Muistamista, totuutta ja oikeutta – sitä me olemme vaatineet”, sanoo Pedro Troiani, yksi Fordin General Pacheco -tehtaalla vuonna 1976 kaapatuista ja kidutetuista työntekijöistä.

Argen­tii­nas­sa For­din joh­ta­jia van­ki­laan kid­nap­pauk­sis­ta – oikeut­ta työn­te­ki­jöil­le yli 40 vuo­den jälkeen

Kak­si Ford Motor ‑yhtiön joh­ta­jaa tuo­mit­tiin jou­lu­kuus­sa van­keu­teen Argen­tii­nas­sa ay-aktii­vien kaap­paa­mi­ses­ta ja kidu­tuk­ses­ta. Rikok­set tapah­tui­vat soti­las­dik­ta­tuu­rin aika­na vuon­na 1976.

Aina­kin 24 työn­te­ki­jää sie­pat­tiin työ­to­ve­rei­den sil­mien edes­sä pää­kau­pun­ki Bue­nos Aire­sin lähel­lä sijait­se­vas­ta For­din 5 000 työ­läi­sen Gene­ral Pac­heco ‑teh­taas­ta. Tuo­mi­tut joh­ta­jat valit­si­vat työn­te­ki­jät soti­lail­le, jot­ka vei­vät nämä kidutuskeskuksiinsa.

Yli 30 000 ihmis­tä kid­na­pat­tiin, kidu­tet­tiin ja tapet­tiin dik­ta­tuu­rin vuo­sien 1976–1983 ”likai­ses­sa sodas­sa”. Uhreik­si jou­tui laa­ja jouk­ko ihmi­siä, eri­tyi­ses­ti vasem­mis­to­lai­sia, opis­ke­li­joi­ta, jour­na­lis­te­ja sekä ammattiyhdistysaktiiveja.

Yhtiön joh­ta­ja Pedro Mül­ler tuo­mit­tiin van­keu­teen kym­me­nek­si vuo­dek­si ja tur­val­li­suus­joh­ta­ja Héc­tor Sibil­la sai 12 vuo­den tuo­mion. Argen­tii­nas­sa on vii­me vuo­si­na tuo­mit­tu noin tuhat soti­las­ta likai­sen sodan aikai­sis­ta jul­muuk­sis­ta, mut­ta tämä on ensim­mäi­nen ker­ta, kun ulko­mai­sen yhtiön joh­ta­jat oli­vat tuo­miol­la. Yhtiö ei ollut syytettynä.

– Tämä osoit­taa todek­si, että Argen­tii­nan työ­väen­lii­ke oli dik­ta­tuu­rin pää­asial­li­nen koh­de ja yhtiöt oli­vat sen rikos­kump­pa­nei­ta, sanoo uhrien asia­na­ja­ja Tomas Ojea Quin­ta­na Bue­nos Aires Time­sil­le.

– Seu­raa­va koh­de on itse yhtiö. Arvioim­me, mitä on teh­tä­vä, jot­ta yhtiö­tä pide­tään vas­tuul­li­se­na. Sen on seli­tet­tä­vä toimintansa.

”Kivää­reil­lä osoit­te­le­vat soti­laat vei­vät hei­dät ja mars­sit­ti­vat mui­den työn­te­ki­jöi­den edes­sä, jot­ta he näki­si­vät, mitä hei­dän ammat­tio­sas­ton­sa edus­ta­jil­le tapahtui.”

Ojea ker­toi oikeu­des­sa, että työn­te­ki­jät kaa­pat­tiin suo­raan liu­ku­hih­nan äärestä.

– Kivää­reil­lä osoit­te­le­vat soti­laat vei­vät hei­dät ja mars­sit­ti­vat mui­den työn­te­ki­jöi­den edes­sä, jot­ta he näki­si­vät, mitä hei­dän ammat­tio­sas­ton­sa edus­ta­jil­le tapah­tui. Tämä loi teh­taal­le ter­ro­rin ilma­pii­rin, joka ehkäi­si kaik­ki palk­kaan tai työ­oloi­hin liit­ty­vät valitukset.

For­din joh­ta­jat valit­si­vat ter­ro­rin uhrit ja toi­mit­ti­vat soti­lail­le hei­dän osoit­teen­sa sekä kuval­li­set hen­ki­lö­tie­ton­sa. Joh­ta­jat jär­jes­ti­vät soti­lail­le myös lait­to­man pidä­tys- ja kuu­lus­te­lu­ti­lan teh­taal­le, The Guar­dian ‑leh­ti kertoo.

Sie­pa­tut työn­te­ki­jät ero­tet­tiin välit­tö­mäs­ti säh­keel­lä, jos­sa väi­tet­tiin, että he eivät tul­leet työ­pai­kal­le. Jos­kus tämä tapah­tui jo sil­loin, kun hei­tä kidu­tet­tiin teh­taal­la, todis­ta­jat ker­toi­vat oikeudessa.

El Pais ‑leh­den mukaan todis­ta­jat ker­toi­vat oikeu­des­sa, että Mül­ler ja Sibil­la valit­si­vat kaa­pat­ta­vat 24 teh­taan sadan ay-aktii­vin jou­kos­ta. Hei­dän mukaan­sa Sibil­la oli läs­nä kidu­tuk­ses­sa aut­taen soti­lai­ta kysy­mys­ten esittämisessä.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN
KUVA LEHTIKUVA / AFP PHOTO / EITAN ABRAMOVICH