Kun­tou­tus elää, kun yhteis­kun­ta muut­tuu. Itse kun­tou­tu­ja on nyt asia­kas ja sel­lai­se­na entis­tä aktii­vi­sem­pi. Etä­kun­tou­tus hakee roo­li­aan. Esi­mer­kik­si Kelan kun­tou­tus­ten suun­nit­te­lus­sa kat­so­taan koko suo­ma­lais­ta yhteis­kun­taa ja men­nään asia­kas ja pal­ve­lu edel­lä. Työ­ter­veys­huol­lon roo­li on olennainen.

23.9.2020

– Kun­tou­tus toi­mii hyvin ja osit­tain vähem­män hyvin. Ter­vey­den­huol­lon vas­tuul­la ole­vaa lää­kin­näl­lis­tä kun­tou­tus­ta ei hyö­dyn­ne­tä riit­tä­väs­ti, eikä sitä ole kai­kil­ta osin riit­tä­väs­ti resur­soi­tu, SAK:n asian­tun­ti­ja­lää­kä­ri Kari Haring sanoo.

Esi­mer­kik­si aivo­ve­ren­kier­to­häi­riöt on tau­ti­ryh­mä, joka aiheut­taa mer­kit­tä­vän lää­kin­näl­li­sen kun­tou­tuk­sen tar­peen. On näyt­töä, että riit­tä­vän aikai­sin aloi­te­tul­la kun­tou­tuk­sel­la voi­daan saa­vut­taa hyviä­kin tuloksia.

Kaik­kial­la Suo­mes­sa kun­tou­tus­ta ei kui­ten­kaan saa samal­la tavoin.

TYÖELÄKEYHTIÖT PATISTAVAT OTTAMAAN UUTTA SUUNTAA

Kun työ­ky­vyn mene­tyk­sen uhka on kon­kreet­ti­nen, roo­liin astu­vat työ­elä­keyh­tiöt. Nii­den jär­jes­tä­mäs­sä amma­til­li­ses­sa kun­tou­tuk­ses­sa taval­li­sin mene­tel­mä on ollut työ­ko­kei­lu. Vaih­toeh­to­na on uudel­leen­kou­lu­tus­ta, työ­val­men­nus­ta ja esi­mer­kik­si amma­til­lis­ta koulutusta.

– Kun kyse on tapa­tur­mis­ta ja ammat­ti­tau­deis­ta, jot­ka aiheut­ta­vat amma­til­lis­ta työ­ky­vyt­tö­myyt­tä, vakuu­tus­lai­tos­ten tar­joa­ma amma­til­li­nen kun­tou­tus on hyvin­kin mer­kit­tä­vä, Haring sanoo.

Amma­til­li­sen kun­tou­tuk­sen on las­ket­tu mak­sa­van itsen­sä takai­sin, jos työn­tekijä on sen jäl­keen töis­sä puo­len­tois­ta vuo­den ajan.

Sosi­aa­li­ses­ta kun­tou­tuk­ses­ta, eli esi­mer­kik­si päih­de­kun­tou­tuk­ses­ta, vas­taa­vat kun­nat. Kos­ka kun­tou­tuk­sen sisäl­töä ei ole mää­ri­tel­ty tark­kaan, täs­tä hel­pos­ti myös karsitaan.

TYÖTERVEYSHUOLLOLLA SUURI VASTUU

Työ­ter­veys­huol­to on avain­roo­lis­sa. Siel­lä pitäi­si tun­nis­taa hen­ki­löt, joil­la on työ­ky­vyn kans­sa ongel­mia, ja miet­tiä rat­kai­su­ja, kuten työn mukaut­ta­mis­ta tai kou­lu­tus­ta yhdes­sä työ­pai­kan kanssa.

– Tär­kein­tä oli­si tun­nis­taa työ­ky­ky­on­gel­mat jo sil­loin, kun ne eivät vie­lä aiheu­ta sai­raus­lo­man tar­vet­ta tai elä­ke­rat­kai­su­ja. Rat­kai­su­ja pitäi­si miet­tiä, kun ter­vey­den­ti­las­sa tai fyy­si­ses­sä jak­sa­mi­ses­sa tapah­tuu muu­tok­sia ja miten osa­työ­ky­kyi­set pys­tyi­si­vät jat­ka­maan töis­sä, Haring sanoo.

Työt­tö­mi­nä ja koko­naan työ­voi­man ulko­puo­lel­la on iso jouk­ko ihmi­siä, joil­la on pait­si tar­vet­ta myös oikeus kun­tou­tuk­seen. Hei­dän työ­ky­ky­on­gel­miin­sa pitäi­si rea­goi­da perusterveydenhuollossa.

– On sel­keä vaje, jos nämä ihmi­set eivät osaa hakeu­tua tai hei­tä ei osa­ta ohja­ta kun­tou­tuk­seen, Haring sanoo.

Rat­kai­su voi­si löy­tyä tule­vai­suu­den sote-kes­kus­hank­keis­ta, joi­hin on suun­ni­tel­tu työ­ky­vyn arviointiosaamista.

Kun tar­ve tie­de­tään, vaih­toeh­to löytyy

Kelan amma­til­lis­ten kun­tou­tus­pal­ve­lui­den vas­tuusuun­nit­te­li­jal­le Lee­na Pent­ti­sel­le tär­ke­ää on näh­dä yhteis­kun­nan koko kuva. Kun Kela suun­nit­te­lee kun­tou­tus­ta, pitää tie­tää esi­mer­kik­si työ­mark­ki­na­ti­lan­ne sekä syr­jäy­ty­nei­den ja kou­lu­pu­dok­kai­den määrä.

Min­kä­lais­ta uut­ta tut­ki­mus­ta teh­dään mie­len­ter­vey­son­gel­mis­ta, fyy­si­ses­tä puo­les­ta tai sosiaalituista?

Kuin­ka pal­jon ihmi­siä on töis­sä, kuin­ka moni jou­tuu työttömäksi?

Kun­tou­tuk­sen pitää olla rää­tä­löi­tyä myös eri ikäisille.

– Aina men­nään pal­ve­lu edel­lä, Pent­ti­nen sanoo.

Kela jär­jes­tää niin kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pi­aa, vaa­ti­vaa lää­kin­näl­lis­tä kun­tou­tus­ta, sopeu­tu­mis­val­men­nuk­sia eri sai­rauk­siin kuin amma­til­lis­ta kuntoutusta.

Pent­ti­sen mukaan on mie­tit­tä­vä, mikä on itse kun­kin kun­tou­tuk­sen tarve.

Onko nis­ka-har­tia­seu­dun tai ala­raa­jo­jen ongel­mia? Ovat­ko kysees­sä ahdis­tu­nei­suus- tai paniik­ki­häi­riöt tai onko ongel­mia hen­ki­sen jak­sa­mi­sen kanssa?

Jos esi­mer­kik­si työ­ky­ky on olen­nai­ses­ti hei­ken­ty­nyt, tar­jo­taan amma­til­lis­ta KIILA-kuntoutusta.

Kelal­la on myös mie­len­ter­veys­kun­tou­tus­ta, TULES-kurs­se­ja tuki- ja lii­kun­tae­lin­sai­rauk­sis­ta kär­si­vil­le sekä mui­ta sai­raus­ryh­mä­koh­tai­sia kun­tou­tus­vaih­toeh­to­ja työikäisille.

KIILA OTTAA IHMISEN KOKONAISUUTENA

Laki­sää­tei­sen amma­til­li­sen KII­LA-kun­touk­sen eri­tyis­piir­re on, että asia­kas­ta kat­so­taan kokonaisuutena.

Sisäl­tö on raken­net­tu työ­ky­kyyn liit­ty­vien asioi­den ympä­ril­le ja sii­hen, mikä on asiak­kaan suh­de työ­hön, työ­ky­kyyn, työs­sä sel­viy­ty­mi­seen ja jaksamiseen.

– Ihmis­tä ja työ­ky­vyn olen­nais­ta hei­ken­ty­mis­tä tuli­si arvioi­da koko­nais­val­tai­ses­ti, kun hänel­le teh­dään kun­tou­tus­pää­tös. Mitä tar­koit­taa ”ettei jak­sa enää töis­sä”? Mis­tä se joh­tuu, mit­kä teki­jät sii­hen vai­kut­ta­vat? Kun­tou­tus on asiak­kaan ja toi­min­taym­pä­ris­tön pro­ses­si, Kelan Lee­na Pent­ti­nen sanoo.

Enää ei ”men­nä kun­tou­tuk­seen ja tul­la siel­tä pois”. Kun­tou­tus aloi­te­taan moniam­ma­til­li­sen työ­ryh­män tuella.

Kat­so­taan sai­raut­ta, ter­veyt­tä, psyyk­kis­tä, fyy­si­sis­tä ja sosi­aa­lis­ta näkö­kul­maa suh­tees­sa työ­ky­kyyn ja raken­ne­taan kun­tou­tuk­sen suunnitelma.

– Kelan teh­tä­vä on aut­taa, Pent­ti­nen koros­taa. Hänel­le on tär­ke­ää, että jokai­nen saa juu­ri tar­vit­se­maan­sa kuntoutusta.

KIILA ANTAA ROOLIT TYÖNANTAJALLE JA TYÖTERVEYSHUOLLOLLE

Työ­nan­ta­ja ja työ­ter­veys­huol­to ovat muka­na KII­LA-kun­tou­tuk­sen pro­ses­sis­sa sekä sen alku- että lop­pu­vai­hees­sa. Tätä kun­tou­tus­ta voi­vat hakea työn­te­ki­jöil­leen ja jäse­nil­leen niin työ­nan­ta­jat, yhdis­tyk­set, lii­tot kuin yhdistykset.

Teol­li­suus­lii­ton sosi­aa­li- ja työym­pä­ris­tö­asian­tun­ti­ja Mar­jut Lumi­jär­vi ker­too, että liit­to on hake­nut KII­LA-kun­tou­tus­ta esi­mer­kik­si luot­ta­mus­mie­hil­le sekä Ouluun että Helsinkiin.

Täl­lä ammat­ti­ryh­mäl­lä on eri­tyi­siä pai­nei­ta. Oman työ­pai­kan ver­tais­tu­ki puut­tuu ja samal­la työ kuor­mit­taa, kun hoi­de­taan tois­ten asioita.

– Ammat­ti­liit­to on tär­kein tuki työ­suo­je­lu­val­tuu­te­tul­le tai luot­ta­mus­mie­hel­le. Näem­me hyvin tär­keä­nä, että KII­LA-kun­tou­tuk­ses­sa voim­me olla muka­na työ­nan­ta­jan roo­lis­sa, kuu­le­mas­sa ja ker­to­mas­sa, miten voi­daan auttaa.

Luot­ta­mus­mies­kurs­sien lisäk­si Teol­li­suus­lii­ton kaut­ta löy­tyy KII­LA-kurs­se­ja eri­tyis­aloil­le, tek­no­lo­gia­sek­to­ril­le ja kemian aloille.

Tämän vuo­den loput KII­LA-kun­tou­tuk­set on perut­tu koro­na­pan­de­mian takia ja nii­tä siir­re­tään ensi vuoteen.

– Toi­vot­ta­vas­ti kiin­nos­tus­ta on ja virus­ti­lan­ne mah­dol­lis­taa sil­loin kurs­sien pitä­mi­sen, Lumi­jär­vi toivoo.

TYÖTERVEYSHUOLTO TARVITSEE LISÄÄ OSAAMISTA

Lumi­jär­vi poh­tii, että työ­ter­veys­huol­los­sa laa­jem­mat koko­nai­suu­det eivät aina tule mie­leen. Esi­merk­ki­nä tuo­re tapaus, jos­sa työ­nan­ta­ja on kut­su­nut työn­tekijän irti­sa­no­mis­kuu­le­mi­seen perus­tee­na ”vaa­ra, että työn­tekijä voi tul­la työkyvyttömäksi”.

Täl­lai­nen työ­ky­vyt­tö­myy­den uhka oikeut­taa kui­ten­kin amma­til­li­seen kuntoutukseen.

– Työ­pai­koil­la ei tun­nis­te­ta työ­ky­ky­on­gel­mia, eikä käy­te­tä nii­tä mah­dol­li­suuk­sia, mitä kun­tou­tuk­sel­la oli­si saa­ta­vis­sa. Mah­dol­li­suuk­sis­ta ei tie­de­tä ja työ­ter­veys­huol­to ei osaa. 90 sai­raus­päi­vän jäl­keen on pidet­tä­vä neu­vot­te­lut, mut­ta niis­sä ei ole sosi­aa­lia­lan asian­tun­te­mus­ta, Lumi­jär­vi sanoo.

Kenel­lä­kään eivät herää hok­sot­ti­met sii­hen, että oli­si mah­dol­li­suuk­sia niin sai­raus­ryh­mä­koh­tai­siin, KII­LA-kun­tou­tuk­siin tai jokai­sen työn­tekijän sub­jek­tii­vi­seen oikeu­teen työ­elä­keyh­tiön amma­til­li­seen kun­tou­tuk­seen, jos on työ­ky­vyt­tö­myy­den uhka, Lumi­jär­vi jatkaa.

KII­LA-kurs­si sisäl­tää 10–13 ryh­mä­muo­tois­ta avo- tai lai­tos­vuo­ro­kaut­ta. Lisäk­si on yksi avo­päi­vä ja kol­mes­ta vii­teen yksi­löl­lis­tä käyntikertaa.

Kurs­si toteu­te­taan 1–1,5 vuo­den aika­na. Ryh­mäs­sä on vii­des­tä kah­dek­saan osal­lis­tu­jaa. Kurs­sin lopus­sa on pää­tös­ti­lan­teen arvioin­ti, johon osal­lis­tu­vat asiak­kaan lisäk­si lähie­si­mies ja työ­ter­veys­huol­lon edustaja.

– Näen KII­LA-kun­tou­tuk­sen mer­ki­tyk­se­nä työ­ky­vyn paran­ta­mi­sen, tuke­mi­sen ja työ­elä­mäs­sä pysy­mi­sen, kun­tou­tuk­sia suun­nit­te­le­va Pent­ti­nen kertoo.

Jokai­sel­la on sub­jek­tii­vi­nen ja laki­sää­tei­nen oikeus KII­LA-kun­tou­tuk­seen, jos myön­tö­kri­tee­rit täyt­ty­vät ja lää­kä­ri kir­joit­taa B‑lääkärinlausunnon.

Kun­tou­tus­ta jär­jes­te­tään kah­del­la eri taval­la. Mikä­li liit­to tai työ­paik­ka ei hae kun­tou­tus­ta, työn­tekijä voi hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti hakea KII­LA-yksi­lö­pal­ve­lu­jen kursseille.

Ne jär­jes­te­tään hie­man pie­nem­mis­sä ryh­mis­sä ja niis­sä pai­not­tu­vat yksi­löl­li­set käyntikerrat.

– Kun­tou­tuk­ses­ta on hyviä tari­noi­ta ja onnis­tu­mi­sia. Kun ihmi­set hake­vat kun­tou­tuk­seen, tavoit­teet saat­ta­vat kir­kas­tua vas­ta siel­lä. Kun ihmi­nen pysäh­tyy miet­ti­mään, hänel­lä on omaa aikaa itsel­le – voi­daan unoh­taa työ, vaik­ka puhu­taan työs­tä. Pent­ti­nen kertoo.

– Yksi asia­kas sanoi, että tämä on paras­ta, mitä minul­la on kos­kaan ollut.

OSATYÖKYVYTÖN TAI SITTENKIN OSATYÖKYKYINEN

Pent­ti­nen koros­taa mää­rit­te­ly­jen tär­keyt­tä. Osa­työ­ky­kyi­sen koh­dal­la tulee kes­kit­tyä sii­hen, mitä työ­ky­kyä on jäl­jel­lä ja mihin työ­hön se sopii.

Kelal­la osa­työ­ky­kyyn liit­ty­viä pal­ve­lui­ta ovat TEAK eli työl­lis­ty­mis­tä edis­tä­vä amma­til­li­nen kun­tou­tus työi­käi­sil­le. Sii­nä tavoit­tee­na siir­tyä palk­ka­työ­hön tai vaik­ka yrittäjäksi.

Amma­til­li­nen kun­tou­tus­sel­vi­tys AKSE arvioi amma­til­li­sen ja lää­kin­näl­li­sen kun­tou­tuk­sen tar­pei­ta ja luo edel­leen kun­tou­tuk­sen suunnitelmaa.

Kol­man­te­na ovat amma­til­li­set Tai­to-kurs­sit, jois­sa tavoit­tee­na ovat opin­not tai työllistyminen.

Osa­työ­ky­kyis­ten koh­dal­la tär­keä on osa­sai­ras­päi­vä­ra­ha, jol­la ehkäis­tään työ­elä­mäs­tä syrjäytymistä.

– On sel­ke­ää näyt­töä tuki- ja lii­kun­tae­lin­sai­rauk­sis­sa, että var­hai­nen töi­hin palaa­mi­nen, vaik­ka osa-sai­ras­päi­vä­ra­han kans­sa, on hyö­dyl­lis­tä. Osa­työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keen ongel­ma on se, että jäl­jel­le jää­väl­le työ­ky­vyl­le ei löy­dy­kään hel­pos­ti töi­tä. Pitäi­si olla jär­jes­tel­mä, että löy­det­täi­siin myös osa­työ­ky­kyi­sel­le näi­tä työ­paik­ko­ja, Haring sanoo.

EDULLISTA, ILMAISTA, JOSKUS PALKALLISTA

Lumi­jär­vi ker­too, että moni suu­ri työ­nan­ta­ja mak­saa palk­kaa kun­tou­tuk­sen ajal­ta. Kelan kun­tou­tuk­set ovat pää­osin ilmai­sia ja nii­hin voi saa­da myös kun­tou­tus­ra­haa. Tämä on monel­le rat­kai­se­va asia.

Kelan kun­tou­tusp­sy­ko­te­ra­pia on iso sek­to­ri ja poik­keus sii­nä, että oma­vas­tuut ovat mel­ko suuria.

– Jos aja­tel­laan, että mie­len­ter­veys­syis­tä myön­ne­tyt sai­raus­lo­mat ja Kelan päi­vä­ra­hat ja työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keet ovat lisään­ty­neet vii­me vuo­si­na, niin mie­len­ter­veys­pe­räi­sel­le työ­ky­vyt­tö­myy­del­le pitäi­si pys­tyä teke­mään jotain, Haring sanoo.

– Näen kun­tou­tuk­sen osa­na laa­jaa edun­val­von­taa. Miten ihmi­set säi­lyt­täi­si­vät työ­paik­kan­sa vai­vo­jen­kin kans­sa, ja miten hel­po­te­taan myös luot­ta­mus­hen­ki­löi­den jak­sa­mis­ta, Lumi­jär­vi sanoo.

TEKSTI SINI SILVÁN
KUVITUS TUOMAS IKONEN