Liek­sassa Reino-tossu­jen valmis­taja kompu­roi – ”Pohjois-Karja­lan Eldo­rado” elää kuiten­kin teol­li­suu­den nousukautta

”Lieksa on liian suuri, liian kaik­kea, eikä sovi Koppe­loille.” Näin kuuluu loppu­repliikki ohjaaja Markku Pölö­sen eloku­vassa Lieksa! Mieli­ku­vi­tuk­sel­li­sessa draa­massa Koppe­loi­den räätä­li­suku vael­taa kohti unel­maansa, kultaista Eldo­ra­doa – pikku­kau­pun­kia, jossa elämä tapah­tuu yhden pitkän kadun varrella. Elokuva on fiktiota, Lieksa faktaa – kaik­kea ja suurtakin.

Konee­na­sen­nusta ja kunnos­sa­pi­toa Rive­ria-ammat­ti­kou­lussa opis­ke­leva Santeri Karju­nen on miet­te­liäs. Karvi­nen ja opis­ke­lu­to­ve­rinsa Topi Virk­ku­nen ilmoit­tau­tui­vat viime tingassa mukaan Taitaja-kisan pari­kil­pai­lun karsin­taan. Ensi­ker­ta­lai­nen kaksikko singahti finaa­liin, joka kisa­taan Joen­suussa toukokuussa.

– Vähän oudolta tuo tuntuu, kun heti tärp­päsi, liek­sa­lais­nuo­ru­kai­nen toppuut­te­lee vaatimattomasti.

Rive­rian Liek­san-yksi­kössä on tärpän­nyt monesti aiem­min­kin. Menes­tys kertoo opis­ke­lu­mo­ti­vaa­tiosta ja opetuk­sen laadusta. Esimer­kiksi viime vuonna liek­sa­lai­set nappa­si­vat sähkö­asen­nuk­sen taidoissa Taitaja-kisan tupla­voi­ton.

Rive­rian koulu­tus­pääl­likkö Juha Liiten on seuran­nut nuor­ten ja aikuis­opis­ke­li­joi­den polkuja vuodesta 2008.

– Suurin osa opis­ke­li­joista on nuoria, mutta aikuis­opis­ke­li­joi­den osuus kasvaa. Valtaosa tulee Liek­sasta ja noin 150 kilo­met­rin säteeltä. Proses­si­puo­len koulu­tus vetää tuli­joita kauempaakin.

Proses­simo on proses­si­teol­li­suu­den monio­saa­jien oppi­mi­sym­pä­ristö ja Rive­rian ylpey­de­naihe. Proses­si­mossa rinta rinnan opis­ke­le­vat sähkön ja auto­maa­tion sekä proses­si­tek­nii­kan ja kunnos­sa­pi­don opis­ke­li­jat. Tilat ja tekno­lo­gia ovat viimei­sen päälle.

UUSI KOULUKAMPUS KOKOAA NUORET YHTEEN

Kahdek­san miljoo­naa euroa – se on Liek­san mielestä kannat­tava sijoi­tus nuoriin. Sillä rahalla Liek­saan raken­ne­taan uusi koulu­kam­pus, jonne sijoit­tu­vat yläkoulu, lukio sekä Rive­rian amma­til­li­nen opetus. Kampuk­sen ytimessä säilyy nykyi­nen Prosessimo.
– Nuoria on vähän ja porukka nyt hajau­tu­neina eri kouluissa. Uusi kampus kokoaa nuor­ten massan yhteen. Opin­to­po­lut ja myös kaksois­tut­kin­non teke­mi­nen helpot­tu­vat. Ja mikä tärkeintä, tunnemme jokai­sen nuoren yläas­teiästä lähtien, Rive­rian koulu­tus­pääl­likkö Juha Liiten painottaa.
Koulu­kam­puk­sella yhtei­söl­li­syyttä vahvis­taa sekin, että muun muassa ruokailu sekä avus­tava henki­löstö kuraat­to­rista tervey­den­huol­toon on yhteistä. Kampuk­sen raken­ta­mi­nen käyn­nis­tyy ensi kesänä. Mate­ri­aa­lina on puu.

MAHTAVA BOOGIE

Vielä 1980-luvulla Liek­san iltae­lämä oli vilkasta. Kun viikon­loppu koitti, naapu­ri­kun­nista nuoriso kirmasi Liek­san humuun. Niin teki vuorol­laan myös enolais­syn­tyi­nen Jarkko Määt­tä­nen. Boogie oli mahtava, kun Katraan­ho­viin ja Simo Hurt­taan jonotettiin.

– Lieksa oli nuoren unelma, kuin se eloku­van Eldo­rado, Määt­tä­nen hymyi­lee muisteloille.

Nyt Määt­tä­nen hymyi­lee Liek­san kaupun­gin­joh­ta­jan roolissa. Ei sillä, että jokai­nen päivä olisi silk­kaa riemun aihetta. Vaan olkoon hymy vasta­koh­tana sille epäus­kolle, joka paluu­muut­ta­jalla oli vastas­saan vuonna 2015.

– Ei muuta kuin tuhkaa päälle… se oli tunnelma. Ajat­te­lin, että eihän tämä nyt voi olla todel­li­nen kuva Liek­sasta, filo­so­fian tohtori ja viimeksi Muura­messa palve­lu­joh­ta­jana työs­ken­nel­lyt yliopis­to­mies kuvailee.

Muuta­kin oiko­mista Liek­saa koske­vissa faktoissa on piisannut.

– Ei – Lieksa ei ole ”jossain päin Lappia”. Kovin moni ei tiedä sitä­kään, että Kolin ja Patvin­suon kansal­lis­puis­tot sijait­se­vat Liek­sassa puhu­mat­ta­kaan Ruunaasta ja Eeva Ryynä­sen kansain­vä­li­ses­ti­kin merkit­tä­västä ateljeesta.

VIHREÄÄ KULTAA

Liek­san noin 4 068 neliö­ki­lo­met­rin pinta-alasta metsää on noin 291 000 hehtaa­ria. Suurim­pia metsä­no­mis­ta­jia ovat valtio, Torna­tor Oy sekä Liek­san seura­kunta. Koko maan evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sista seura­kun­nista metsä­omis­tuk­sen piik­ki­paik­kaa pitävä Liek­san seura­kunta omis­taa noin 5 000 metsähehtaaria.

Olipa näkö­kulma maal­li­nen tai henki­nen, metsä on Liek­salle todel­lista vihreää kultaa. Liek­san teol­li­sista työpai­koista 45 prosent­tia on metsä­teol­li­suu­dessa. Ei siis ihme, että metsä­va­roi­hin toimin­tansa ja inves­toin­tinsa perus­ta­vat yrityk­set piir­tä­vät kukin vuorol­laan harpilla komean ympy­rän osoit­ta­maan raaka-aine­va­ran­to­jen likeisyyden.

Metsään ja bioteol­li­suu­teen uskoo myös kaupunki, joka rakensi Liek­san Kevät­nie­meen reilun kahdek­san hehtaa­rin bioteol­li­suusa­lu­een. Bioteol­li­suusa­lue tukee siellä jo olevaa yritys­toi­min­taa ja mahdol­lis­taa myös uusien bio- ja metsäklus­te­rin yritys­ten sijoit­tu­mi­sen alueelle. Kevät­nie­meen arvioi­daan synty­vän useita kymme­niä uusia biota­lou­den työpaikkoja.

NYT INVESTOIDAAN!

Väki­lu­kuun suhteu­tet­tuna Lieksa on Pohjois-Karja­lan teol­lis­tu­nein kunta. Keskei­siä työl­lis­tä­jiä ovat Panka­boar­din karton­ki­teh­das, Binder­holz Nordicin saha, Pieli­sen Betoni, Anaika Woodin saha sekä elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­delle jous­to­pak­kauk­sia valmis­tava Amcor Flexibles Finland. Iso työl­lis­täjä on myös Kelan yhteys­kes­kus. Poro­ky­län Leipomo valmis­taa Liek­sassa glutee­nit­to­mia tuot­teita koko Suomelle.

Teol­li­suu­den inves­toin­neissa Lieksa tuik­kii koko Pohjois-Karja­lan tähtenä. Binder­holz sijoitti juuri uuteen saha­lin­jaan reilut 20 miljoo­naa euroa. Anaika Wood satsaa uuden saha­lin­jan sekä lajit­telu- ja pake­toin­ti­lai­tok­sen raken­ta­mi­seen useita miljoo­nia kulu­van ja ensi vuoden aikana. Panka­board uudisti tuotan­no­noh­jaus­jär­jes­tel­mänsä 5,5 miljoo­nalla eurolla. GFN Lieksa Oy puoles­taan aikoo raken­taa bioöl­jy­teh­taan Kevät­nie­men teol­li­suusa­lu­eelle. Koko­nai­sin­ves­tointi on lähes 25 miljoonaa.

Myös elin­tar­vi­keala kasvaa. Poro­ky­län Leipomo tuplasi juuri glutee­nit­to­mien tuot­tei­den toimi­ti­lansa Liek­sassa. Inves­toin­nin arvo on noin 1,5 miljoo­naa. Teol­li­suu­den rinnalla matkailu on Liek­san toinen pain­opis­tea­lue. Matkai­lun koko­nai­sin­ves­toin­nit ovat 140 miljoo­nan euron luok­kaa. Inves­toin­ti­tahti Liek­sassa ei osoita edel­leen­kään hyyty­mi­sen merkkejä.

VÄKI VÄHENEE, TAHTO TIIVISTYY

Nykyi­sen kaupun­gin­joh­ta­jan synty­mä­vuonna 1968 Liek­sassa oli reilut 20 000 asukasta. Vuoden 2018 lopussa liek­sa­lai­sia oli tarkal­leen 11 097. Väes­tön ikära­kenne on koko Suomen tapaan kallel­laan: yli 65-vuotiai­den osuus on 35 prosent­tia. Alle 14-vuotiaita on kymme­ni­sen prosent­tia. Vauvoja Liek­saan syntyi viime vuonna 52.

Vielä pari vuotta sitten Liek­san työt­tö­myys­pro­sentti oli 20,1. Vuoden 2018 marras­kuun lopussa työt­tö­myys oli painu­nut reiluun 14 prosent­tiin. Suunta on oikea, muttei riit­tävä. Liek­sassa on jatku­vasti auki huomat­tava määrä työpaik­koja, joihin on haas­teel­lista saada teki­jöitä. Raken­ne­työt­tö­myys, nuori­so­työt­tö­myys ja kohtaanto-ongelma kurit­ta­vat Liek­saa, kuten niin monia suoma­lai­sia paikkakuntia.

– Tuoreet inves­toin­nit ovat tuoneet Liek­saan lukui­sia uusia työpaik­koja. Samaa aikaan väkeä myös eläköi­tyy. Yhteis­vai­ku­tuk­sesta tarjolle on lyhyellä aika­vä­lillä tullut neli­sen sataa työpaik­kaa, laskee Määttänen.

Aktii­vi­selle elin­kei­no­po­li­tii­kalle hyvä talous­suh­danne on viimei­set pari vuotta anta­nut vetoa­pua. Mark­ki­nat vetä­vät, yrityk­set inves­toi­vat, työvoi­maa tarvi­taan. Rive­ria on ahkera oppi­so­pi­mus­kou­lut­taja, oppi­so­pi­muk­sella koulut­tau­tuu parhail­laan 30 henki­löä. Oppi­so­pi­muk­sella leipu­reita koulut­taa myös Poro­ky­län Leipomo, joka palk­kaa vuosit­tain 5–10 uutta työntekijää.

Väkeä on onnis­tuttu akti­voi­maan töihin myös työko­kei­lun, kuntout­ta­van työtoi­min­nan ja palk­ka­tuen avulla. Alle 30-vuotiai­den nuor­ten Ohjaamo-toimin­nan lisäksi on raken­nettu palve­lu­pol­kuja myös aikui­sille. Konsepti on ollut ollut toimiva osaa­mi­sen kartut­ta­mi­sessa ja työky­vyn vahvis­ta­mi­sessa kohti avoi­mia työmarkkinoita.

Riuska työruk­ka­nen on vuonna 2017 perus­tettu Liek­san Kehi­tys Oy LieKe. LieKen stra­te­giana on toteut­taa suora­vii­vaista yritys­ten kehit­tä­mistä ilman hankehimmeleitä.

– Tavoit­teet on asetettu ja tulok­sia pitää syntyä, tois­taa Määt­tä­nen. Hänen tarmok­kuu­tensa vaikut­taa tart­tu­neen virka­mie­histä poli­tii­kan teki­jöi­hin, työmie­histä ja ‑naisista yritysjohtajiin.

Nuor­ten työt­tö­myys on iso huoli. Nuor­ten ongel­mat ovat moni­nai­sia. Olipa pulma mikä tahansa, Liek­sassa jokaista aiotaan ottaa kädestä kiinni ja katsoa, millä keinoilla nuori pääsee elämäs­sään eteenpäin.

– Meillä on nuoria, joilla on koulu­tus ja työkyky, muttei mallia ja sitä myöten kiin­nos­tusta työn teke­mi­sen. Osa nuorista asuu kotona ja viet­tää laatuai­kaa kalas­te­le­malla ja metsäs­te­le­mällä. Puut­tuu se ymmär­rys, ettei tämä maailma sillä systee­millä toimi.

INHIMILLINEN RATKAISU

Työt­tö­myys­pro­sen­tin alene­mi­nen toi Liek­salle työmark­ki­na­tu­ki­mak­sui­hin noin 300 000 euron sääs­tön viime vuonna. Sääs­töillä ei kuiten­kaan ilakoida.

– Emme lähde temp­pui­le­maan työmark­ki­na­tu­ki­mak­su­jen kanssa, vaan haemme kestä­vää ratkai­sua. Vaikka sääs­töä tuli­kin, edel­leen makset­ta­vaa jäi reilun miljoo­nan verran. Sen miljoo­nan satsaamme mielel­lämme työt­tö­myy­den tait­ta­mi­seen; nolla­sum­ma­peli kään­tyy lopulta plus­san puolelle sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den käytön vähe­ne­mi­sellä, kaupun­gin­joh­taja tietää.

Moni pitkään työt­tö­mänä ollut ei ole vuosiin pääs­syt lääkä­rin tai tervey­den­hoi­ta­jan pakeille. Kaupun­gin päät­tä­jät pitä­vät tilan­netta epäin­hi­mil­li­senä. Lieksa on yrit­tä­nyt löytää ratkai­sua sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen kuntayh­ty­män Siun Soten kanssa. Pitää saada selvyys, kuinka paljon pitkä­ai­kais­työt­tö­mien joukossa on lopulta heitä, jotka kuulu­vat oikeasti eläke­sel­vit­te­lyyn, eivät kortistoon.

Siun Sote ei Liek­san tarpee­seen ole pysty­nyt vastaa­maan. Siksi Lieksa aikoo ostaa pitkä­ai­kais­työt­tö­mille lääkäri- ja tervey­den­hoi­ta­ja­pal­ve­luja jatkossa itse. Tätä varten haussa on ESR-hanke.

– Jokai­sen työt­tö­män elämän­ti­lanne pääs­tään katso­maan henki­lö­koh­tai­sesti. Kyse on ihmi­sistä ja inhi­mil­li­sestä ratkaisusta.

ELÄVÄ KAUPUNKIKESKUSTA

Liek­san pitkä pääkatu on Pieli­sen­tie. Kuuti­sen vuotta sitten tehty massii­vi­nen katu­re­montti maksoi neli­sen miljoo­naa euroa. Pääka­tua kaven­net­tiin, ja pyöräi­li­jät ja jalan­kul­ki­jat saivat lisää tilaa. Autoi­li­joi­ta­kaan ei unoh­dettu, park­ki­paikka keskus­tasta löytyy vaivattomasti.

Liek­san Vaski­vii­kolla Pieli­sen­tie muut­tuu kilpa­la­duksi, kun yhdis­te­tyn eturi­vin talluk­set, manni­set ja hero­lat hyppää­vät Riihi­vaa­ran hyppy­ri­mäestä ja paah­ta­vat sen jälkeen kilpaa Pieli­sen­tiellä. Kisa on osa Liek­san Vaski­viik­koa, joka on kansain­vä­li­sesti tunnettu puhal­lin­musii­kin tapah­tuma. Joka heinä­kuu tarjolla on kymme­niä konsert­teja saleissa, Mätäs­vaa­ran kaivos­la­guu­nissa, kirkossa ja ulkoilmassa.

Maalis­kui­sena keski­viik­kona tiivis­ty­neessä kaupun­ki­kes­kus­tassa käy kuhina, on mark­ki­na­päivä. Päivit­täis­ta­va­ra­kau­poissa on valin­nan­va­raa, kun S‑market, City­mar­ket ja Tokmanni kilpai­le­vat kävi­jöistä rinta rinnan. Liek­saan tullaan ostok­sille myös naapu­ri­kun­nista. Erikois­ta­va­ra­kaup­po­ja­kin löytyy, kuten myös tyhjää liike­ti­laa. Verk­ko­kau­pan kasvu on vaati­nut osansa yhtä lailla Liek­sassa kuin etelän suurissa kaupungeissa.

RAKENNEMUUTOS – HIDASTE, VAAN EI ESTE

Sotien jälkeen Lieksa oli keskeistä jälleen­ra­ken­nusa­luetta. Karja­lan siir­to­lai­sille ja rinta­malta palaa­ville miehille perus­te­tiin sata­mää­rin asutus­ti­loja. Tyyp­pie­si­merkki on Liek­san Egyp­tin­korpi – tyhjä korpi, jonne sijoi­tet­tiin kerralla 40 raivaa­ma­tonta ja raken­ta­ma­tonta kylmää tilaa.
Vielä 1950-luvulla Liek­san työky­kyi­sistä miehistä yli kolman­nes oli metsä­työ­mie­hiä. Siir­ryt­täessä 1960-luvulle väes­tön kasvu tait­tui ja maata­lou­den koneel­lis­tu­mi­nen tyhjensi kylät. Suomessa oli käyn­nis­ty­nyt kaik­kien aiko­jen suurin muut­to­liike pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomesta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin.
Kehi­ty­sa­lue­ra­hasto perus­tet­tiin vuonna 1971. Alue­po­li­tii­kan väli­neitä olivat ammat­ti­kou­lu­tuk­sen tehos­ta­mi­nen, korko­tuki kehi­ty­sa­luei­den kunnille yritys­toi­min­nan edis­tä­mi­seen, teol­li­suus­ky­lien perus­ta­mi­nen, työvoi­ma­po­liit­ti­nen rahoi­tus tuotan­nol­li­siin inves­toin­tei­hin ja kulje­tus­tuet. Liek­san teol­li­suus­kylä perus­tet­tiin vuonna 1973. Teol­li­suus­kylä vauh­ditti merkit­tä­västi alueen teol­li­suutta moni­puo­lis­tu­maan ja työllistämään.
Vuonna 1969 yliopisto tuli Joen­suu­hun. Maakun­nan keskus­kau­pun­gin veto­voima kasvoi, Liek­san väki­määrä jatkoi lasku­aan. Samaan aikaan teol­li­suu­dessa auto­maa­tio­aste nousi, työvoi­man tarve väheni. Vielä 1980-luvulla liek­sa­lai­nen vaate­tus­teol­li­suus oli voimis­saan, kunnes vienti Neuvos­to­liit­toon tyssäsi.
Hetken myös metsä­teol­li­suus näyt­täy­tyi aurin­gon­las­kun alana. Se kehi­tys olisi ollut Liek­sal­le­kin myrkkyä.

LEAN ON ZEN

Siir­ry­tään ydin­kes­kus­tasta Keran­tielle. On kulu­nut piirun yli vuosi siitä, kun kompo­siit­ti­ra­ken­teita valmis­ta­nut Joptek meni konkurs­siin. Konkurs­si­uu­ti­sen firman 80 työn­te­ki­jää kuuli­vat 1. helmi­kuuta. Jo 16. maalis­kuuta puolik­kaan konkurs­si­pe­sästä oli pelas­ta­nut muovi­kom­po­siit­ti­tuot­teita valmis­tava EC Engi­nee­ring. Kosken­kor­valla pääpaik­kaansa pitävä firma halusi pitää kiinni alan osaajista.

– Jopte­kin vaikeu­det olivat tiedossa, konkurssi oli vain ajan kysy­mys, muis­te­lee EC Engi­nee­rin­gin pääluot­ta­mus­mies Jari Vata­nen. Hän on työs­ken­nel­lyt talossa Jopte­kin ajoista lähtien jo 16 vuotta.

Vata­sen pohdin­noista on helppo päätellä, että nousu­jen ja lasku­jen hallit­se­mat­to­muus söi miestä ja naista. Joptek kaatui lopulta tappiol­li­siksi osoit­tau­tu­nei­siin kauppoihin.

Nyt EC Engi­nee­rin­gissä sonnus­tau­du­taan kasvuun. Vihreän aallon imussa jouk­ko­lii­ken­teen tule­vai­suus näyt­tää hyvältä. Raitio­vau­nut tule­vat Tampe­reelle, ja VR uusii kalus­to­aan. EC Engi­nee­rin­gin yksi merkit­tä­vim­mistä asiak­kaista on Euroo­pan johtava kisko­ka­lus­to­val­mis­taja Trans­tech Oy.

Liek­san tehtaan­joh­taja on Jari Jorma­nai­nen. Hän on Lean-mies. Lean-johta­mi­nen ja toimin­ta­tapa on hitsan­nut EC Engi­nee­rin­gin yli 30 työn­tekijän poru­kan yhteen. Tehdas­sa­lissa on zen-tunnelma – ei hosu­mista, epäjär­jes­tystä, saati sotkua. Keske­ne­räi­set tuot­teet ja raaka-aineet eivät loju lattioilla. Tuot­tei­den turha kuljet­telu vaiheesta toiseen loppui, samalla joiden­kin osien valmis­tuk­seen kuluva aika puolittui.

– Talossa pitkään ollut porukka on nähnyt tuskan, sanee­rauk­sen ja konkurs­sin. Kaikki tietä­vät, ettei vanhoilla kons­teilla enää pärjätä, asioita on tehtävä toisin, Jorma­nai­nen sanoo.

Tehtaan lay-out ja toimin­ta­ta­vat pantiin uuteen malliin. Tärkeä osa uudis­tu­mista oli sekin, että työn­te­ki­jät ovat voineet itse suun­ni­tella työpis­teensä. Pääluot­ta­mus­mies Vata­nen komp­paa Jormanaista.

– Hommat ovat järkeis­ty­neet, kehi­tystä on tapah­tu­nut. Teke­mi­sen kult­tuuri on avoi­mem­paa. Ennen oli vähän semmoista, että väli­por­taita johdon ja työn­te­ki­jöi­den välillä oli liikaa. Nyt asioista voidaan keskus­tella suoraan ilman mutkia.

TYÖPERÄISTÄ MAAHANMUUTTOA

Puolan luoteis­osasta Policen kaupun­gista kotoi­sin oleva Daniel Baran työs­ken­te­lee lami­noit­si­jana EC Engi­nee­rin­gillä. Baran tuli työn perässä Liek­saan vuonna 2011. Tulles­saan hän arvioi viipy­vänsä pari­sen vuotta. Nyt mies apri­koi, että aina­kin seuraa­vat viisi vuotta työ pitää hänet Liek­sassa. Bara­nin kaltai­sia työpe­räi­siä maahan­muut­ta­jia Lieksa – kuten koko Suomi – tarvit­see lisää.

– Puolassa on töitä tarjolla, mutta usein ilman sopi­muk­sia ja takeita jatkosta. Täällä voin luot­taa siihen, että sopi­muk­sista pide­tään kiinni ja taus­talla ammat­ti­liitto huoleh­tii monesta. Teen miele­kästä työtä, sääs­tän rahaa ja ehkä Puolaan pala­tes­sani voin sitten ostaa perheelle oman kodin, Baran suun­nit­te­lee. Baran laskee ansait­se­vansa työs­tään 35–40 prosent­tia parem­paa palk­kaa Suomessa verrat­tuna Puolaan.

Bara­nin vaimo ja 4‑vuotias poika asuvat Puolassa, päivit­täi­sen Skype-yhtey­den päässä. Muuta­man kerran vuodessa Baran viet­tää pidem­piä jaksoja perheensä luona.

Liek­sassa arki rullaa, ystä­viä­kin on löyty­nyt. Tosin englan­niksi kommu­ni­koiva Baran ihmet­te­lee liek­sa­lais­ten ujoutta heit­täy­tyä keskus­te­luun vieraalla kielellä.

KANSALLISTOSSUJEN KITKAA

Jatke­taan matkaa Keran­tiellä. Kadun nimi juon­tuu 1970-luvulla perus­te­tusta Kehi­ty­sa­lue­ra­has­tosta. Vuonna 1974 Liek­san Keran­tielle sijoit­tui myös Nokian Renkaat. Parhaim­mil­laan kumi­pyö­rien valmis­tuk­sessa Liek­sassa työs­ken­teli yli 350 henki­löä. Nyt massii­vi­sessa teol­li­suus­hal­lissa Nokian Renkaat valmis­taa enää vain raskai­den ajoneu­vo­jen sisäkumeja.

Hallin toisessa päässä yrit­tä­jä­kak­sikko Arto Huhti­sen ja Tuire Erkki­län omis­tama PK Kappi Oy on valmis­ta­nut Aino- ja Reino-koti­ken­kiä. Yrit­tä­jien toinen firma Suomi Tyres Oy valmis­taa naapu­ri­hal­lissa polku­pyö­rän nasta­ren­kaita. Huhti­sen ja Erkki­län yrit­tä­jä­tai­val alkoi vuonna 2004, jolloin he palaut­ti­vat aiem­min Nokian Jalki­nei­den omis­tuk­sessa ollei­den Aino­jen ja Reino­jen valmis­tuk­sen Euroo­pasta Lieksaan.

Maalis­kuun lopulla PK Kapissa ilmeet ovat vaka­via. Asian­ajo­toi­misto Fennon laki­mie­het ovat tulleet kerto­maan koti­ken­kien askel­ten päät­ty­mi­sestä konkurs­sissa. Irti­sa­no­mis­la­pun sai käteensä 17 työn­te­ki­jää, yksi heistä on ompe­lija Satu Turu­nen. Hän on ommel­lut Ainoja ja Reinoja Liek­sassa jo liki 11 vuotta. Konkurs­si­uu­ti­nen oli yllätys.

Konkurs­sin Turu­nen on koke­nut teks­tii­lia­lan yrityk­sessä kerran aiem­min­kin. Siitä mieleen jäivät ikävät muis­tot ja laki­mies­ten tympeä käytös. Nyt tunnelma oli Turusen mukaan kovin toisenlainen.

– Yrit­tä­jät kertoi­vat avoi­mesti konkurs­sin taus­toista. Anteeksi pyysi­vät meiltä työn­te­ki­jöiltä. Ymmär­rän yrit­tä­jiä, ei ole help­poa eikä kadeh­dit­ta­vaa heidän­kään asemansa. Erityi­sen hyvältä tuntui sekin, että laki­toi­mis­ton miehet olivat ystä­väl­li­siä ja inhi­mil­li­siä. Ei ollut mitään tylyttämistä.

USKO NOUSUUN ELÄÄ

Aino-koti­ken­kiä on valmis­tettu vuodesta 1930. Reino­jen ompe­le­mi­nen alkoi pari vuotta myöhem­min. Suoma­lais­ko­tien lattiat olivat kylmiä, Ainoja ja Reinoja tarvitsi jokai­nen. Tossu­tuo­tan­non kulta-aikaa elet­tiin vuonna 2010. Ennen konkurs­sia Liek­sassa ehdit­tiin valmis­taa suoma­lai­sille noin 2,6 miljoo­naa tossuparia.

Yhdek­sän tossu­pa­ria kymme­nestä on myyty Pris­moista ja City­mar­ke­teista. Vielä viime vuonna jake­lu­tie myi neljä kertaa enem­män tossuja kuin mitä ennak­ko­ti­lauk­sia saatiin kokoon kulu­van vuoden alussa. Heti konkurs­si­uu­ti­sen julkai­se­mi­sen jälkeen PK Kapin verk­ko­kauppa täyt­tyi uusista tilauk­sista, kysyn­tä­piikki oli jouluse­son­gin luokkaa.

Tehtaalla on raaka-ainetta, tilauk­sia on sisällä ja asiak­kaat ovat valmiita otta­maan tava­raa vastaan – tuotan­non jatka­mi­selle on edel­ly­tyk­set. Tähän usko­vat työn­te­ki­jät ja myös konkurs­si­pe­sän pesän­hoi­taja, asia­na­jaja Jussi Laak­ko­nen.

– Tavoit­teena on löytää yrityk­selle jatkaja mahdol­li­sim­man pian niin, että uusi yrit­täjä pääsee hyppää­mään liik­ku­vaan junaan.

Vastoin­käy­mi­sistä huoli­matta myös Satu Turu­nen näkee työs­sään jalki­ne­teh­taalla ja elämäs­sään Liek­sassa paljon hyvää.

– Liek­sassa on hyvin palve­luja, uusi liikun­ta­hal­li­kin on hieno asia. Milo-koiran kanssa lenkki lähei­sellä Pärnän puru­ra­dalla on nautinto, Turu­nen pohtii.

– Ostin Liek­sasta itsel­leni kaksion. Samaan aikaan veli Porvoossa osti auton. Maksoimme ostok­sis­tamme kuta­kuin­kin saman hinnan!

AINOJEN JA REINOJEN TARINA SAAMASSA JATKOA

Aino- ja Reino-koti­ken­kiä valmis­tava PK Kappi Oy meni konkurs­siin 28. maalis­kuuta. Heti uuti­sen julkis­ta­mi­sen jälkeen tossu­jen verk­ko­kauppa meni tukkoon – tilauk­sia tuli tulvi­malla sisään. Tossu­va­ras­tot myytiin hetkessä tyhjäksi, ja tuotanto jatkoi täyttä päätä sisään tullei­den tossu­ti­laus­ten valmis­ta­mista. Puhu­taan tuhan­sista tossupareista.
Aino­jen ja Reino­jen brändi näytti voimansa. Valta­kun­nan media uuti­soi kansal­lis­tos­su­jen histo­riaa ja tilan­netta päivästä toiseen. Konkurs­si­pesä sai lukui­sia yhtey­den­ot­toja. Liike­toi­min­nan tarjous­kil­pailu päät­tyi 10. huhti­kuuta. Kiin­nos­tus liike­toi­min­nan jatka­mi­seen on ollut valtava. Uuden nousun toivossa eletään – jopa niin, että tuotanto voisi jatkua Lieksassa. 

Tors­taina 18.4. kodin­teks­tii­li­val­mis­taja Finlay­son ja sen omis­taja ilmoitti tiedot­teessa osta­neensa tava­ra­mer­kin. Tällä hetkellä tuotan­non jatku­mi­nen Suomessa näyt­tää tosin epäto­den­nä­köi­seltä. ”Uudet omis­ta­jat etsi­vät tossuille uutta luotet­ta­vaa valmis­ta­jaa, joka täyt­tää tiukat kritee­rit laadun, kustan­nus­ten ja vastuul­li­suu­den osalta. Tämä tarkoit­taa sitä, että tossu­jen valmis­tus ei vali­tet­ta­vasti voi jatkua Suomessa”, tiedot­teessa kerrotaan.

Juttua on päivi­tetty 18.4 klo 9.45 Finlay­so­nin ostet­tua Reino- ja Aino tavaramerkit. 

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA