Anssi Tuominen: ”Innos­tusta ei voi opettaa, mutta innostus voi tarttua”

”Työssä­op­pi­minen on se nivel, mikä pitää saada vielä toimi­maan. Silloin ohjaajan korvaus­asiat nousevat vääjää­mättä keskus­te­luun”, sanoo Kajaanin kaupungin koulu­tus­lii­ke­lai­toksen johtaja Anssi Tuominen ammatil­lisen koulu­tuksen uudis­ta­mi­sesta. Monelle nuorelle elämän­hal­linta on kuitenkin se vaikein oppiaine.

2.9.2020

– Toki ammatil­lisen koulu­tuksen reformi kuorru­tet­tiin kauniilla sanoilla, mutta eihän siihen olisi lähdetty, jollei koulu­tuksen määrä­ra­hoista olisi leikattu 25 prosenttia. Polii­tik­kojen oli helpompi puhua ”uudis­ta­mi­sesta”. Kaikkein kovimmin leikkaukset iskivät ammatil­li­seen koulu­tuk­seen, ja eniten ne näkyvät heikoim­massa asemassa olevien oppijoiden kohdalla, Tuominen toteaa.

Tuomisen vastuulla on sekä ammatil­linen koulutus että lukio. Kajaani on puolet Kainuusta, ja kun Kuusamo, vaikka Pohjois-Pohjan­maan puolella onkin, on erillis­so­pi­muk­sella mukana, saadaan koko ikäluokka kuvaan­nol­li­sesti saman koulu­tus­lii­ke­lai­toksen katon alle. Toiminta-alueella perus­koulun päättää vajaa 1 000 nuorta, ja ammatil­li­seen koulu­tuk­seen hakee myös aikuisia alan vaihtajia, näyttö­tut­kinnon suorit­tajia ja maahanmuuttajia.

KUORRUTUKSESTA KÄYTÄNTÖÖN?

Tuominen painottaa, että koulu­tus­re­formi sysäsi liikkeelle myös positii­visia asioita. Oli pakko notkistua muutos­pro­ses­siin, jossa inhimil­liset arvot – motivointi, innos­ta­minen ja itseoh­jau­tu­vuus – ovat kaiken keskiössä.

– Innos­tusta ei voi opettaa, mutta innostus voi tarttua. Se on kuin lauma­suoja. Nuoren on vaikea olla hällä väliä ‑asenteella, kun ympärillä on innos­tava opettaja ja innos­tunut ryhmä. Olemme hakeneet muualta kokemuksia ja malleja tähän, vaikka ei nyt kenel­tä­kään opetta­jalta vaadita, että joka aamu pitäisi säkenöidä kuin tähti­sa­de­tikku, Tuominen naurahtaa.

Kovimmin leikkaukset iskivät heikoim­massa asemassa oleviin.

– Olemme kehit­tä­neet pedago­gisia menetelmiä. Muualta Suomesta käydään nyt katso­massa mallia meidän Yrity­sAmis-pedago­gii­kasta ja Nuori Yrittä­jyys ‑toimin­nasta. Siinä perus­te­taan oikeita yrityksiä ja näkee ihan konkreet­ti­sesti, mitä element­tejä pitää yrityk­sessä hallita, jotta tuote tai palvelu menestyy.

– Tietysti ne ulospäin suuntau­tu­neet ja aktii­vi­simmat ovat kaikkein voimak­kaim­massa roolissa, mutta kaikki tehdään yhdessä, tiimiop­pi­misen menetel­mien kautta.

LISÄÄ RASVAA TÄHÄN NIVELEEN

Miten motivoida työnte­kijää ottamaan työssä­op­pija siipiensä suojaan, jos lisäpalk­kiota ei makseta eikä työaikaa vapau­teta ohjaa­mi­seen? Miten motivoida yritys satsaa­maan työssä­op­pi­joihin? Mitään korvaus­tahan ei tule, eikä esimer­kiksi tiukkojen vaati­musten hoiva-aloilla tai sähkö­töissä työssä­op­pija edes saa tehdä töitä kuin rajallisesti.

Miten motivoida pieny­ritys sitou­tu­maan oikein ”nohevaan” oppiso­pi­mus­kou­lu­tet­ta­vaan? Hänes­tähän kaavail­tiin uutta Jaskaa eläköi­tyvän Jaskan tilalle, mutta sitten Ville-Petteri ilmoit­taakin, ettei hän tähän firmaan jää, vaan että hän jatkaa ammattikorkeakouluun.

Kajaa­nissa viimeisin kuvio on suoma­lai­sit­tain vielä hyvin taval­linen. Tuominen sanoo, että 37 prosenttia Kainuun ammat­tio­piston opiske­li­joista jatkaa vielä Kajaanin ammattikorkeakouluun.

Tuominen ”ymmärtää hyvin” nuo edellä kuvatut kysymykset ja sanoo, että koulu­tusuu­dis­tuksen tuo nivel onkin saatava toimi­maan paremmin. On nostet­tava kissa pöydälle ja otettava kustan­nukset mukaan keskusteluun.

TYÖTTÖMYYDESTÄ TYÖVOIMAPULAAN

– Aiemmin Kainuu kilpaili työttö­myys­ti­las­tojen ykkös­si­jasta Pohjois-Karjalan ja Lapin kanssa. Nyt Kainuussa on työvoi­ma­pula. Ikäluokat ovat vuosi vuodelta pienen­ty­neet samaan aikaan kun suuret ikäluokat ovat siirty­neet eläkkeelle.

– Trans­tech on kainuu­lai­sit­tain iso yritys. Se on raide­lii­ken­ney­ri­tyk­senä myös ekolo­gi­sesti uskot­tava, ja nuorille kestävä kehitys on tärkeä arvo. Sen ovat Greta Thunberg ja muut osoittaneet.

– Mutta Trans­tech on Kajaa­nista katsoen syrjässä. Ja jos isä oli siellä töissä, äiti ei nyt suosit­tele sinne hakeu­tu­mista, sillä tehtaalla oli vuoroin lomau­tuksia, vuoroin niin kiirettä, ettei mitään tolkkua.

On vaikea selvitä ilman toisen asteen koulutusta.

– Trans­tech ei käännytä ketään työnha­kijaa pihal­taan, ja jos jotain osaamista puuttuu, yrityksen henki­lös­tö­osasto on hyvin pian tuossa meidän pihal­lamme uuden rekrynsä kanssa. Sitten kartoi­te­taan yhdessä, mitä osaamista vielä puuttuu, ja opetus räätä­löi­dään aivan tarpeen mukaan.

– Muutaman päivänkin opetus on tehty talou­del­li­sesti edulli­seksi oppilai­tok­selle. Tämä onkin ammatil­lisen reformin vahvoja puolia, Tuominen arvioi.

Trans­tec­hiin on perus­tettu myös oppiso­pi­mus­ryhmiä, samoin kaivos­yhtiö Terra­fa­meen eli entiseen Talvi­vaa­raan, jonka kolmeen 25 hengen ryhmään on ollut joka kerta ylenmäärin hakijoita.

Yritysten kanssa tehty yhteistyö on oleel­linen osa toimintaa. Mutta yhtä hyvin Tuominen toivottaa terve­tul­leeksi ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen yhteydenotot.

MITEN ELÄMÄ HALLINTAAN?

– Nuorilla on kovemmat paineet kuin ennen, vaikka suurten ikäluok­kien siirty­minen eläkkeelle helpot­taakin nyt työelä­mään pääsyä. Mutta nuorten mielen­ter­vey­son­gelmat ovat lisään­ty­neet koko ajan. Useim­miten opintojen keskeyt­tä­minen ei johdu niinkään teknisten taitojen oppimis­vai­keuk­sista, vaan elämän­hal­linnan puutteista, Tuominen kuvaa.

Kajaa­nissa ammat­tio­piston keskeyt­tä­mis­pro­sentit ovat valta­kun­nal­li­sesti katsoen pienet. Koko henki­löstö, ei vain opinto-ohjaajat tai psyko­logit, ovat mukana nuoria tukemassa.

Nuorilla on kovemmat paineet kuin ennen.

– Jos nuori on ryhtynyt avautu­maan ja keskus­te­le­maan, vaikka ammatil­lisen aineen opettajan kanssa, siinä on mahdol­li­suus läpimur­rolle. Siinä nuori on löytänyt aikuisen, johon hän luottaa. Ehkä löytyy taas kipinä jatkaa opintoja, Tuominen kuvaa.

Kajaa­nissa on myös Valma eli ammatil­li­seen koulu­tuk­seen valmis­tavaa opetusta. Valmaan saa lähteä Tuomisen sanojen mukaan ”parkkiin” vaikka muuta­maksi kuukau­deksi tai koko lukuvuo­dek­sikin tutus­tu­maan eri aloihin ja varmen­ta­maan opintojen loppuun saattamista.

Tuomisen mukaan yli puolet valma­lai­sista on huhti­kuuhun mennessä, syksyllä aloitet­tuaan, palannut tavan­omaista tutkin­toaan suorit­ta­maan tai muuten päässyt eteenpäin.

Ammatil­lisen koulu­tuksen uudis­tukset ovat tuoneet kouluihin vielä lisähaas­teita niiden leikkausten lisäksi, jotka merkit­sivät 25 prosentin vähen­nystä myös koko henki­lös­töön. Haasteista yksi on jatkuva haku.

– On aika vaativaa saapua yksin ryhmään lokakui­sena maanan­tai­aa­muna verrat­tuna siihen, että kaikki aloit­tai­sivat yhdessä samaan aikaan, jolloin ryhmäy­ty­minen on helpompaa.

Koulu­tus­lii­ke­lai­toksen johtaja ei ole kapinoi­massa suunni­teltua oppivel­vol­li­suuden piden­tä­mistä vastaan. Mutta kysymyksiä hän siitä heittää.

– On totta, että tässä yhteis­kun­nassa on vaikea selvitä ilman toisen asteen koulu­tusta. Mutta auttaako velvol­li­suus sitä viimeistä kymme­nettä osaa, jolla on vaikeuksia elämän­hal­linnan kanssa? Onko meillä resurs­seja hakea sitä kadok­sissa olevaa nuorta loppu­mat­to­miin? Otettai­siinko nyt aikalisä ja keskus­tel­tai­siin kunnolla nämä kustannuskysymykset?

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MISKA PUUMALA