Mirjami Suikki: Tuotta­vuus syntyy tuotannon järjestelyillä

Tuotta­vuuden kehit­tä­mi­sessä keskeistä on jalos­tavan työn osuuden lisää­minen. Näin on siksi, että asiakas on viime kädessä valmis maksa­maan vain niistä työvai­heista, joissa tilatun tuotteen tai palvelun jalos­tusarvo nousee. Tällaisia työru­peamia teolli­suu­dessa ovat vaihe­ai­kaan kuuluvat jalos­tavat osuudet kuten tuotteen valaminen, maalaus, osien liittä­minen yhteen ja hitsaus.

Keinoja jalos­tavan työn osuuden lisää­mi­seen ja tuotta­vuuden kasvat­ta­mi­seen on useita. Töiden tekemistä voidaan sujuvoittaa poista­malla tuotan­nosta turha materi­aa­lin­kä­sit­tely ja kulje­tukset, tekemällä työt kerralla oikein, minimoi­malla materi­aa­li­puut­teista aiheu­tuvat häiriöt, lyhen­tä­mällä asetus-ja valmis­te­luai­koja, paran­ta­malla layoutia eli työpaik­ka­jär­jes­tystä ja työpis­teiden ergono­miaa, varmis­ta­malla esteetön kulku ja työka­lujen oikea sijoit­tu­minen suhteessa työpis­tei­siin sekä poista­malla tuotan­nosta hukka­te­kijät ja turhat odotusajat.

Edellisen rinnalla yhteis­työllä ja yhtei­sellä tahto­ti­lalla on tuotta­vuuden kehit­tä­mi­sessä ja työn tekemisen edelly­tysten paran­ta­mi­sessa suuri merkitys. Siksi johta­misen pitää olla enemmän valmen­ta­mista kuin käskyt­tä­mistä. Johdon pitäisi myös olla enemmän mukana arjen asioissa, jolloin tuotan­to­pro­ses­sien ongelmat saadaan paremmin näkyväksi, arvioi­ta­vaksi ja ratkaistua. Toisaalta työpaikan kehit­tä­mi­seen pitää osallistaa koko henki­löstö. Käytännön elämä on osoit­tanut, että työnan­tajan ja pääluot­ta­mus­miehen kesken tai erikseen nimetyillä ”kehit­tä­mis­työ­ryh­millä” tehdyt suunni­telmat jäävät usein työryh­mä­tason pyörit­te­lyksi tai eivät etene siksi, että johto tai henki­löstö ei ole aidosti sitou­tunut muutosten läpiviemiseen.

”Työn sujuvoit­ta­minen ei tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeammin, vaan järkevämmin.”

Ei siis yksin riitä, että siivo­taan, laite­taan työkalut paikoil­leen ja perus­te­taan työryhmiä, vaan tavoit­teeksi pitää asettaa tuotannon sujuvoit­ta­minen yhteis­työssä koko henki­löstön kanssa. Sujuvoit­ta­minen ei silloin tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeammin, vaan järke­vämmin. Työnte­ki­jöitä pitäisi kuulla enemmän. He tietävät parhaiten, mikä tuotan­nossa toimii ja mikä ei. Tuotta­vuuden kehit­tä­misen pitää myös lisätä työhy­vin­vointia, ja työnte­ki­jöille pitäisi osoittaa nykyistä enemmän arvos­tusta palkit­se­mis­jär­jes­tel­mien kautta.

Samalla on hyvä havaita, että tuotta­vuuden kehit­tä­mi­sellä on vaikutus työpaik­kojen säily­mi­seen. Kun työpai­koilla käynnis­te­tään yhteis­toi­min­ta­neu­vot­te­luja, johtaa se yleensä lomau­tuk­siin ja irtisa­no­mi­siin. Silloin huoma­taan usein, että korjaavia toimen­pi­teitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Parempi siis tarttua toimeen hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun yrityksen tilanne on vaikeutunut.

Nykyisen halli­tuksen ajama palkan­saa­jien työajan piden­tä­minen 24 tunnilla on ollut yhtä myrkkyä ja monissa keskus­te­luissa esiin noussut harmi­tuksen aihe. Silti nykyhal­litus on edelleen sitä mieltä, että työaikaa piden­tä­mällä luodaan lisää työpaik­koja ja paran­ne­taan kilpai­lu­kykyä. Enpä oikein jaksa tähän uskoa. Sen sijaan kokemuk­sesta tiedän, että tuotannon järjes­telyt ja niiden kuntoon laitta­minen työpai­koilla johtavat tuotta­vuuden ja kilpai­lu­kyvyn paran­tu­mi­seen, jolloin ne myös tukevat työlli­syyden myönteistä kehitystä.

MIRJAMI SUIKKI
Teolli­suus­liiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA