Erot paikallisessa sopimisessa yritysten välillä ovat suuria, kertoo teknologia-alan työpaikoilla tehty tutkimus.

Peller­von Talous­tutkimus PTT ja Työter­veyslaitos tut­ki 22 erikokoista yri­tys­tä, joil­la on koke­mus­ta Teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den ja Teol­lisu­us­li­iton työe­htosopimuk­seen kuu­lu­vas­ta paikallis­es­ta sopimis­es­ta.

Tutkimuk­sen keskeinen tulos on, että paikalliseen sopimiseen vaikut­ta­vat voimakkaasti mon­et yri­tyk­seen ja sen henkilöi­den välisi­in suhteisi­in liit­tyvät tek­i­jät.

Yri­tys­ten välil­lä on suuria ero­ja paikalliseen sopimiseen liit­tyvis­sä asen­teis­sa, käytän­teis­sä ja mah­dol­lisuuk­sis­sa. Tärkeim­mik­si ero­ja selit­täviksi tek­i­jöik­si nousi­vat yhteistyö­ta­pa ja luot­ta­muk­sen määrä.

Sopimisen onnis­tu­mi­nen riip­puu tutkimuk­sen mukaan työ­paikalla val­lit­sev­as­ta luot­ta­muk­ses­ta ja yhteistyökyvys­tä. Sopimista voidaan tutk­i­joiden mukaan kuitenkin tukea viestin­nän, oppimisen ja yhteistyön rak­en­tamisen keinoin.

– Neu­vot­telu­os­a­puolten väli­nen luot­ta­mus on pait­si paikallisen sopimisen edel­ly­tys myös yksi sopimisen lisäämisen suurista haasteista. Luot­ta­mus­ta ei voi­da tuo­da yri­tyk­si­in ulkoa, vaan se on raken­net­ta­va itse. Tästä syys­tä yri­tyk­sis­sä käy­dään paikallisen sopimisen neu­vot­telu­ja hyvin eri­lai­sista lähtöko­hdista, sanoo Työter­veyslaitok­sen tutk­i­ja Kir­si Tim­o­nen.

YKSINPUURTAJAT JA YHDESSÄ OIVALTAJAT

Luot­ta­muk­sen ja yhteistyön määrän perus­teel­la yri­tyk­set jakau­tu­i­v­at ryh­mi­in, jot­ka edus­ta­vat neljää paikallisen sopimisen mallia. Malleille annet­ti­in nimet ”Yksin­pu­ur­ta­jat”, ”Siipirikot”, ”Yhteisöl­liset” ja ”Yhdessä oival­ta­jat”.

Yksin­pu­ur­ta­jis­sa työn­tek­i­jät suh­tau­tu­vat sopimiseen usein epäillen.

Siipirikois­sa luot­ta­mus osa­puolten välil­lä on saanut kolauk­sia, ainakin het­kek­si.

Yhteisöl­liset ovat usein per­heyri­tys­taus­taisia, ja niitä leimaa epä­muodolli­nen toim­intakult­tuuri.

Yhdessä oival­ta­jis­sa val­lit­see jatku­van kehit­tämisen asenne. Siel­lä neu­vot­telu­jär­jestelmä on toimi­va ja sopimi­nen luon­nolli­nen osa arkipäivää

SOPIMISTA MAHDOLLISTA KEHITTÄÄ

Tutkimuk­sen poh­jal­ta tutk­i­jat anta­vat suosi­tuk­sia paikallisen sopimisen kehit­tämisek­si sekä yri­tys­ta­sol­la että val­takun­nal­lis­es­ti.

– Ennen kaikkea neu­vot­telu­os­a­puolten pitää tietää, mis­tä voidaan sopia ja mitkä ovat taustal­la ole­vat lait ja sopimuk­set. Lisäk­si pitää ymmärtää sopimusten vaiku­tuk­set. Paikallisen sopimisen lisään­tyessä myös työn­tek­i­jöi­den edus­ta­ja tarvit­see yhä vankem­paa liike­taloudel­lista osaamista, sanoo PTT:n liike­talous­tutk­i­ja Rai­ja Hei­mo­nen.

Yri­tyk­sis­sä paikallista sopimista edis­tävää kult­tuuria voidaan tutk­i­joiden mukaan tukea yksinker­taisin keinoin: kehit­tämäl­lä viestin­tää, edis­tämäl­lä oppimista ja rak­en­ta­mal­la vuorovaiku­tus­ta.

– Paikallis­es­ta sopimis­es­ta tulisi tehdä luon­tainen osa yri­tyk­sen strate­giaa ja johtamista läpi koko organ­isaa­tion. Toimi­va paikalli­nen sopimi­nen on yri­tyk­sille kil­pailue­tu markki­noil­la, ja se on myös etu kil­pail­taes­sa osaavas­ta työvoimas­ta.

Paikallises­sa sopimises­sa kan­nat­taa kuitenkin ede­tä yri­tyk­sen valmiuk­sien mukaan, pain­ot­ta­vat tutk­i­jat. Kaik­ki yri­tyk­set eivät hei­dän mukaansa ole vielä valmi­ita paikalliseen sopimiseen, vaik­ka siihen olisikin halua.

LIITTOJEN YHTEISTYÖ TARPEEN

Jot­ta paikalli­nen sopimi­nen saadaan rul­laa­maan, tarvi­taan tutk­i­joiden mielestä lisää yhteistyötä työ­nan­ta­ja- ja työn­tek­i­jäli­it­to­jen välille. Kil­pailukykynäkökul­mas­ta tutk­i­jat pitävät tärkeänä yhteisiä päämääriä työ­markki­naos­a­puolten välil­lä sekä koko Suomen kat­tavaa paikallisen sopimisen strate­giaa. He ehdot­ta­vat myös tasomit­tarien luomista paikallisen sopimisen seu­ran­taan.

Maan laa­juinen paikallisen sopimisen strate­gia paran­taisi tutk­i­joiden mielestä keskinäistä luot­ta­mus­ta ja samal­la selkeyt­täisi työ­markki­naos­a­puolten roole­ja.

Pääsiäisen alla keskivi­ikkona julka­istu tutkimus oli toteutet­tu Työ­suo­jelu­ra­has­ton, Teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den ja Teol­lisu­us­li­iton tuel­la.

“Kun puhutaan aidos­ta paikallis­es­ta sopimis­es­ta, niin mah­dol­lisu­us siihen on ole­mas­sa, sitä ei mikään estä.”

 

Paikallisia sopimuksia solmitaan joka päivä

Teol­lisu­us­li­iton puheen­jo­hta­ja Riku Aal­lon mukaan liiton työ­paikoil­la paikallisia sopimuk­sia tehdään joka päivä eri­lai­sista asioista.

Teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den ja Teol­lisu­us­li­iton yhteisessä his­to­ri­as­sa paikalli­nen sopimi­nen mah­dol­lis­tet­ti­in jo 1970- ja 1980-luku­jen tait­teessa.

– Raamit löy­tyvät lain­säädän­nöstä ja työe­htosopimusten minim­i­tur­vas­ta, mut­ta muuten työ­paikoil­la on vapaat kädet asioista neu­votel­la ja sopia, sanoo Aal­to.

Edel­ly­tys sopimiseen on Aal­lon mukaan se, että kum­mal­lakin osa­puolel­la on riit­tävä pere­htyneisyys kokon­aisu­u­teen.

– Ei riitä pelkästään se, että osa­puo­let tun­te­vat työe­htosopimuk­sen, ja työn­tek­i­jöi­den edus­ta­ja tun­tee työn­tek­i­jöi­den ja yri­tyk­sen edus­ta­ja yri­tyk­sen asi­at. Tiedonväl­i­tys osa­puolten välil­lä aivan olen­naises­sa roolis­sa, että syn­tyy yhteistä tah­toa tehdä paikallisia ratkaisu­ja.

Aal­lon mielestä olen­nainen asia on se, että mil­lään mahtikäsky­il­lä tai edes lain­säädän­nöl­lä ei paikalli­nen sopimi­nen edis­ty.

– Mut­ta kun puhutaan aidos­ta paikallis­es­ta sopimis­es­ta, niin mah­dol­lisu­us siihen on ole­mas­sa, sitä ei mikään estä.

PAIKALLINEN SOPIMINEN ELINEHTO

Teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den työ­markki­na­jo­hta­ja Min­na Helle sanoo olleen­sa harmis­saan, kun julk­isu­udessa on laitet­tu yhtäläisyys­merk­ki paikallisen sopimisen ja esimerkik­si palkko­jen leikkaamisen välille.

– Tämä on se kul­ma, mil­lä asi­at julk­isu­udessa esitetään, vaik­ka siitä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että haetaan tuot­tavu­ut­ta, työn­hyv­in­voin­tia ja asioi­ta, jot­ka aut­ta­vat yri­tyk­siä ja niiden työn­tek­i­jöitä pär­jäämään.

Hel­teen mukaan paikalli­nen sopimus on eline­hto vien­tiyri­tyk­sille.

– Sitä on pakko osa­ta käyt­tää. Kysymys ei ole siitä, että työ­nan­ta­jat ja palka­nsaa­jat ovat vas­takkain, vaan siitä, että työ­nan­ta­jat ja palka­nsaa­jat ovat samas­sa veneessä Suo­mi vas­taan muu maail­ma –välisessä kil­pailus­sa.

– Suo­ma­laiset vien­tiyri­tyk­set luo­vat suo­raan ja välil­lis­es­ti 43 pros­ent­tia suo­ma­lais­ten työ­paikoista. Kun keskustel­laan siitä, että miten hyv­in­voin­tipalve­lut rahoite­taan tai saadaan työl­lisyyt­tä ylös, niin on hyvä muis­taa, että vien­tiyri­tyk­set ovat eline­hto sille, että hyv­in­voin­tipalve­lut pystytään rahoit­ta­maan.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA