Joka viidennen työntekijän palkka määräytyy yksityi­sellä sekto­rilla yleis­si­to­vuuden perusteella.

17.12.2018

Suomessa työsuh­teen vähim­mäi­sehdot turva­taan yleis­si­to­villa työeh­to­so­pi­muk­silla. Monissa muissa maissa palkka­tason minimistä sääde­tään lailla.

– Yleis­si­to­vuus varmistaa sopimus­turvan kaikille työnte­ki­jöille työnan­ta­jasta riippu­matta. Kaikki työnte­kijät tietävät saavansa samat sopimuk­sissa sovitut etuudet ja heillä on samat sopimuk­siin kuuluvat velvol­li­suudet kuin saman alan muilla työnte­ki­jöillä, Tampe­reen yliopiston Työelämän tutki­mus­kes­kuksen tutkija, profes­sori Harri Melin sanoo.

Järjes­tel­mästä on hyötyä myös työnantajapuolelle.

– Yleis­si­to­vuus on koko sopimus­jär­jes­telmän kivijalka. Sillä luodaan tasave­roiset kilpai­lue­del­ly­tykset yritys­toi­min­nalle ja vähim­mäi­seh­to­turva palkan­saa­jille, toteaa SAK:n emeritus puheen­joh­taja, kansan­edus­taja Lauri Ihalainen.

Työnan­ta­ja­liit­toihin järjes­täy­ty­neet sekä niihin järjes­täy­ty­mät­tömät työnan­tajat eivät voi alittaa työeh­tojen minimiä, jos alan työeh­to­so­pimus on vahvis­tettu yleissitovaksi.

Sopimusten yleis­si­to­vuutta tarkis­tet­tiin viimeksi edellisen liitto­kier­roksen yhtey­dessä. Yritys­kaupat, liitto­fuusiot, työnte­ki­jöiden järjes­täy­ty­mi­sas­teen muutokset ja yritysten työnan­ta­ja­liit­tojen vaihdokset voivat muuttaa yleissitovuutta.

Yleis­si­to­vuu­desta päättää työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuuden vahvistamislautakunta.

Aika ajoin yksit­täisen työeh­to­so­pi­muksen yleis­si­to­vuu­desta väänne­tään kättä, joskus työnan­ta­ja­puolen ja joskus palkan­saa­ja­puolen aloit­teesta. Viime kädessä asian ratkaisee työtuomioistuin.

HAASTETTU AIEMMINKIN

Koko yleis­si­to­vuus­pe­ri­aate haaste­taan aika ajoin.

Suomen Yrittäjät moittii yleis­si­to­vuutta rajoit­ta­vaksi ja saa tukea muuta­milta oikeistopolitiikoilta.

Yleis­si­to­vuutta yrite­tään taas saada purettua kante­lulla. Ajatus­paja Libera pitää yleis­si­to­vuutta EU:n sisämark­ki­na­so­pi­muksen vastai­sena (ks. sivu 22).

Unioni on jo kertaal­leen todennut yleis­si­to­vuuden päteväksi. Vuonna 2006 asiasta kanteli Suomen Yrittäjät, joka vetosi yhdis­ty­mis­va­pau­teen. SY:n mukaan yleis­si­tovat työehdot rajoit­tivat työnan­ta­ja­liit­toihin kuulu­mat­to­mien yritysten yhdis­ty­mis­va­pautta. Järjestöä haittasi etenkin se, etteivät yleis­si­to­vuuden piirissä olevat järjes­täy­ty­mät­tömät yritykset päässeet hyödyn­tä­mään paikal­lista sopimista.

KOSKEE VAIN OSAA

Yksityisen sektorin palkan­saa­jista yleis­si­to­vien työeh­to­so­pi­musten piirissä on vajaa viidennes. Työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riön viimei­simmän selvi­tyksen mukaan 18,1 prosenttia yksityisen sektorin palkan­saa­jista on sellaisen työnan­tajan palve­luk­sessa, joka ei ole järjes­täy­tynyt, mutta jonka ala kuuluu yleis­si­tovan sopimuksen piiriin. Arvio perustuu vuoden 2014 tietoihin.

Suurin osa palkan­saa­jista on normaa­li­si­to­vien työeh­to­so­pi­musten piirissä.

Harri Melin ennakoi, että seuraa­valla halli­tus­kau­della käydään kovaa vääntöä yleissitovuudesta.

– Etenkin pienet työnan­tajat haluavat päästä eroon yleis­si­to­vuu­desta. Mieles­täni yleis­si­to­vuu­desta ei tule luopua ja sen puolesta kannattaa kamppailla.

Minimi­palkan vaihtoehto

Palkkojen vähim­mäis­ta­sosta pitäisi määrätä lailla, jos yleis­si­to­vuutta ei olisi. Näin on monissa maissa.

Suomes­sakin yleis­si­to­vuus syntyi osittain vähim­mäis­palk­ka­kes­kus­te­lusta. Ensim­mäisiä kertoja yleis­si­to­vuutta yritet­tiin saada aikaan 1960-luvulla. Kansan­edus­taja, kiven­hak­kaaja Aarne Saarinen (SKDL) esitti 1966 työso­pi­mus­la­kiin muun muassa muutosta, että työso­pi­muksen vähim­mäi­seh­toina tulisi noudattaa ”asian­omaisen alan työeh­to­so­pi­muksen määräämiä ehtoja”.

Metsä- ja uitto­töihin oli aiemmin säädetty lailla vähim­mäis­palkka. Kun keskus­telu eräiden muiden alojen vähim­mäis­pal­kasta eduskun­nassa eteni, monissa lakia­loit­teissa esitet­tiin työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuutta joko suoraan tai epäsuo­rasti. Ehdotuksia tuli myös keskustapuolueesta.

Yleis­si­to­vuus hyväk­syt­tiin vuonna 1970 osana työso­pi­mus­lakia. Laki astui voimaan vuonna 1971.

– Yleis­si­tovat työ- ja virkaeh­to­so­pi­mukset ovat parempia kuin minimi­palkka, sillä ne ottavat huomioon kyseisen alan maksu­kyvyn, Lauri Ihalainen sanoo.

Työnan­tajat ovat hyöty­neet sopimusten yleis­si­to­vuu­desta muun muassa silloin, kun palkka­liu­kumat ovat uhanneet kasvaa.

Palkan­saa­ja­puo­lella yleis­si­to­vuus on turvannut palkan­ko­ro­tukset järjes­täy­ty­mät­tömän työnan­tajan palve­luk­sessa oleville ja estänyt alipalk­kauksen, kuten eduskunta aikoi­naan toivoi.

Ongel­mana on edelleen, että monet pienet työnan­ta­jay­ri­tykset eivät tiedä yleis­si­to­vuuden koskevan myös niitä. Alalla yleis­si­tovaa työeh­to­so­pi­musta pitää noudattaa, vaikka siitä ei erikseen ilmoiteta.

Järjes­täy­ty­mät­tömät työnan­tajat eivät pysty hyödyn­tä­mään työeh­to­so­pi­muk­sissa olevia joustoja, vaikka niiden on nouda­tet­tava muita työeh­toja. Tämä herättää edelleen pahaa verta.

EDUSTAVA JA VAKIINTUNUT

Työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuus tarkas­te­taan, kun siihen on tarvetta, eli kun sopimuksen katta­vuu­dessa on tapah­tunut olennainen muutos, kuten liitto­fuusio tai uuden työmark­ki­na­jär­jestön perus­ta­minen. Myös suurten yritysten vaihtaessa työnan­ta­ja­liittoa työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuuden vahvis­ta­mis­lau­ta­kunta ottaa sopimuksen uudel­leen tarkasteluun.

Lauta­kun­taan kuuluu puheen­joh­tajan lisäksi kaksi jäsentä, jotka eivät saa edustaa työnan­ta­jien eivätkä työnte­ki­jöiden etua.

Halli­tus­neuvos Tarja Kröger työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riöstä kertoo, että ongelmia työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuuden määrit­te­lyssä ei ole juuri ollut lauta­kunnan perus­ta­misen jälkeen. Päätök­sestä valite­taan hyvin harvoin työtuomioistuimeen.

Vahvis­ta­mis­lau­ta­kun­nasta ja uusista yleis­si­to­vuuden kritee­reistä sovit­tiin vuoden 2001 työso­pi­mus­lain uudis­ta­misen yhtey­dessä. Sitä aiemmin erimie­li­syydet ratkais­tiin työtuomioistuimessa.

Viime vuosina uudel­leen arvioi­ta­vaksi on joutunut muun muassa turkis­tuo­tan­toalan työeh­to­so­pimus. Se todet­tiin yleissitovaksi.

Aiemmin yleis­si­to­vuuden ehtona oli, että sopimuksen piirissä olevista työnte­ki­jöitä yli 50 prosenttia työsken­telee alan järjes­täy­ty­neen työnan­tajan palve­luk­sessa. Nykyisin yleis­si­to­vuutta arvioi­taessa otetaan huomioon myös ainakin työeh­to­so­pi­mus­toi­minnan vakiin­tu­nei­suus kysei­sellä alalla sekä niin sanot­tujen liityn­tä­so­pi­musten piiriin kuulu­vien työnte­ki­jöiden määrä.

Työeh­to­so­pi­muk­sesta voi tulla yleis­si­tova vain, jos sen sovel­ta­mi­sala on alun perin valtakunnallinen.

LASKENTA VAIKEAA

Yleis­si­to­vuuden lasken­ta­poh­jassa on yhä horju­vuutta, sillä työssä­käyn­ti­ti­lastot ovat vanhoja ja viral­liset työttö­myys­luvut ajanta­saiset. Päänvaivaa aiheut­tavat osa-aikatyö, julki­so­mis­teisten yhtiöiden asema sekä se, että kaikkien samassa työpai­kassa olevien katso­taan kuuluvan samaan sopimusa­laan ammateista riippumatta.

Myös suhdan­teet vaikut­tavat yleis­si­to­vuu­teen. Taantuman aikana henki­löstöä vähen­ne­tään herkemmin pienistä järjes­täy­ty­mät­tö­mistä kuin suurista järjes­täy­ty­neistä yrityksistä.

Teolli­suu­dessa työeh­to­so­pi­mukset ovat yleis­si­tovia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

REI’ITTÄMISTÄ ON YRITETTY

Yleis­si­to­vuuden avaaminen on toistai­seksi pystytty estämään.

– 1990-luvulla yleis­si­to­vuutta yritet­tiin rei’ittää salli­malla nuorille alle vähim­mäis­palkan alittavia palkkoja. Esitys meni jo eduskun­taan saakka, mutta SAK antoi lakkouhkan. Hallitus perääntyi, ja alakoh­tai­siin työeh­to­so­pi­muk­siin tehtiin suosi­tuksia nuorten vähim­mäi­seh­doiksi, Ihalainen kertoo.

Nykyhal­li­tuksen esitys lakisää­tei­sestä paikal­li­sesta sopimi­sesta olisi ollut portti yleis­si­to­vuuden muuttamiseen.

– Tämä saatiin pois pöydältä kiky-sopimuksen myötä. Vaikka kiky-sopimus oli monelta kohtaa kova, on tärkeä havaita, että isot raken­teel­liset muutokset estet­tiin. Aineel­lisia etuja pystyy hankki­maan takaisin. Jos perus­ra­ken­teet saadaan murrettua, niin sitten ollaan suurissa vaikeuksissa.

UUDET ALAT HAASTAVAT

Digita­li­saa­tion ja roboti­saa­tion myötä henki­löstö vähenee monilta perin­tei­siltä aloilta. Työpaik­koja syntyy uusille aloille, joilla ei välttä­mättä ole edes normaa­li­si­tovaa työeh­to­so­pi­musta. Ihalainen ja Melin luottavat, että yleis­si­to­vuu­della on paikkansa tulevaisuudessakin.

On mahdol­lista, että yleis­si­to­vuus purkautuu joko poliit­tista tietä tai työmark­ki­noiden muuttuessa. Melin kommentoi, että yleis­si­to­vuuden poistu­minen ei välttä­mättä olisi kovin suuri muutos.

– Monissa maissa sopimusten piirissä on valtaosa työnte­ki­jöistä, vaikka yleis­si­to­vuutta ei olisikaan.

– Työnte­ki­jöiden tulisi vaatia yritys­koh­tai­sesti, että sopimukset koskevat myös heitä. Paikal­linen sopiminen ja erilaiset villit järjes­telyt yleis­tyi­sivät, hän arvioi.

Ay-liikkeelle yleis­si­to­vuuden purka­minen olisi kuitenkin arvoval­ta­tappio. Yleis­si­to­vuus on ollut merkki siitä, että ay-liike pitää työnte­ki­jöiden eduista huolta, vaikka näiden työnan­tajat eivät olisi järjes­täy­ty­neitä. Yleis­si­to­vuus on yksi syy kuulua ammattiliittoon.

Ihalainen tähdentää, että Suomessa sopimus­jär­jes­telmä rakentuu yleissitovuudelle.

– Neuvot­te­lu­jär­jes­telmää voidaan kehittää, mutta työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuu­desta täytyy pitää kiinni. Jos yleis­si­to­vuutta ryhdy­tään purka­maan, se räjäyttää muun muassa palkkaerot miesten ja naisten välillä suuriksi.

Kun neuvot­te­lu­jär­jes­telmää kehite­tään paikal­lisen sopimisen suuntaan, yleis­si­tovat työeh­to­so­pi­mukset ovat niihin hyvä perälauta.

– Jos tätä ankkuria ei ole, paikal­linen sopimus ei tuota yhtä hyvää tulosta.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA/​UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN

LUE MYÖS:

VÄITTÄJÄT: Onko yleis­si­to­vuus kehityksen jarru? (Tekijä 11.12.2018)