VÄITTÄJÄT: Ostaa vai myydä – mitä yrityk­siä valtion on syytä omistaa?

Suomen valtio omis­taa koko­naan tai osit­tain yli 60 yhtiötä. Millai­sia yrityk­siä valtion pitäisi nyky­ään omis­taa, ja mitä voisi myydä pois?

Katso video, kuinka valtio­nyh­tiöi­den raken­nelma kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT

RALF SUND
PÄÄEKONOMISTI
STTK

PETRI VIHERVUORI
FINANSSINEUVOS
VALTIONEUVOSTON KANSLIAN OMISTAJAOHJAUSOSASTO

MILLAISIA YRITYKSIÄ VALTION ON JÄRKEVÄÄ OMISTAA?

RALF SUND: Yksi­tyi­sellä omis­ta­jalla tärkeintä on lyhy­tai­kai­nen osin­ko­tuotto, valtiolla pitkä­jän­tei­nen kansa­kun­nan hyvä. Jos omis­ta­mi­nen tuot­taa kansan­ta­lou­den koko­nai­suu­teen plus­saa, sellai­sia yrityk­siä pitäisi omis­taa. Toinen on yhtiöt, joissa on edes häive luon­nol­li­sesta monopolista.

PETRI VIHERVUORI: Omis­ta­mi­nen ei saa olla itsei­sarvo, vaan omis­ta­mi­seen pitää olla joku intressi. Tällä hetkellä valtio omis­taa yhtiöitä, joissa on stra­te­gi­nen intressi, finanssi-intressi tai sitten on selkeitä erityistehtäväyhtiöitä.

SUND: Ratkai­seva on, miten loke­roi­daan eri intres­sien alle eri toimin­not. Onko Finnair stra­te­gi­sesti tärkeä? Mieles­täni ei, mutta Fina­via eli lento­ken­tät on mitä suurim­missa määrin. Nämä asiat elävät myös ajassa: onko joku metal­liyh­tiö enää tärkeä?

VIHERVUORI: Valtion rooliin yhtiö­omis­ta­jana kuuluu myös mahdol­lis­ta­jana toimi­mi­nen. Hyvä esimerkki on Cinian meri­kaa­peli Saksaan. Suomella oli tarve saada oma raskaan kapa­si­tee­tin datayh­teys Keski-Euroop­paan. Valtio päätti aloit­taa sen, koska yksi­tyi­nen raha ei lähte­nyt sitä polke­maan käyn­tiin. Yksi­tyi­nen raha lähti mukaan sen jälkeen.

MITKÄ TAI MILLAISET YRITYKSET OVAT STRATEGISESTI TÄRKEITÄ?

SUND: Tunnis­tan varsin­kin VR:ssä luon­nol­li­sen mono­po­lin, ja pidän äärim­mäi­sen vaikeana säädös­tää rauta­tie­lii­ken­nettä niin, että kilpai­lun hyvät puolet näkyi­si­vät viimei­sellä rivillä. Luon­nol­li­sen mono­po­lin argu­men­tin pohjalta valtio voisi pitää koko rauta­tie­lii­ken­teen itsel­lään. Myös Postiin liit­tyy kerman­kuo­rin­nan proble­ma­tiikka, se miten velvoite yhden­ve­roi­sesta palve­lusta hoide­taan eri puolella maata.

VIHERVUORI: Tava­ra­lii­ken­teessä kilpailu jo avau­tui, ja liikenne- ja vies­tin­tä­mi­nis­te­riö on tiedot­ta­nut henki­lö­lii­ken­teen avau­tu­mi­sen aika­tau­lusta. Olen­nai­nen kysy­mys on, miten se tehdään aidosti niin, että luodaan puit­teet normaa­lille kaupal­li­selle kilpailulle.

SUND: Mitä epäva­kaampi maailma on, se koros­taa vakautta sekä tätä yhteis­kun­nal­lista tehtä­vää ja demo­kraat­ti­sen kont­rol­lin tarvetta. Vakau­den suhteen olemme menossa huonom­paan suun­taan, ja tilan­netta pitää päivit­tää jatku­vasti. Jos nyt myyt, miten saat sen koskaan takai­sin? Siksi suosit­te­len näissä mieluum­min hitautta kuin nopeutta.

VIIME HALLITUSTEN AIKANA VALTION OMISTUKSIA ON MYYTY KOHTUULLISEN PALJON. MITEN MYYNNIT OVAT ONNISTUNEET?

VIHERVUORI: Riip­pu­matta siitä mitä ja milloin on myyty, valtion osake­myyn­nit ovat aina erit­täin huolel­li­sesti toteu­tet­tuja projekteja.

SUND: Joskus on tärkeä myydä jotain, ja joskus taas pidet­ty­jen osak­kei­den arvo voi nousta pilviin.

VIHERVUORI: Juuri tuota varten on valtion omistajaohjaus.

SUND: En nostaisi mitään yksit­täistä tapausta karkeaksi virheeksi. Caru­nas­sa­kin on jälki­vii­sau­den makua.

VIHERVUORI: Viimeis­ten kymme­nen vuoden aikana koko­nai­suus on ollut hyvin tasa­pai­noi­nen. Jälki­vii­saana voi toki arvos­tella milloin mitäkin.

SUND: Näistä on enem­män puhetta kuin mitä on varsi­nai­sesti tapah­tu­nut, koska nämä ovat herk­kiä asioita. Kansa­lai­set tai etujär­jes­töt koke­vat – sinänsä ihan oikein – että yhtiöt ovat ”meidän”, ja se nostat­taa isoja keskusteluja.

KUKA NIITÄ NOSTATTAA?

SUND: Yksi synnyt­täjä on yrityk­sen henki­löstö, joka kokee epävar­muutta tule­vai­suu­desta. Se pitää­kin ottaa vakavasti.

VIHERVUORI: Osakeyh­tiössä päätän­tä­valta perus­tuu ääni­mää­rään, mikä perus­tuu osake­mää­rään. Vastaa­vasti valtiol­li­nen päätök­sen­teko perus­tuu parla­men­taa­ri­seen demo­kra­ti­aan. Kun liik­keel­le­pa­ne­vat voimat ovat erilai­sia ja media laite­taan tätä vahvis­ta­maan, nousee keskusteluja.

MITÄ VALTION KANNATTAISI JATKOSSA MYYDÄ?

SUND: Ylei­sesti ottaen yrityk­siä, mitkä eivät ole stra­te­gi­sia, joista saadaan hyvä hinta ja rahalle on hyviä kohteita. Mutta samalla kun mieti­tään mitä myydään, on tärkeää miet­tiä myös mitä oste­taan. Isoilla poteilla voi tehdä teol­li­suus­po­li­tiik­kaa ja välil­li­sesti auttaa kansa­kun­taa. Telian­kin voisi lait­taa lihoiksi, olikos meillä siellä 10 prosen­tin siivu?

VIHERVUORI: Soli­dium on myynyt jo kaikki Telian omistukset.

SUND: No otetaan pois myyntilistalta!

VIHERVUORI: En speku­loi nimillä, koros­tai­sin vain, että valtion omis­tus ei saa olla itseisarvo.

MILLAISILLE UUSILLE ALOILLE VALTION PITÄISI OMISTAJANA SUUNNATA?

SUND: Valtion omis­ta­ja­roo­lia voisi harkita yhteis­kun­nal­li­sissa ongel­missa. Nyt kansan­ta­lou­den kasvu hiipuu, koska asun­to­mark­ki­nat eivät tuota oikean­hin­tai­sia asun­toja. Olisi kaik­kien etu, että asun­to­tuo­tanto saatai­siin palve­le­maan yleväm­pää tavoi­tetta eli työl­li­syy­sas­tetta. Toinen liit­tyy kaivos­la­kiin. Tarvit­tai­siinko yhtiö, joka myy kaivos­lu­pia, hallit­see koko­nai­suutta ja kerää komis­siot? Kannat­taa kään­tää kaikki kivet eikä jostain ideo­lo­gi­sesta syystä sanoa, että ei tule kysymykseenkään.

VIHERVUORI: Digi­ta­li­saa­tio ja teko­äly ovat luon­nol­li­sesti osa-alueita, joita täytyy seurata. Mutta onko valtion fiksua olla niissä omis­ta­jana, on toinen kysy­mys. Siksi on Valtion kehi­tys­yh­tiö Vake Oy. Kun se on saanut mietin­tänsä poten­ti­aa­li­sista sijoi­tus­koh­teista päätök­seen, se esit­tää tai on esit­tä­mättä valtio­neu­vos­tolle jotain.

SUND: Uudesta tekno­lo­giasta löytyy stra­te­gi­sesti tärkeitä ja kasva­via toimia­loja. Nostai­sin megat­ren­dinä myös ilmas­ton­muu­tok­sen: maat, jotka teke­vät vält­tä­mät­tö­myy­destä hyveen, voivat tehdä sillä myös rahaa. Näitä megat­ren­dejä pitää seurata ja iskeä sitten rohkeasti omistuksilla…

VIHERVUORI: …jolloin valtio toimii mahdollistajana.

VALTIONYHTIÖT

Suomen valtiolla on omis­tuk­sia 64 yhtiössä. Enem­mis­tö­omis­tei­sia (omis­tus 51,1–100 %) yhtiöitä on 46, vähem­mis­tö­omis­tei­sia 18. Eniten omis­tuk­sia on ener­gia-alalla. Valtion täysin omis­ta­mia yhtiöitä ovat mm. Alko, Arctia, Busi­ness Finland, Fina­via, Gasum, Leijona Cate­ring ja Posti. Enem­mis­tö­omis­tei­sia yhtiöitä ovat mm. Cinia, Finnair ja Fingrid. Vähem­mis­tö­omis­tei­sia yhtiöitä ovat mm. Altia, Elisa, Stora Enso, Metso, Outo­kumpu, Valmet ja Suomen Siemen­pe­ru­na­kes­kus. Valtio­nyh­tiöitä hallin­noi­vat valtio­neu­vos­ton kans­lia, eri minis­te­riöt tai valtion omis­tama Solidium.

www.vnk.fi/omistajaohjaus/yhtiot

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO