Puura­ken­ta­misen odotettu nousu

Puura­ken­ta­misen kasvua on Suomessa odotettu vähin­täänkin 1990-luvulta lähtien. Odotusten pohjana varhai­sem­massa vaiheessa oli ihmetys, miksi maassamme ei raken­neta puuker­ros­ta­loja, vaikka ihmisten itsel­leen valit­semat pientalot on tavan takaa valmis­tettu puusta. Ilmas­to­ky­sy­mysten pintaan nouse­minen loi sittemmin puura­ken­ta­mi­selle uuden voimak­kaan ajurin. Puu sitoo hiiltä koko elinkaa­rensa ajan myös rakennuskäytössä.

Puura­ken­ta­minen on viime aikoina lisään­tynyt Suomessa. Julkiset raken­nus­hank­keet ovat nosta­neet puun arvos­tusta materi­aa­lina ja avanneet silmiä puun etujen havait­se­mi­seen. Myös puuker­ros­ta­loja on alkanut nousta aikai­sempaa korkeam­pina ja useammin. Silti näkymä, jossa suoma­laiset yritykset kehit­tävät puura­ken­ta­mi­sesta vienti­tuot­teen, on saavut­ta­matta. Se on yhä merkit­tävä mahdol­li­suus vankistaa taloutta ja työlli­syyttä. Raken­netun puun jalos­tusarvo on korkea.

Toivo­rik­kaasti voisi ajatella, että aikajana uuden raken­nus­tavan omaksu­mi­sesta sen huomat­ta­vaan laajen­tu­mi­seen on pidempi kuin puura­ken­ta­misen innok­kaimmat puoles­ta­pu­hujat ovat odotta­neet. Kehitys olisi siis vääjää­mättä menossa parem­paan suuntaan. Olisi vain ajan kysymys, että puura­ken­ta­minen saavut­taisi potentiaalinsa.

Näin ei kuiten­kaan taida olla. Raken­nut­ta­jien suuntau­tu­minen puura­ken­ta­mi­seen on edelleen lähem­pänä projek­ti­koh­taista, sinänsä hyvää jälkeä tuotta­nutta pilotointia kuin täysi­mit­taista uusien markki­noiden haltuun ottamista. Toisaalta vihreä raken­ta­minen on keksitty myös kilpai­li­ja­maissa, joissa sen eteen tehdään töitä. Muista maista katsot­tuna Suomi on vienti­mark­kina, jossa ihmiset tykkäävät asua puutaloissa.

Kehitystä ei voi jättää yksino­maan markki­noiden varaan. Mahdol­li­suuk­sien ikkunaan tarvi­taan poliit­tisen ohjauksen raamit. Puura­ken­ta­mista voidaan edistää asenteel­lisia ja raken­ta­mis­mää­räyk­siin liittyviä esteitä purka­malla, erilaisin talou­del­lisin kannus­timin, koulu­tuksen keinoin sekä julki­sissa hankkeissa suosi­malla puura­ken­ta­mista, ja miksipä ei myös edellyt­tä­mällä puun käyttöä esimer­kiksi alue- tai hanke­koh­taisin minimitavoittein.

Puura­ken­ta­mi­sesta puhut­taessa on hyvä muistaa, että kysymys ei ole vain puusta, vaan puun yhdis­tä­mi­sestä muiden raken­nus­ma­te­ri­aa­lien kanssa. Yhdis­te­le­misen mahdol­li­suudet ovat raken­nuksia ja asuinym­pä­ris­töjä ajatellen varmasti monet. Innovaa­tioille on tilaa.

Mielen­kiin­toinen ajatus­leikki on pohdis­kella, minkä­lainen sukupol­vi­ko­kemus maalta kaupun­keihin muutta­minen olisi 1960- ja 1970-luvuilla ollut, jos ihmiset olisivat betoni­lä­hiöiden sijaan saapu­neet kimpsui­neen ja kampsui­neen puulä­hiöihin. Veikkaan, että kokemus olisi ollut kodikkaampi.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja

LUE MYÖS:

Tehdään talot taas puusta – kansan­ta­lous, työlli­syys ja kamppailu ilmas­ton­muu­tosta vastaan kiittävät (12.2.2020)