Elvytys antaa talouden rattaille vauhtia

Kun sydän pysähtyy, pitää käynnistää elvytys. Talouden elvytyk­sessä ei ole kyse yhtä vakavasta tilan­teesta, mutta periaate on samankaltainen.

Talouden elvytyk­sellä pyritään pumppaa­maan LISÄÄ RAHAA TALOUTEEN, jotta talous­kasvu piristyisi.

Talou­teen kuuluvat nousu- ja lasku­kaudet eli talous­syklit. Lasku­kausi käynnistyy tyypil­li­sesti, kun maail­massa lisään­tyvät epävar­muudet. Epävar­muuden takia yritys­joh­tajat lykkäävät tai peruvat inves­toin­teja ja ihmiset isompia hankintoja.

Elvytyksen ideana on LIEVENTÄÄ LASKUKAUSIEN VAIKUTUSTA ja niiden syvyyttä. Toisin sanoen kannustaa, kun menee huonosti. Talous­kie­lellä puhutaankin VASTASYKLISESTÄ TOIMINNASTA.

Yleensä pyritään toimi­maan jo ennen pahinta laskua, sillä jos tilanne kehittyy lamaksi asti, elvytys­kei­noja on vaikeampi käyttää ja niiden teho on huonompi.

On kahden­tyyp­pistä elvytystä. RAHAPOLIITTINEN ELVYTYS on keskus­pank­kien harjoit­tamaa, eli rahaa tarjo­taan aiempaa enemmän.

Monet talous­asian­tun­tijat pitävät keskus­pank­kien harjoit­tamaa rahapo­liit­tista elvytystä puolu­eet­to­mam­pana keinona kuin valtion toimia.

Keskei­sim­pänä keinona on LASKEA OHJAUSKORKOA, joka määrittää pankkien tarjoa­mien lainojen korko­tasoa. Näin laske­taan yritysten ja kotita­louk­sien lainojen korkoja sekä kannus­te­taan lainan­ot­toon eli kulutukseen.

Finans­si­kriisin jälkeen keskus­pankit ovat myös ostaneet yritysten JOUKKOVELKALAINAKIRJOJA markki­noilta. Myös tällä keinolla on laskettu yritysten laina­kus­tan­nuksia, koska yritykset ovat saaneet varmemmin lainoil­leen sijoittajia.

Toinen elvytys­tyyppi on FINANSSIPOLIITTINEN ELVYTYS. Sillä tarkoi­te­taan valtioiden INVESTOINTIEN KASVATTAMISTA tai VEROJEN ALENTAMISTA. Molem­milla pyritään kannus­ta­maan kuluttamista.

Inves­toinnit ovat suorempi keino, sillä niillä luodaan lisää työtä. Tämä lisää kokonais­tuo­tantoa eli brutto­kan­san­tuo­tetta. Inves­toinnit myös lisäävät valtion verotu­loja, koska yrityk­sellä on urakoita ja ihmisillä töitä. Tyypil­lisiä valtion elvyty­sin­ves­toin­teja ovat isot tie- tai raidehankkeet.

Monet talous­asian­tun­tijat pitävät keskus­pank­kien harjoit­tamaa rahapo­liit­tista elvytystä puolu­eet­to­mam­pana keinona kuin valtion toimia. Keskus­pankit eivät elvyt­täes­sään valitse inves­toin­ti­koh­teita, vaan antavat yritysten ja kotita­louk­sien miettiä niiden järkevyyttä.

Toisaalta erityi­sesti ilmas­ton­muutos on herät­tänyt Euroopan keskus­pankin johtajat pohti­maan, pitäi­sikö keskus­pank­kien pyrkiä inves­toi­maan jollakin tavalla vihreään teknologiaan.

VALTIOITA HALUTAAN APUUN

EKP:n korkoel­vy­tyksen keinot ovat hyvin rajal­liset, koska ohjaus­korko on ollut jo pitkään nollassa. Jos äkillinen talous­kriisi koittaa, keskus­pan­keilla on vain vähän mahdol­li­suuksia piristää taloutta.

Euroopan keskus­pankin (EKP) pääjoh­taja Chris­tine Lagarde varoitti tästä puhues­saan helmi­kuussa Euroopan parla­men­tissa. Siksi elvytyk­seen kykene­vien euromaiden pitäisi kantaa vastuunsa yhtei­sestä talous­a­lu­eesta ja elvyttää.

Myös EKP:n entinen pääeko­no­misti Peter Praet on ihmetellyt, että sijoit­tajat odottavat keskus­pankin toimivan aina kriisi­ti­lan­teessa. Hän muistutti keskus­pank­kien voivan piristää taloutta vain tiettyyn rajaan asti.

Kansain­vä­lisen valuut­ta­ra­haston IMF:n viime­ke­väisen arvion mukaan monilla mailla olisi mahdol­li­suutta elvytyk­seen. Rahasto suositti myös politiik­ka­muu­toksia, joilla talous­kasvua jaetaan tasai­semmin ja verojen välttely laite­taan kuriin.

SAKSA ALOITTI ELVYTYKSEN

Saksan talous yskii muuta Eurooppaa selvästi pahemmin. Vaikein tilanne on ollut autoteol­li­suu­dessa. Tilausten vähene­minen on näkynyt muussakin teollisuudessa.

Yhä useampi euroop­pa­lainen talous­asian­tun­tija on kehot­tanut Saksan valtiota elvyt­tä­mään. Varaa olisi. Pelkäs­tään viime vuonna Saksan valtiolle kertyi 13,5 miljardia euroa ylijäämää.

Vasta tammi­kuussa kelkka kääntyi ja tilanne muuttui halli­tus­puo­lueiden väliseksi kiistaksi elvytyskeinoista.

Erimie­li­syyttä on, turvau­du­taanko veron­ke­ven­nyk­siin vai inves­toin­teihin – ja millä aikajän­teellä. Moni haluaisi inves­toin­tien kohdis­tuvan pidem­mälle tulevaan, esimer­kiksi digita­li­saa­tioon ja koulutukseen.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ /​ UP