Mirja Suhonen: Lisääkö tieto tuskaa?

Säilyykö työpaikka? Määrä­täänkö karenssi? Johtaako varoitus potkuihin? Saanko vielä­kään palkan­ko­ro­tusta? Pääsenkö opiske­le­maan? Tällai­sissa tilan­teissa valtaosa meistä kokee epävar­muutta; tunnetta, minkä jotkut kestävät paremmin kuin toiset.

Viime viikkoina olen erityi­sesti pohtinut irtisa­no­mi­siin johtavia yhteis­toi­min­ta­neu­vot­te­luita. Yt- neuvot­telut ovat monella työpai­kalla menossa, monissa päätty­neet. Kanssa­kul­ki­jana olen ollut useinkin ja saanut olla antamassa tietoa eri tilanteissa.

Liittomme jäsenet ja luotta­mus­miehet selväs­tikin kaipaavat enemmän tietoa työnan­ta­jilta ja myös enemmän tsemp­pausta meiltä työeh­to­neu­von­nassa työsken­te­le­viltä. Luotta­mus­miehen tukea tarvitsee työpai­koilla moni, ja luotta­mus­mies taas apua meiltä. Tilan­teet ovat raskaita ja ahdis­ta­viakin, epävar­muus päällimmäisenä.

Uskon, että neuvot­te­lu­ti­lan­teet ovat helpompia, jos kaikki asiat ovat pöydässä, faktat esillä ja niistä voi puhua avoimesti.

Ymmärrys lisääntyy ja on helpompi pohtia vaihtoeh­toja. Silti olen monta kertaa törmännyt työnan­tajan vaati­muk­seen ehdot­to­masta salas­sa­pi­to­vel­voit­teesta. Luotta­mus­miehiä on kielletty puhumasta neuvot­te­luista mitään kenellekään.

Mahdol­listen irtisa­not­ta­vien määrät, kohden­tu­miset osastoi­neen tai toimin­toi­neen ja esimer­kiksi suunni­telmat tulevasta organi­saa­tiosta jäävät salas­sa­pi­to­muurin taakse, mistä tietoja ei heru. Ja jos jokin tiedon­mu­runen tipahtaa, se pitää lakaista piiloon.

Luotta­mus­miehen tukea tarvitsee työpai­koilla moni, ja luotta­mus­mies taas apua meiltä. Tilan­teet ovat raskaita ja ahdis­ta­viakin, epävar­muus päällimmäisenä.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tähän vanhaan viisau­teen en usko. Uskon, että tieto auttaa ymmär­tä­mään, helpottaa toimintaa ja rohkaisee tekemään uusia ratkaisuja.

Kun irtisa­no­minen uhkaa, joutuu pakos­takin sietä­mään epävar­muutta. Jos työmark­ki­na­ti­lanne olisi toinen, ja avoimia työpaik­koja pilvin pimein, ongelmaa tuskin olisi tai se olisi vähäi­sempi. Työnte­kijät äänes­täi­sivät jaloil­laan ennen kuin irtisa­no­minen osuu kohdalle.

Tuleva työttö­myys, työpaikan vaihto tai jopa oman työpis­teen muutos voi stres­sata ja lisätä epävar­muuden tunnetta, vaikka päätös olisi oma. Kuinka pärjään? Miten osaan? Onnis­tunko uudessa työssä?

Epävar­muutta voi sietää tai sitä voi kaikin tavoin opetella välttä­mään. Epävar­muuden sietä­mi­seksi meillä on lait, säädökset ja ohjeet, joiden avulla työelämän polkuja voidaan viitoittaa.

Aina se ei auta. Epävar­muuden välttä­minen voi johtaa siihen, ettemme esimer­kiksi hae unelmiemme työpaikkaa, emme uskalla vaihtaa ammattia, emme uskalla koulut­tautua uuteen työhön. Että jämähdämme.

Uskon, että epävar­muutta voi oppia sietä­mään paremmin. Ei sitä kaikessa elämässä voi välttää, ei ehkä pidäkään. Kannattaa oppia uutta, tarttua haastei­siin, nähdä tulevai­suus uteliain silmin.

Vain toimi­malla on unelmista mahdol­lista tehdä totta.

MIRJA SUHONEN
Teolli­suus­liiton sopimusasiantuntija