Ajassa
Ammatillisen opetuksen uudistuksen piti lisätä työssä oppimista – opiskelijoiden määrä työpaikoilla ei kasvanut
”Ammatillinen opetus elää välivaihetta. Siihen on pakko tehdä korjauksia, jotta se lähtee menemään uomilleen”, sanoo Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Hannu Siltala.
28.1.2019
Teollisuusliitto totesi viime lokakuussa antamassaan lausunnossa, että viime vuonna voimaan tullut ammatillisen koulutuksen uudistus on perustavoitteiltaan kannatettava ja hyvä. Parhaimmillaan se lisää ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä, vähentää turhia keskeytyksiä ja edistää työllisyyttä.
Työpaikkojen luottamushenkilöille tehtyjen kyselyjen tulokset viittaavat siihen, että tavoitteeseen on matkaa. Uudistuksen työpaikoilla toteutumista selvitti äskettäin SAK luottamusmiespaneelissaan ja Teollisuusliitto aluefoorumeissaan.
Selvitysten tulokset ovat samansuuntaiset: Uudistus tunnetaan työpaikoilla huonosti. Työpaikkaohjaajien asemassa ja motivoinnissa on haasteita. Työssäoppijoiden määrä ei ole kasvussa, vaan pikemminkin laskussa, vaikka uudistuksen tavoitteet edellyttäisivät päinvastaista suuntaa.
KESKEINEN SUDENKUOPPA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Hannu Siltalan mukaan uudistuksen toteutuksessa on puutteita, jopa sudenkuoppia. Työpaikoilla tapahtuvassa opetuksessa keskiössä ovat opiskelijoille nimetyt työpaikkaohjaajat, joiden asema on suurimmaksi osaksi järjestämättä.
Ohjausta työpaikalla tekevät ammattilaiset työnsä ohella usein vailla riittävää koulutusta. Ohjauksen tuomasta lisätyöstä heille maksetaan harvoin.
– Lainlaatijan jättämä tietoinen sudenkuoppa piilee siinä, että työnantajat eivät saa koulutuskorvausta koulutussopimusoppilaista. Tästä seuraa, että he eivät ole valmiita maksamaan työpaikkaohjaajille vaativasta ohjaustyöstä lisäkorvauksia. Muutenkaan työehtosopimuksissa ei ole suuremmin kirjauksia työpaikkaohjaajien ajankäytöstä tai vapautuksesta heidän varsinaisesta työstään, Siltala pohtii.
Jotta työelämässä tapahtuvassa koulutuksessa oleellinen työpaikkaohjaus saataisiin kuntoon, tulevassa hallitusohjelmassa pitäisi hänen mielestään varata rahaa koulutuskorvauksiin, työpaikkaohjaajien aseman selkeyttämiseen ja heidän koulutusohjelmiinsa. Ilman tähän keskeiseen seikkaan puuttumista uudistuksesta on työpaikoilla vaikea saada toimivaa.
TYÖSSÄ OPPIMINEN EI OLE LISÄÄNTYNYT
Uudistuksen suuri tavoite on siirtää opetuksen painopistettä aitoon ympäristöön työpaikoilla tapahtuvaksi. SAK:n vuoden 2018 luottamushenkilöpaneelin tulos kertoo, että uudistus työpaikoilla on vielä lähtötelineissä uudistuksen oltua voimassa vuoden ajan.
Työssäoppijoiden määrä ei SAK:n koulutus- ja työvoimapoliittisen asiantuntijan Kirsi Rasinahon mukaan ole lisääntynyt, kun sitä vertaa vanhan lain voimassaoloaikana keväällä 2017 tehdyn paneelin tuloksiin.
– Silloin liki puolessa eli 48 prosentissa paneeliin osallistuneiden työpaikoista oli työssäoppijoita. Viime syksynä heitä oli noin 40 prosentissa vastaajien työpaikoista. Vuonna 2017 asiaa tiedusteltiin hieman eri kysymyksellä, joten luku ei ole suoraan vertailukelpoinen. Opiskelijoiden määrä työpaikoilla ei kuitenkaan ole lisääntynyt oletetulla tavalla.
Vastaajista 64 prosentin mielestä uudistus ei ollut vaikuttanut heidän työpaikallaan työssäoppijoiden määrään mitenkään. Yhdeksän prosentin mukaan se oli vaikuttanut lisäävästi, viiden prosentin mukaan vähentävästi ja 22 prosenttia ei osannut sanoa.
Ohjaajan asema vaatii korjausta
SAK:n Rasinahon mukaan uudistuksen tavoite, opetuksen siirtyminen oppilaitosten seinien ulkopuolelle, ei toistaiseksi näytä toteutuneen.
– Siksi on toivottavaa, että oppilaitokset kykenevät järjestämään opetuksen oppilaitosten omissa oppimisympäristöissä.
Hän epäilee kuitenkin sen vaihtoehdon realistisuutta.
– Ammatilliseen koulutukseen kohdistuneet massiiviset säästöt ovat heikentäneet oppilaitosten toimintaedellytyksiä. Vaarana on, että oppilaat jäävät vaille tarvitsemansa opetusta ja ohjausta. Oppilaitosten resurssit ovatkin yksi ehdoton korjauksen paikka.
SAK:lainen ammattiyhdistysliike, johon Teollisuusliitto kuuluu, on rummuttanut työpaikkaohjaajien aseman, ajankäytön ja korvauksen huomioimista osana uudistusta. Rasinahon mukaan kyselyn valossa parannusta ei ole juuri tapahtunut edelliseen kevään 2017 kyselyyn nähden.
– Työpaikkaohjaaja on selvityksen mukaan nimetty vain alle puolessa työpaikoista. Vain vajaassa 30 prosentissa on tehty työpaikkaohjauksesta erillinen suunnitelma. Sellaisten työpaikkojen määrä, jossa suunnitelmaa ei tehdä, on itse asiassa lisääntynyt vuoteen 2017 verrattuna.
Työpaikkaohjaajien tarvitsema koulutus ei paneelin mukaan ole lisääntynyt, eivätkä korvaukset ole kasvaneet.
– Kuormittavuuden kokemus ohjaajilla on keskimäärin jonkin verran vähentynyt, mutta erittäin suuri kuormittavuus on hienoisesti noussut. Kehityssuunta ei ole hyvä.
OHJAUSTYÖSTÄ PITÄISI MAKSAA
Jos työpaikalla on koulutussopimusopiskelijoita, on heillä lain mukaan oltava työpaikkaohjaajat. Teollisuusliiton aluefoorumeissa vain joka viides kyselyyn vastannut ilmoitti, että heidän työpaikallaan oli nimetty ohjaajia.
Korvausta ohjauksesta saivat vastausten mukaan harvat. Vain 16 prosenttia vastaajista kertoi, että heidän työpaikallaan työpaikkaohjauksesta maksetaan. Peräti 58 prosentissa työpaikoista ohjausta suoritettiin ilman korvausta. Vastaajista 26 prosenttia ei tuntenut työpaikkansa korvauskäytäntöä.
SAK:n luottamushenkilöpaneelissa tekemä kysely antoi samansuuntaisen tuloksen: 21 prosenttia työpaikoista oli sellaisia, jiossa korvattiin ohjauksesta. Enemmistö eli 55 prosenttia mainitsi, että ohjauksesta ei makseta, ja 24,5 prosenttia ei ollut tietoinen työpaikallaan vallitsevasta käytännöstä.
Koulutuspäällikkö Siltalan mukaan tapaukset, joissa teollisuusliittolaisille maksetaan korvauksia perustuvat todennäköisesti paikallisiin sopimuksiin, sillä käytännöstä ei vielä ole kirjausta liiton työehtosopimuksissa. Sellainen pitäisi hänen mielestään sopimuksiin kipeästi saada.
OPISKELIJOILLA EI SAISI KORVATA TYÖVOIMAA
Ammatillisen koulutuksen uudistuksen myötä jokaiselle opiskelijalle on tehtävä henkilökohtainen opintojen kehittämissuunnitelma (HOKS). Tämä prosessi ei Rasinahon mukaan näytä vielä olevan työpaikoilla tunnettu.
– Yleisimmin työssäoppimisesta tehdään koulutussopimus tai oppisopimus. Uudistuksen myötä koulutussopimuksen ja oppisopimuksen joustava yhdistäminen on mahdollista. Tämä ei kuitenkaan kyselyn perusteella ole yleistä.
Vanhan lain aikaan työssäoppijoita käytettiin korvaamaan puuttuvaa vakituista henkilöstöä. SAK:n luottamushenkilöpaneelin kysely vahvistaa sen, että tämä opiskelussa ja työssä epätoivottu käytäntö jatkuu. Valtavirtaa se ei kuitenkaan ole.
– Vuonna 2017 62 prosenttia ilmoitti, että opiskelijoita ei käytetä korvaamaan vakituista työvoimaa. Nyt ei-linjalla oli enää 58 prosenttia. Myös niiden vastausten määrä, joissa joskus tai säännöllisesti työssäoppijoita on käytetty korvaavana työvoimana, oli uusimmassa kyselyssä lisääntynyt.
UUDISTUS TUNNETAAN VIELÄ HUONOSTI
Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on henkilöstön tiedonsaanti työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta. SAK:n luottamushenkilöpaneelin mukaan sellaisten työpaikkojen määrä, joissa harjoittelusta sovitaan yhdessä työntekijöiden kanssa, on kuitenkin jonkin verran vähentynyt vuoden 2017 kyselyyn verrattuna. Vastaavasti sellaisten, joissa yhteistyötä ei esiinny, on lisääntynyt. Käytännössä on Rasinahon mielestä parannettavaa.
– Kuitenkin noin 60 prosenttia työpaikoista tiedottaa henkilöstöä aina tai vähintään joskus työssäoppijoiden tulosta työpaikalle ja näiden tehtävistä.
Sitä, miten vähän uudistuksesta työpaikoilla keskustellaan, kuvaa Teollisuusliiton aluefoorumien kyselyssä saatu tulos. Kysymykseen, onko työpaikallasi käsitelty ammatillisen koulutuksen uudistuksen lainsäädäntöön liittyviä asioita, vain seitsemän prosenttia vastasi myöntävästi.
Siltalan mielestä tulos on erittäin huolestuttava, sillä lainsäädäntö astui voimaan jo vuoden 2018 alussa, ja työpaikoilla tulisi olla laajasti valmiudet toimia uuden lainsäädännön mukaisesti.
Yrittäjien jäsentensä keskuudessa tekemä gallup antaa viitteen siitä, että myös työnantajien enemmistö tuntee uudistusta heikosti. Yrittäjistä vain 39 prosenttia tiesi, että on tapahtunut ammatillisen koulutuksen uudistus.
LÄHIOPETUS KAIPAA RESURSSEJA
Koulutuspäällikkö Siltala nostaa esiin kritiikin kohteeksi nousseen lähiopetuksen merkityksen. Sen alasajo on johtanut tilanteeseen, jossa osa opiskelijoista uhkaa joutua tuuliajolle, koska opiskelusta on resurssipulan vuoksi tullut katkonaista. Väliin jää hyppytunteja ja kokonaisia hyppypäiviä, jotka opiskelijoiden tulisi täyttää omaehtoisella työskentelyllä.
Siltalan mukaan valtaosalla, ehkä 70 prosentilla opiskelijoista, se onnistuu. Kuitenkin vasta peruskoulusta tulleessa nuoremmassa joukossa on paljon niitä, jotka eivät siihen kykene. Myös heidän opiskelunsa ja motivaationsa tulisi turvata.
– Nykyinen systeemi ei ota huomioon sitä, että tuon ikäiset tarvitsevat vielä ryhmäytymistä, yhdessä tekemistä ja selkeää ohjausta.
Lähiopetuksen nykyiset resurssit eivät Siltalan mukaan tarjoa riittävästi tukea opiskelulle.
– Ennen supistuksia ja uudistuksia oli kunnon lukujärjestykset ja yhteistä tekemistä oppilaille. Päivät ja viikot oli suunniteltu. Kun on lähdetty supistus- ja uudistustyöhön, opettajakunta on vähentynyt 1 600 henkilöllä. Heitä ei ole riittävästi.
Siltala muistuttaa, että kyseessä on pitkän ajan ongelma. Resurssipula vallitsi jo ennen uudistusta.
– Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu yli 200 miljoonaa euroa. Leikkausta tapahtui jo edellisen hallituksen aikana. Nyt näyttää olevan vahvaa yhteistä tahtoa, että asialle pitäisi tehdä jotakin.
Siltalan mielestä ammattiopetuksen pitäisi saattaa lähiopetuksessa lukio-opetuksen kanssa samalle viivalle.
– Lukioissa annetaan jokaista opintopistettä kohden 14,5 tuntia ohjausta. Ammattikoululaisten puolella laissa ei ole määritelty henkilökohtaiseen opetukseen vastaavaa kriteeriä.
TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS TUOMAS IKONEN
