HARRASTAJA: Saap­paan­heit­täjä ja seuran­joh­taja Joni Lähde: ”Tulee tunne, että ylitin itseni”

Alussa oli poika ja kuula. Siitä alkoi Joni Lähteen yhteis­kun­nal­li­nen elämä. Vapaa-ajan toimin­toja on kerty­nyt valtaisa määrä, kun yksi harras­tus johti toiseen – ja saappaanheittoon.

Perus­kou­lun alaluo­killa Joni Lähde ei innos­tu­nut urhei­lusta, mutta menes­ty­mi­nen kuulan­työn­nössä mullisti elämän.

– Kun sain Lopen koulu­jen väli­sissä mita­lin, olin ylpeä itses­täni! Olin inhon­nut koulun liikun­ta­tun­teja ja surku­tel­lut, että olin aina kahden viimei­sen joukossa, kun tehtiin jouk­kue­ja­koja. Olin sitä poruk­kaa, josta tapel­tiin, että kenelle ”toi” on annet­tava. Oli palkit­se­vaa, kun huoma­sin, että hitto, mää pärjään­kin jossain. Sille tielle olen jäänyt.

Lopen urhei­lu­kenttä oli surkeassa kunnossa. Halu paran­taa liikun­tao­loja johti siihen, että Lähde ajau­tui kunnal­lis­po­li­tiik­kaan. Hänet valit­tiin nuori­so­val­tuus­toon ja vuonna 2008 Lopen kunnan­val­tuus­toon 19-vuoti­aana kunnan histo­rian nuorim­pana valtuu­tet­tuna, mutta Lähteen yhteis­kun­ta­vai­kut­ta­mi­nen oli alka­nut viimeis­tään 14–15-vuotiaana, kun hän kunnan päät­tä­jiltä julki­sella fooru­milla kyseli, onko urhei­lu­ken­tälle tulossa remonttia.

– Heitin silloin, että taidan olla itse eläk­keellä, ennen kuin se tulee.

15 VUODEN PAINI

Lähde, 30, istuu kunnan­hal­li­tuk­sessa ja kolmatta kautta valtuus­tossa. Lopen urhei­lu­ken­tän sanee­raus valmis­tui tämän kesä­kuun alussa. Se sai salao­ji­tuk­sen ja punai­sen Novo­tan-pääl­lys­teen. Lähteen 15 vuoden tais­telu Lopen keskus­tan kauniin urhei­lu­py­hä­tön puolesta johti siihen, että valtuusto suos­tui remonttiin.

– En sentään ehti­nyt eläk­keelle. Pääsin kuulan­työn­nössä vete­raa­ni­sar­jaan, kun täytin 30.

Lähteen mukaan Lopesta on tullut liikun­ta­myön­tei­nen kunta.

– Lähi­lii­kun­ta­paik­koja on raken­nettu muita­kin. Viimei­sen parin vuoden aikana Lopella on laitettu liikun­taan ja urhei­luun rahaa paljon enem­män kuin edel­li­sen 10–15 vuoden aikana.

– Itse olen aina usko­nut, että perheitä saadaan muut­ta­maan Lopelle, kun täällä on harras­tus­mah­dol­li­suuk­sia ja puit­teet ovat kunnossa. Ihmi­set arvos­ta­vat vapaa-aikaa entistä enemmän.

Kevään tilas­to­jen mukaan 8 000 asuk­kaan Loppi on ainoa kanta­hä­mä­läi­nen kunta, joka kasvat­taa asukas­lu­ku­aan. Vähe­ne­mistä tapah­tuu kaikissa maakun­nan kaupun­geissa, jopa Hämeen­lin­nassa ja Riihimäellä.

SAAPAS LENTÄÄ

Lopen TUL:läinen seura Lopen Urhei­li­jat muok­kau­tui kansan suussa Lopen Uupu­neiksi sen lyhen­teen LopU takia, minkä ansiosta aina­kin seuran pilk­ka­nimi tunne­taan koko valta­kun­nassa. Lähdettä kannusti teke­mään työtä LopUn puolesta suvun perintö.

– Halusin kunnioit­taa pappa­vain­ajan työtä ja jatkaa sitä jotenkin.

Hänen isoi­sänsä Yrjö Lähde oli Lopen Urhei­li­joi­den puheen­joh­taja ja pitkä­ai­kai­nen kunnia­pu­heen­joh­taja. Sihtee­ri­pes­tin jälkeen seuran veto siir­tyi Jonille ja hän aloitti elvytyksen.

– Kunnan liikun­ta­toimi järk­käsi saap­paan- ja peru­nan­heit­to­ki­soja, mutta harras­tus hiipui. Kilpai­luja Lopen Urhei­li­joilla ei viime aikoina hirveästi ollut, eikä yksi­lö­la­jeissa järjes­tetty kunnan­mes­ta­ruus­ki­soja. Tuli ajatus, että herä­te­tään saap­paan­hei­tossa Lopen mesta­ruus henkiin. Koska olin harras­ta­nut heit­toa, osal­lis­tuin itsekin.

– Saap­paan­heitto on helposti lähes­tyt­tävä laji. Mutta kun itse tartuin saap­paa­seen, huoma­sin heti, että vaatii tekniik­kaa, että sen saa lentä­mään oikeassa kulmassa. Siinä mielessä se ei ole jokai­selle heti omak­sut­tava. Kun tuli teki­jä­mie­hiä ja naisia, niin näki, että hienosti lentää. Heitän enempi kiek­ko­tyy­lillä. Pitäisi heit­tää enem­män yläkulmasta.

Osanot­ta­jia Lopella riit­tää. Uudesta kentästä pääse­vät naut­ti­maan laajat kansalaispiirit.

– Ylei­sur­hei­lu­koulu on seuralla pyöri­nyt neljättä kesää. Nyt odote­taan, mitä uuden urhei­lu­ken­tän valmis­tu­mi­nen tuo tulles­saan. Sen kautta tulee kilpai­lu­jen järjes­tä­mi­nen eteen. Pysty­tään krii­ti­koille näyt­tä­mään, että se tuli oikeasti tarpeeseen.

ESIINTYMINEN JÄNNITTÄÄ

Nuorella yhteis­kun­nal­li­sella vaikut­ta­jalla on ollut kysyntää.

– Vien­tiä oli joka suun­taan, kun yhdis­tys­puo­lel­la­kin tuli suos­tut­tua liki kaik­keen. Sitten sitä huomasi, että kaik­keen ei vain kykene, varsin­kin, kun pitkään tein vuoro­työtä. Kanta­pään kautta sain oppia karsi­maan hommia jättäen itselle mielek­käim­piä. Olen koit­ta­nut keskit­tyä niihin, mihin on intoa ja olen koke­nut, että on annettavaa.

Lähde on esiin­tyjä. Hän on tehnyt kymme­nen vuotta imitaa­tio­keik­koja taitei­li­ja­ni­mellä Kimi­taat­tori. Lisäksi hän kilpai­lee valta­kun­nan tasolla karao­ke­lau­lussa. Hän kertoo olevansa kova jännittäjä.

– Se ilme­nee heti kun olen epämu­ka­vuusa­lu­eella ja vieraalla maalla. Ei tarvitse kuin viedä auto katsas­tuk­seen, niin minulla on vatsa aamulla kuralla. Puheita pitäessä olen pape­rin kanssa naimisissa.

– Ei sille kai oikeas­taan voi mitään, sen kanssa pitää vain pärjätä, kun vain jänni­tys pysyy tietyllä tasolla. On siinä palkit­se­vaa­kin. Kun saa puheen tai keikan hoidet­tua jänni­tyk­sestä huoli­matta, tulee tunne, että ylitin itseni.

JONI LÄHDE

Tuotan­to­työn­te­kijä, pääluottamusmies
BASF Oy
Riihi­mäki

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT HARRI NURMINEN