Loppi 22.5.2019 Saappaanheittäjä Joni Lähde Harrastaja-juttuun.

HARRASTAJA: Saappaan­heit­täjä ja seuran­joh­taja Joni Lähde: ”Tulee tunne, että ylitin itseni”

Alussa oli poika ja kuula. Siitä alkoi Joni Lähteen yhteis­kun­nal­linen elämä. Vapaa-ajan toimin­toja on kertynyt valtaisa määrä, kun yksi harrastus johti toiseen – ja saappaanheittoon.

Perus­koulun alaluo­killa Joni Lähde ei innos­tunut urhei­lusta, mutta menes­ty­minen kuulan­työn­nössä mullisti elämän.

– Kun sain Lopen koulujen välisissä mitalin, olin ylpeä itses­täni! Olin inhonnut koulun liikun­ta­tun­teja ja surku­tellut, että olin aina kahden viimeisen joukossa, kun tehtiin joukkue­ja­koja. Olin sitä porukkaa, josta tapel­tiin, että kenelle ”toi” on annet­tava. Oli palkit­sevaa, kun huomasin, että hitto, mää pärjäänkin jossain. Sille tielle olen jäänyt.

Lopen urhei­lu­kenttä oli surkeassa kunnossa. Halu parantaa liikun­tao­loja johti siihen, että Lähde ajautui kunnal­lis­po­li­tiik­kaan. Hänet valit­tiin nuori­so­val­tuus­toon ja vuonna 2008 Lopen kunnan­val­tuus­toon 19-vuoti­aana kunnan histo­rian nuorim­pana valtuu­tet­tuna, mutta Lähteen yhteis­kun­ta­vai­kut­ta­minen oli alkanut viimeis­tään 14–15-vuotiaana, kun hän kunnan päättä­jiltä julki­sella fooru­milla kyseli, onko urhei­lu­ken­tälle tulossa remonttia.

– Heitin silloin, että taidan olla itse eläkkeellä, ennen kuin se tulee.

15 VUODEN PAINI

Lähde, 30, istuu kunnan­hal­li­tuk­sessa ja kolmatta kautta valtuus­tossa. Lopen urhei­lu­kentän sanee­raus valmistui tämän kesäkuun alussa. Se sai salao­ji­tuksen ja punaisen Novotan-päällys­teen. Lähteen 15 vuoden taistelu Lopen keskustan kauniin urhei­lu­py­hätön puolesta johti siihen, että valtuusto suostui remonttiin.

– En sentään ehtinyt eläkkeelle. Pääsin kuulan­työn­nössä veteraa­ni­sar­jaan, kun täytin 30.

Lähteen mukaan Lopesta on tullut liikun­ta­myön­teinen kunta.

– Lähilii­kun­ta­paik­koja on raken­nettu muitakin. Viimeisen parin vuoden aikana Lopella on laitettu liikun­taan ja urhei­luun rahaa paljon enemmän kuin edellisen 10–15 vuoden aikana.

– Itse olen aina uskonut, että perheitä saadaan muutta­maan Lopelle, kun täällä on harras­tus­mah­dol­li­suuksia ja puitteet ovat kunnossa. Ihmiset arvos­tavat vapaa-aikaa entistä enemmän.

Kevään tilas­tojen mukaan 8 000 asukkaan Loppi on ainoa kanta­hä­mä­läinen kunta, joka kasvattaa asukas­lu­kuaan. Vähene­mistä tapahtuu kaikissa maakunnan kaupun­geissa, jopa Hämeen­lin­nassa ja Riihimäellä.

SAAPAS LENTÄÄ

”Kun itse tartuin saappaa­seen, huomasin heti, että vaatii tekniikkaa, että sen saa lentä­mään oikeassa kulmassa”, Joni Lähde sanoo. KUVA HARRI NURMINEN

Lopen TUL:läinen seura Lopen Urhei­lijat muokkautui kansan suussa Lopen Uupuneiksi sen lyhen­teen LopU takia, minkä ansiosta ainakin seuran pilkka­nimi tunne­taan koko valta­kun­nassa. Lähdettä kannusti tekemään työtä LopUn puolesta suvun perintö.

– Halusin kunnioittaa pappa­vain­ajan työtä ja jatkaa sitä jotenkin.

Hänen isoisänsä Yrjö Lähde oli Lopen Urhei­li­joiden puheen­joh­taja ja pitkä­ai­kainen kunnia­pu­heen­joh­taja. Sihtee­ri­pestin jälkeen seuran veto siirtyi Jonille ja hän aloitti elvytyksen.

– Kunnan liikun­ta­toimi järkkäsi saappaan- ja perunan­heit­to­ki­soja, mutta harrastus hiipui. Kilpai­luja Lopen Urhei­li­joilla ei viime aikoina hirveästi ollut, eikä yksilö­la­jeissa järjes­tetty kunnan­mes­ta­ruus­ki­soja. Tuli ajatus, että heräte­tään saappaan­hei­tossa Lopen mesta­ruus henkiin. Koska olin harras­tanut heittoa, osallis­tuin itsekin.

– Saappaan­heitto on helposti lähes­tyt­tävä laji. Mutta kun itse tartuin saappaa­seen, huomasin heti, että vaatii tekniikkaa, että sen saa lentä­mään oikeassa kulmassa. Siinä mielessä se ei ole jokai­selle heti omaksut­tava. Kun tuli tekijä­miehiä ja naisia, niin näki, että hienosti lentää. Heitän enempi kiekko­tyy­lillä. Pitäisi heittää enemmän yläkulmasta.

Osanot­tajia Lopella riittää. Uudesta kentästä pääsevät nautti­maan laajat kansalaispiirit.

– Yleisur­hei­lu­koulu on seuralla pyörinyt neljättä kesää. Nyt odote­taan, mitä uuden urhei­lu­kentän valmis­tu­minen tuo tulles­saan. Sen kautta tulee kilpai­lujen järjes­tä­minen eteen. Pysty­tään kriiti­koille näyttä­mään, että se tuli oikeasti tarpeeseen.

ESIINTYMINEN JÄNNITTÄÄ

Nuorella yhteis­kun­nal­li­sella vaikut­ta­jalla on ollut kysyntää.

– Vientiä oli joka suuntaan, kun yhdis­tys­puo­lel­lakin tuli suostuttua liki kaikkeen. Sitten sitä huomasi, että kaikkeen ei vain kykene, varsinkin, kun pitkään tein vuoro­työtä. Kanta­pään kautta sain oppia karsi­maan hommia jättäen itselle mielek­käimpiä. Olen koittanut keskittyä niihin, mihin on intoa ja olen kokenut, että on annettavaa.

Lähde on esiin­tyjä. Hän on tehnyt kymmenen vuotta imitaa­tio­keik­koja taitei­li­ja­ni­mellä Kimitaat­tori. Lisäksi hän kilpailee valta­kunnan tasolla karao­ke­lau­lussa. Hän kertoo olevansa kova jännittäjä.

– Se ilmenee heti kun olen epämu­ka­vuusa­lu­eella ja vieraalla maalla. Ei tarvitse kuin viedä auto katsas­tuk­seen, niin minulla on vatsa aamulla kuralla. Puheita pitäessä olen paperin kanssa naimisissa.

– Ei sille kai oikeas­taan voi mitään, sen kanssa pitää vain pärjätä, kun vain jännitys pysyy tietyllä tasolla. On siinä palkit­se­vaakin. Kun saa puheen tai keikan hoidettua jänni­tyk­sestä huoli­matta, tulee tunne, että ylitin itseni.

JONI LÄHDE

Tuotan­to­työn­te­kijä, pääluottamusmies
BASF Oy
Riihi­mäki

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT HARRI NURMINEN