Aktii­vi­malli sai tylyn tuomion Teol­li­suus­lii­ton kyselyssä

Aktii­vi­malli ei työl­listä pysy­västi, vaan lyhyi­den työkeik­ko­jen ja osa-aikais­ten töiden teke­mi­nen pikem­min­kin sopeut­taa silppu- ja pätkä­työ­hön, kertoo Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila jäsen­ten koke­muk­sista. Teol­li­suus­lii­ton aktii­vi­mal­li­ky­se­lyyn vastasi yli 2 700 liiton työtöntä jäsentä.

– Hauras­te­tuilla työmark­ki­noilla on tarjolla juuri tällai­sia prekaa­ri­töitä. Ja tätä tuot­taa tässä maassa viime vuosina harjoi­tettu työ- ja yhteis­kun­ta­po­li­tiikka, summaa kyse­lyn tulok­sia Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila.

– Kun päämi­nis­teri Juha Sipilä sanoo, että kokoai­kai­nen ja vaki­tui­nen työsuhde ei ole se tyypil­li­nen työsuhde, ja että globaali silp­pu­työ ja pieni­palk­kai­nen työ tule­vat lisään­ty­mään, kyse on juuri tästä, Anttila selventää.

Tänä vuonna työt­tö­mänä olleet Teol­li­suus­lii­ton jäse­net ovat koke­neet mallin alen­ta­vana, stres­saa­vana ja ahdis­ta­vana. Malli ei todel­la­kaan saa kehuja niiltä 2 704 työt­tö­mänä olleelta liiton jäse­neltä, jotka vasta­si­vat Teol­li­suu­den työt­tö­myys­kas­san ja tutki­musyk­si­kön loka­kuussa 2018 teke­mään kyselyyn.

– Vastaa­jien mukaan aktii­vi­suuseh­dot täyt­tä­vät työt on löydetty suhteilla tai omin voimin. TE-toimis­tosta ei näytä heille olevan muuta apua kuin koulu­tuk­sen ja kurs­si­tuk­sen tarjoa­mi­sessa, Anttila sanoo.

VAIN KOLMANNES TÄYTTI AINA AKTIIVISUUSEHDOT

Aktii­vi­mal­lin toimi­vuutta koske­van tutki­muk­sen mukaan osa työt­tö­mistä tuntee arvonsa työmark­ki­noilla ja saa tehdä oman ammat­ti­tai­tonsa tai osaa­mi­sensa mukaista työtä (työtä tehneistä 60 %). Monet taas ovat omak­su­neet jous­ta­van asen­teen, jossa työt ja työt­tö­myys­jak­sot vaih­te­le­vat. Tällöin otetaan vastaan mitä tahansa työtä (työtä tehneistä 40 %).

Kaikilla aktii­vi­suus­jak­soilla ehdot oli täyt­tä­nyt kolman­nes (34 %) ja ei yhdel­lä­kään aktii­vi­suus­jak­solla toinen kolman­nes (34 %). Joil­la­kin jaksoilla ehdot täyt­tä­neitä oli kuudes­osa (17 %). Loput eivät osan­neet sanoa, koska aktii­vi­suus­jakso oli kesken tai muusta syystä eivät halun­neet kertoa.

Työt­tö­myys ja aktii­vi­mal­lin ehto­jen täyt­tä­mi­nen tuot­ta­vat erityyp­pi­siä selviy­ty­mis­kei­noja, joiden avulla työt­tö­mänä olevat yrit­tä­vät paitsi selvitä arjes­taan myös säilyt­tää itse­kun­nioi­tuk­sensa. Näitä keinoja ovat opti­mointi, sinnit­tely, vasta­rinta ja periksi anta­mi­nen. Antti­lan mukaan työt­tö­mäksi joutu­neilla voi olla saman­ai­kai­sesti käytös­sään kaikki näistä keinoista riip­puen työt­tö­myy­den kestosta ja akti­voin­ti­jak­so­jen määrästä.

– Joten­kin­han sitä yrite­tään selvitä. Viime kädessä oma asen­noi­tu­mi­nen ja aktii­vi­suuseh­to­jen täyt­tä­mi­nen määrit­tä­vät, mikä näistä keinoista on vallit­se­vin. Työtön työn­ha­kija voi olla erit­täin itse­tun­toi­nen tai kovin­kin jous­tava, Anttila toteaa.

EHTOJEN TÄYTTÄMINEN TUOTTAA OPTIMOINTIA JA SINNITTELYÄ

Opti­mointi tarkoit­taa sitä, että itse­tun­toi­set työt­tö­mät työn­ha­ki­jat harkit­se­vat, mikä heille itsel­leen on parhaaksi. Tällöin haetaan ja tehdään omaa ammat­ti­kou­lu­tusta tai työko­ke­musta vastaa­vaa työtä. Lisäksi osal­lis­tu­taan koulu­tuk­siin, eten­kin jos niistä on apua työllistymiseen.

