Paikalliseen sopimiseen tarvitaan työnantajan ja työntekijöiden välinen luottamus.

5.5.2020

– Työpaikoilla, joilla ei ole totuttu työyhteisön sisäisiin säännönmukaisiin neuvotteluihin ja keskustelutilaisuuksiin, sitä kulttuuria kannattaa ruveta rakentamaan. Työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä vaatii pitkän kanssakäymisen, että opitaan luottamaan siihen mitä toinen sanoo ja kerrotaan rehellisesti omista tarpeista, sanoo Teollisuusliiton teknologiateollisuuden sopimusvastaava Kauno Koskela.

Paikallinen sopiminen merkitsee Koskelan mukaan sitä, että istutaan yhdessä alas, ja katsotaan kokonaisuutena, miten työyhteisön asioita voisi tehdä järkevämmin.

– Sopimisen ei välttämättä mitenkään tarvitse liittyä työehtosopimukseen.

Teollisuusliiton työehtosopimukset tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen, mainitsee Koskela.

– Esimerkiksi teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa on varmasti 50–60 eri kohtaa, missä mainitaan, että asian voi sopia paikallisesti toisin. Enemmän se on kiinni siitä, miten paljon sopimusten tekoon löytyy yhteistä tahtoa.

Paikallinen sopiminen ei ole Koskelan mukaan itsetarkoitus, vaan se lähtee työpaikan aidoista tarpeista.

– Kun ne yhteisesti tunnustetaan ja keskustellaan, niin päästään sopimukseen.

Työajat ja palkkaus ovat asioita, joista Koskelan mukaan eniten tehdään paikallisia ratkaisuja.

– Kun palkitsemisjärjestelmä on kannustava ja oikeudenmukainen, niin se tukee työn tekemistä. Samoin tukee sellainen työaika, joka on yhdessä suunniteltu ja räätälöity niin henkilöstön kuin työnantajan tarpeita vastaavaksi.

LIITTO KOMMENTOI JA ANTAA TUKEA

Kun työpaikalla neuvotellaan sopimuksia, tiedon kulku on avainasemassa.

– Kun luottamusmies alkaa neuvotella paikallista sopimusta, tiedottaminen porukalle on tärkeää jo alkuvaiheessa. Suurin virhe on se, että aidosti neuvotellaan hyvässä hengessä ja sitten valmis sopimus pätkästään ilmoitustaululle. Silloin työntekijät voivat olla ihmeissään, milloin ja miksi tämmöinen sopimus tehtiin, Koskela sanoo.

– Avoimesti tiedottamalla luottamusmies saa neuvottelulleen hyväksynnän. Parasta on, jos tiedotus pystytään tekemään yhdessä työnantajan kanssa.

Teollisuusliitto tukee paikallista sopimista koulutuksen ja neuvonnan avulla.

– Luottamusmiehen rooli ei saisi olla enää sellainen, että hän valvoo vain, noudatetaanko työehtosopimusta, vaan hän pystyy rakentavasti keskustelemaan henkilöstöön liittyvistä työyhteisöasioista. Murikan koulutusta kehitetään siihen suuntaan, että luottamusmiehillä on tähän valmiuksia. Kun opitaan avoimesti keskustelemaan, niin sopimuksia syntyy paremmin.

– Silloin on hyvä tilanne, kun saadaan luottamusmies Murikka-opistolle. Siellä viedään eteenpäin viestikapulaa paikallisen sopimisen hyvistä menettelytavoista ja mahdollisuuksista. Myös ammattiosastot kouluttavat jäseniään.

Liiton aluetoimistojen ja keskustoimiston asiantuntemusta kannattaa Koskelan mukaan käyttää neuvotteluprosessin aikana hyväksi.

– Me emme ole allekirjoittamassa sopimusta, mutta olisi hyvä, että työpaikat lähettäisivät ennen allekirjoitusta entistä enemmän sopimusluonnoksia meille kommentoitavaksi. On tärkeää, että työpaikat oppivat, että me olemme käytettävissä.

”Maksetaan lisätyöstä korvaus”

Vapon pellettitehtaille on solmittu sopimuksia, jotka ovat parantaneet työntekijöiden ansioita.

Vapon palveluksessa 41 vuotta työskennellyt pellettipuolen pääluottamusmies Jukka Kortesmaa on kokenut paikallisten sopimusten neuvottelija.

– Ennen vuotta 2010 meillä neuvoteltiin jo palkkioista, muun muassa säkityslisästä. Vuonna 2010 meidät siirrettiin Maintpartnerin nimiin. Kun Vapo otti meidät uudelleen hoiviinsa vuonna 2012, meiltä poistettiin kaikki paikalliset sopimukset. Viime vuosina niitä on taas ruvettu tekemään uusia, Kortesmaa taustoittaa.

Sopimuksia on hänen mukaansa solmittu jatkuvan neuvottelun periaatteella pikkuhiljaa.

– Yksi on vuoronvaihtolisä. Se syntyi jatkuvan kolmivuorotyön tarpeeseen. Prosessissa tulee aina muutoksia. Niitä piti monesti selitellä vuoroon tulijalle 10–15 minuuttia vuoronvaihdon jälkeen. Se piti tehdä tavallaan ylityönä. Todettiin, että se on hieman väärin, joten eikö työnantajan kanssa voisi päästä asiasta sopimukseen.

– Sovittiin, että vuoroon tullaan kymmenen minuuttia aikaisemmin töihin, ja työnantaja maksaa siitä korvauksen. Tehtiin kymmenen minuutin vuoronvaihtolisä. Ratkaisu oli todella onnistunut. Asiat ehtii selittää kymmenessä minuutissa. Kaikki saivat siitä korvauksen ja porukka pääsi lähtemään ajoissa kotiin.

Kortesmaan mukaan sopimus koskee kaikkia Vapon pellettitehtaita, joissa vuorotyötä tehdään.

Paikallisia sopimuksia on tarpeen ilmetessä solmittu myös yksittäisille pellettitehtaille.

– Vapon Vilppulan pellettitehtaalla tuli käyttöön lämmön talteenotto pesurin kautta. Se lisäsi työntekijöiden työpanosta. Sovittiin, että lisääntyneestä työstä maksetaan korvausta.

Jos joku asia rupeaa painamaan mieltä, voidaan kutsua neuvottelu kokoon, katsoa asia, ja sitä parannella.

Ilomantsin tehtaalle Vapolla paikallinen sopimus on tehty tulevaa ennakoiden.

– Tehtaalle tulee hiililaitos, ja työt lisääntyvät. Pyörät lähtevät pyörimään ensi syksynä. Siihen varautuen tehtiin valmiiksi paikallinen sopimus siitä, miten palkat muutoksen jälkeen korottuvat. Ilomantsiin palkataan työntekijöitä lisää.

Vapolla on eri puolilla Suomea kuusi pellettitehdasta, joissa on yhteensä 30 työntekijää. Pellettitehtailla on kaksi pääluottamusmiestä, joista Jukka Kortesmaa työskentelee Etelä-Pohjanmaalla Haukinevalla ja Ismo Rokkonen Pirkanmaan Vilppulassa. He neuvottelevat työparina. Neuvotteluissa vastapuolina ovat usein Vapon henkilöstöpäällikkö ja pellettipuolen johtajia.

Kortesmaa pitää jatkuvan neuvottelun periaatetta hyvänä.

– Jos joku asia rupeaa painamaan mieltä, voidaan kutsua neuvottelu kokoon, katsoa asia, ja sitä parannella.

– Meillä sopimuksia on tehty hyvässä hengessä. Siinä on katsottu molempia osapuolia. Sanelupolitiikkaa ei ole ollut, vaan on todella neuvoteltu ja sovittu asioista.

Se pitää Kortesmaan mukaan ilmapiirin työmaalla hyvänä, kun työssä tapahtuviin asioihin reagoidaan.

– Jos työ lisääntyy, niin annetaan siitä työntekijälle korvaus, ettei se mene niin, että lisätään työmäärää, mutta samalla rahalla pitää tehdä kaikki.

”PITÄÄ USKALTAA PANNA VASTAAN”

Epäonnistuneeseen paikalliseen sopimukseen on mahdollista vaikuttaa, kun työntekijät puhaltavat yhteen hiileen.

Hyvinkään Konecranesin pääluottamusmies Pekka Parkkonen kertoo esimerkin joustavaa työaikaa koskevasta puutteellisesta paikallisesta sopimuksesta, joka oli allekirjoitettu siitäkin huolimatta, että työhuonekunnan enemmistö oli kuulemisessa ilmaissut sitä vastustavan kannan.

Sopimus oli ongelmallinen, koska se pahimmassa tapauksessa olisi vienyt mahdollisuuden ylitöiden tekemiseen. Työaikapankista ei sopimuksen mukaan ollut mahdollista kieltäytyä, vaan työntekijät oli pakotettu sen käyttöön.

Tultuaan valituksi pääluottamusmieheksi Parkkonen kertoo ottaneensa sopimuksen työhuonekunnassa esille.

– Kysyin jäseniltä, mitä tehdään. Päätettiin, että tarjotaan keskustelun kautta muutosta vanhaan sopimukseen. Rupesimme esittämään työnantajalle sellaista ratkaisua, että otetaan joustosopimuksesta se pakottaminen pois.

Neuvotteluprosessi oli Parkkosen mukaan hankala, eikä aluksi ottanut tulta.

– Se ei keskustelun kautta lähtenyt ollenkaan liikkeelle. Työnantajan kanta oli, että nimi on paperissa eikä asia aiheuta toimenpiteitä.

Vastapuoli ehkä uskoi, että me annetaan periksi, mutta me ei annettu.

Hyvinkään Konecranesilla on 160 Teollisuusliiton ja noin 80 Sähköliiton jäsentä, joten valtakunnallisena esimerkkinäkin työpaikan ratkaisuilla on merkitystä.

– Vastapuoli ehkä uskoi, että me annetaan periksi, mutta me ei annettu. Mahdollisuus ylityön tekoon olisi vaarantunut, jos sopimus olisi jäänyt voimaan.

– Siinä aikamme keskusteltiin työnantajan kanssa. Mutta kun se ei mennyt eteenpäin, päätimme, että me irtisanomme sopimuksen. Siinä oli kolmen kuukauden irtisanomisaika.

Viime vuoden keväällä tehty sopimuksen irtisanominen merkitsi, että ilman uutta sopimusta kesälomien jälkeen tehtaalla olisi palattu normaaleihin työaikoihin ilman joustoja ja liukumia.

Kesäloman kieppeillä työpaikan keskusteluissa tapahtui työntekijöiden näkökulmasta myönteinen käänne.

– Neuvottelu lähti taas uudestaan käyntiin. Vastapuolen neuvottelija vaihtui toiseen. Työnantaja ilmaisi halunsa sopimuksen tekemiseen.

– Me teimme uuden sopimuksen, ja se allekirjoitettiin lokakuussa viime vuonna. Se ei sisällä pakottamista työaikapankkiin. Se toimii jokaisen henkilökohtaisen päätöksen mukaan. Siitä ei seuraa mitään sanktioita, jos ei pysty osallistumaan työaikapankin edellyttämän työtuntijärjestelmän tekemiseen.

LUOTTAMUSMIEHEN MUISTETTAVA KETÄ EDUSTAA

Parkkonen muistuttaa, että ihmiset ovat erilaisia eikä työnantajan vaatima jousto sovi jokaiselle.

– Meillä on lapsia ja muita menoja, eikä keretä aina olemaan töissä silloin kun työnantaja käskee.

Hänen mielestään joustava työaika on nykyaikaa, ja erittäin kannatettava.

– Meillä se on ollut tosi hyvä. Ei meistä kukaan halunnut joustavasta työajasta pois. Mutta koska tuo ratkaisu oli pakottamassa meidät työaikapankkiin, meidän oli pakko irtisanoa se sopimus.

Paikallisen sopimuksen irtisanomisessa oli Hyvinkään Konecranesissa se vaara, että joustava työaika menetetään.

– Mutta näin ei onneksi käynyt. Lopputulos oli hyvä. Se oli sen ansiota, että me olimme kaikki samaa mieltä. Pakottaminen poistui, mutta joustava työaika säilyi.

Parkkosen mielestä neuvottelukulttuuri on muuttunut parempaan suuntaan, kun ”vähän pannaan vastaan”. Sopimuksia on syntynyt ja uusista neuvotellaan.

Hänen mukaansa pääluottamusmiehen on neuvottelussa koko ajan hyvä muistaa, keitä hän edustaa.

– Työhuonekuntaa minä edustan, ja kerron työnantajalle, mitä mieltä he siellä ovat asioista enkä päinvastoin ajattele, että työnantaja kertoo minulle mitä pitää tehdä, Parkkonen määrittelee asemansa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS TUOMAS IKONEN