Ay-koulu Rovanie­mellä: Työelä­mässä tarvi­taan vakautta

Teolli­suus­liiton Ay-koulut käynnis­tyivät tammi­kuun loppu­puo­lella. Työelämän viime­ai­kainen kehitys ja kehit­tä­mis­tar­peet puhut­tivat Rovaniemellä.

KUVA YLLÄ: Jukka Ruohonen, Leena Yliruo­kanen ja Juha Ritola osallis­tuivat Rovanie­mellä järjes­tetyn Ay-koulun ensim­mäi­seen kurssi­jak­soon yhdessä yli 20 muun osallis­tujan kanssa 23. tammi­kuuta. Ryhmällä on edessään vielä kaksi koulu­tus­ru­peamaa ja päättä­jäis­ti­lai­suus. KUVA TIMO LINDHOLM

Leena Yliruo­kanen meni vuonna 2005 BRP Finlandin Rovanie­mellä sijait­se­valle mootto­ri­kelk­ka­teh­taalle oppiso­pi­muk­sella töihin. Ura jatkui oppiso­pi­muksen jälkeen saumat­to­masti vakinaisen työntekijän vakans­silla erilai­sissa kokoon­pa­no­teh­tä­vissä. Vuonna 2017 Yliruo­kanen siirtyi yrityksen sisällä oppiso­pi­muk­sella varas­to­teh­tä­viin ja sen myötä sekven­toin­ti­tiimin jäseneksi.

– Sekven­toin­ti­tiimi pitää huolen siitä, että oikeat osat menevät oikeaan paikkaan oikeaan aikaan tuotan­toon. Siirty­minen tuotan­nosta varaston puolelle sopii minulle oikein hyvin. Nyt voin vaikuttaa enemmän työtah­tiini. Toisaalta työ varaston puolella on fyysi­sesti kevyempää kuin kokoon­pa­nossa, työn ohessa logis­tiikan perus­tut­kintoa opiske­leva Yliruo­kanen arvioi.

Kelkka­teh­taalla vuotui­seen työnkier­toon on perin­tei­sesti sisäl­tynyt lomau­tus­jakso. Tänäkin vuonna lomautus alkoi heti kun seson­ki­koh­taisen tuotan­to­suun­ni­telman mukainen viimeinen kelkka valmistui tammi­kuun loppupuolella.

– Otan lomau­tuksen siltä kannalta, että voin rauhassa ladata akkuja ja antaa aikaa perheelle, itselle ja harras­tuk­sille. Sen jälkeen sitä lähtee uudella innolla tehtaalle. Näkee jälleen ihanat työka­verit. Se on mahtavaa.

Yliruo­kanen on tyyty­väinen siihen, että hänen ei lomau­tuk­sensa takia tarvitse ryhtyä täyttä­mään aktii­vi­mallin ehtoja.

– Jos lomautus kestäisi pidem­pään, esimer­kiksi neljä kuukautta, niin sitten edessä olisi aktii­vi­suuden osoit­ta­minen aktii­vi­mallin edellyt­tä­mällä tavalla. Näin olisi siitä huoli­matta, että vakinainen työsuhde on voimassa samoin kuin on varma tieto siitä, että työt jatkuvat lomau­tuksen päätyttyä.

– En näe siinä oikein mitään järkeä. Sen sijaan pitäisi nähdä, että ihmiset haluavat tehdä töitä. Se on elämisen edellytys, Yliruo­kanen toteaa.

VAAKAKUPPI KOKO AJAN LIIKKEESSÄ

Jukka Ruohonen aloitti työt BRP Finlandin mootto­ri­kelk­ka­teh­taalla 12.8.1980 tiistai­aa­muna kello 7.00. Nyt Ruoho­sella on menossa 39 työvuosi samassa yrityk­sessä. Tehtävät ovat vaihtu­neet samoin kuin yrityksen omista­ja­pohja ja toimintatavatkin.

–Työnte­kijät pystyivät ennen vaikut­ta­maan töihinsä enemmän kuin nykyään. Minusta olisi jälleen aika ottaa askeleita siihen suuntaan, että työnte­kijät nähdään yksilöinä ja että heitä myös arvos­te­taan enemmän yksilöinä. Ei vain ryhmänä, jonka tehtä­vänä on hoitaa tietyt työteh­tävät. Kahden­kes­ki­sellä kommu­ni­koin­nilla on iso merkitys, kun johta­misen ketjut ovat muuttu­neet pitkiksi ja monipor­tai­siksi, Ruohonen pohtii.

Työelämän kehitystä yleisellä tasolla mietties­sään Ruohonen kiinnittää huomionsa siihen, että työnte­ki­jöiden osana on viime vuosina ollut muutoksen rattai­siin sopeutuminen.

– Jos jotain annetaan, niin jotain otetaan pois. Jos jotain luvataan, niin se luvataan sillä ehdolla, että jotain otetaan pois. Tasapai­no­tilaa ei näytä syntyvän puhumat­ta­kaan siitä, että päädyt­täi­siin plussan puolelle. Vaaka­kuppi on koko ajan liikkeessä. Työnte­ki­jöiden kannalta olisi tarpeen päästä nykyistä vakaam­paan tilanteeseen.

– Vähän saman­lainen asetelma on minusta myös työttö­millä. Heistä on tehty poliit­tinen kiista­ka­pula, joka siirtyy halli­tuk­selta toiselle. Toivon, että samoja virheitä, kuten aktii­vi­malli, ei enää tehdä tulevai­suu­dessa. Työttömiä tulee kuitenkin aina olemaan.

YHTEISTOIMINTA ON VOIMAVARA

Juha Ritola on työsken­nellyt kahden vuoden ajan Puuse­pän­liike Pelto­nie­mellä Kemijär­vellä. Sitä ennen hän on hankkinut elantonsa esimer­kiksi kiinteis­tö­huollon yrittä­jänä ja huolto­mie­henä Nokian palveluksessa.

Yrityk­senä yli 40 vuoden ikään ehtineen keittiö- ja kylpy­huo­ne­ka­lus­teita valmis­tavan Pelto­niemen palve­luk­seen mentyään Ritola alkoi melko pian kysellä, oliko talossa luotta­mus­miestä. Kävi ilmi, että liiton jäseniä kyllä löytyi, mutta sen pidem­mälle järjes­täy­ty­minen ei ollut edennyt. Ritola ryhtyi edistä­mään asiaa. Nyt hän on työpaik­kansa pääluottamusmies.

– Pidän yhteis­toi­mintaa yrityk­sissä voima­va­rana. Tärkeitä ideoita tulee myös suoraan lattialta, kun vaan maltet­tai­siin kuunnella. Kaikista parhaiten menee, kun vuoro­pu­helu on olemassa. Sitä me olemme viemässä askel kerral­laan eteenpäin.

– Omalla taustal­lani ymmärrän myös sen, mikä tuska yrittä­jällä on toiminnan pyörit­tä­mi­sessä ja yrityksen tulevai­suuden raken­ta­mi­sessa. Kukaan ei huvik­seen ketään työllistä. Tulosta pitää syntyä, että yrityk­sellä on edelly­tykset jatkaa toimintaansa.

Työelämän tulevai­suutta pohties­saan Ritola puhuu työajan lyhen­tä­misen puolesta.

– Työaikaa lyhen­tä­mällä voitai­siin lisätä työllisten määrää. Se on tärkeä tavoite. Asioita täytyy kuitenkin varmasti tarkas­tella aika monelta kantilta, jotta siihen suuntaan voitai­siin edetä. Voi olla, että joudumme esimer­kiksi harkit­se­maan sitä, voidaanko lauan­taista ja sunnun­taista tehdä samanar­voisia työpäiviä muiden viikon­päi­vien kanssa.

– Toisaalta samassa paketissa voitai­siin miettiä myös irtisa­no­mis­suojan merki­tystä. Minusta irtisa­no­mis­suojan heiken­tä­minen on huono asia. Koeaika on jo piden­netty kuuteen kuukau­teen. Jos siinä ajassa työnan­taja ei näe, minkä­lainen kaveri on töihin tullut, niin vika on katsojassa.

MIKÄ AY-KOULU?

• Ammat­tio­sastot järjes­tävät koulu­tusta lähellä jäseniä, heidän kotipaik­ka­kun­nal­laan tai työpaikan lähei­syy­dessä. Liitto tukee rahal­li­sesti tätä koulu­tusta. Yksi koulu­tus­muoto on ammat­tio­saston tai ammat­tio­sas­tojen yhdessä järjes­tämät Ay-koulut.
• Ay-koulu voi koostua esimer­kiksi kolmesta tai neljästä koulu­tus­ti­lai­suu­desta. Aiheet valikoi­tuvat jäsenten ja luotta­mus­hen­ki­löiden koulu­tus­tar­peiden mukaan. Kunkin koulu­tus­ti­lai­suuden opetus­tun­ti­määrä voi olla joko kolme tai kuusi tuntia. Myös päätös­ti­lai­suus voi sisältää opetusta.
• Kun ammat­tio­saston opinto­sih­teeri tai muut koulu­tuksen järjes­täjät alkavat suunni­tella Ay-koulua, mieti­tään ensin kohde­ryhmä, kenelle koulutus on suunnattu, sen jälkeen suunni­tel­laan tai kartoi­te­taan kohde­ryhmän toiveet koulu­tuksen sisäl­löistä. Liitto valmis­telee koulu­tusai­neis­toja myös alueel­li­siin tarpei­siin ja toivei­siin. Ay-koulua varten on erillinen kurssi­tu­ki­ha­kemus, jolla tukea haetaan. Ay-kouluihin myönne­tään perus­kurs­si­tukea 3 h /​ 15 euroa /​ henkilö tai 6 h /​ 25 euroa /​ henkilö toteu­tu­neiden tuntien mukaan. Kurssi­tu­ki­lo­make löytyy liiton verkko­si­vuilta osoit­teesta: www.teollisuusliitto.fi/ammattiosastokoulutus.
• Ay-koulun ajalta voidaan ”säästää” varoja päätös­ta­pah­tumaa tai ‑matkaa varten. ”Ay-koulu­pankin” edelly­tyk­senä on, että ammat­tio­sasto tai ammat­tio­sastot suunnit­te­levat yhdessä koulunsa huolella ja toimit­tavat kurssi­tu­ki­ha­ke­muksen mukana koulun koko ohjelman liiton koulu­tusyk­sik­köön viimeis­tään viisi viikkoa ennen ensim­mäistä koulu­tus­ti­lai­suutta. Silloin kun Ay-kouluun osallistuu jäseniä useam­masta osastosta, on osastojen sovit­tava järjes­te­lyihin liitty­vistä asioista keskenään.
• Jäsenet pääsevät ilmoit­tau­tu­maan ja osallis­tu­maan Ay-kouluihin seuraa­malla oman ammat­tio­sas­tonsa tiedot­ta­mista. Jäsenet voivat myös toimia osastois­saan aloit­teel­li­sesti koulujen järjestämiseksi.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT TIMO LINDHOLM