Antti­lan mukaan opti­mointi tarkoit­taa sitä, että tätä keinoa käyt­tä­vät osaa­vat suun­ni­tella, mikä on itselle tuloksekasta.

– Työtä tehdään yleensä enem­män kuin mini­mi­määrä. Monet teke­vät­kin pysy­vää osa-aika­työtä tai kausi­luon­teista työtä. Koska työtä on tarjolla epäsään­nöl­li­sem­min, on toimeen­tulo epävar­maa. He osaa­vat laskea, sillä esimer­kiksi kaksi viik­koa ja yhden päivän mittai­nen työsuhde katkai­see aktii­vi­suus­jak­son, Anttila kuvailee.

Toinen selviy­ty­mis­keino on sinnit­tely. Tällöin työt­tö­mänä oleva työs­ken­te­lee tai on koulu­tuk­sessa vain sen verran, jotta työl­lis­ty­mi­sehto täyt­tyy. Antti­lan mukaan pitkälti tarjonta määrää, mitä tehdään, joten otetaan vastaan mitä tahansa työtä.

Sinnit­tely teet­tää lyhyttä pätkää, joten kyse on tois­tu­vais­työt­tö­myy­destä. Työmää­rät vaih­te­le­vat selvästi sään­nöl­li­sestä osa-aika­työstä muuta­mien päivien täysi­mit­tai­seen työpäi­vään. Tehdään keik­kaa kylä­kau­pan kassalla tai puun­kor­juuta, ei siis omaa ammat­ti­tai­toa tai koulu­tusta vastaa­vaa työtä.

VASTARINTA JA PERIKSI ANTAMINEN LEIKKAAVAT TUKIA

”Olen ollu tosi aktii­vi­sesti työtön.” (mies, yli 65 vuotta)

”Ei mitään hyötyä!” (nainen, 45–54 vuotta)

”Työt­tö­mien aliar­vos­ta­mista ihmi­senä. Turhaa kiusaa ja pape­ri­so­taa.” (mies, 45–54 vuotta)

”Rajua kyykyt­tä­mistä koko paska!” (mies, 45–54 vuotta)

Noin kymme­nes­osa työt­tö­mistä kertoo, ettei ole yrit­tä­nyt täyt­tää aktii­vi­suuseh­toja, joten ne eivät täyty. Tällai­nen aktii­vi­nen passii­vi­suus on vasta­rin­taa, joka kohdis­tuu suoraan aktii­vi­suus­mal­lin luon­tee­seen. Aktii­vi­mal­lin koetaan olevan alen­tava, joten itse­kun­nioi­tuk­sen säilyt­tä­mi­nen on mahdol­lista vain vastahangalla.

– Tällöin ei hetkauta päivä­ra­han alen­ta­mi­nen, kun ollaan oltu pitkään työt­tö­mänä. Vasta­rinta on oman arvon kysy­mys eli pitkälti peri­aat­teel­li­nen asia, toteaa Anttila.

Periksi anta­mi­nen on tietyn­laista jous­ta­vuutta, jos aktii­vi­nen passii­vi­suus taas on vasta­rin­taa. Osa työt­tö­mistä ei kovalla hake­mi­sel­la­kaan löydä aina sopi­vaa työtä, jotta aktii­vi­mal­lin työl­lis­ty­mi­seh­dot aktii­vi­suus­kausilla täyttyisivät.

Se turhaut­taa ja lannis­taa. Heidän työt­tö­myys­kor­vauk­si­aan leika­taan, vaikka yritystä on ollut. Tämä koetaan rankai­suna, koska työn saami­nen on vaikeaa. Periksi anta­mi­seen johta­vat usein sellai­set teki­jät, jotka hanka­loit­ta­vat työn saantia.

– Näitä ovat eten­kin yli 55 vuoden ikä, alueel­li­set erot ja paik­ka­kun­nan koko sekä maaseu­dulla asumi­nen. Lisäksi vaikut­taa myös ulko­maa­lais­tausta, Anttila kertoo.

POIMINTOJA JÄSENTEN VASTAUKSISTA

”Aina­kin näin pienellä paik­ka­kun­nalla on todella haas­ta­vaa saada mitään armo­paik­kaa tehdä näitä aktii­vi­tun­teja… mutta vitut­taa­han se tällä­set ihmis­ros­kat maata pilaa­massa. Ei toimi aktii­vi­malli alle 30 000 hengen paik­ka­kun­nilla saatana.”

”Heikom­man sorta­mi­nen ja kyyky­tys ollut hyvä­osais­ten tapa.”

”Nyky­päät­tä­jät eivät tätä tunnu ymmär­tä­vän ihmisroska-nimityksineen.”

”Jouta­vaa. 50-vuoti­aan mahdo­tonta työl­lis­tyä tällä alueella.”

”Meidän näin pitkään työssä ollei­den ammat­ti­taito on viime vuosi­tu­han­nelta. Se oma työ on hoidettu räätä­löi­dyllä koke­muk­sella ja hyvin, mutta kun ukko on yli 60, hänet lomau­te­taan ja sitten irti­sa­no­taan – meille useam­malle kävi näin. Sitten ollaan­kin roska­sak­kia, jota on akti­voi­tava ja nöyryy­tet­tävä… ja siir­rymme loppuiäk­semme pienelle eläk­keelle, koska ne eläke­ker­ty­mä­vuo­det jäivät koke­matta, eikä taatusti omasta syys­tämme. Kiroi­le­maan en viitsi ruveta, koska se ei auta, mutta tunnen oloni sekä pete­tyksi että helpot­tu­neeksi, kun tuo pelleily osal­tani on ohi.”

AKTIIVISUUSEHTOJEN TÄYTTYMINEN

• Vuonna 2018 koetun työt­tö­myy­den pituus oli vastaa­jilla keski­mää­rin noin 6 kuukautta ja 2 viikkoa.
• Aktii­vi­suus­jakso on aina 65 päivää, ja se katkeaa, jos työtä tehdään yhtä­mit­tai­sesti yli kaksi viikkoa.
• Aktii­vi­suus­jak­so­jen määrä vaih­teli: ensim­mäi­nen, toinen tai kolmas jakso oli meneil­lään noin neljäs­osalla vastan­neista ja kymme­nes­osalla neljäs jakso. Lisäksi viides­osa ei tien­nyt, monesko jakso jo oli meneillään.
• Työtä teke­mällä on aktii­vi­suus­jak­so­jen ehdot täyt­tä­nyt puolet vastan­neista. Heistä selvä enem­mistö (74 %) työs­ken­teli enem­män kuin aktii­vi­suusehto edel­lytti (18 tuntia kolmessa kuukau­dessa) ja kuuden­nes (16 %) teki työtä enin­tään 18 tuntia.
• Koska aktii­vi­suus­jak­soja on ollut useam­pia, työn­teon sijaan tai ohella reilu kolman­nes (38 %) osal­lis­tui valmen­nuk­seen ja kokei­luun ja koulutukseen.
• Yrit­tä­jyys oli tarjon­nut työtä vain muuta­malle (2 %), ja tällöin­kin kyse oli lähinnä metsä- ja maata­lous­töistä omalla tilalla.

NÄIN KYSELY TEHTIIN

Kyse­lyn kohteena olivat Teol­li­suu­den työt­tö­myys­kas­san jäse­net, jotka olivat aktii­vi­mal­lin piirissä tammi–elokuun 2018 aikana. Kysely toteu­tet­tiin sähköi­senä kyse­lynä loka­kuussa 2018, ja se lähe­tet­tiin 13 500:lle työt­tö­mänä olleelle jäse­nelle, joiden sähkö­pos­tio­soite oli Teol­li­suus­lii­ton tiedossa.

Vastauk­sia saatiin 2 704 työt­tö­mänä olleelta. Vastaa­jista miehiä oli 64 prosent­tia ja naisia 36 prosent­tia. Vastaa­jien keski-ikää 52 vuoteen nosti se, että erityi­sen aktii­vi­sia olivat 55–64-vuotiaat, joiden osuus oli puolet. Sen sijaan nuor­ten alle 35-vuotiai­den vastaa­jien kohdalla on selvä kato.

Lähes puolet vastaa­jista oli suorit­ta­nut amma­til­li­sen perus­tut­kin­non (44 %), viiden­nes oli perus- tai kansa­kou­lun käyneitä (21 %) ja viiden­nes ammat­ti­tut­kin­non suorit­ta­neita (18 %).

Vastaus­pro­sentti oli tyydyt­tävä, 20 prosent­tia. Vastausak­tii­vi­suu­teen vaikutti osal­taan se, että monet kyse­lyn saaneet eivät juuri kyse­ly­het­kellä olleet työt­tö­minä työn­ha­ki­joina. Vastaus­het­kellä työssä oli kolmas­osa (32 %), työt­tö­mänä työn­ha­ki­joina enem­mistö (67 %, joista lisä­päi­villä 8 %) ja lomau­tet­tuja jonkin verran (1,6 %).

TUOTANTO TEKIJÄN JA TEOLLISUUSLIITON TUTKIMUSYKSIKÖN TYÖRYHMÄ