Mirjami Suikki: Tuot­ta­vuus syntyy tuotan­non järjestelyillä

Tuot­ta­vuu­den kehit­tä­mi­sessä keskeistä on jalos­ta­van työn osuu­den lisää­mi­nen. Näin on siksi, että asia­kas on viime kädessä valmis maksa­maan vain niistä työvai­heista, joissa tila­tun tuot­teen tai palve­lun jalos­tusarvo nousee. Tällai­sia työru­pea­mia teol­li­suu­dessa ovat vaihe­ai­kaan kuulu­vat jalos­ta­vat osuu­det kuten tuot­teen vala­mi­nen, maalaus, osien liit­tä­mi­nen yhteen ja hitsaus.

Keinoja jalos­ta­van työn osuu­den lisää­mi­seen ja tuot­ta­vuu­den kasvat­ta­mi­seen on useita. Töiden teke­mistä voidaan suju­voit­taa pois­ta­malla tuotan­nosta turha mate­ri­aa­lin­kä­sit­tely ja kulje­tuk­set, teke­mällä työt kerralla oikein, mini­moi­malla mate­ri­aa­li­puut­teista aiheu­tu­vat häiriöt, lyhen­tä­mällä asetus-ja valmis­te­luai­koja, paran­ta­malla layou­tia eli työpaik­ka­jär­jes­tystä ja työpis­tei­den ergo­no­miaa, varmis­ta­malla estee­tön kulku ja työka­lu­jen oikea sijoit­tu­mi­nen suhteessa työpis­tei­siin sekä pois­ta­malla tuotan­nosta hukka­te­ki­jät ja turhat odotusajat.

Edel­li­sen rinnalla yhteis­työllä ja yhtei­sellä tahto­ti­lalla on tuot­ta­vuu­den kehit­tä­mi­sessä ja työn teke­mi­sen edel­ly­tys­ten paran­ta­mi­sessa suuri merki­tys. Siksi johta­mi­sen pitää olla enem­män valmen­ta­mista kuin käskyt­tä­mistä. Johdon pitäisi myös olla enem­män mukana arjen asioissa, jolloin tuotan­to­pro­ses­sien ongel­mat saadaan parem­min näky­väksi, arvioi­ta­vaksi ja ratkais­tua. Toisaalta työpai­kan kehit­tä­mi­seen pitää osal­lis­taa koko henki­löstö. Käytän­nön elämä on osoit­ta­nut, että työnan­ta­jan ja pääluot­ta­mus­mie­hen kesken tai erik­seen nime­tyillä ”kehit­tä­mis­työ­ryh­millä” tehdyt suun­ni­tel­mat jäävät usein työryh­mä­ta­son pyörit­te­lyksi tai eivät etene siksi, että johto tai henki­löstö ei ole aidosti sitou­tu­nut muutos­ten läpiviemiseen.

”Työn suju­voit­ta­mi­nen ei tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeam­min, vaan järkevämmin.”

Ei siis yksin riitä, että siivo­taan, laite­taan työka­lut paikoil­leen ja perus­te­taan työryh­miä, vaan tavoit­teeksi pitää aset­taa tuotan­non suju­voit­ta­mi­nen yhteis­työssä koko henki­lös­tön kanssa. Suju­voit­ta­mi­nen ei silloin tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeam­min, vaan järke­väm­min. Työn­te­ki­jöitä pitäisi kuulla enem­män. He tietä­vät parhai­ten, mikä tuotan­nossa toimii ja mikä ei. Tuot­ta­vuu­den kehit­tä­mi­sen pitää myös lisätä työhy­vin­voin­tia, ja työn­te­ki­jöille pitäisi osoit­taa nykyistä enem­män arvos­tusta palkit­se­mis­jär­jes­tel­mien kautta.

Samalla on hyvä havaita, että tuot­ta­vuu­den kehit­tä­mi­sellä on vaiku­tus työpaik­ko­jen säily­mi­seen. Kun työpai­koilla käyn­nis­te­tään yhteis­toi­min­ta­neu­vot­te­luja, johtaa se yleensä lomau­tuk­siin ja irti­sa­no­mi­siin. Silloin huoma­taan usein, että korjaa­via toimen­pi­teitä olisi pitä­nyt tehdä jo aiem­min. Parempi siis tart­tua toimeen hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun yrityk­sen tilanne on vaikeutunut.

Nykyi­sen halli­tuk­sen ajama palkan­saa­jien työajan piden­tä­mi­nen 24 tunnilla on ollut yhtä myrk­kyä ja monissa keskus­te­luissa esiin nous­sut harmi­tuk­sen aihe. Silti nyky­hal­li­tus on edel­leen sitä mieltä, että työai­kaa piden­tä­mällä luodaan lisää työpaik­koja ja paran­ne­taan kilpai­lu­ky­kyä. Enpä oikein jaksa tähän uskoa. Sen sijaan koke­muk­sesta tiedän, että tuotan­non järjes­te­lyt ja niiden kuntoon lait­ta­mi­nen työpai­koilla johta­vat tuot­ta­vuu­den ja kilpai­lu­ky­vyn paran­tu­mi­seen, jolloin ne myös tuke­vat työl­li­syy­den myön­teistä kehitystä.

MIRJAMI SUIKKI
Teol­li­suus­lii­ton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA