Aktii­vi­malli sai tylyn tuomion Teolli­suus­liiton kyselyssä

Aktii­vi­malli ei työllistä pysyvästi, vaan lyhyiden työkeik­kojen ja osa-aikaisten töiden tekeminen pikem­minkin sopeuttaa silppu- ja pätkä­työhön, kertoo Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila jäsenten kokemuk­sista. Teolli­suus­liiton aktii­vi­mal­li­ky­se­lyyn vastasi yli 2 700 liiton työtöntä jäsentä.

– Hauras­te­tuilla työmark­ki­noilla on tarjolla juuri tällaisia prekaa­ri­töitä. Ja tätä tuottaa tässä maassa viime vuosina harjoi­tettu työ- ja yhteis­kun­ta­po­li­tiikka, summaa kyselyn tuloksia Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila.

– Kun päämi­nis­teri Juha Sipilä sanoo, että kokoai­kainen ja vakituinen työsuhde ei ole se tyypil­linen työsuhde, ja että globaali silpputyö ja pieni­palk­kainen työ tulevat lisään­ty­mään, kyse on juuri tästä, Anttila selventää.

Tänä vuonna työttö­mänä olleet Teolli­suus­liiton jäsenet ovat kokeneet mallin alenta­vana, stres­saa­vana ja ahdis­ta­vana. Malli ei todel­la­kaan saa kehuja niiltä 2 704 työttö­mänä olleelta liiton jäseneltä, jotka vasta­sivat Teolli­suuden työttö­myys­kassan ja tutki­musyk­sikön lokakuussa 2018 tekemään kyselyyn.

– Vastaa­jien mukaan aktii­vi­suusehdot täyttävät työt on löydetty suhteilla tai omin voimin. TE-toimis­tosta ei näytä heille olevan muuta apua kuin koulu­tuksen ja kurssi­tuksen tarjoa­mi­sessa, Anttila sanoo.

VAIN KOLMANNES TÄYTTI AINA AKTIIVISUUSEHDOT

Aktii­vi­mallin toimi­vuutta koskevan tutki­muksen mukaan osa työttö­mistä tuntee arvonsa työmark­ki­noilla ja saa tehdä oman ammat­ti­tai­tonsa tai osaami­sensa mukaista työtä (työtä tehneistä 60 %). Monet taas ovat omaksu­neet joustavan asenteen, jossa työt ja työttö­myys­jaksot vaihte­levat. Tällöin otetaan vastaan mitä tahansa työtä (työtä tehneistä 40 %).

Kaikilla aktii­vi­suus­jak­soilla ehdot oli täyttänyt kolmannes (34 %) ja ei yhdel­lä­kään aktii­vi­suus­jak­solla toinen kolmannes (34 %). Joillakin jaksoilla ehdot täyttä­neitä oli kuudesosa (17 %). Loput eivät osanneet sanoa, koska aktii­vi­suus­jakso oli kesken tai muusta syystä eivät halun­neet kertoa.

Työttö­myys ja aktii­vi­mallin ehtojen täyttä­minen tuottavat erityyp­pisiä selviy­ty­mis­kei­noja, joiden avulla työttö­mänä olevat yrittävät paitsi selvitä arjes­taan myös säilyttää itsekun­nioi­tuk­sensa. Näitä keinoja ovat optimointi, sinnit­tely, vasta­rinta ja periksi antaminen. Anttilan mukaan työttö­mäksi joutu­neilla voi olla saman­ai­kai­sesti käytös­sään kaikki näistä keinoista riippuen työttö­myyden kestosta ja aktivoin­ti­jak­sojen määrästä.

– Joten­kinhan sitä yrite­tään selvitä. Viime kädessä oma asennoi­tu­minen ja aktii­vi­suuseh­tojen täyttä­minen määrit­tävät, mikä näistä keinoista on vallit­sevin. Työtön työnha­kija voi olla erittäin itsetun­toinen tai kovinkin joustava, Anttila toteaa.

EHTOJEN TÄYTTÄMINEN TUOTTAA OPTIMOINTIA JA SINNITTELYÄ

Optimointi tarkoittaa sitä, että itsetun­toiset työttömät työnha­kijat harkit­sevat, mikä heille itsel­leen on parhaaksi. Tällöin haetaan ja tehdään omaa ammat­ti­kou­lu­tusta tai työko­ke­musta vastaavaa työtä. Lisäksi osallis­tu­taan koulu­tuk­siin, etenkin jos niistä on apua työllistymiseen.

Anttilan mukaan optimointi tarkoittaa sitä, että tätä keinoa käyttävät osaavat suunni­tella, mikä on itselle tuloksekasta.

– Työtä tehdään yleensä enemmän kuin minimi­määrä. Monet tekevätkin pysyvää osa-aikatyötä tai kausi­luon­teista työtä. Koska työtä on tarjolla epäsään­nöl­li­semmin, on toimeen­tulo epävarmaa. He osaavat laskea, sillä esimer­kiksi kaksi viikkoa ja yhden päivän mittainen työsuhde katkaisee aktii­vi­suus­jakson, Anttila kuvailee.

Toinen selviy­ty­mis­keino on sinnit­tely. Tällöin työttö­mänä oleva työsken­telee tai on koulu­tuk­sessa vain sen verran, jotta työllis­ty­mi­sehto täyttyy. Anttilan mukaan pitkälti tarjonta määrää, mitä tehdään, joten otetaan vastaan mitä tahansa työtä.

Sinnit­tely teettää lyhyttä pätkää, joten kyse on toistu­vais­työt­tö­myy­destä. Työmäärät vaihte­levat selvästi säännöl­li­sestä osa-aikatyöstä muuta­mien päivien täysi­mit­tai­seen työpäi­vään. Tehdään keikkaa kyläkaupan kassalla tai puunkor­juuta, ei siis omaa ammat­ti­taitoa tai koulu­tusta vastaavaa työtä.

VASTARINTA JA PERIKSI ANTAMINEN LEIKKAAVAT TUKIA

”Olen ollu tosi aktii­vi­sesti työtön.” (mies, yli 65 vuotta)

”Ei mitään hyötyä!” (nainen, 45–54 vuotta)

”Työttö­mien aliar­vos­ta­mista ihmisenä. Turhaa kiusaa ja paperi­sotaa.” (mies, 45–54 vuotta)

”Rajua kyykyt­tä­mistä koko paska!” (mies, 45–54 vuotta)

Noin kymme­nesosa työttö­mistä kertoo, ettei ole yrittänyt täyttää aktii­vi­suuseh­toja, joten ne eivät täyty. Tällainen aktii­vinen passii­vi­suus on vasta­rintaa, joka kohdistuu suoraan aktii­vi­suus­mallin luontee­seen. Aktii­vi­mallin koetaan olevan alentava, joten itsekun­nioi­tuksen säilyt­tä­minen on mahdol­lista vain vastahangalla.

– Tällöin ei hetkauta päivä­rahan alenta­minen, kun ollaan oltu pitkään työttö­mänä. Vasta­rinta on oman arvon kysymys eli pitkälti periaat­teel­linen asia, toteaa Anttila.

Periksi antaminen on tietyn­laista jousta­vuutta, jos aktii­vinen passii­vi­suus taas on vasta­rintaa. Osa työttö­mistä ei kovalla hakemi­sel­la­kaan löydä aina sopivaa työtä, jotta aktii­vi­mallin työllis­ty­mi­sehdot aktii­vi­suus­kausilla täyttyisivät.

Se turhauttaa ja lannistaa. Heidän työttö­myys­kor­vauk­siaan leika­taan, vaikka yritystä on ollut. Tämä koetaan rankai­suna, koska työn saaminen on vaikeaa. Periksi antami­seen johtavat usein sellaiset tekijät, jotka hanka­loit­tavat työn saantia.

– Näitä ovat etenkin yli 55 vuoden ikä, alueel­liset erot ja paikka­kunnan koko sekä maaseu­dulla asuminen. Lisäksi vaikuttaa myös ulkomaa­lais­tausta, Anttila kertoo.

POIMINTOJA JÄSENTEN VASTAUKSISTA

”Ainakin näin pienellä paikka­kun­nalla on todella haastavaa saada mitään armopaikkaa tehdä näitä aktii­vi­tun­teja… mutta vitut­taahan se tälläset ihmis­roskat maata pilaa­massa. Ei toimi aktii­vi­malli alle 30 000 hengen paikka­kun­nilla saatana.”

”Heikomman sorta­minen ja kyykytys ollut hyväosaisten tapa.”

”Nykypäät­täjät eivät tätä tunnu ymmär­tävän ihmisroska-nimityksineen.”

”Joutavaa. 50-vuotiaan mahdo­tonta työllistyä tällä alueella.”

”Meidän näin pitkään työssä olleiden ammat­ti­taito on viime vuosi­tu­han­nelta. Se oma työ on hoidettu räätä­löi­dyllä kokemuk­sella ja hyvin, mutta kun ukko on yli 60, hänet lomau­te­taan ja sitten irtisa­no­taan – meille useam­malle kävi näin. Sitten ollaankin roska­sakkia, jota on aktivoi­tava ja nöyryy­tet­tävä… ja siirrymme loppuiäk­semme pienelle eläkkeelle, koska ne eläke­ker­ty­mä­vuodet jäivät kokematta, eikä taatusti omasta syystämme. Kiroi­le­maan en viitsi ruveta, koska se ei auta, mutta tunnen oloni sekä petetyksi että helpot­tu­neeksi, kun tuo pelleily osaltani on ohi.”

AKTIIVISUUSEHTOJEN TÄYTTYMINEN

• Vuonna 2018 koetun työttö­myyden pituus oli vastaa­jilla keski­määrin noin 6 kuukautta ja 2 viikkoa.
• Aktii­vi­suus­jakso on aina 65 päivää, ja se katkeaa, jos työtä tehdään yhtämit­tai­sesti yli kaksi viikkoa.
• Aktii­vi­suus­jak­sojen määrä vaihteli: ensim­mäinen, toinen tai kolmas jakso oli meneil­lään noin neljäs­osalla vastan­neista ja kymme­nes­osalla neljäs jakso. Lisäksi viidesosa ei tiennyt, monesko jakso jo oli meneillään.
• Työtä tekemällä on aktii­vi­suus­jak­sojen ehdot täyttänyt puolet vastan­neista. Heistä selvä enemmistö (74 %) työsken­teli enemmän kuin aktii­vi­suusehto edellytti (18 tuntia kolmessa kuukau­dessa) ja kuudennes (16 %) teki työtä enintään 18 tuntia.
• Koska aktii­vi­suus­jak­soja on ollut useampia, työnteon sijaan tai ohella reilu kolmannes (38 %) osallistui valmen­nuk­seen ja kokei­luun ja koulutukseen.
• Yrittä­jyys oli tarjonnut työtä vain muuta­malle (2 %), ja tällöinkin kyse oli lähinnä metsä- ja maata­lous­töistä omalla tilalla.

NÄIN KYSELY TEHTIIN

Kyselyn kohteena olivat Teolli­suuden työttö­myys­kassan jäsenet, jotka olivat aktii­vi­mallin piirissä tammi–elokuun 2018 aikana. Kysely toteu­tet­tiin sähköi­senä kyselynä lokakuussa 2018, ja se lähetet­tiin 13 500:lle työttö­mänä olleelle jäsenelle, joiden sähkö­pos­tio­soite oli Teolli­suus­liiton tiedossa.

Vastauksia saatiin 2 704 työttö­mänä olleelta. Vastaa­jista miehiä oli 64 prosenttia ja naisia 36 prosenttia. Vastaa­jien keski-ikää 52 vuoteen nosti se, että erityisen aktii­visia olivat 55–64-vuotiaat, joiden osuus oli puolet. Sen sijaan nuorten alle 35-vuotiaiden vastaa­jien kohdalla on selvä kato.

Lähes puolet vastaa­jista oli suorit­tanut ammatil­lisen perus­tut­kinnon (44 %), viidennes oli perus- tai kansa­koulun käyneitä (21 %) ja viidennes ammat­ti­tut­kinnon suorit­ta­neita (18 %).

Vastaus­pro­sentti oli tyydyt­tävä, 20 prosenttia. Vastausak­tii­vi­suu­teen vaikutti osaltaan se, että monet kyselyn saaneet eivät juuri kysely­het­kellä olleet työttö­minä työnha­ki­joina. Vastaus­het­kellä työssä oli kolmasosa (32 %), työttö­mänä työnha­ki­joina enemmistö (67 %, joista lisäpäi­villä 8 %) ja lomau­tet­tuja jonkin verran (1,6 %).

TUOTANTO TEKIJÄN JA TEOLLISUUSLIITON TUTKIMUSYKSIKÖN TYÖRYHMÄ