Harrastuksena räsymattojen kudonta Ursula Szczygiel Tampere 6.6.2019

HARRASTAJA: Maton­ku­toja Urszula Szczy­giel: ”Kutoessa unohdan kaikki huolet”

Urszula Szczy­giel innostui kudon­nasta, kun kaupasta ei löytynyt olohuo­nee­seen riittävän isoa ja värikästä mattoa.

URSZULA SZCZYGIEL

Vaate­tusom­pe­lija-merko­nomi-opiske­lija
Tampe­reen seudun ammat­tio­pisto Tredu
Tampere

Suuri­ko­koinen räsymatto alkaa heti makuu­huo­neen ovelta. Maton pää on vaalean­kel­tainen kuin hiekka­ranta. Sen jälkeen matossa vuorot­te­levat sinisen ja turkoosin sävyt.

– Tämän nimi on Meri. Se on trikoo­ku­detta, jonka seassa on pörröistä LP-lankaa. Se kuvastaa meressä olevaa levää, ja tuo mattoon elävän pinnan, kertoo Urszula Szczy­giel.

Meri ei ole ainoa Szczy­gielin kutoma räsymatto. Ensim­mäinen valmistui loppu­vuo­desta 2016 ja se sai paikan olohuoneesta.

– Koko juttu lähti siitä, että halusin ison ja värik­kään räsymaton, mutta kaupasta löytyi vain persia­laisia mattoja, joten minun täytyi tehdä mattoni itse.

Ison räsymaton ainoa huono puoli on, että se pitää aina silloin tällöin viedä ulos ja tampata, Urszula Szczy­giel sanoo.

Szczy­giel pitää räsyma­toista, koska ne on helppo pitää puhtaina. Värik­käillä matoilla hän voi myös sisustaa muutoin kalseaa vuokrakotia.

– Tässäkin kämpässä on huono­kun­toinen ja ruma harmaa laminaat­ti­lattia ja valkoiset seinät. Matoilla ja verhoilla voin luoda omaa maailmaa ja tehdä asunnosta persoonallisemman.

VÄRIT VIEHÄTTÄVÄT

Ensim­mäisen kerran Szczy­giel näki räsymaton runsas kymmenen vuotta sitten. Tuolloin hän asui Varso­vassa ja opiskeli yliopis­tossa Suomen kieltä ja kulttuuria.

– Ostin Varsovan Ikeasta pienen räsymaton. Tykkäsin siitä tosi paljon, koska minulle se edusti pohjois­maista tyyliä, Szczy­giel muistelee.

Puolassa on Szczy­gielin mukaan vain nukkamattoja.

– Minusta on kivaa, että räsymat­to­pe­rinne elää Suomessa. Puolas­sakin kudot­tiin aikanaan räsymat­toja, mutta enää niitä ei tehdä, Szczy­giel harmittelee.

Meri-matossa Urszula Szczy­gieliä viehättää erityi­sesti sen pehmeä pinta.

Synnyin­maas­saan Szczy­giel on tottunut värien käyttöön sisus­tuk­sessa. Siksi hän vierastaa Suomessa vallalla olevaa trendiä, jossa asunnot sisus­te­taan valkoi­sella, harmaalla ja mustalla.

– Pidän kaikista väreistä paitsi viole­tista, koska puola­lai­sessa kulttuu­rissa se on hauta­jaisten väri. Keltainen on ollut yksi lempi­vä­reis­täni lapsuu­desta asti. Siinä on iloa.

Ei siis ihme, että Szczy­giel halusi olohuo­nee­seensa Tampe­reen Pelto­lam­mille juuri keltaisen räsymaton. Se sai innoi­tuk­sensa suoma­lai­sesta metsästä.

MUISTO HOUSUISTA

Suuri matto vaatii suuret kangas­puut. Tampe­reen isoimmat kangas­puut Szczy­giel löysi Hervannan Taitokeskuksesta.

– Ohjaaja ehdotti, että kokei­lisin ensin jotain pientä ja kapeaa, mutta minähän halusin kutoa ison maton. Siitä tuli vitsi. En ollut ikinä kutonut, mutta haukkasin silti heti ison palan.

Szczy­giel kutoi mattoa muutaman tunnin kerral­laan parina päivänä viikossa ja nautti.

– Koko prosessi oli jotenkin rauhoit­tava. Kutoessa minun ei tarvinnut ajatella mitään muuta. Unohdin kaikki huolet ja katsoin vain, miten matto kasvoi ja värit vaihtuivat.

Yksi raita Urszula Szczy­gielin olohuo­neen matossa muistuttaa häntä itse tekemis­tään rakkaista trikoohousuista.

Matto valmistui runsaassa kuukau­dessa ja siitä tuli juuri sellainen kuin Szczy­giel oli toivonut. Isossa matossa on neljää eri keltaista sekä vihreää, ruskeaa ja liilaa.

Szczy­giel käyttää valmis­ku­detta, mutta ensim­mäistä mattoa kutoes­saan hän teki poikkeuksen yhden raidan kohdalla.

– Olin ommellut itsel­leni housut, joista tykkäsin tosi paljon. Leikkasin trikoo­kan­kaan lopun kuteeksi, koska halusin sen mattooni muistoksi.

HAAVEISSA OMAT PUUT

Hervannan Taito­kes­kuksen lisäksi Urszula Szczy­giel hän on kutonut Tampe­reen kaupungin nuori­so­pal­ve­luiden toimintakeskuksessa.

Viimeksi siellä valmistui käytä­vä­matto, jonka pinkki-musta-valkoinen kude on peräisin Nokian Neulomosta.

– Maton­ku­teet ovat teolli­suusy­li­jäämiä. Ne syntyvät, kun kankaiden reunat leika­taan tasai­siksi. Kuteiden väriva­li­koima riippuu siitä, minkä­laista kangasta tehtaissa tehdään.

Urszula Szczy­giel ei suunnit­tele räsymat­to­jensa raitoja etukä­teen. ”Vaihdan väriä, kun tuntuu siltä, että väriä pitää vaihtaa”, Szczy­giel sanoo.

Suurin haaste Szczy­gielin mielestä kutomi­sessa mieleisten kuteiden löytäminen.

– Esimer­kiksi keltaista maton­ku­detta oli tosi huonosti saata­villa. Etsin sitä Loimaata myöten. LP-lankaa taas löysin Hervannan torilta kiertä­vältä kudekauppiaalta.

Szczy­giel on kutonut yhteensä kuusi mattoa sekä omaan kotiinsa että lahjaksi. Hän tekee monipuo­li­sesti muitakin käsitöitä sekä maalaa ja verhoilee.

– Mattojen kutominen on ykkös­jut­tuni. Jos voittaisin lotossa, ostaisin maatilan ja isot kangas­puut ja kutoisin mattoja tilaustyönä.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN