Teollisuusliiton valtuuston syyskokous 28.-29.11.2019 Helsingissä Paasitornissa.

Valtuus­ton jäse­net: Heiken­nyk­siä ei hyväk­sytä ja rintama pitää

Mitä Teol­li­suus­lii­ton valtuus­ton jäse­net miet­ti­vät kiris­ty­neestä työmark­ki­na­ti­lan­teesta? Tekijä haas­tat­teli eri sopi­mus­aloilla työs­ken­te­le­viä valtuus­ton jäseniä.

TEOLLISUUSLIITON VALTUUSTON SYYSKOKOUS, HELSINKI 28.–29.11.2019

 

”Toivon työnan­ta­jalta kauaskatseisuutta”

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den sopi­musa­lalla Eura­joen Olki­luoto 3 projek­tissa teol­li­suus­liit­to­jen yhdys­mie­henä toimiva Janne Vainio pitää neuvot­te­lu­ti­lan­netta vaikeana.

– Työnan­ta­jien toimin­ta­ta­vat ja reak­tiot ovat harmil­li­sia. On ikävää, että sopi­mi­sen kult­tuuri on matkan varrella hieman murentunut.

Hän sanoo odot­ta­vansa, että kaikesta koke­mas­taan vääryy­destä huoli­matta työnan­taja pystyy miet­ti­mään kauas­kat­sei­sesti ja sopi­maan palkan­saa­ja­liik­keen kanssa asiat niin kuin ne on pitkän aikaa pystytty Suomessa sopimaan.

– Kanna­tan vanhan­ta­paista luot­ta­muk­seen perus­tu­vaa neuvot­te­le­mista ja sopi­mista. Arvos­te­taan kumpi­kin toisiamme ja anne­taan arvoa sille, mitä sovi­taan. Ei niin, että ollaan koko ajan rikko­massa ja huuta­massa eri vies­tin­tä­ka­na­vien kautta syytök­siä ja rikko­vaa vies­tiä kentälle. Toivoi­sin enem­män sopimista.

Vainion mielestä liitto on neuvot­te­lu­pöy­dissä sille harvi­nai­sessa tilanteessa.

– Teol­li­suus­liitto on tottu­nut sopi­maan ja neuvot­te­le­maan asioista, ja nyt meille ei aina ole annettu sitä mahdol­li­suutta. Sen tähden nämä neuvot­te­lut ovat kestä­neet kauan.

Jos sopua ei synny, on liitto Vainion mielestä pakon edessä.

– Työtais­telu on meidän kohdal­lamme ainoa vaih­toehto silloin, kun emme pysty sopi­malla asioita ratko­maan. Silloin meidän on pakko käyt­tää työtais­te­luoi­keutta. En missään tapauk­sessa haluaisi, että ollaan tällai­sessa tilan­teessa, niin kuin meistä ei moni muukaan. Mutta meidän on pakko. Silloin meidän pitää pystyä Teol­li­suus­liit­tona näyt­tä­mään, että olemme tosissamme.

 

”Ei meillä vaati­muk­set hirveät ole”

Sodan­ky­län Comforta Oy:n pääluot­ta­mus­mies Erja Haapa­lai­nen on mukana teks­tii­li­huol­toa­lan tes-neuvottelukunnassa.

– Tilanne on kauhean sekava. Se on erilai­nen kuin varmasti ikinä. Kaikki odot­ta­vat tekno­lo­gia­teol­li­suu­den sopi­musta. Kukaan ei halua tehdä mitään ennen kuin siellä tapah­tuu jotain. Kukaan ei ole anta­nut lupaa tehdä mitään.

– Olemme kuiten­kin neuvot­te­lu­vä­leissä edel­leen. Seuraava tapaa­mi­nen on joulu­kuun 9. päivä. Kovasti on neuvot­te­luissa sanottu eitä. Rahasta ei ole vielä puhuttu. Ei ole sellaista raamia tullut, minkä puit­teissa voisi sopia. Kaikki mikä maksaa työnan­ta­jalle, siihen tulee ei.

Sodan­ky­län Comfor­tan työn­te­ki­jät osal­lis­tui­vat viime vuonna kaksi kertaa liiton miele­nil­mai­suun ja osan­otto oli sata­pro­sent­ti­nen. Tällä kertaa työpaikka ei kuulu 9. joulu­kuuta alka­vaksi ilmoi­te­tun työtais­te­lun piiriin.

