Perin­tei­set muksu­kurs­sit järjes­tet­tiin Murikka-opis­tolla kesä­kuun ensim­mäi­sellä ja toisella viikolla. Vanhem­pien opis­kel­lessa lapset temmel­si­vät oman ohjel­man parissa.

KUVA YLLÄ: Syksyllä kouluun mene­vien lasten ryhmä, Keltai­set peru­na­ba­naa­nit, piirsi katu­lii­duilla ohjaaja Hanna Mänty­sen ääri­vii­vat asfalt­tiin Murikka-opis­ton muksukurssilla.

Kymme­nen seit­se­män­vuo­tiasta piir­tää eri väri­sillä katu­lii­duilla mustaan asfalt­tiin Murikka-opis­tolla Tampe­reen Teiskossa.

– Olemme etsi­neet Muri­kan tähteä ja käyneet metsä­ret­kellä, kertoo pori­lai­nen Jimi Nuora muksu­kurs­sin ohjelmasta.

Yhteensä runsas 120 aikuista ja liki kaksi­sa­taa lasta viet­ti­vät kesä­kuun ensim­mäi­sen ja toisen viikon Murikka-opis­tolla. Muksu­kurs­sin ideana on, että kurs­sille tuleva isä tai äiti voi ottaa lapsen tai lapset mukaansa.

– Muksu­kurs­seille osal­lis­tu­vat lapset ovat 3–13-vuotiaita ja heille järjes­te­tään omaa toimin­taa ikäryh­mit­täin, kertoo Murikka-opis­ton opet­taja Heli Hokka­nen.

Lasten oma ohjelma alkaa aamu­pa­lan jälkeen kello 8.30 ja kestää lounaa­seen. Lounaalla lapset käyvät porras­te­tusti vanhem­pansa kanssa.

Lapsi­ryh­mä­toi­min­taa on ilta­päi­vällä vielä runsas kolme tuntia. Välissä juodaan päivä­kah­vit. Vapaa-aika alkaa kello 17.

Peder­sö­restä kotoi­sin oleva Ninja Kock, 8, on viih­ty­nyt muksukurssilla.

– Olen leik­ki­nyt paljon, uinut ja saanut uusia kave­reita. Täällä voin oppia myös vähän suomea, Kock kertoo ruotsiksi.

Muksu­kurs­sin kaikilla ohjaa­jilla on koulu­tusta tai koke­musta lasten ja nuor­ten ohjaa­mi­sesta, kertoo opet­ta­jao­pis­ke­lija Teemu Lind­qvist, joka on toinen kurs­sin vastaa­vista ohjaajista.

– Kurs­silla on yhteensä 21 ohjaa­jaa. Murikka-opis­tolla henki­lös­tö­mi­toi­tus on tiukempi kuin varhais­kas­va­tuk­sessa. Yhden ohjaa­jan vastuulla on maksi­mis­saan neljä alle koului­käistä lasta.

Muri­kan tähden etsi­mi­sen lisäksi muksu­kurs­sin ohjel­maan kuuluu perin­tei­sesti lasten olym­pia­lai­set eli murik­ka­lai­sit­tain molympialaiset.

Ryhmä Keltai­set peru­na­ba­naa­nit on jo selvit­tä­nyt kaikki rastit.

– Keppa­ri­rata oli kiva ehkä siksi, että mä ratsas­tan, tuumaa vaasa­lai­nen Aava Salo, 7.

Liikun­ta­sa­lissa ryhmä Värit­tö­mät kisaa vielä nenä­pal­lossa. He pökki­vät manda­rii­nia nenällä ja koit­ta­vat selvit­tää viidestä puupa­li­kasta koos­tu­van radan mahdol­li­sim­man nopeasti.

– Täällä on kivaa. Ryhmä­henki on hyvä. Kaikki otetaan mukaan, eikä ketään syrjitä, ja toiminta on muka­vaa, kertoo Alina Manni­nen, 13, Konnevedeltä.

Vierei­sellä kentällä Punai­set pelaa­vat vilt­ti­pal­loa. Ryhmä on jaettu kahteen jouk­ku­ee­seen. Jokai­nen pitää kiinni viltin reunasta, kun jouk­ku­eet yrit­tä­vät kopi­tella palloa viltiltä toiselle.

Muksu­kurs­sin viimei­sen illan kruu­naa molym­pia­lais­ten ja Muri­kan tähden palkin­to­jen­jako sekä disko limbokisoineen.

Seuraa­vat muksu­kurs­sit järjes­te­tään Murikka-opis­tolla ensi kesänä.

Lapset ja vanhem­mat viih­tyi­vät Murikassa

Haus­jär­vellä asuva Tomi Piip­po­nen on ensim­mäistä kertaa Murikka-opis­tolla. Mukana hänellä on 7‑vuotias tytär Lahja Piip­po­nen.

– Tämä on hieno paikka, ja kaikki on hyvin järjes­tetty. Ruokaa on riit­tä­västi, ja lapsella on hyvä hoito, Tomi Piip­po­nen kiittelee.

Hän työs­ken­te­lee asen­ta­jana Millo­gilla Riihi­mäellä ja tuli Murik­kaan Työsuo­je­lun jatko­kurs­sille. Työsuo­je­lun perus­teet hän suoritti Helsin­gin Hakaniemessä.

– On ihan erilaista tulla lapsen kanssa kurs­sille. Syömme täällä yhdessä, ja illat on omaa, yhteistä aikaa. Hyvä, että tällai­sia kurs­seja järjestetään.

Myös Piip­po­sen Lahja-tytär on viih­ty­nyt muksukurssilla.

– Kylpy­lässä uimi­nen on ollut parasta. Tänään illalla on disko, ja mä saan lait­taa sinne mun uuden sini­sen mekon, Lahja Piip­po­nen iloitsee.

MUKSUKURSSI MAHDOLLISTI

Eero Salmi­nen saapui Murik­kaan 4‑vuotiaan poikansa Hemmo Salmi­sen kanssa Kouvolasta.

– Kotona Hemmoa välillä kiukut­taa, kun joudun lähte­mään kesken lego­jen raken­nuk­sen hoita­maan veljiä. Täällä kerkeämme olla hyvin yhdessä, Eero Salmi­nen kertoo.

Nesteen Porvoon jalos­ta­molla vuoro­työn­te­ki­jänä työs­ken­te­levä Salmi­nen osal­lis­tui Muri­kassa Luot­ta­mus­mies­ten jatko­kurs­sille. Kotiin jäivät vaimo ja 1‑vuotiaat kaksospojat.

– Muksu­kurssi helpot­taa perheel­lis­ten osal­lis­tu­mista. Jos en olisi voinut ottaa Hemmoa mukaan, olisin toden­nä­köi­sesti tullut kurs­sille vasta vuoden tai kahden päästä.

Iltai­sin Salmi­set ovat käyneet muun muassa Muri­kan spa-osastolla.

– Täällä on ollut kivaa. Parasta on uudet kave­rit – kaikki, ketkä on mun ryhmässä, Hemmo Salmi­nen kertoo.

”ENSI VUONNA UUDESTAAN”

Maanan­taista perjan­tai­hin kestä­nyt muksu­kurssi oli ihana koke­mus, sanoo Tanja Leva­niemi Hämeen­lin­nasta. Matka­seu­rana hänellä oli tytär Emmi Ahonen, 10.

– Muksu­kurssi on huikea juttu. Voin opis­kella eikä minun tarvitse olla viik­koa erossa lapsesta. Kurssi oli hirveän odotettu, ja tyttö on viih­ty­nyt todella hyvin.

Teks­tii­li­huol­ta­jana Lind­strö­millä työs­ken­te­levä Leva­niemi tuli Murik­kaan Järjes­tö­toi­mi­jan perus­teet ‑kurs­sille.

– Olen oppi­nut paljon uusia asioita, joita pystyn hyödyn­tä­mään ammat­tio­sas­ton toimin­nan kehit­tä­mi­sessä ja työpai­kan edunvalvontatyössä.

Tytär Emmi Ahonen puoles­taan on saanut Muri­kassa paljon uusia kavereita.

– Tällä on todella haus­kaa. Jos en olisi täällä, istui­sin kotona plei­kalla tai olisin mummolla. Ensi vuonna uudestaan!

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN