Ay-koulu Rova­nie­mellä: Työelä­mässä tarvi­taan vakautta

Teol­li­suus­lii­ton Ay-koulut käyn­nis­tyi­vät tammi­kuun loppu­puo­lella. Työelä­män viime­ai­kai­nen kehi­tys ja kehit­tä­mis­tar­peet puhut­ti­vat Rovaniemellä.

KUVA YLLÄ: Jukka Ruoho­nen, Leena Yliruo­ka­nen ja Juha Ritola osal­lis­tui­vat Rova­nie­mellä järjes­te­tyn Ay-koulun ensim­mäi­seen kurs­si­jak­soon yhdessä yli 20 muun osal­lis­tu­jan kanssa 23. tammi­kuuta. Ryhmällä on edes­sään vielä kaksi koulu­tus­ru­pea­maa ja päät­tä­jäis­ti­lai­suus. KUVA TIMO LINDHOLM

Leena Yliruo­ka­nen meni vuonna 2005 BRP Finlan­din Rova­nie­mellä sijait­se­valle moot­to­ri­kelk­ka­teh­taalle oppi­so­pi­muk­sella töihin. Ura jatkui oppi­so­pi­muk­sen jälkeen saumat­to­masti vaki­nai­sen työn­tekijän vakans­silla erilai­sissa kokoon­pa­no­teh­tä­vissä. Vuonna 2017 Yliruo­ka­nen siir­tyi yrityk­sen sisällä oppi­so­pi­muk­sella varas­to­teh­tä­viin ja sen myötä sekven­toin­ti­tii­min jäseneksi.

– Sekven­toin­ti­tiimi pitää huolen siitä, että oikeat osat mene­vät oike­aan paik­kaan oike­aan aikaan tuotan­toon. Siir­ty­mi­nen tuotan­nosta varas­ton puolelle sopii minulle oikein hyvin. Nyt voin vaikut­taa enem­män työtah­tiini. Toisaalta työ varas­ton puolella on fyysi­sesti kevyem­pää kuin kokoon­pa­nossa, työn ohessa logis­tii­kan perus­tut­kin­toa opis­ke­leva Yliruo­ka­nen arvioi.

Kelk­ka­teh­taalla vuotui­seen työn­kier­toon on perin­tei­sesti sisäl­ty­nyt lomau­tus­jakso. Tänä­kin vuonna lomau­tus alkoi heti kun seson­ki­koh­tai­sen tuotan­to­suun­ni­tel­man mukai­nen viimei­nen kelkka valmis­tui tammi­kuun loppupuolella.

– Otan lomau­tuk­sen siltä kannalta, että voin rauhassa ladata akkuja ja antaa aikaa perheelle, itselle ja harras­tuk­sille. Sen jälkeen sitä lähtee uudella innolla tehtaalle. Näkee jälleen ihanat työka­ve­rit. Se on mahtavaa.

Yliruo­ka­nen on tyyty­väi­nen siihen, että hänen ei lomau­tuk­sensa takia tarvitse ryhtyä täyt­tä­mään aktii­vi­mal­lin ehtoja.

– Jos lomau­tus kestäisi pidem­pään, esimer­kiksi neljä kuukautta, niin sitten edessä olisi aktii­vi­suu­den osoit­ta­mi­nen aktii­vi­mal­lin edel­lyt­tä­mällä tavalla. Näin olisi siitä huoli­matta, että vaki­nai­nen työsuhde on voimassa samoin kuin on varma tieto siitä, että työt jatku­vat lomau­tuk­sen päätyttyä.

– En näe siinä oikein mitään järkeä. Sen sijaan pitäisi nähdä, että ihmi­set halua­vat tehdä töitä. Se on elämi­sen edel­ly­tys, Yliruo­ka­nen toteaa.

VAAKAKUPPI KOKO AJAN LIIKKEESSÄ

Jukka Ruoho­nen aloitti työt BRP Finlan­din moot­to­ri­kelk­ka­teh­taalla 12.8.1980 tiis­tai­aa­muna kello 7.00. Nyt Ruoho­sella on menossa 39 työvuosi samassa yrityk­sessä. Tehtä­vät ovat vaih­tu­neet samoin kuin yrityk­sen omis­ta­ja­pohja ja toimintatavatkin.

–Työn­te­ki­jät pystyi­vät ennen vaikut­ta­maan töihinsä enem­män kuin nyky­ään. Minusta olisi jälleen aika ottaa aske­leita siihen suun­taan, että työn­te­ki­jät nähdään yksi­löinä ja että heitä myös arvos­te­taan enem­män yksi­löinä. Ei vain ryhmänä, jonka tehtä­vänä on hoitaa tietyt työteh­tä­vät. Kahden­kes­ki­sellä kommu­ni­koin­nilla on iso merki­tys, kun johta­mi­sen ketjut ovat muut­tu­neet pitkiksi ja moni­por­tai­siksi, Ruoho­nen pohtii.

Työelä­män kehi­tystä ylei­sellä tasolla miet­ties­sään Ruoho­nen kiin­nit­tää huomionsa siihen, että työn­te­ki­jöi­den osana on viime vuosina ollut muutok­sen rattai­siin sopeutuminen.

– Jos jotain anne­taan, niin jotain otetaan pois. Jos jotain luva­taan, niin se luva­taan sillä ehdolla, että jotain otetaan pois. Tasa­pai­no­ti­laa ei näytä synty­vän puhu­mat­ta­kaan siitä, että päädyt­täi­siin plus­san puolelle. Vaaka­kuppi on koko ajan liik­keessä. Työn­te­ki­jöi­den kannalta olisi tarpeen päästä nykyistä vakaam­paan tilanteeseen.

– Vähän saman­lai­nen asetelma on minusta myös työt­tö­millä. Heistä on tehty poliit­ti­nen kiis­ta­ka­pula, joka siir­tyy halli­tuk­selta toiselle. Toivon, että samoja virheitä, kuten aktii­vi­malli, ei enää tehdä tule­vai­suu­dessa. Työt­tö­miä tulee kuiten­kin aina olemaan.

YHTEISTOIMINTA ON VOIMAVARA

Juha Ritola on työs­ken­nel­lyt kahden vuoden ajan Puuse­pän­liike Pelto­nie­mellä Kemi­jär­vellä. Sitä ennen hän on hank­ki­nut elan­tonsa esimer­kiksi kiin­teis­tö­huol­lon yrit­tä­jänä ja huol­to­mie­henä Nokian palveluksessa.

Yrityk­senä yli 40 vuoden ikään ehti­neen keit­tiö- ja kylpy­huo­ne­ka­lus­teita valmis­ta­van Pelto­nie­men palve­luk­seen menty­ään Ritola alkoi melko pian kysellä, oliko talossa luot­ta­mus­miestä. Kävi ilmi, että liiton jäse­niä kyllä löytyi, mutta sen pidem­mälle järjes­täy­ty­mi­nen ei ollut eden­nyt. Ritola ryhtyi edis­tä­mään asiaa. Nyt hän on työpaik­kansa pääluottamusmies.

– Pidän yhteis­toi­min­taa yrityk­sissä voima­va­rana. Tärkeitä ideoita tulee myös suoraan lattialta, kun vaan maltet­tai­siin kuun­nella. Kaikista parhai­ten menee, kun vuoro­pu­helu on olemassa. Sitä me olemme viemässä askel kerral­laan eteenpäin.

– Omalla taus­tal­lani ymmär­rän myös sen, mikä tuska yrit­tä­jällä on toimin­nan pyörit­tä­mi­sessä ja yrityk­sen tule­vai­suu­den raken­ta­mi­sessa. Kukaan ei huvik­seen ketään työl­listä. Tulosta pitää syntyä, että yrityk­sellä on edel­ly­tyk­set jatkaa toimintaansa.

Työelä­män tule­vai­suutta pohties­saan Ritola puhuu työajan lyhen­tä­mi­sen puolesta.

– Työai­kaa lyhen­tä­mällä voitai­siin lisätä työl­lis­ten määrää. Se on tärkeä tavoite. Asioita täytyy kuiten­kin varmasti tarkas­tella aika monelta kantilta, jotta siihen suun­taan voitai­siin edetä. Voi olla, että joudumme esimer­kiksi harkit­se­maan sitä, voidaanko lauan­taista ja sunnun­taista tehdä sama­nar­voi­sia työpäi­viä muiden viikon­päi­vien kanssa.

– Toisaalta samassa pake­tissa voitai­siin miet­tiä myös irti­sa­no­mis­suo­jan merki­tystä. Minusta irti­sa­no­mis­suo­jan heiken­tä­mi­nen on huono asia. Koeaika on jo piden­netty kuuteen kuukau­teen. Jos siinä ajassa työnan­taja ei näe, minkä­lai­nen kaveri on töihin tullut, niin vika on katsojassa.

MIKÄ AY-KOULU?

• Ammat­tio­sas­tot järjes­tä­vät koulu­tusta lähellä jäse­niä, heidän koti­paik­ka­kun­nal­laan tai työpai­kan lähei­syy­dessä. Liitto tukee rahal­li­sesti tätä koulu­tusta. Yksi koulu­tus­muoto on ammat­tio­sas­ton tai ammat­tio­sas­to­jen yhdessä järjes­tä­mät Ay-koulut.
• Ay-koulu voi koos­tua esimer­kiksi kolmesta tai neljästä koulu­tus­ti­lai­suu­desta. Aiheet vali­koi­tu­vat jäsen­ten ja luot­ta­mus­hen­ki­löi­den koulu­tus­tar­pei­den mukaan. Kunkin koulu­tus­ti­lai­suu­den opetus­tun­ti­määrä voi olla joko kolme tai kuusi tuntia. Myös päätös­ti­lai­suus voi sisäl­tää opetusta.
• Kun ammat­tio­sas­ton opin­to­sih­teeri tai muut koulu­tuk­sen järjes­tä­jät alka­vat suun­ni­tella Ay-koulua, mieti­tään ensin kohde­ryhmä, kenelle koulu­tus on suun­nattu, sen jälkeen suun­ni­tel­laan tai kartoi­te­taan kohde­ryh­män toiveet koulu­tuk­sen sisäl­löistä. Liitto valmis­te­lee koulu­tusai­neis­toja myös alueel­li­siin tarpei­siin ja toivei­siin. Ay-koulua varten on eril­li­nen kurs­si­tu­ki­ha­ke­mus, jolla tukea haetaan. Ay-koului­hin myön­ne­tään perus­kurs­si­tu­kea 3 h /​ 15 euroa /​ henkilö tai 6 h /​ 25 euroa /​ henkilö toteu­tu­nei­den tuntien mukaan. Kurs­si­tu­ki­lo­make löytyy liiton verk­ko­si­vuilta osoit­teesta: www.teollisuusliitto.fi/ammattiosastokoulutus.
• Ay-koulun ajalta voidaan ”sääs­tää” varoja päätös­ta­pah­tu­maa tai ‑matkaa varten. ”Ay-koulu­pan­kin” edel­ly­tyk­senä on, että ammat­tio­sasto tai ammat­tio­sas­tot suun­nit­te­le­vat yhdessä koulunsa huolella ja toimit­ta­vat kurs­si­tu­ki­ha­ke­muk­sen mukana koulun koko ohjel­man liiton koulu­tusyk­sik­köön viimeis­tään viisi viik­koa ennen ensim­mäistä koulu­tus­ti­lai­suutta. Silloin kun Ay-kouluun osal­lis­tuu jäse­niä useam­masta osas­tosta, on osas­to­jen sovit­tava järjes­te­lyi­hin liit­ty­vistä asioista keskenään.
• Jäse­net pääse­vät ilmoit­tau­tu­maan ja osal­lis­tu­maan Ay-koului­hin seuraa­malla oman ammat­tio­sas­tonsa tiedot­ta­mista. Jäse­net voivat myös toimia osas­tois­saan aloit­teel­li­sesti koulu­jen järjestämiseksi.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT TIMO LINDHOLM