Kiire ruokkii työuupumusta

Työuu­pu­muksen aiheut­ta­jaksi on nostettu lukuisia yksilöön ja työym­pä­ris­töön liittyviä riski­te­ki­jöitä. Niiden on myös havaittu olevan yhtey­dessä ja vuoro­vai­ku­tuk­sessa toistensa kanssa. Tutkitun tiedon määrä on parin viime vuosi­kym­menen aikana lisään­tynyt runsaasti. Samalla tutkimus on edennyt kohti yksityis­kohtia ja pilkkou­tunut erilli­siksi rapor­teiksi. Niiden seuraa­minen ja sisäl­löl­linen hallinta on tutki­muksen ammat­ti­lai­sil­lekin työläs tehtävä.

Työuu­pu­musta aiheut­ta­vien tekijöiden tutki­minen on tärkeää, sillä tieto on hallitun muutoksen edellytys. Käytännön työelämän kannalta on kuitenkin voinut käydä niin, että työuu­pu­muksen torju­minen on helpot­tu­misen sijaan hanka­loi­tunut tiedon nopean lisään­ty­misen ja pilkkou­tu­misen takia. Epätie­toi­suutta on voinut olla esimer­kiksi siitä, mihin työpai­kalla ja työyh­tei­sössä vaikut­ta­viin tekijöihin työhy­vin­voinnin edistä­mi­seen käytet­tä­vissä olevat resurssit pitäisi kohdentaa. Epävar­muuden tyypil­linen seuraus on toimen­pi­teiden kanssa empiminen tai niistä pidät­täy­ty­minen epävar­muu­teen vedoten, vaikka ongelmat olisi­vatkin selvästi havaittavissa.

Edellä kuvatun takia Työter­veys­lai­toksen tuore 30 Euroopan maata ja 28 000 Euroopan työolo­tut­ki­muk­seen vastan­nutta ihmistä käsit­tävä tutkimus on lupaava askel kohti tiedon kitey­ty­mistä niin, että se voi helpottaa käytännön toimen­pi­teiden organi­soi­mista työpai­koilla. Tutki­muksen mukaan työuu­pu­muksen merkit­tä­vimmät riski­te­kijät työsuh­teen laadusta riippu­matta ovat kiire ja aikapaine.

Työhy­vin­voin­tiin vaikut­tavat tekijät ovat tutki­muksen mukaan saman­laisia vakinai­sissa, määrä­ai­kai­sissa ja vuokra­työ­suh­teissa toimi­ville ihmisille. Suurin vaikutus työn imuun, eli työhön liitty­vään myöntei­seen tunne- ja motivaa­tio­ti­laan, on työn tulosten näkemi­sellä, työn merki­tyk­sel­li­seksi kokemi­sella, työyh­teisön sosiaa­li­sella ilmapii­rillä sekä esimiehen tuella ja palaut­teella. Näiden taustalla olennainen asia on liial­lisen työkuorman ehkäiseminen.

Jos edellä olevat työhy­vin­voin­tiin ja työuu­pu­muk­seen vaikut­tavat tekijät ajatel­laan työpaik­ka­koh­tai­siksi tehtä­viksi, jotka halutaan hoitaa hyvin, ei lista näyttäisi olevan mahdot­toman pitkä. Toinen uupumuksen torjuntaa ja hyvin­voinnin paran­ta­mista tukeva seikka on, että käytetyt käsit­teet ovat helposti ymmär­ret­tä­vissä. Niiden perus­teella on oletet­ta­vasti mahdol­lista rakentaa toimin­ta­mal­leja ja kohdentaa toimen­pi­teitä työpaik­ka­koh­tai­sesti soveltaen.

Tukea työpaik­kojen toiminnan kehit­tä­mi­seen voi kysyä Teollisuusliitosta.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja