Perin­teiset muksu­kurssit järjes­tet­tiin Murikka-opistolla kesäkuun ensim­mäi­sellä ja toisella viikolla. Vanhem­pien opiskel­lessa lapset temmel­sivät oman ohjelman parissa.

KUVA YLLÄ: Syksyllä kouluun menevien lasten ryhmä, Keltaiset peruna­ba­naanit, piirsi katulii­duilla ohjaaja Hanna Mäntysen ääriviivat asfalt­tiin Murikka-opiston muksukurssilla.

Kymmenen seitse­män­vuo­tiasta piirtää eri värisillä katulii­duilla mustaan asfalt­tiin Murikka-opistolla Tampe­reen Teiskossa.

– Olemme etsineet Murikan tähteä ja käyneet metsä­ret­kellä, kertoo porilainen Jimi Nuora muksu­kurssin ohjelmasta.

Yhteensä runsas 120 aikuista ja liki kaksi­sataa lasta viettivät kesäkuun ensim­mäisen ja toisen viikon Murikka-opistolla. Muksu­kurssin ideana on, että kurssille tuleva isä tai äiti voi ottaa lapsen tai lapset mukaansa.

– Muksu­kurs­seille osallis­tuvat lapset ovat 3–13-vuotiaita ja heille järjes­te­tään omaa toimintaa ikäryh­mit­täin, kertoo Murikka-opiston opettaja Heli Hokkanen.

Lasten oma ohjelma alkaa aamupalan jälkeen kello 8.30 ja kestää lounaa­seen. Lounaalla lapset käyvät porras­te­tusti vanhem­pansa kanssa.

Lapsi­ryh­mä­toi­mintaa on iltapäi­vällä vielä runsas kolme tuntia. Välissä juodaan päivä­kahvit. Vapaa-aika alkaa kello 17.

Peder­sö­restä kotoisin oleva Ninja Kock, 8, on viihtynyt muksukurssilla.

– Olen leikkinyt paljon, uinut ja saanut uusia kavereita. Täällä voin oppia myös vähän suomea, Kock kertoo ruotsiksi.

Muksu­kurssin kaikilla ohjaa­jilla on koulu­tusta tai kokemusta lasten ja nuorten ohjaa­mi­sesta, kertoo opetta­jao­pis­ke­lija Teemu Lindqvist, joka on toinen kurssin vastaa­vista ohjaajista.

– Kurssilla on yhteensä 21 ohjaajaa. Murikka-opistolla henki­lös­tö­mi­toitus on tiukempi kuin varhais­kas­va­tuk­sessa. Yhden ohjaajan vastuulla on maksi­mis­saan neljä alle koului­käistä lasta.

Murikan tähden etsimisen lisäksi muksu­kurssin ohjel­maan kuuluu perin­tei­sesti lasten olympia­laiset eli murik­ka­lai­sit­tain molympialaiset.

Ryhmä Keltaiset peruna­ba­naanit on jo selvit­tänyt kaikki rastit.

– Keppa­ri­rata oli kiva ehkä siksi, että mä ratsastan, tuumaa vaasa­lainen Aava Salo, 7.

Liikun­ta­sa­lissa ryhmä Värit­tömät kisaa vielä nenäpal­lossa. He pökkivät manda­riinia nenällä ja koittavat selvittää viidestä puupa­li­kasta koostuvan radan mahdol­li­simman nopeasti.

– Täällä on kivaa. Ryhmä­henki on hyvä. Kaikki otetaan mukaan, eikä ketään syrjitä, ja toiminta on mukavaa, kertoo Alina Manninen, 13, Konnevedeltä.

Vierei­sellä kentällä Punaiset pelaavat viltti­palloa. Ryhmä on jaettu kahteen joukku­ee­seen. Jokainen pitää kiinni viltin reunasta, kun joukkueet yrittävät kopitella palloa viltiltä toiselle.

Muksu­kurssin viimeisen illan kruunaa molym­pia­laisten ja Murikan tähden palkin­to­jen­jako sekä disko limbokisoineen.

Seuraavat muksu­kurssit järjes­te­tään Murikka-opistolla ensi kesänä.

Lapset ja vanhemmat viihtyivät Murikassa

Hausjär­vellä asuva Tomi Piipponen on ensim­mäistä kertaa Murikka-opistolla. Mukana hänellä on 7‑vuotias tytär Lahja Piipponen.

– Tämä on hieno paikka, ja kaikki on hyvin järjes­tetty. Ruokaa on riittä­västi, ja lapsella on hyvä hoito, Tomi Piipponen kiittelee.

Hän työsken­telee asenta­jana Millo­gilla Riihi­mäellä ja tuli Murik­kaan Työsuo­jelun jatko­kurs­sille. Työsuo­jelun perus­teet hän suoritti Helsingin Hakaniemessä.

– On ihan erilaista tulla lapsen kanssa kurssille. Syömme täällä yhdessä, ja illat on omaa, yhteistä aikaa. Hyvä, että tällaisia kursseja järjestetään.

Myös Piipposen Lahja-tytär on viihtynyt muksukurssilla.

– Kylpy­lässä uiminen on ollut parasta. Tänään illalla on disko, ja mä saan laittaa sinne mun uuden sinisen mekon, Lahja Piipponen iloitsee.

MUKSUKURSSI MAHDOLLISTI

Eero Salminen saapui Murik­kaan 4‑vuotiaan poikansa Hemmo Salmisen kanssa Kouvolasta.

– Kotona Hemmoa välillä kiukuttaa, kun joudun lähte­mään kesken legojen raken­nuksen hoita­maan veljiä. Täällä kerkeämme olla hyvin yhdessä, Eero Salminen kertoo.

Nesteen Porvoon jalos­ta­molla vuoro­työn­te­ki­jänä työsken­te­levä Salminen osallistui Murikassa Luotta­mus­miesten jatko­kurs­sille. Kotiin jäivät vaimo ja 1‑vuotiaat kaksospojat.

– Muksu­kurssi helpottaa perheel­listen osallis­tu­mista. Jos en olisi voinut ottaa Hemmoa mukaan, olisin toden­nä­köi­sesti tullut kurssille vasta vuoden tai kahden päästä.

Iltaisin Salmiset ovat käyneet muun muassa Murikan spa-osastolla.

– Täällä on ollut kivaa. Parasta on uudet kaverit – kaikki, ketkä on mun ryhmässä, Hemmo Salminen kertoo.

”ENSI VUONNA UUDESTAAN”

Maanan­taista perjan­taihin kestänyt muksu­kurssi oli ihana kokemus, sanoo Tanja Levaniemi Hämeen­lin­nasta. Matka­seu­rana hänellä oli tytär Emmi Ahonen, 10.

– Muksu­kurssi on huikea juttu. Voin opiskella eikä minun tarvitse olla viikkoa erossa lapsesta. Kurssi oli hirveän odotettu, ja tyttö on viihtynyt todella hyvin.

Tekstii­li­huol­ta­jana Lindströ­millä työsken­te­levä Levaniemi tuli Murik­kaan Järjes­tö­toi­mijan perus­teet ‑kurssille.

– Olen oppinut paljon uusia asioita, joita pystyn hyödyn­tä­mään ammat­tio­saston toiminnan kehit­tä­mi­sessä ja työpaikan edunvalvontatyössä.

Tytär Emmi Ahonen puoles­taan on saanut Murikassa paljon uusia kavereita.

– Tällä on todella hauskaa. Jos en olisi täällä, istuisin kotona pleikalla tai olisin mummolla. Ensi vuonna uudestaan!

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN