Harrastuksena räsymattojen kudonta Ursula Szczygiel Tampere 6.6.2019

HARRASTAJA: Maton­ku­toja Urszula Szczy­giel: ”Kutoessa unoh­dan kaikki huolet”

Urszula Szczy­giel innos­tui kudon­nasta, kun kaupasta ei löyty­nyt olohuo­nee­seen riit­tä­vän isoa ja väri­kästä mattoa.

URSZULA SZCZYGIEL

Vaate­tusom­pe­lija-merko­nomi-opis­ke­lija
Tampe­reen seudun ammat­tio­pisto Tredu
Tampere

Suuri­ko­koi­nen räsy­matto alkaa heti makuu­huo­neen ovelta. Maton pää on vaalean­kel­tai­nen kuin hiek­ka­ranta. Sen jälkeen matossa vuorot­te­le­vat sini­sen ja turkoo­sin sävyt.

– Tämän nimi on Meri. Se on trikoo­ku­detta, jonka seassa on pörröistä LP-lankaa. Se kuvas­taa meressä olevaa levää, ja tuo mattoon elävän pinnan, kertoo Urszula Szczy­giel.

Meri ei ole ainoa Szczy­gie­lin kutoma räsy­matto. Ensim­mäi­nen valmis­tui loppu­vuo­desta 2016 ja se sai paikan olohuoneesta.

– Koko juttu lähti siitä, että halusin ison ja värik­kään räsy­ma­ton, mutta kaupasta löytyi vain persia­lai­sia mattoja, joten minun täytyi tehdä mattoni itse.

Ison räsy­ma­ton ainoa huono puoli on, että se pitää aina silloin tällöin viedä ulos ja tampata, Urszula Szczy­giel sanoo.

Szczy­giel pitää räsy­ma­toista, koska ne on helppo pitää puhtaina. Värik­käillä matoilla hän voi myös sisus­taa muutoin kalseaa vuokrakotia.

– Tässä­kin kämpässä on huono­kun­toi­nen ja ruma harmaa lami­naat­ti­lat­tia ja valkoi­set seinät. Matoilla ja verhoilla voin luoda omaa maail­maa ja tehdä asun­nosta persoonallisemman.

VÄRIT VIEHÄTTÄVÄT

Ensim­mäi­sen kerran Szczy­giel näki räsy­ma­ton runsas kymme­nen vuotta sitten. Tuol­loin hän asui Varso­vassa ja opis­keli yliopis­tossa Suomen kieltä ja kulttuuria.

– Ostin Varso­van Ikeasta pienen räsy­ma­ton. Tykkä­sin siitä tosi paljon, koska minulle se edusti pohjois­maista tyyliä, Szczy­giel muistelee.

Puolassa on Szczy­gie­lin mukaan vain nukkamattoja.

– Minusta on kivaa, että räsy­mat­to­pe­rinne elää Suomessa. Puolas­sa­kin kudot­tiin aika­naan räsy­mat­toja, mutta enää niitä ei tehdä, Szczy­giel harmittelee.

Meri-matossa Urszula Szczy­gie­liä viehät­tää erityi­sesti sen pehmeä pinta.

Synnyin­maas­saan Szczy­giel on tottu­nut värien käyt­töön sisus­tuk­sessa. Siksi hän vieras­taa Suomessa vallalla olevaa tren­diä, jossa asun­not sisus­te­taan valkoi­sella, harmaalla ja mustalla.

– Pidän kaikista väreistä paitsi viole­tista, koska puola­lai­sessa kult­tuu­rissa se on hauta­jais­ten väri. Keltai­nen on ollut yksi lempi­vä­reis­täni lapsuu­desta asti. Siinä on iloa.

Ei siis ihme, että Szczy­giel halusi olohuo­nee­seensa Tampe­reen Pelto­lam­mille juuri keltai­sen räsy­ma­ton. Se sai innoi­tuk­sensa suoma­lai­sesta metsästä.

MUISTO HOUSUISTA

Suuri matto vaatii suuret kangas­puut. Tampe­reen isoim­mat kangas­puut Szczy­giel löysi Hervan­nan Taitokeskuksesta.

– Ohjaaja ehdotti, että kokei­li­sin ensin jotain pientä ja kapeaa, mutta minä­hän halusin kutoa ison maton. Siitä tuli vitsi. En ollut ikinä kuto­nut, mutta hauk­ka­sin silti heti ison palan.

Szczy­giel kutoi mattoa muuta­man tunnin kerral­laan parina päivänä viikossa ja nautti.

– Koko prosessi oli joten­kin rauhoit­tava. Kutoessa minun ei tarvin­nut ajatella mitään muuta. Unoh­din kaikki huolet ja katsoin vain, miten matto kasvoi ja värit vaihtuivat.

Yksi raita Urszula Szczy­gie­lin olohuo­neen matossa muis­tut­taa häntä itse teke­mis­tään rakkaista trikoohousuista.

Matto valmis­tui runsaassa kuukau­dessa ja siitä tuli juuri sellai­nen kuin Szczy­giel oli toivo­nut. Isossa matossa on neljää eri keltaista sekä vihreää, ruskeaa ja liilaa.

Szczy­giel käyt­tää valmis­ku­detta, mutta ensim­mäistä mattoa kutoes­saan hän teki poik­keuk­sen yhden raidan kohdalla.

– Olin ommel­lut itsel­leni housut, joista tykkä­sin tosi paljon. Leik­ka­sin trikoo­kan­kaan lopun kuteeksi, koska halusin sen mattooni muistoksi.

HAAVEISSA OMAT PUUT

Hervan­nan Taito­kes­kuk­sen lisäksi Urszula Szczy­giel hän on kuto­nut Tampe­reen kaupun­gin nuori­so­pal­ve­lui­den toimintakeskuksessa.

Viimeksi siellä valmis­tui käytä­vä­matto, jonka pinkki-musta-valkoi­nen kude on peräi­sin Nokian Neulomosta.

– Maton­ku­teet ovat teol­li­suusy­li­jää­miä. Ne synty­vät, kun kankai­den reunat leika­taan tasai­siksi. Kutei­den väri­va­li­koima riip­puu siitä, minkä­laista kangasta tehtaissa tehdään.

Urszula Szczy­giel ei suun­nit­tele räsy­mat­to­jensa raitoja etukä­teen. ”Vaih­dan väriä, kun tuntuu siltä, että väriä pitää vaih­taa”, Szczy­giel sanoo.

Suurin haaste Szczy­gie­lin mielestä kuto­mi­sessa mieleis­ten kutei­den löytäminen.

– Esimer­kiksi keltaista maton­ku­detta oli tosi huonosti saata­villa. Etsin sitä Loimaata myöten. LP-lankaa taas löysin Hervan­nan torilta kier­tä­vältä kudekauppiaalta.

Szczy­giel on kuto­nut yhteensä kuusi mattoa sekä omaan kotiinsa että lahjaksi. Hän tekee moni­puo­li­sesti muita­kin käsi­töitä sekä maalaa ja verhoilee.

– Matto­jen kuto­mi­nen on ykkös­jut­tuni. Jos voit­tai­sin lotossa, ostai­sin maati­lan ja isot kangas­puut ja kutoi­sin mattoja tilaustyönä.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN