HARRASTAJA: Sumo­pai­nija Oskari Riihioja: ”Sumossa pitää mennä heti täysiä”

Pikku­po­jasta saakka painia harras­ta­nut vaasa­lai­nen Oskari Riihioja löysi perin­tei­sen painin rinnalle lajin eksoot­ti­sem­masta päästä, sumo­pai­nista. Menes­tystä on tullut muka­vasti aina MM-mita­leita myöten.

OSKARI RIIHIOJA

Tuotan­to­mes­tari
Vapo Oy
Vaasa

Laihian moni­toi­mi­hal­lin paini­sa­lissa touhuaa joukko isoko­koi­sia miehiä. Rahtusen muita­kin paikalla olijoita pitempi Oskari Riihioja pukee tree­ni­ka­ve­rinsa päälle pitkää palo­let­kua muis­tut­ta­vaa sumovyötä.

Hetki­nen… Sumo­vyötä? Eikös nyt olla sentään lähellä suoma­lais­pai­nin sydän­maita, Etelä-Pohjan­maata, jossa kreik­ka­lais-rooma­lai­nen ja vapaa­paini ovat aina olleet kurssissa?

Niin ne ovat edel­leen myös Riihio­jan ajatuk­sissa ja vapaa-ajan teke­mi­sissä, jotka ovat kuiten­kin hake­neet uusia ulot­tu­vuuk­sia Japa­nissa synty­neestä sumo­pai­nista. Monta SM-kultaa, hopeaa ja prons­sia perin­tei­sen painin puolella voit­ta­nut Riihioja on menes­ty­nyt myös tuoreim­massa laji­va­lin­nas­saan, sillä sumon ei-ammat­ti­lais­ten MM-kisoista tuli kotiin­vie­mi­sinä prons­si­set mita­lit niin vuonna 2018 kuin 2019 alle 100 kilois­ten sarjassa.

Myös hopei­nen mitali sumon puolelta löytyy. Se tuli varhai­sem­milta harras­tus­vuo­silta EM-kisoista. Prons­si­sia vastaa­via on taas peräti kuusi. Tuorein niistä lohkesi viime kevään EM-kisoista Tallin­nasta alle 115 kilon sarjasta. Vuoden 2019 MM-kisat käytiin Japa­nin Osakassa.

Ensim­mäi­set sumon arvo­ki­sat Riihioja kävi läpi vuonna 2007, jolloin mies lähti ”kylmil­tään” SM-kisoi­hin, ja tuliai­sina oli heti kätte­lyssä pronssimitali.

– Kisat taita­vat olla viimei­set järjes­te­tyt SM-kisat lajissa, Riihioja muistelee.

Kului vuosia ja tultiin vuoteen 2012, jolloin Riihioja voitti kreik­ka­lais-rooma­lai­sen painin SM-kisoissa kultaa sarjassa 120 kiloa.

– Pääsin mukaan myös kevään olym­pia­kar­sin­ta­tur­nauk­seen. Enti­nen painija ja sumo­pai­nija Sami Ylä-Kero otti yhteyttä ja kysyi, olisiko kiin­nos­tusta lähteä Hong Kongiin sumon MM-kisoi­hin. Myös painija Pekka Rinta­mäki lähti mukaan. Kisoissa olin sarjassa alle 115 kiloa, ja oltiin myös jouk­ku­eena kisaa­massa. Kisoista tuli muutama päänahka ja tuli myös turpaan. Itselle jäi hinku päästä vielä kisaa­maan, Riihioja kertoo.

HARRASTUS KULKEE SYKLEITTÄIN

Japa­nissa sumon ympä­rille on synty­nyt oman­lai­sensa kult­tuuri lajiin kuulu­vine rituaaleineen.

– Japa­nissa sumo­pai­ni­joita kunnioi­te­taan ja fani­te­taan. Yrityk­set maksa­vat paini­joille, että nämä tule­vat joihin­kin juhliin käymään.

Suomen levey­sas­teilla sumo on luon­nol­li­sesti paljon oudompi ilmes­tys, ja mahdol­li­suu­det sen harras­ta­mi­selle rajal­li­sem­mat. Yksi viral­li­nen laji­seura tosin löytyy Helsin­gistä, mutta sekin on kaukana Riihio­jan koti­kau­pun­gista Vaasasta.

– Pohjan­maalla minä ja kans­sani kisoja kier­rel­lyt seinä­jo­ki­nen Hannu Kulmala ollaan järjes­tetty tree­nejä akse­lilla Laihia–Seinäjoki–Peräseinäjoki. Noilta paik­ka­kun­nilta olemme saaneet harjoi­tus­vas­tus­ta­jia, ja monesti olemme tree­nan­neet kahdestaan.

Kulma­laa ja Riihio­jaa yhdis­tää paitsi harras­tus, myös työ, sillä kumpai­nen­kin työs­ken­te­lee Vapo Oy:n leivissä puupel­let­tien valmis­tuk­sessa, Riihioja yrityk­sen Ylis­ta­ron, Kulmala puoles­taan Perä­sei­nä­joen Hauki­ne­van tehtaalla.

Kun sumo­ki­sat ovat tiedossa, tree­naa Riihioja tiiviisti, ja kun kisat on käyty, viska­taan sumo­vyö hetkeksi kaap­piin ja ruve­taan taas sovit­te­le­maan jalkoi­hin perin­tei­siä painitossuja.

HETI MENNÄÄN TÄYSILLÄ

Sumossa – sen koom­min kuin taval­li­ses­sa­kaan painissa – ei väli­neillä koreilla. Siitä yksin­ker­tai­sesta syystä, että sellai­sia ei ole.

– Vyö. Sehän on mukava kampe. Nyky­ään saa olla alla myös pienet uikka­rit tai pyöräilyshortsit.

Yksin­ker­tai­suus pätee myös sumon sään­töi­hin. Matsin voit­taa, jos vastus­ta­jan saa kammet­tua ulos halkai­si­jal­taan neli­met­ri­sestä kehäym­py­rästä, tai onnis­tuu kaata­maan vastus­ta­jan siten, että jalka­poh­jien lisäksi mikä tahansa vastus­ta­jan ruumiin­osa osuu latti­aan. Lajin erikoi­suuk­siin kuuluu, että vaikka likai­set otteet ja epäpuh­tau­det eivät olekaan sallit­tuja, saa vastus­ta­jaa lyödä avokäm­me­nellä, kunhan lyönti lähtee olka­lin­jan etupuolelta.

– Onhan se hurjaa, kun isot äijät lyö toisi­aan. Kerran matsissa vähän horjah­din, ja minulta lähti kunnon heijari, ja matsi lyötiin sitten heti poikki.

Kerrasta poikki kuuluu sumossa ikään kuin pelin henkeen, ja normaa­li­pai­nin tapaan siinä ei juuri­kaan pääse taktikoimaan.

– Pitää mennä heti nollasta sataan. Taval­li­sessa painissa pystyy takti­koi­maan, ja heilut­ta­maan kave­ria, mutta sumossa kehä on niin pieni, että heti pitää mennä täysiä. Joskus vähän harmit­taa, että kaikki on kerrasta poikki.

Ammat­ti­lais­ten sumo­tur­nauk­set kestä­vät pitkään, jopa 15 päivää. Amatöö­ri­tur­nauk­set, kuten Riihio­jan­kin tapauk­sessa, ovat nopeam­pi­tem­poi­sia. Kevään EM-kisoissa Riihioja otti peräti viisi matsia puolen tunnin sisään.

– Sumossa on yleensä niin, että maito­ha­pot iske­vät päälle, kun matsi on ohi, ja käve­lee kehästä ulos. EM-kisoissa hävi­sin muuta­man matsin jälkeen, mutta pääsin sitten keräi­lye­riin, jotka tuli­vat tosi nopeasti perään. Vielä sitten prons­siot­telu. Happea joutui otta­maan koko ajan, ja taas mentiin.

Japa­nista Riihio­jan mieleen jäi hauska muisto.

– Kun japa­ni­lai­sille sanoo, että on Suomesta, he puhu­vat heti muumeista. Niistä meidät siellä tunnetaan.

TEKSTI JARI HAKALA
KUVAT JOHANNES TERVO