Teol­li­suus­lii­ton ylityö­kielto jatkuu toista viik­koa. Ylitöi­den lopet­ta­mi­nen on paljas­ta­nut jatku­van alimie­hi­tyk­sen monella teol­li­suu­den työpai­kalla – tuotan­toa onkin pyöri­tetty ylitöi­den varassa. Millai­sia vaiku­tuk­sia jatku­villa ylitöillä on tuotan­toon ja työntekijöihin?

Teol­li­suus­lii­ton halli­tus päätti 24.8. mitta­vista, vaiheit­tain etene­vistä toimista päämi­nis­teri Juha Sipi­län halli­tusta vastaan.

Ensim­mäi­nen vaihe eli ylityö­kielto astui voimaan 17.9. ja jatkuu toistaiseksi.

Liitto harkit­see painos­tus­toi­mista luopu­mista, jos halli­tus luopuu esityk­ses­tään uudeksi irti­sa­no­mis­laiksi ja sitou­tuu siihen, ettei se tuo enää uusia työelä­mää kurjis­ta­via esityk­siä eduskunnalle.

Tehtai­den johta­mi­nen ”huoles­tut­ta­valla” tolalla

”On huoles­tut­ta­vaa, miten nopeasti ylityö­kielto on purrut. Useat kymme­net tehtaat ovat vaikeuk­sissa, sillä niiden normaali opera­tii­vi­nen toiminta pyörii ylitöi­den varassa”, Teol­li­suus­lii­ton kemian sekto­rin johtaja Toni Laiho kertoo.

Sekto­ri­joh­taja Toni Laiholta riit­tää ymmär­rystä siihen, jos suur­sei­sokki tai muu huol­to­työ tehdään ylitöinä. Mutta liiton julis­tama ylityö­kielto on paljas­ta­nut, että osaa kemian sekto­rin tehtaista pyöri­te­tään täysin ylitöi­den varassa.

– Tämä ei ole tervettä. Nyt on jossain peiliin katso­mi­sen paikka.

Epäter­veen kehi­tyk­sen taus­talta löytyy Laihon mukaan usei­ta­kin selit­tä­viä tekijöitä.

– Opera­tii­vi­sesta toimin­nasta on aika­naan sanee­rattu, rahalla ja tyylik­käästi, työn­te­ki­jöitä pois. Nyt on ollut suoras­taan surku­hu­pai­saa seurata, miten vaikeaa on pyörit­tää tavan­omaista toimin­taa työeh­to­so­pi­muk­sen normi­työ­ajan puitteissa.

– Tehtaan johto ei vält­tä­mättä edes ole Suomen niemellä. Johdolta voi olla vaikeaa saada rekry­toin­ti­lu­paa. Vaki­nais­ten työn­te­ki­jöi­den rekry­toin­tiin ei ehkä saada lupaa myös­kään kirjan­pi­dol­li­sista syistä. Vaki­nai­nen väki laske­taan kiin­tei­siin kului­hin, vuokra­työn­te­ki­jät ja ylityöt muut­tu­viin kuluihin.

Laiho kertoo kuul­leensa yrityk­sestä, jossa ylitöitä on perus­teltu influens­sae­pi­de­mialla – viimei­set seit­se­män vuotta.

– Tämä ei kuulosta uskot­ta­valta, aina­kaan meistä.

TEHTAIDEN PITÄISI PYÖRIÄ NORMAALEILLAKIN TYÖAJOILLA

Työn­te­ki­jöissä saat­taa puoles­taan olla heitä, jotka ovat laske­neet oman talou­tensa ylitöi­den varaan.

– Terveesti ahne saa olla, mutta ei koko työuraansa voi laskea ylitöi­den varaan, siinä väsyy, Laiho toteaa.

Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­osasto on tilas­toi­nut eri sopi­musa­lo­jen ylityö­mää­riä. Öljy‑, kaasu- ja petro­ke­mian­teol­li­suus on aivan kärjessä. Tällä alalla kaikista tehdyistä työtun­neista melkein 10 prosent­tia on ylitöitä. Laiho tois­taa sen, että esimer­kiksi suur­sei­so­kit voidaan­kin pyörit­tää ylitöi­den varassa. Mutta silti jää paljon aivan arkista työtä, joihin pitäisi ottaa uutta väkeä.

– Ylitöitä ei pysty suoraan kään­tä­mään uusiksi työpai­koiksi, mutta kyllä rekry­tointi on se perus­vas­taus näin suuriin ylityö­mää­riin. Myös työai­ka­jär­jes­tel­mien muutok­sella voidaan vähen­tää ylitöitä. Esimer­kiksi keskey­ty­västä vuoro­työstä siir­ry­tään keskey­ty­mät­tö­mään. Siirto siihen voi olla kuiten­kin henki­sesti iso kynnys, kun tehtaassa tehdään töitä myös viikon­lop­pui­sin. Mutta silloin­kin syntyy tarve rekry­toin­tiin, Laiho painottaa.

Kemian sekto­rilta tehtailta tullut viesti ylityö­kiel­lon vaiku­tus­ten nopeu­desta on saanut Laihon aina vain miet­te­li­ääm­mäksi yritys­ten toimintakulttuurista.

– Kyllä tehtaan pitäisi pyöriä normaa­liai­kana täysillä, vaikka ylityö­kielto olisi voimassa maail­man tappiin. Kaikki ongel­mat­han eivät reali­soidu heti. Tilanne tulee vain pahenemaan.

Piiloon jää paljon ylitöitä

”Tilas­toi­dut ylityöt eivät kata kaik­kea, vaan osa tehdyistä ylitöistä jää tilas­toi­matta. Todel­li­suus onkin tilas­toja moni­mut­kai­sempi”, summaa Teol­li­suus­lii­ton toimia­lo­jen ylityö­ti­lan­teen liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila.

Lehden­ja­ka­jille on esimer­kiksi kiin­tiöity alue ja aika, jonka puit­teissa työt pitää hoitua. Jos jaka­mi­seen menee­kin kahden kiin­tiöi­dyn tunnin sijasta neljä, ei palk­kaa tule yhtään lisää. Työai­ka­pan­keissa on saldo­raja, jonka päälle tehtyjä tunteja ei enää kerry. Ja jos siivoo­jalle on mitoi­tettu viisi minuut­tia yhden huoneen siivoa­mi­seen, mutta siihen menee todel­li­suu­dessa kymme­nen, ei palk­kaa tule sent­tiä­kään lisää.

Ja tässä ovat vasta vähäi­set alku­tun­nit tilas­toi­mat­to­mille ylitöille.

– Teol­li­suu­dessa työs­ken­te­le­vien vuokra­työn­te­ki­jöi­den ylityö­tun­neista ei ole teol­li­suutta koske­vissa tilas­toissa tietoa, sillä vuokra­työn­te­ki­jät tilas­toi­daan palve­lu­työ­nan­ta­jien mukaan palve­lua­loille. Tai jos ihmi­nen tekee kahta osa-aika­työtä päivän mittaan yhteensä 12 tuntia, eivät tunnit sisällä ylitöitä. Nolla­tun­ti­so­pi­mus­lai­sista tai tarvit­taessa töihin kutsut­ta­vien työn­te­ki­jöi­den ylityö­tun­neista ei ole tietoa, koska työaika jous­taa kovasti, Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila sanoo.

Anttila muis­tut­taa, että mies­puo­lis­ten vuokra­työn­te­ki­jöi­den ylei­sin työl­lis­tävä ala on metalliteollisuus.

Erit­täin iso ongelma ylityö­tun­tien koko­nais­mää­rän arvioin­tiin on se, että EU:n päätök­sellä alku­tuo­tan­nossa olevien työn­te­ki­jöi­den tunteja ei tilas­toida lain­kaan viral­li­siin tilas­toi­hin. Anttila arvioi, että EU:n suurissa maata­lous­maissa on runsaasti pape­rit­to­mia maata­lous­työn­te­ki­jöitä, joita ei maakoh­tai­sissa tilas­toissa näy.

– Heitä ei ole viral­li­sesti tilas­toitu, koska eivät ole kyseis­ten maiden kansa­lai­sia, Anttila toteaa.

