Elvy­tys antaa talou­den rattaille vauhtia

Kun sydän pysäh­tyy, pitää käyn­nis­tää elvy­tys. Talou­den elvy­tyk­sessä ei ole kyse yhtä vaka­vasta tilan­teesta, mutta peri­aate on samankaltainen.

Talou­den elvy­tyk­sellä pyri­tään pump­paa­maan LISÄÄ RAHAA TALOUTEEN, jotta talous­kasvu piristyisi.

Talou­teen kuulu­vat nousu- ja lasku­kau­det eli talous­syklit. Lasku­kausi käyn­nis­tyy tyypil­li­sesti, kun maail­massa lisään­ty­vät epävar­muu­det. Epävar­muu­den takia yritys­joh­ta­jat lykkää­vät tai peru­vat inves­toin­teja ja ihmi­set isom­pia hankintoja.

Elvy­tyk­sen ideana on LIEVENTÄÄ LASKUKAUSIEN VAIKUTUSTA ja niiden syvyyttä. Toisin sanoen kannus­taa, kun menee huonosti. Talous­kie­lellä puhu­taan­kin VASTASYKLISESTÄ TOIMINNASTA.

Yleensä pyri­tään toimi­maan jo ennen pahinta laskua, sillä jos tilanne kehit­tyy lamaksi asti, elvy­tys­kei­noja on vaikeampi käyt­tää ja niiden teho on huonompi.

On kahden­tyyp­pistä elvy­tystä. RAHAPOLIITTINEN ELVYTYS on keskus­pank­kien harjoit­ta­maa, eli rahaa tarjo­taan aiem­paa enemmän.

Monet talous­asian­tun­ti­jat pitä­vät keskus­pank­kien harjoit­ta­maa raha­po­liit­tista elvy­tystä puolu­eet­to­mam­pana keinona kuin valtion toimia.

Keskei­sim­pänä keinona on LASKEA OHJAUSKORKOA, joka määrit­tää pank­kien tarjoa­mien laino­jen korko­ta­soa. Näin laske­taan yritys­ten ja koti­ta­louk­sien laino­jen korkoja sekä kannus­te­taan lainan­ot­toon eli kulutukseen.

Finans­si­krii­sin jälkeen keskus­pan­kit ovat myös osta­neet yritys­ten JOUKKOVELKALAINAKIRJOJA mark­ki­noilta. Myös tällä keinolla on laskettu yritys­ten laina­kus­tan­nuk­sia, koska yrityk­set ovat saaneet varmem­min lainoil­leen sijoittajia.

Toinen elvy­tys­tyyppi on FINANSSIPOLIITTINEN ELVYTYS. Sillä tarkoi­te­taan valtioi­den INVESTOINTIEN KASVATTAMISTA tai VEROJEN ALENTAMISTA. Molem­milla pyri­tään kannus­ta­maan kuluttamista.

Inves­toin­nit ovat suorempi keino, sillä niillä luodaan lisää työtä. Tämä lisää koko­nais­tuo­tan­toa eli brut­to­kan­san­tuo­tetta. Inves­toin­nit myös lisää­vät valtion vero­tu­loja, koska yrityk­sellä on urakoita ja ihmi­sillä töitä. Tyypil­li­siä valtion elvy­ty­sin­ves­toin­teja ovat isot tie- tai raidehankkeet.

Monet talous­asian­tun­ti­jat pitä­vät keskus­pank­kien harjoit­ta­maa raha­po­liit­tista elvy­tystä puolu­eet­to­mam­pana keinona kuin valtion toimia. Keskus­pan­kit eivät elvyt­täes­sään valitse inves­toin­ti­koh­teita, vaan anta­vat yritys­ten ja koti­ta­louk­sien miet­tiä niiden järkevyyttä.

Toisaalta erityi­sesti ilmas­ton­muu­tos on herät­tä­nyt Euroo­pan keskus­pan­kin johta­jat pohti­maan, pitäi­sikö keskus­pank­kien pyrkiä inves­toi­maan jolla­kin tavalla vihre­ään teknologiaan.

VALTIOITA HALUTAAN APUUN

EKP:n korkoel­vy­tyk­sen keinot ovat hyvin rajal­li­set, koska ohjaus­korko on ollut jo pitkään nollassa. Jos äkil­li­nen talous­kriisi koit­taa, keskus­pan­keilla on vain vähän mahdol­li­suuk­sia piris­tää taloutta.

Euroo­pan keskus­pan­kin (EKP) pääjoh­taja Chris­tine Lagarde varoitti tästä puhues­saan helmi­kuussa Euroo­pan parla­men­tissa. Siksi elvy­tyk­seen kyke­ne­vien euro­mai­den pitäisi kantaa vastuunsa yhtei­sestä talous­a­lu­eesta ja elvyttää.

Myös EKP:n enti­nen pääe­ko­no­misti Peter Praet on ihme­tel­lyt, että sijoit­ta­jat odot­ta­vat keskus­pan­kin toimi­van aina krii­si­ti­lan­teessa. Hän muis­tutti keskus­pank­kien voivan piris­tää taloutta vain tiet­tyyn rajaan asti.

Kansain­vä­li­sen valuut­ta­ra­has­ton IMF:n viime­ke­väi­sen arvion mukaan monilla mailla olisi mahdol­li­suutta elvy­tyk­seen. Rahasto suositti myös poli­tiik­ka­muu­tok­sia, joilla talous­kas­vua jaetaan tasai­sem­min ja vero­jen vält­tely laite­taan kuriin.

SAKSA ALOITTI ELVYTYKSEN

Saksan talous yskii muuta Euroop­paa selvästi pahem­min. Vaikein tilanne on ollut auto­teol­li­suu­dessa. Tilaus­ten vähe­ne­mi­nen on näky­nyt muus­sa­kin teollisuudessa.

Yhä useampi euroop­pa­lai­nen talous­asian­tun­tija on kehot­ta­nut Saksan valtiota elvyt­tä­mään. Varaa olisi. Pelkäs­tään viime vuonna Saksan valtiolle kertyi 13,5 miljar­dia euroa ylijäämää.

Vasta tammi­kuussa kelkka kään­tyi ja tilanne muut­tui halli­tus­puo­luei­den väli­seksi kiis­taksi elvytyskeinoista.

Erimie­li­syyttä on, turvau­du­taanko veron­ke­ven­nyk­siin vai inves­toin­tei­hin – ja millä aika­jän­teellä. Moni haluaisi inves­toin­tien kohdis­tu­van pidem­mälle tule­vaan, esimer­kiksi digi­ta­li­saa­tioon ja koulutukseen.

TEKSTI PEKKA LEIVISKÄ /​ UP