Haapa­lai­nen toivoo tes-neuvot­te­lui­hin avoimuutta.

– Työn­te­ki­jä­puo­len suurin toive on saada kiky pois. Se ei vaikuta meillä kuin kolman­nek­seen koko konser­nin työn­te­ki­jöistä. Onhan se tosi reilua, että kolmas­osa kikyi­lee ja loput ei. Sillä ei firmal­le­kaan ole oikeasti mitään vaiku­tusta. Se on vain kiusantekoa!

– Riit­tä­vän kokoi­sia palkan­ko­ro­tuk­sia toivomme tietysti. Ei meillä mieles­täni hirveät vaati­muk­set ole, vaikka kaikki meni­si­vät läpi.

 

”Rintama pitää”

Mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa vastak­kai­na­set­telu on poik­keuk­sel­li­sen jyrkkä. Työn­te­ki­jöi­den kolmen päivän lakon päälle työnan­taja uhkaa kuuden päivän työsu­lulla. Markku Tirk­ko­sen työpaikka, Pellok­sen vane­ri­teh­das Ristii­nassa, on suun­ni­tel­tu­jen työtais­te­lu­toi­mien piirissä.

– Kun katsoo työnan­ta­ja­puo­len esityk­siä, niin ne ovat kerta kaik­ki­aan pöyris­tyt­tä­viä. Aina­han ne tuovat heiken­nys­esi­tyk­siä hirveästi pöytään, mutta harvoin näin kovia. Se tarkoit­taisi, että pari­kym­mentä prosent­tia palkat aleni­si­vat, jos ne kaiken saisi­vat läpi. Ei sitä oikein voi ymmär­tää, Tirk­ko­nen sanoo.

Työnan­ta­jan toimin­nassa on Tirk­ko­sen mukaan ollut se hyvä puoli, että se on hitsan­nut poru­kan yhteen.

– Kyllä meidän henki on kova. Uskon, että jos lakko tulee, niin varmasti rintama pitää! Tärkein mitä porukka odot­taa on se, että kikyä ei seuraa­vassa sopi­muk­sessa enää ole. Eikä sinne saa tulla mitään muita­kaan heikennyksiä.

Tirk­ko­sen mukaan häntä ihme­tyt­tää työnan­ta­jan röyh­keys, kun sille ei tunnu mikään riittävän.

– Kaikki vietäi­siin. Tässä näkee hyvin sen, että työnan­taja tällä hetkellä ei enää arvosta meitä työn­te­ki­jöitä. Joskus on oltu se arvok­kain pääoma, mitä yrityk­sillä on. Mutta nyt sillä ei ole mitään väliä, tulem­meko me enää edes palkalla toimeen. Ei meidän palkat älyt­tö­miä ole. Siinä saa tosis­saan nipis­tellä, että selviää menoista.

– Kyllä se henki on työpai­kalla, että periksi ei anneta. Tämä latu katso­taan loppuun asti, sanoo Tirkkonen.

 

”Heiken­nyk­siä ei kukaan halua”

Lannoi­teita ja fosfo­ri­hap­poa valmis­tava Siilin­jär­ven Yara kuuluu suun­ni­tel­tu­jen työtais­te­lu­toi­mien piiriin. Kemian perus­teol­li­suu­den sopi­musa­laa edus­ta­van Niina Laiti­sen mukaan työn­te­ki­jät odot­ta­vat tule­via ratkai­suja ja valmis­tau­tu­vat mahdol­li­seen lakkoon.

– Kiky­tun­nit koetaan meillä todella turhina. Yhtei­nen näke­mys on, että työnan­ta­jan esit­tä­miä heiken­nyk­siä ei kukaan halua. Työnan­ta­jalla on pitkä lista, joka vaikut­taa toteu­tues­saan jokai­seen työntekijään.

Laiti­sen mukaan työmark­ki­na­ti­lanne on kemian sopi­musa­lalla aika tulehtunut.

– Hanka­lan siitä tekee työnan­ta­jan jäärä­päi­syys ja neuvotteluhaluttomuus.

Laiti­nen toivoo, että neuvot­te­le­malla pääs­täi­siin vielä sopimukseen.

– Ei lakko ketään palvele. Sillä on aina­kin meidän toimi­pai­kalla isot vaiku­tuk­set. Jää luul­ta­vasti vuosi­tuo­tan­toen­nä­tyk­set teke­mättä, jos kolme päivää ollaan lakossa.

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA