TYÖYMPÄRISTÖ: Heti lääkä­riin, jos työpai­kalla sattuu!

Vuosit­tain tapah­tuu noin 130 000 työta­pa­turma- ja ammat­ti­tau­ti­lain mukaan korvat­ta­vaa vahin­koa: työssä, työpai­kan alueella, työpai­kan välit­tö­mässä lähei­syy­dessä, työmat­kalla tai etätöissä. Tärkeintä on käydä heti lääkärissä.

KUVA YLLÄ: Hitsaaja Tiina Porko­lan vakava työta­pa­turma vuonna 2013 Norme­tillä Iisal­messa hoidet­tiin hyvin. Nykyi­sin FMG Oy:ssä hitsaava Porkola toteaa olevansa suuressa kiitol­li­suu­den­ve­lassa kolle­goil­leen. He antoi­vat ensia­vun ja soit­ti­vat ambu­lans­sin, kun tellin­geiltä teräs­pön­kän päälle pudon­neen Porko­lan polvi­lum­pio halkesi.

Polii­sin ja vakuu­tus­yh­tiön edus­ta­jat kävi­vät tutki­massa turmaa, ja myöhem­min korvaus­asiat pyöri­vät pääosin hyvin. Kahdek­san kuukau­den sairaus­lo­man ja lyhen­net­tyä päivää ja viik­koa sisäl­tä­neen kuukau­den työko­kei­lun jälkeen Porkola palasi koko­päi­väi­seen työhön. Tuol­loin hän sai käydä myös työnan­ta­jan järjes­tä­mässä avokun­tou­tus­ryh­mässä. Työhön palat­tu­aan Porkola ei ole ollut päivää­kään sairaus­lo­malla jalan takia.

Ongelma korvaus­asioissa oli se, että jos pape­reista puut­tui vähäi­nen­kin lausunto, yksin­huol­taja Porko­lan palkan­mak­sua saatet­tiin viivyt­tää kaksi­kin kuukautta. ”Minusta vaka­va­rai­sen työnan­ta­jan ja vakuu­tus­yh­tiön olisi pitä­nyt taata minun tulo­jeni katkea­mat­to­muus. He olisi­vat sitten jälkeen­päin voineet sopia asian.”

TYÖ POIKKI, ILMOITUS ESIMIEHELLE JA LÄÄKÄRIIN

Osaa työpai­kalla sattu­neista vahin­goista ei korvata, ja korvaa­mi­nen tai korvaa­mi­sen epää­mi­nen perus­tuu lakiin.

Tärkeintä on lähteä heti lääkä­riin, jos satut­taa itsensä työhön liit­ty­vissä olosuh­teissa tai työmat­kalla. Työ on lope­tet­tava, vaikka sattuisi vain vähän. Lääkä­rin vastaa­no­tolle voi hakeu­tua minne vaan, käytän­nössä kannat­taa mennä lähim­mälle. Jos työpai­kalla on käytössä esimer­kiksi etäpal­velu tervey­den­huol­toon, tämän­kin antama arvio riit­tää. Tärkeäintä on saada tilan­teesta merkintä nime­no­maan tervey­den­huol­lon asiakirjoihin.

Ennen lääkä­riin säntää­mistä kannat­taa tietysti kertoa asiasta työnan­ta­jalle tai työnan­ta­jan edus­ta­jalle. Jos vaikka yövuo­rossa ei sellaista olekaan, on kerrot­tava työto­ve­rille. Hyvä olisi saada kirjaus myös työpai­kan järjes­tel­mään eli tehtyä tapaturmailmoitus.

Lääkä­riin voi hakeu­tua ilman työnan­ta­jan vakuu­tus­to­dis­tusta. Jos sellai­sen ehtii saamaan mukaansa, menee lasku käyn­nistä heti oikealle vakuu­tus­yh­tiölle. Mutta kun sanot taika­sa­nan ”työta­pa­turma”, ei sinulta lasku­teta ensim­mäistä käyn­tiä. Käynti korva­taan, vaikka myöhem­min osoit­tau­tui­si­kin, ettei vahinko täytä työta­pa­tur­man määritelmää.

KERRO HETI JA KERRO KAIKKI

Tapa­tur­masta on kerrot­tava lääkä­rille heti ensim­mäi­sellä käyn­nillä. Korvaus­jär­jes­telmä ei pidä uskot­ta­vana, että tapa­turma olisi sattu­nut töissä alku­kuusta, jos siitä kertoo lääkä­rin vastaa­no­tolla vasta loppu­kuusta. Järjes­telmä ei pidä myös­kään uskot­ta­vana, jos työta­pa­tur­masta kirjoi­te­taan ilmoi­tus vasta kuukausia tapah­tu­man jälkeen. Vamman hoita­mi­sessa ja työky­vyt­tö­myy­den alka­mi­sessa voi olla viive, mutta alku­vai­heen kuvauk­sen on löydyt­tävä josta­kin. Varminta on siis mennä lääkä­riin heti!

Lääkä­rille pitää kertoa työta­pa­tur­masta. Yleensä työta­pa­tur­massa saadut vammat ovat sellai­sia, että ne voidaan todeta ilman tarkem­pia tutki­muk­sia. Ei siis heti kannata vaatia magneet­ti­ku­vaan pääsemistä.

Työnan­ta­jan pitää ilmoit­taa tapa­tur­ma­va­kuu­tus­yh­tiöl­leen sattu­neesta työta­pa­tur­masta kymme­nen päivän sisällä. On hyvä, jos vahin­goit­tu­nut pääsee itse­kin osal­lis­tu­maan tämän vahin­koil­moi­tuk­sen teke­mi­seen. Vaikka tilanne ei osoit­tau­tui­si­kaan työta­pa­tur­maksi, on se läheltä piti ‑tilanne, ja se on tutkit­tava ja tilas­toi­tava työpai­kalla. Niistä on tarkoi­tus oppia. Vakuu­tus­lai­tos aloit­taa tapah­tu­man selvit­te­lyn kuiten­kin heti, kun se saa esimer­kiksi hoito­pai­kan lausunnon.

SUURIN OSA TAPAUKSISTA HOITUU MUTKITTA

Laki­sää­tei­sestä työta­pa­turma- ja ammat­ti­tau­ti­va­kuut­ta­mi­sesta huoleh­ti­vat yksi­tyi­set vakuu­tus­yh­tiöt. Työnan­ta­jan on vakuu­tet­tava työn­te­ki­jänsä. Vakuu­tus­maksu määräy­tyy muun muassa toimia­la­luo­ki­tuk­sen (alan tapa­tur­ma­ris­kin) ja työpai­kan oman työtur­val­li­suu­den ja tapa­tur­ma­ke­hi­tyk­sen mukaan. Tapauk­sista korva­taan vuosit­tain noin 90 prosent­tia aika­tau­lussa ja riidatta.

Tapa­tur­masta makset­tava työky­vyt­tö­myy­den korvaus on sairausa­jan palkan suurui­nen. Tarpeen vaatiessa myös kuntou­tusta korva­taan. Tapa­tur­ma­kor­vauk­sen maksa­mi­nen ei poista työnan­ta­jan velvol­li­suutta maksaa sairausa­jan palkkaa.

1. Hakeudu lääkä­riin, kun louk­kaat itsesi työhön liit­ty­vissä olosuhteissa.
2. Ilmoita tapa­tur­masta työnantajalle
3. Jos korvaus­pää­tös ei vastaa odotuk­siasi, siitä voi valit­taa. Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­töyk­sikkö voi neuvoa asiassa.

TEKSTI MARJUT LUMIJÄRVI
KUVA MISKA PUUMALA

Lataa tästä Teol­li­suus­lii­ton opas Vakava työta­pa­turma ja ammattitauti