Kokkolalainen Kimmo Puhakka soittaa rumpuja HDAW yhtyeessä.

HARRASTAJA: Rumpali Kimmo Puhakka: ”Pienellä bändillä ei ole varaa johtajiin”

”Bändi­toi­minta on kuin parisuhde. Sitä pitää hoitaa, käydä keskus­te­luja ja sovitella, että löytyy yhteinen sävel”, Heroes Don´t Ask Why ‑yhtyeen rumpali Kimmo Puhakka kiteyttää.

Katso videolta kuinka Kimmo Puhakka soittaa In Flamesin kappa­leen Take This Life. VIDEO JOACHIM KIVINIEMI /​ TORSPOFILMS

Heroes Don´t Ask Why eli lyhen­net­tynä HDAW on kokko­la­lainen rockme­tallia soittava yhtye. Sen rumpa­lina huhkii Bolidenin rikki­happo-osastolla viisi­vuo­ro­työssä elantonsa ansait­seva hieman yli 40-vuotias Kimmo Puhakka.

– Kun liityin HDAW:hen keväällä 2016, totesimme yhdessä, että tämä on meille hieno harrastus, joka pitää sovittaa yhteen töiden ja perheiden kanssa. Se on jatkuvaa aikatau­lujen yhteen sovit­te­le­mista. Jos pääsemme kerran viikkoonkin yhdessä treenaa­maan, niin se on jo hyvin, Puhakka sanoo.

HDAW:ssa soittavat Puhakan lisäksi Jussi Pajunpää (kitara ja laulu), Matias Kaunis­vesi (kitara ja tausta­laulu) sekä Jussi Kivioja (basso ja tausta­laulu). Kokoon­panon biisi­nik­kari on Pajunpää, jonka sävel­tä­mien kappa­leiden sovit­ta­mi­seen muut osallistuvat.

– Pajun­päällä on usein valmis visio siitä, minkä­lainen kappale kulloinkin on kysymyk­sessä ja miten se pitäisi toteuttaa. Sovitus­vai­heessa esiin nousevat myös muiden soitta­jien näkemykset, ideat ja ehdotukset. Niitä sitten kokeil­laan, vertail­laan, hiotaan ja katso­taan, mikä toimii ja mikä ei. Sillä ne viimei­simmät ratkaisut löytyvät.

– Minusta on oikein, että kenel­lä­kään ei automaat­ti­sesti ole viimeistä sanaa. Demokratia on se, millä tätä hommaa viedään eteen­päin. Pienellä bändillä ei ole varaa johtajiin.

KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

OMISSA KÄSISSÄ

Lapsensa aikui­seksi kasvat­tanut Puhakka hoitaa HDAW:n keikka­myynnin, markki­noinnin ja monet muut käytännön asiat. Se on hänen mukaansa pitkä­jän­teistä ja kärsi­väl­li­syyttä kysyvää puurtamista.

– Yksi tai kaksi sähkö­postia tai puhelua eivät yleensä tuloksia juuri­kaan tuota. Pitää yrittää sinnik­käästi ja käyttää puhelah­joja aina kun tilai­suus tulee, että miksi HDAW:n pitää päästä juuri teidän paikkaanne soitta­maan. Samalla on tarpeen tiedostaa hinnoit­telua myöten, että ensin on annet­tava työnäytöt, minkä jälkeen, jos palaute on myönteistä, on seuraavan keikan myyminen samaan osoit­tee­seen jo helpompaa.

– Sama lähtö­kohta toimii myös laajemman kuuli­ja­kunnan saavut­ta­mi­sessa. Aniharva kohoaa ensim­mäi­sellä kappa­leel­laan soitto­lis­toille saati suureen julki­suu­teen. Pitää edetä askel kerral­laan ja rakentaa tulevai­suutta pala palalta.

HDAW:n seuraavat askeleet jatkuvat keikkai­luna viime touko­kuussa julkaistun EP:n pohjalta ensi syksyyn asti, jolloin suunni­tel­missa on käydä käsiksi seuraavan levyn tekemiseen.

– Teemme parhail­lamme uusia kappa­leita tulevalle levylle. Sen julkaisun yhtey­dessä mietimme, että hoidam­meko kaiken jälleen omatoi­mi­sesti vai ostam­meko apua ulkopuo­lelta esimer­kiksi markki­noin­tiin. Se on tasapai­not­telua talou­del­listen tosiasioiden ja uusien mahdol­li­suuk­sien avaamisen välillä.

KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

INTOHIMO POLTTOAINEENA

Puhakan realis­tisen toimin­taot­teen taustalla roihuaa jo pienenä alkanut palava innostus musiik­kiin, sen tekemi­seen ja itsensä kehit­tä­mi­seen rumpalina.

– Jostain äidin kattilan kansien hakkaa­mi­sesta se alkoi alle koului­käi­senä. Kolman­tena koulu­vuo­tena pääsin musiik­ki­luo­kalle ja valitsin soitti­meksi rummut. Musiikin opiskelu jatkui aikui­si­kään asti, jolloin perustin perheen ja soitta­minen jäi taka-alalle.

– Nyt lapset ovat aikuisia, ja harras­tuk­selle löytyy aikaa. Bändi­har­joi­tusten lisäksi käyn harva se päivä myös itsek­seni treenaa­massa rumpujen soitta­mista. Työvuo­roista riippuen aamulla tai illalla kahdesta neljään tuntia kerral­laan. Paljon olen oppinut, mutta paljon on vielä opittavana.

Kehit­ty­misen ja oman bändin rinnalla motivaa­tiota ovat vahvis­ta­neet matkan varrella vastaan tulleet hienot kokemukset.

– Vuosi sitten olimme WS Arenalla Vaasassa soitta­massa yhdessä Waltarin ja Kilven kanssa. Se esimer­kiksi oli mieleen­pai­nuva kokemus. Muiden bändien ja soitta­jien tapaa­minen ja uusien yleisöjen kohtaa­minen on mukavaa ja palkitsevaa.

Puhakka uskoo yhteis­keik­kailun voimaan.

– Arvelisin, että useilla Teolli­suus­liiton jäsenillä on omia bändejä. Ottakaa yhteyttä mistä päin Suomea tahansa, niin lyödään päät yhteen ja mieti­tään löytyi­sikö viritys yhteisten keikkojen järjes­tä­mi­seksi. Useamman bändin kanssa toden­nä­köi­sesti saadaan enemmän yleisöä paikalle kuin yksin toimiessa, varsinkin kun huoleh­di­taan siitä, että ainakin yksi orkes­te­reista esiintyy niin sanotusti kotikentällä.

KUVA ESKO KESKI-VÄHÄLÄ

KIMMO PUHAKKA

Proses­sin­hoi­taja
Boliden Kokkola Oy

HEROES DON´T ASK WHY: Facebook /​ Insta­gram /​ YouTube /​ Spotify

Katso videolta kuinka Kimmo Puhakka soittaa Stonen kappa­leen Sweet Dreams. VIDEO JOACHIM KIVINIEMI /​ TORSPOFILMS

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT ESKO KESKI-VÄHÄLÄ