Ajassa
NÄKIJÄ: Timo Eklund: Kiky antoi yrityksille merkittävän kilpailuedun
”Vaikka työaikaa pidentäneet kikytunnit poistetaan, ei Suomen kilpailukyky romahda”, laskee Teollisuusliiton erikoistutkija Timo Eklund.
TIMO EKLUND
Valtiotieteen maisteri. Toiminut vuodesta 2011 lähtien Teollisuusliitossa ja sen edeltäjässä tutkijana. Eklund on työssään keskittynyt kansantalouden kysymyksiin ja kilpailukykyyn. Eklund myös opettaa kansantaloutta Murikka-opistossa.
Kilpailukykysopimuksen taustalla on Timo Eklundin mukaan aidosti heikentynyt kilpailukyky. Solmimisen jälkeisinä vuosina talous on kehittynyt erittäin suotuisasti.
– Vuosina 2017 ja 2018 tehdasteollisuuden arvonlisä nousi Suomessa 12 prosenttia. Sitä voidaan pitää merkittävänä kasvuna.
Hyöty arvonlisän kasvusta on mennyt hänen mukaansa pääosin työnantajille.
– Palkansaajille maksettavia työvoimakustannuksia on maksettu ainoastaan kaksi prosenttia enemmän kuin kikyn solmimisvuonna 2016.
Tätä taustaa vasten on mahdollista luopua kikyyn sisältyvästä työajan pidennyksestä ilman, että Suomen kilpailukyky romahtaa.
– Jos työajan pidennyksestä tuleva laskennallinen noin prosentin hyöty viedään pois, niin siitä jää vielä huomattavasti jäljelle sitä kilpailukyvyn parantamista, mitä kikyvuosina on saatu aikaan.
– Kilpailukykyä työajan pidennyksestä luopuminen ei romuta, vaikka jonkun verran se sitä heikentää. Mutta mittareiden valossa Suomen kilpailukyky on sillä tasolla, että lisätuntien poisto ei laske kilpailukykyä niin paljon, ettei sitä sen jälkeenkin voisi luonnehtia hyväksi.
TYÖN HINTAA HALVENNETTIIN
Kilpailukykysopimuksen vaikutuksen Suomen kilpailukykyyn Eklund arvioi selkeästi plusmerkkiseksi.
– Kikyn tarkoituksena oli alentaa työn kustannuksia. Siihen pyrittiin erityisesti kahdella keinolla. Sosiaaliturvamaksuja siirrettiin yrityksiltä palkansaajille, mikä vähensi työn kustannusta yritykselle. Toiseksi pidennettiin työaikaa kustannuksia lisäämättä, jolloin tuntia kohti maksettava korvaus työstä oli halvempi.
– Ajatellaan, että kun työ on halvempaa, sitä teetetään enemmän ja suomalainen tuotanto on kilpailukykyisempää. Sillä tavoin saadaan markkinaosuuksia tai sitten jää rahaa investointeihin, koska työstä ei ole maksettu yhtä isoa hintaa kuin aiemmin.
”Positiivisten seurausten määrää on vaikea määrittää. Suhdanteen merkitys hyvälle kehitykselle on ollut suuri.”
Eklundin mukaan ekonomisilla mittareilla työn hinnan halventamisella on merkitys, joka heijastuu lisääntyvinä markkinaosuuksina, isompina tuotantomäärinä sekä yritysten parempana kannattavuutena.
– Sitä kuinka suuria nämä positiiviset seuraukset ovat, on vaikea, jos ei jopa mahdotonta määrittää. Samaan aikaan Suomen teollisuustuotannon kysyntä on ollut hyvää. Siitä käydään keskustelua, kuinka iso kysyntätilanteen ja kuinka suuri kilpailukykyratkaisun sisältyvien toimien merkitys on ollut, eikä kenelläkään ole siihen varmaa vastausta. Itse arvioin, että suhdanteen merkitys hyvälle kehitykselle on ollut suuri.
PALKKOJA ALAS JA LISÄÄ MAKSUJA
Eklund arvioi, että kikyyn sisältyneellä työnantajamaksujen siirtämisellä työntekijöiden maksettavaksi parannettiin huomattavasti yritysten taloutta.
– Laskelmieni mukaan tehdasteollisuus on hyötynyt tästä noin 900 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa. Se on iso raha. Jos huomioidaan kaikki yritykset Suomessa, puhutaan reilusti yli kolmesta miljardista eurosta.
Eklundin mukaan yritysten sosiaaliturvamaksujen alennus laski jo ensimmäisenä kikyvuonna yritysten työvoimakustannuksia puolitoista prosenttia, ja sen jälkeen hyöty on kasvanut vielä yli prosentilla.
Työajan pidennyksen vaikututusta yritysten talouteen on Eklundin mukaan vaikeampi arvioida, koska se toteutettiin firmoissa eri tavoin, ja kaikissa sitä ei otettu käyttöön lainkaan.
– Matemaattisesti voi laskea, että sen vaikutus kuluihin oli noin prosentin luokkaa. Siten sosiaaliturvamaksujen alennuksella oli yrityksille isompi painoarvo.
Kiky sisälsi myös kolmannen työvoimakustannuksia alentavan seikan.
– Siinä sovittiin yksi vuosi ilman palkankorotuksia. Samaan aikaan kilpailijamaissa maksettiin normaalit korotukset. Jos oletetaan, että tätä nollavuotta ei kompensoitu tulevissa sopimuksissa, niin totta kai palkankorotuksesta pidättäytymisellä on ollut kilpailukykymerkitystä.
SOPIESSA TYÖNTEKIJÄT OLIVAT ALAKYNNESSÄ
Työtekijäpuoli kannustettiin Eklundin mukaan hyväksymään kiky painostamalla. Työajan pidennyksen toteutuksesta sovittiin paikallisesti neuvottelemalla. Tulokset olivat hänen mukaansa kahdenlaisia.
– Mielestäni on hienoa, että asioista neuvotellaan työpaikoilla ja saadaan neuvottelukulttuuria parannettua. Joillakin työpaikoilla hyvin rakentuneet neuvottelusuhteet kärsivät kikyn neuvottelemisesta. Toisaalta olen kuullut, että se on myös edistänyt neuvottelusuhteita. Huono ajatus ei ollut, että työpaikoilla neuvoteltiin, mutta kaikkialla se ei ollut niin positiivinen kokemus kuin toivottiin.
– Valta- ja neuvotteluasema on monesti työpaikoilla epäsuhtainen työntekijöiden ja yrityksen edustajien välillä. Viimeinen sana on yleensä työnantajalla. Kun Eteläranta–Hakaniemi-akselilla neuvotellaan, neuvotteluasema on enemmän tasapainossa, Eklund pohtii.
HARMIN MERKITYSTÄ VAIKEA LASKEA
Kikyn solmimista helpotti se, että tulonsiirto työntekijöiltä työnantajalle siirrettiin julkisen sektorin maksettavaksi.
– Tappio, joka tuli palkansaajille, siirtyi veroratkaisujen kautta julkisen sektorin piikkiin. Tietysti pitää miettiä, tuleeko lasku myöhemmin veronmaksajien maksettavaksi korkeampina veroina.
Työntekijöiden keskuudessa työajan pidennys on ollut epäsuosittu päätös. Lieneekö tutkittu, miten paljon se heikensi suomalaisten työmotivaatiota ja sitä kautta tuottavuutta?
– Psykologisia vaikutuksia en itse pysty arvioimaan. Työajan pidennys on harmittanut työpaikoilla ihmisiä tosi paljon. Sillä voi olla ja luultavammin on ollut jonkinmoinen merkitys työn tuottavuuteen.
”Ihminen ei ole olemassa talouden takia, vaan talous ihmisen takia.”
VAPAA-AJALLA ITSEISARVO
Eklundin mukaan työajan pidennyksen poistoon löytyy painavia syitä.
– Ihminen ei ole olemassa talouden takia, vaan talous ihmisen takia. Jos ihmisellä on mahdollisuus nauttia vapaa-ajasta, se on hieno asia. Sillä on itseisarvonsa.
– Vapaa-ajan ei tarvitse peilata työn tuottavuuteen tai työhyvinvointiin tai siihen, että yritykset saavat parempaa työvoimaa. On hienoa, kun ihminen voi lähteä metsään marjastamaan tai katsoa televisiota tai soitella kavereille puhelimella.
– Ihmisten vapaa-ajan lisääntymisellä on aina positiivia vaikutuksia. Maailma, elämä ja teollisuus ovat muutakin kuin kilpailukyky. Suomalaisessa ja myös kansainvälisessä työelämässä on pyritty siihen, että kun tuottavuus paranee, niin työaika lyhenee. Se on ollut kehityksen pitkä linja.
Kilpailukykysopimukseen sisältyvä työajan pidennys oli Eklundin mukaan askel toiseen suuntaan pitkäaikaisessa työelämän muutoksessa, joka vie kohti lyhyempää työaikaa.
– Siinä mielessä on luonnollista, että työajan pidentäminen ei ole ikuista. Totta kai voidaan ajatella, että vuosikymmenten kehitys, joka on johtanut työajan lyhenemiseen, kääntyisi jossain vaiheessa. Mutta on vaikea kuvitella, että se olisi hirveän loogista tuottavuuden kasvaessa.
MYÖS YRITYKSET TSEMPANNEET
– Voi varmaan sanoa, että Suomella oli jonkinasteinen kilpailukykyongelma vuosina 2014–2015.
– Sittemmin kilpailukyky on korjaantunut toisaalta kikysopimuksen ja toisaalta parantuneen markkinatilanteen kautta. Myös yritykset ovat tehneet hyviä ratkaisuja. Yritysten tuotevalikoima on kilpailukykyistä. Teollisuusyritykset ovat tehneet onnistuneita strategisia ratkaisuja. Ne ovat kehittäneet tuotantoaan, tuotteitaan ja toimintaansa. Se kilpailukykyongelma, joka varmaan tuolloin piti paikkansa, on tällä hetkellä ratkaistu ja jäänyt taakse.
TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA
