Ylityökielto jatkuu: Miten paljon ylitöitä tehdään?

teollisuusliitto

Teollisuusliiton ylityökielto jatkuu toista viikkoa. Ylitöiden lopettaminen on paljastanut jatkuvan alimiehityksen monella teollisuuden työpaikalla – tuotantoa onkin pyöritetty ylitöiden varassa. Millaisia vaikutuksia jatkuvilla ylitöillä on tuotantoon ja työntekijöihin?

Teollisuusliiton hallitus päätti 24.8. mittavista, vaiheittain etenevistä toimista pääministeri Juha Sipilän hallitusta vastaan.

Ensimmäinen vaihe eli ylityökielto astui voimaan 17.9. ja jatkuu toistaiseksi.

Liitto harkitsee painostustoimista luopumista, jos hallitus luopuu esityksestään uudeksi irtisanomislaiksi ja sitoutuu siihen, ettei se tuo enää uusia työelämää kurjistavia esityksiä eduskunnalle.

 

Tehtaiden johtaminen ”huolestuttavalla” tolalla

”On huolestuttavaa, miten nopeasti ylityökielto on purrut. Useat kymmenet tehtaat ovat vaikeuksissa, sillä niiden normaali operatiivinen toiminta pyörii ylitöiden varassa”, Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho kertoo.

Toni Laiho. KUVA KITI HAILA

Sektorijohtaja Toni Laiholta riittää ymmärrystä siihen, jos suurseisokki tai muu huoltotyö tehdään ylitöinä. Mutta liiton julistama ylityökielto on paljastanut, että osaa kemian sektorin tehtaista pyöritetään täysin ylitöiden varassa.

– Tämä ei ole tervettä. Nyt on jossain peiliin katsomisen paikka.

Epäterveen kehityksen taustalta löytyy Laihon mukaan useitakin selittäviä tekijöitä.

– Operatiivisesta toiminnasta on aikanaan saneerattu, rahalla ja tyylikkäästi, työntekijöitä pois. Nyt on ollut suorastaan surkuhupaisaa seurata, miten vaikeaa on pyörittää tavanomaista toimintaa työehtosopimuksen normityöajan puitteissa.

– Tehtaan johto ei välttämättä edes ole Suomen niemellä. Johdolta voi olla vaikeaa saada rekrytointilupaa. Vakinaisten työntekijöiden rekrytointiin ei ehkä saada lupaa myöskään kirjanpidollisista syistä. Vakinainen väki lasketaan kiinteisiin kuluihin, vuokratyöntekijät ja ylityöt muuttuviin kuluihin.

Laiho kertoo kuulleensa yrityksestä, jossa ylitöitä on perusteltu influenssaepidemialla – viimeiset seitsemän vuotta.

– Tämä ei kuulosta uskottavalta, ainakaan meistä.

TEHTAIDEN PITÄISI PYÖRIÄ NORMAALEILLAKIN TYÖAJOILLA

Työntekijöissä saattaa puolestaan olla heitä, jotka ovat laskeneet oman taloutensa ylitöiden varaan.

– Terveesti ahne saa olla, mutta ei koko työuraansa voi laskea ylitöiden varaan, siinä väsyy, Laiho toteaa.

Teollisuusliiton tutkimusosasto on tilastoinut eri sopimusalojen ylityömääriä. Öljy-, kaasu- ja petrokemianteollisuus on aivan kärjessä. Tällä alalla kaikista tehdyistä työtunneista melkein 10 prosenttia on ylitöitä. Laiho toistaa sen, että esimerkiksi suurseisokit voidaankin pyörittää ylitöiden varassa. Mutta silti jää paljon aivan arkista työtä, joihin pitäisi ottaa uutta väkeä.

– Ylitöitä ei pysty suoraan kääntämään uusiksi työpaikoiksi, mutta kyllä rekrytointi on se perusvastaus näin suuriin ylityömääriin. Myös työaikajärjestelmien muutoksella voidaan vähentää ylitöitä. Esimerkiksi keskeytyvästä vuorotyöstä siirrytään keskeytymättömään. Siirto siihen voi olla kuitenkin henkisesti iso kynnys, kun tehtaassa tehdään töitä myös viikonloppuisin. Mutta silloinkin syntyy tarve rekrytointiin, Laiho painottaa.

Kemian sektorilta tehtailta tullut viesti ylityökiellon vaikutusten nopeudesta on saanut Laihon aina vain mietteliäämmäksi yritysten toimintakulttuurista.

– Kyllä tehtaan pitäisi pyöriä normaaliaikana täysillä, vaikka ylityökielto olisi voimassa maailman tappiin. Kaikki ongelmathan eivät realisoidu heti. Tilanne tulee vain pahenemaan.

 

Piiloon jää paljon ylitöitä

”Tilastoidut ylityöt eivät kata kaikkea, vaan osa tehdyistä ylitöistä jää tilastoimatta. Todellisuus onkin tilastoja monimutkaisempi”, summaa Teollisuusliiton toimialojen ylityötilanteen liiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.

Anu-Hanna Anttila. KUVA KITI HAILA

Lehdenjakajille on esimerkiksi kiintiöity alue ja aika, jonka puitteissa työt pitää hoitua. Jos jakamiseen meneekin kahden kiintiöidyn tunnin sijasta neljä, ei palkkaa tule yhtään lisää. Työaikapankeissa on saldoraja, jonka päälle tehtyjä tunteja ei enää kerry. Ja jos siivoojalle on mitoitettu viisi minuuttia yhden huoneen siivoamiseen, mutta siihen menee todellisuudessa kymmenen, ei palkkaa tule senttiäkään lisää.

Ja tässä ovat vasta vähäiset alkutunnit tilastoimattomille ylitöille.

– Teollisuudessa työskentelevien vuokratyöntekijöiden ylityötunneista ei ole teollisuutta koskevissa tilastoissa tietoa, sillä vuokratyöntekijät tilastoidaan palvelutyönantajien mukaan palvelualoille. Tai jos ihminen tekee kahta osa-aikatyötä päivän mittaan yhteensä 12 tuntia, eivät tunnit sisällä ylitöitä. Nollatuntisopimuslaisista tai tarvittaessa töihin kutsuttavien työntekijöiden ylityötunneista ei ole tietoa, koska työaika joustaa kovasti, Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila sanoo.

Anttila muistuttaa, että miespuolisten vuokratyöntekijöiden yleisin työllistävä ala on metalliteollisuus.

Erittäin iso ongelma ylityötuntien kokonaismäärän arviointiin on se, että EU:n päätöksellä alkutuotannossa olevien työntekijöiden tunteja ei tilastoida lainkaan virallisiin tilastoihin. Anttila arvioi, että EU:n suurissa maatalousmaissa on runsaasti paperittomia maataloustyöntekijöitä, joita ei maakohtaisissa tilastoissa näy.

– Heitä ei ole virallisesti tilastoitu, koska eivät ole kyseisten maiden kansalaisia, Anttila toteaa.

Myöskään Suomessa ei tarkkaan tiedetä, millaisia työtunteja ja ylitöitä esimerkiksi sadonkorjuun kausitöihin Baltiasta ja muista entisistä neuvostomaista tulevat työntekijät tekevät.

– Ikävä sanoa, mutta jos työtä ei valvota, tuppaa lipsumaan enimmäismääräyksistä.

YLITYÖT TYÖPAIKOIKSI

Suomen virallisen tilaston mukaan 14 prosenttia teollisuuden työntekijöistä tekee ylitöitä. Jos ne teetettäisiin tavallisen työajan puitteissa, Suomeen syntyisi laskennallisesti tuhansia uusia työpaikkoja.

– Laskennallisesti ylityötuntien määrä vastaa vähintään 6 000 henkilötyövuotta. Kun lukuun lisätään arvio tilastoimattomasta ylityöstä, henkilötyövuosia tulee reippaasti lisää, Anttila toteaa.

Teollisuuden ylityötuntimäärät ovat Anttilan mukaan tätä nykyä ”kestämättömällä” pohjalla. Kasvaneet tilausmäärät ja noususuhdanne lisäävät työmäärää. Silti hyvänäkin aikana työtehtäviä tehdään ylitöinä ja vuokratöinä, eikä palkata lisää väkeä. Vuokratyöntekijät eivät uskalla kieltäytyä töistä, sillä seuraavaa kutsua ei ehkä tulisi. Ihmiset uupuvat eikä näillä keinoin Suomessa pidennetä työuria, vaikka tuo tavoite niissä kauniissa juhlapuheissa kertautuukin.

Anttila kieltäytyy neuvomasta työnantajapuolta. Mutta tutkimuspäälliköllä on kyllä tukku ideoita siitä, miten Teollisuusliiton aloilla päästäisiin tuotantoa pyörittämään kestävämmällä pohjalla. Ensimmäiseksi on hylättävä raa´an kapitalismin hellimä puhe talouskurista.

– Yrityksiä pyöritetään liian pienellä väkimäärällä. Talouskurin retoriikka pelottelee yrittäjiä palkkaamasta työntekijöitä vedoten siihen, että eihän taloudella mene hyvin. Todellisuudessa Suomen taloudella on mennyt vuodesta 2016 lähtien oikein mukavasti.

Anttila ei myöskään lainkaan ymmärrä, miten yrittäjien puheissa on yleistynyt kuvaus omista työntekijöistä ”kustannuseränä” tai ”riskinä”.

– Työntekijä on voimavara! Minä olen nähnyt, miten ylpeitä meidän alojemme ihmiset ovat omista töistään ja yrityksestä, jossa he työskentelevät. Eivät kai he muuten esimerkiksi käyttäisi työnantajansa logolla leimattua takkia tai lippistä? Työntekijät ovat monella tavalla hyödyntämätön voimavara, Anttila kiteyttää.

Suomessa on kansainvälisten vertailujen mukaan erittäin joustavat työmarkkinat, esimerkiksi lomauttaminen on mahdollista tilausten notkahtaessa. Anttila muistuttaa vielä, että suomalaiset työntekijät venyvät projektien mukaan ja että he tekevät paljon paikallisia sopimuksia.

– Pidemmän päälle on yritysten etu sitouttaa työntekijänsä vakinaisella työsuhteella, hyvällä palkalla ja muilla hyvillä työehdoilla, Anttila toteaa.

 

Ylitöitä tehdään ilmaiseksi

”Kaikista palkansaajista on korvauksetta tehnyt ylitöitä 28 prosenttia, korvattuja ylitöitä 66 prosenttia. 15 prosenttia palkansaajista kertoo, että he tekevät ylitöitä enemmän kuin haluaisivat”, Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutela kertoo viimeisimmästä eli vuoden 2013 työolotutkimuksesta.

Hanna Sutela. KUVA KITI HAILA

Erikoistutkija Hanna Sutela miettii, saisiko noista tilastoista jotain vastausta Tekijän kysymykseen ylitöiden tekemisen vapaaehtoisuudesta.

– Mikä on oikeasti vapaaehtoista? Voihan työntekijä tehdä ylitöitä siksi, että hän muuten pelkää menettävänsä työpaikkansa.

Sutela on ollut mukana tekemässä Tilastokeskuksen järeää tietoteosta Työelämän muutokset 1997–2013. Hän tuntee hyvin suomalaisten työolojen perusfaktat ja muutostrendit.

– Miesten ja naisten välillä ei ole ylitöiden teossa suuria eroja. Mutta miehet saavat korvauksen useammin rahana, naiset vapaana. Eniten ylitöitä tekevät parhaassa työiässä olevat suomalaiset.

Ylemmät toimihenkilöt tekevät kaikkein eniten korvauksettomia ylitöitä. Sutela toteaa, että he tekevät myös kaikkein eniten aikaan ja paikkaan sitoutumatonta työtä, esimerkiksi etätyötä, jossa riskinä on työpäivien venyminen.

– Suomalaisten työ toimihenkilöistyy koko ajan. Myös työntekijäammateissa on paljon liikkuvaa työtä, esimerkiksi sähkömies liikkuu usein paikasta toiseen.

– Työntekijöiltä vaaditaan entistä useammin itsensä ja oman työnsä johtamista, Sutela toteaa.

Tähän liittyy taukoamaton kirjallinen tilinteko. Sutela toteaa, että myös työntekijäammateissa saattaa erilaiseen raportointiin mennä ennen työtä, sen aikana ja työn jälkeen paljon aikaa. Kodinhoitajat ovat tyyppiesimerkki siitä, miten raportointia ei välttämättä ehdi tehdä työajan puitteissa, vaan kodinhoitajat tekevät sen korvauksetta omalla ajallaan.

LAMASTA TOIVUTTIIN YLITÖIDEN VOIMALLA

1990-luvun laman seurauksena ihmisiä irtisanottiin joukoittain. Kun tuosta lamasta noustiin, kiire ja ylityöt pesiytyivät suomalaisille työpaikoille.

– Lamasta toivuttua pyöritettiin paljon pienemmällä työvoimalla samaa taloutta. Vuonna 1997 tehtiin todella paljon ylitöitä.

Kiiretilastot ovat Sutelan mukaan tuon huippuvuoden jälkeen lähteneet hieman alaspäin yksityisellä sektorilla ja valtiolla, mutta kunnat kulkevat aivan omissa kiiresfääreissään. Ja tämä iskee ennen kaikkea naisiin, sillä Suomen työmarkkinat ovat tunnetusti hyvin jakautuneet nais- ja miesvaltaisiin aloihin.

– Kolmasosa palkansaajanaisista työskentelee sosiaali-, terveys- ja opetusalalla. Ryhmäkokoja kasvatetaan, resurssit vähenevät, kaikesta leikataan. Miehillä työpäivä tyypillisesti venyy, mutta naisilla pikemminkin työtahti on kiristynyt. Tämän näkee EU-tilastoistakin. Kiireen suhteen suomalaiset miehet sijoittuvat EU:n keskiarvon tietämille, naiset sijoittuvat kirkkaasti yläpuolelle. Suomalaisten naisten työtahti näyttäytyy hyvin tiukkana muiden maiden naisiin verrattuna.

Sutela toteaa, että suomalaiset tekevät töitä myös sairaina ollessaan, naisista 53 prosenttia, miehistä 44 prosenttia.

– Etenkin naisilla syynä oli se, ettei haluttu lisätä työtovereiden taakka. Toiseksi tärkein syy oli se, että poissa ollessa työt kasaantuvat.

 

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA
GRAFIIKKA TAINA ILOMÄKI-VIRTA