Mirja Suhonen: Lisääkö tieto tuskaa?

Säilyykö työpaikka? Määrätäänkö karenssi? Johtaako varoitus potkuihin? Saanko vieläkään palkankorotusta? Pääsenkö opiskelemaan? Tällaisissa tilanteissa valtaosa meistä kokee epävarmuutta; tunnetta, minkä jotkut kestävät paremmin kuin toiset.

Viime viikkoina olen erityisesti pohtinut irtisanomisiin johtavia yhteistoimintaneuvotteluita. Yt- neuvottelut ovat monella työpaikalla menossa, monissa päättyneet. Kanssakulkijana olen ollut useinkin ja saanut olla antamassa tietoa eri tilanteissa.

Liittomme jäsenet ja luottamusmiehet selvästikin kaipaavat enemmän tietoa työnantajilta ja myös enemmän tsemppausta meiltä työehtoneuvonnassa työskenteleviltä. Luottamusmiehen tukea tarvitsee työpaikoilla moni, ja luottamusmies taas apua meiltä. Tilanteet ovat raskaita ja ahdistaviakin, epävarmuus päällimmäisenä.

Uskon, että neuvottelutilanteet ovat helpompia, jos kaikki asiat ovat pöydässä, faktat esillä ja niistä voi puhua avoimesti.

Ymmärrys lisääntyy ja on helpompi pohtia vaihtoehtoja. Silti olen monta kertaa törmännyt työnantajan vaatimukseen ehdottomasta salassapitovelvoitteesta. Luottamusmiehiä on kielletty puhumasta neuvotteluista mitään kenellekään.

Mahdollisten irtisanottavien määrät, kohdentumiset osastoineen tai toimintoineen ja esimerkiksi suunnitelmat tulevasta organisaatiosta jäävät salassapitomuurin taakse, mistä tietoja ei heru. Ja jos jokin tiedonmurunen tipahtaa, se pitää lakaista piiloon.

Luottamusmiehen tukea tarvitsee työpaikoilla moni, ja luottamusmies taas apua meiltä. Tilanteet ovat raskaita ja ahdistaviakin, epävarmuus päällimmäisenä.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tähän vanhaan viisauteen en usko. Uskon, että tieto auttaa ymmärtämään, helpottaa toimintaa ja rohkaisee tekemään uusia ratkaisuja.

Kun irtisanominen uhkaa, joutuu pakostakin sietämään epävarmuutta. Jos työmarkkinatilanne olisi toinen, ja avoimia työpaikkoja pilvin pimein, ongelmaa tuskin olisi tai se olisi vähäisempi. Työntekijät äänestäisivät jaloillaan ennen kuin irtisanominen osuu kohdalle.

Tuleva työttömyys, työpaikan vaihto tai jopa oman työpisteen muutos voi stressata ja lisätä epävarmuuden tunnetta, vaikka päätös olisi oma. Kuinka pärjään? Miten osaan? Onnistunko uudessa työssä?

Epävarmuutta voi sietää tai sitä voi kaikin tavoin opetella välttämään. Epävarmuuden sietämiseksi meillä on lait, säädökset ja ohjeet, joiden avulla työelämän polkuja voidaan viitoittaa.

Aina se ei auta. Epävarmuuden välttäminen voi johtaa siihen, ettemme esimerkiksi hae unelmiemme työpaikkaa, emme uskalla vaihtaa ammattia, emme uskalla kouluttautua uuteen työhön. Että jämähdämme.

Uskon, että epävarmuutta voi oppia sietämään paremmin. Ei sitä kaikessa elämässä voi välttää, ei ehkä pidäkään. Kannattaa oppia uutta, tarttua haasteisiin, nähdä tulevaisuus uteliain silmin.

Vain toimimalla on unelmista mahdollista tehdä totta.

MIRJA SUHONEN
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija