Aktiivimalli sai tylyn tuomion Teollisuusliiton kyselyssä

Aktiivimalli ei työllistä pysyvästi, vaan lyhyiden työkeikkojen ja osa-aikaisten töiden tekeminen pikemminkin sopeuttaa silppu- ja pätkätyöhön, kertoo Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila jäsenten kokemuksista. Teollisuusliiton aktiivimallikyselyyn vastasi yli 2 700 liiton työtöntä jäsentä.

– Haurastetuilla työmarkkinoilla on tarjolla juuri tällaisia prekaaritöitä. Ja tätä tuottaa tässä maassa viime vuosina harjoitettu työ- ja yhteiskuntapolitiikka, summaa kyselyn tuloksia Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.

– Kun pääministeri Juha Sipilä sanoo, että kokoaikainen ja vakituinen työsuhde ei ole se tyypillinen työsuhde, ja että globaali silpputyö ja pienipalkkainen työ tulevat lisääntymään, kyse on juuri tästä, Anttila selventää.

Tänä vuonna työttömänä olleet Teollisuusliiton jäsenet ovat kokeneet mallin alentavana, stressaavana ja ahdistavana. Malli ei todellakaan saa kehuja niiltä 2 704 työttömänä olleelta liiton jäseneltä, jotka vastasivat Teollisuuden työttömyyskassan ja tutkimusyksikön lokakuussa 2018 tekemään kyselyyn.

– Vastaajien mukaan aktiivisuusehdot täyttävät työt on löydetty suhteilla tai omin voimin. TE-toimistosta ei näytä heille olevan muuta apua kuin koulutuksen ja kurssituksen tarjoamisessa, Anttila sanoo.

VAIN KOLMANNES TÄYTTI AINA AKTIIVISUUSEHDOT

Aktiivimallin toimivuutta koskevan tutkimuksen mukaan osa työttömistä tuntee arvonsa työmarkkinoilla ja saa tehdä oman ammattitaitonsa tai osaamisensa mukaista työtä (työtä tehneistä 60 %). Monet taas ovat omaksuneet joustavan asenteen, jossa työt ja työttömyysjaksot vaihtelevat. Tällöin otetaan vastaan mitä tahansa työtä (työtä tehneistä 40 %).

Kaikilla aktiivisuusjaksoilla ehdot oli täyttänyt kolmannes (34 %) ja ei yhdelläkään aktiivisuusjaksolla toinen kolmannes (34 %). Joillakin jaksoilla ehdot täyttäneitä oli kuudesosa (17 %). Loput eivät osanneet sanoa, koska aktiivisuusjakso oli kesken tai muusta syystä eivät halunneet kertoa.

Työttömyys ja aktiivimallin ehtojen täyttäminen tuottavat erityyppisiä selviytymiskeinoja, joiden avulla työttömänä olevat yrittävät paitsi selvitä arjestaan myös säilyttää itsekunnioituksensa. Näitä keinoja ovat optimointi, sinnittely, vastarinta ja periksi antaminen. Anttilan mukaan työttömäksi joutuneilla voi olla samanaikaisesti käytössään kaikki näistä keinoista riippuen työttömyyden kestosta ja aktivointijaksojen määrästä.

– Jotenkinhan sitä yritetään selvitä. Viime kädessä oma asennoituminen ja aktiivisuusehtojen täyttäminen määrittävät, mikä näistä keinoista on vallitsevin. Työtön työnhakija voi olla erittäin itsetuntoinen tai kovinkin joustava, Anttila toteaa.

EHTOJEN TÄYTTÄMINEN TUOTTAA OPTIMOINTIA JA SINNITTELYÄ

Optimointi tarkoittaa sitä, että itsetuntoiset työttömät työnhakijat harkitsevat, mikä heille itselleen on parhaaksi. Tällöin haetaan ja tehdään omaa ammattikoulutusta tai työkokemusta vastaavaa työtä. Lisäksi osallistutaan koulutuksiin, etenkin jos niistä on apua työllistymiseen.

Anttilan mukaan optimointi tarkoittaa sitä, että tätä keinoa käyttävät osaavat suunnitella, mikä on itselle tuloksekasta.

– Työtä tehdään yleensä enemmän kuin minimimäärä. Monet tekevätkin pysyvää osa-aikatyötä tai kausiluonteista työtä. Koska työtä on tarjolla epäsäännöllisemmin, on toimeentulo epävarmaa. He osaavat laskea, sillä esimerkiksi kaksi viikkoa ja yhden päivän mittainen työsuhde katkaisee aktiivisuusjakson, Anttila kuvailee.

Toinen selviytymiskeino on sinnittely. Tällöin työttömänä oleva työskentelee tai on koulutuksessa vain sen verran, jotta työllistymisehto täyttyy. Anttilan mukaan pitkälti tarjonta määrää, mitä tehdään, joten otetaan vastaan mitä tahansa työtä.

Sinnittely teettää lyhyttä pätkää, joten kyse on toistuvaistyöttömyydestä. Työmäärät vaihtelevat selvästi säännöllisestä osa-aikatyöstä muutamien päivien täysimittaiseen työpäivään. Tehdään keikkaa kyläkaupan kassalla tai puunkorjuuta, ei siis omaa ammattitaitoa tai koulutusta vastaavaa työtä.

VASTARINTA JA PERIKSI ANTAMINEN LEIKKAAVAT TUKIA

”Olen ollu tosi aktiivisesti työtön.” (mies, yli 65 vuotta)

”Ei mitään hyötyä!” (nainen, 45–54 vuotta)

”Työttömien aliarvostamista ihmisenä. Turhaa kiusaa ja paperisotaa.” (mies, 45–54 vuotta)

”Rajua kyykyttämistä koko paska!” (mies, 45–54 vuotta)

Noin kymmenesosa työttömistä kertoo, ettei ole yrittänyt täyttää aktiivisuusehtoja, joten ne eivät täyty. Tällainen aktiivinen passiivisuus on vastarintaa, joka kohdistuu suoraan aktiivisuusmallin luonteeseen. Aktiivimallin koetaan olevan alentava, joten itsekunnioituksen säilyttäminen on mahdollista vain vastahangalla.

– Tällöin ei hetkauta päivärahan alentaminen, kun ollaan oltu pitkään työttömänä. Vastarinta on oman arvon kysymys eli pitkälti periaatteellinen asia, toteaa Anttila.

Periksi antaminen on tietynlaista joustavuutta, jos aktiivinen passiivisuus taas on vastarintaa. Osa työttömistä ei kovalla hakemisellakaan löydä aina sopivaa työtä, jotta aktiivimallin työllistymisehdot aktiivisuuskausilla täyttyisivät.

Se turhauttaa ja lannistaa. Heidän työttömyyskorvauksiaan leikataan, vaikka yritystä on ollut. Tämä koetaan rankaisuna, koska työn saaminen on vaikeaa. Periksi antamiseen johtavat usein sellaiset tekijät, jotka hankaloittavat työn saantia.

– Näitä ovat etenkin yli 55 vuoden ikä, alueelliset erot ja paikkakunnan koko sekä maaseudulla asuminen. Lisäksi vaikuttaa myös ulkomaalaistausta, Anttila kertoo.

POIMINTOJA JÄSENTEN VASTAUKSISTA

”Ainakin näin pienellä paikkakunnalla on todella haastavaa saada mitään armopaikkaa tehdä näitä aktiivitunteja… mutta vituttaahan se tälläset ihmisroskat maata pilaamassa. Ei toimi aktiivimalli alle 30 000 hengen paikkakunnilla saatana.”

”Heikomman sortaminen ja kyykytys ollut hyväosaisten tapa.”

”Nykypäättäjät eivät tätä tunnu ymmärtävän ihmisroska-nimityksineen.”

”Joutavaa. 50-vuotiaan mahdotonta työllistyä tällä alueella.”

”Meidän näin pitkään työssä olleiden ammattitaito on viime vuosituhannelta. Se oma työ on hoidettu räätälöidyllä kokemuksella ja hyvin, mutta kun ukko on yli 60, hänet lomautetaan ja sitten irtisanotaan – meille useammalle kävi näin. Sitten ollaankin roskasakkia, jota on aktivoitava ja nöyryytettävä… ja siirrymme loppuiäksemme pienelle eläkkeelle, koska ne eläkekertymävuodet jäivät kokematta, eikä taatusti omasta syystämme. Kiroilemaan en viitsi ruveta, koska se ei auta, mutta tunnen oloni sekä petetyksi että helpottuneeksi, kun tuo pelleily osaltani on ohi.”

AKTIIVISUUSEHTOJEN TÄYTTYMINEN

• Vuonna 2018 koetun työttömyyden pituus oli vastaajilla keskimäärin noin 6 kuukautta ja 2 viikkoa.
• Aktiivisuusjakso on aina 65 päivää, ja se katkeaa, jos työtä tehdään yhtämittaisesti yli kaksi viikkoa.
• Aktiivisuusjaksojen määrä vaihteli: ensimmäinen, toinen tai kolmas jakso oli meneillään noin neljäsosalla vastanneista ja kymmenesosalla neljäs jakso. Lisäksi viidesosa ei tiennyt, monesko jakso jo oli meneillään.
• Työtä tekemällä on aktiivisuusjaksojen ehdot täyttänyt puolet vastanneista. Heistä selvä enemmistö (74 %) työskenteli enemmän kuin aktiivisuusehto edellytti (18 tuntia kolmessa kuukaudessa) ja kuudennes (16 %) teki työtä enintään 18 tuntia.
• Koska aktiivisuusjaksoja on ollut useampia, työnteon sijaan tai ohella reilu kolmannes (38 %) osallistui valmennukseen ja kokeiluun ja koulutukseen.
• Yrittäjyys oli tarjonnut työtä vain muutamalle (2 %), ja tällöinkin kyse oli lähinnä metsä- ja maataloustöistä omalla tilalla.

NÄIN KYSELY TEHTIIN

Kyselyn kohteena olivat Teollisuuden työttömyyskassan jäsenet, jotka olivat aktiivimallin piirissä tammi–elokuun 2018 aikana. Kysely toteutettiin sähköisenä kyselynä lokakuussa 2018, ja se lähetettiin 13 500:lle työttömänä olleelle jäsenelle, joiden sähköpostiosoite oli Teollisuusliiton tiedossa.

Vastauksia saatiin 2 704 työttömänä olleelta. Vastaajista miehiä oli 64 prosenttia ja naisia 36 prosenttia. Vastaajien keski-ikää 52 vuoteen nosti se, että erityisen aktiivisia olivat 55–64-vuotiaat, joiden osuus oli puolet. Sen sijaan nuorten alle 35-vuotiaiden vastaajien kohdalla on selvä kato.

Lähes puolet vastaajista oli suorittanut ammatillisen perustutkinnon (44 %), viidennes oli perus- tai kansakoulun käyneitä (21 %) ja viidennes ammattitutkinnon suorittaneita (18 %).

Vastausprosentti oli tyydyttävä, 20 prosenttia. Vastausaktiivisuuteen vaikutti osaltaan se, että monet kyselyn saaneet eivät juuri kyselyhetkellä olleet työttöminä työnhakijoina. Vastaushetkellä työssä oli kolmasosa (32 %), työttömänä työnhakijoina enemmistö (67 %, joista lisäpäivillä 8 %) ja lomautettuja jonkin verran (1,6 %).

TUOTANTO TEKIJÄN JA TEOLLISUUSLIITON TUTKIMUSYKSIKÖN TYÖRYHMÄ