­val­lisu­ut­ta kehitetään päivit­täin, työym­päristöpääl­likkö huo­maut­taa.

Työn tilaa­jan pitäisi huole­htia siitä, että töitä teetetään osaav­il­la ihmisil­lä.

– Tilaa­jan on varmis­tet­ta­va, että ali­hank­intafir­ma myös osaa tehdä työn tur­val­lis­es­ti huomioiden kaik­ki työn vaaratek­i­jät.

RESURSSIT VAJAVAISET

Kotavi­ita ei halua syyl­listää työ­suo­jeluhallinnon varsi­naisen kent­tä­työn tek­i­jöitä eli työ­suo­je­lu­tarkas­ta­jia. Hei­dän työ­taakkansa on 2000-luvun alus­ta läh­tien myller­tyneen työ­maail­man takia moninker­tais­tunut. On tul­lut uusia valvon­nan kohtei­ta ja työelämä on muut­tunut mon­imuo­toisem­mak­si.

– Lait­tei­den ja konei­den tur­val­lisu­u­den huole­htimisen ohel­la nyt pitäisi tarkas­taa työn­tek­i­jöi­den psykososi­aa­li­nen kuor­mi­tus, pitäisi ehkäistä har­maa­ta talout­ta ja var­jel­la ulko­maalaisia työn­tek­i­jöitä, Kotavi­ita luet­telee vain muu­tamia niistä asioista, joi­ta tarkas­ta­jien pitäisi vah­tia.

Resurssipu­ut­teen kor­jaami­nen olisi siis tarpeen. Mut­ta on viime vuosien kehi­tyk­ses­tä Kotavi­idan mielestä hyvääkin. Työ­tur­val­lisu­usko­rt­ti on nyky­isin laa­jasti käytet­ty ”tur­val­lisu­us­tuote”. Kort­ti näkyy välil­lis­es­ti tap­atur­mati­las­tois­sa.

– Kort­te­ja on suoritet­tu jo reilusti yli miljoona. Kort­ti­han luoti­in vuon­na 2003 sik­si, että havait­ti­in, miten paljon yhteis­ten työ­paikko­jen työ­ta­p­atur­mat oli­vat alka­neet lisään­tyä. Kortin suorit­tamisel­la pere­hdytään yhteisen työ­paikan pelisään­töi­hin. Koulu­tus on ajanut asiansa, sil­lä vakavam­mat työ­ta­p­atur­mat ovat vähen­tyneet yhteisil­lä työ­paikoil­la.

On aloitet­ta­va keskustelu ran­gais­tusten ja sank­tioiden koven­tamis­es­ta ja kor­vausten nos­tamis­es­ta.

Työym­päristöpääl­likkö iloit­see myös siitä, että yhteisil­lä työ­paikoil­la – usein sähköis­es­ti etukä­teen tai por­tilla toteutet­tu – pere­hdy­tys voi olla jo ruti­inia. Tai edel­ly­tys sille, että yri­tyk­seen saa tul­la urakkaansa tai töitään hoita­maan.

– Käy­dään läpi keskeiset vaaratek­i­jät, käy­dään läpi kulku­ti­et ja hätäpois­tu­misti­et, häly­tyk­sen anta­mi­nen, kemi­al­liset vaarat…

Tuoreen valvon­ta­portin toimen­pideo­hjei­den ja keho­tusten huolestut­ta­va määrä pistää pääl­likön miet­timään myös ran­gais­tus­puol­ta. Työn­tek­i­jän saa­ma kor­vaus esimerkik­si työ­ta­p­atur­mas­sa pysyvästi vam­mau­tuneesta kädestä on Kotavi­idan mielestä ”surkea”. Puhu­mat­takaan siitä tilanteesta, että työn­tek­i­jä joutuu etsiy­tymään kuntoutuk­seen ja opet­tele­maan vaik­ka käve­lyn uudelleen tai täysin uuden ammatin vaka­van työ­ta­p­atur­man jäl­keen.

– On aloitet­ta­va keskustelu laimin­lyön­neistä ja velvol­lisuuk­sista lais­tamis­es­ta samoin kuin ran­gais­tusten ja sank­tioiden koven­tamis­es­ta ja kor­vausten nos­tamis­es­ta. Ehkä se herät­täisi ymmärtämään, että ollaan iso­jen asioiden äärel­lä, kun puhutaan ihmisen hengestä ja ter­vey­destä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA JA KITI HAILA

LUE LISÄÄ:

Yhteiset työ­paikat 2016–2019. Val­takun­nalli­nen tutkimus‑, valvon­ta­ja viestin­tähanke. Lop­pu­ra­port­ti. Työ­suo­jeluhallinto 2020. (PDF)