Myös­kään Suomessa ei tark­kaan tiedetä, millai­sia työtun­teja ja ylitöitä esimer­kiksi sadon­kor­juun kausi­töi­hin Baltiasta ja muista enti­sistä neuvos­to­maista tule­vat työn­te­ki­jät tekevät.

– Ikävä sanoa, mutta jos työtä ei valvota, tuppaa lipsu­maan enimmäismääräyksistä.

YLITYÖT TYÖPAIKOIKSI

Suomen viral­li­sen tilas­ton mukaan 14 prosent­tia teol­li­suu­den työn­te­ki­jöistä tekee ylitöitä. Jos ne teetet­täi­siin taval­li­sen työajan puit­teissa, Suomeen syntyisi lasken­nal­li­sesti tuhan­sia uusia työpaikkoja.

– Lasken­nal­li­sesti ylityö­tun­tien määrä vastaa vähin­tään 6 000 henki­lö­työ­vuotta. Kun lukuun lisä­tään arvio tilas­toi­mat­to­masta ylityöstä, henki­lö­työ­vuo­sia tulee reip­paasti lisää, Anttila toteaa.

Teol­li­suu­den ylityö­tun­ti­mää­rät ovat Antti­lan mukaan tätä nykyä ”kestä­mät­tö­mällä” pohjalla. Kasva­neet tilaus­mää­rät ja noususuh­danne lisää­vät työmää­rää. Silti hyvä­nä­kin aikana työteh­tä­viä tehdään ylitöinä ja vuokra­töinä, eikä palkata lisää väkeä. Vuokra­työn­te­ki­jät eivät uskalla kiel­täy­tyä töistä, sillä seuraa­vaa kutsua ei ehkä tulisi. Ihmi­set uupu­vat eikä näillä keinoin Suomessa piden­netä työuria, vaikka tuo tavoite niissä kauniissa juhla­pu­heissa kertautuukin.

Anttila kiel­täy­tyy neuvo­masta työnan­ta­ja­puolta. Mutta tutki­mus­pääl­li­köllä on kyllä tukku ideoita siitä, miten Teol­li­suus­lii­ton aloilla pääs­täi­siin tuotan­toa pyörit­tä­mään kestä­väm­mällä pohjalla. Ensim­mäi­seksi on hylät­tävä raa´an kapi­ta­lis­min hellimä puhe talouskurista.

– Yrityk­siä pyöri­te­tään liian pienellä väki­mää­rällä. Talous­ku­rin reto­riikka pelot­te­lee yrit­tä­jiä palk­kaa­masta työn­te­ki­jöitä vedo­ten siihen, että eihän talou­della mene hyvin. Todel­li­suu­dessa Suomen talou­della on mennyt vuodesta 2016 lähtien oikein mukavasti.

Anttila ei myös­kään lain­kaan ymmärrä, miten yrit­tä­jien puheissa on yleis­ty­nyt kuvaus omista työn­te­ki­jöistä ”kustan­nuse­ränä” tai ”riskinä”.

– Työn­tekijä on voima­vara! Minä olen nähnyt, miten ylpeitä meidän alojemme ihmi­set ovat omista töis­tään ja yrityk­sestä, jossa he työs­ken­te­le­vät. Eivät kai he muuten esimer­kiksi käyt­täisi työnan­ta­jansa logolla leimat­tua takkia tai lippistä? Työn­te­ki­jät ovat monella tavalla hyödyn­tä­mä­tön voima­vara, Anttila kiteyttää.

Suomessa on kansain­vä­lis­ten vertai­lu­jen mukaan erit­täin jous­ta­vat työmark­ki­nat, esimer­kiksi lomaut­ta­mi­nen on mahdol­lista tilaus­ten notkah­taessa. Anttila muis­tut­taa vielä, että suoma­lai­set työn­te­ki­jät veny­vät projek­tien mukaan ja että he teke­vät paljon paikal­li­sia sopimuksia.

– Pidem­män päälle on yritys­ten etu sitout­taa työn­te­ki­jänsä vaki­nai­sella työsuh­teella, hyvällä palkalla ja muilla hyvillä työeh­doilla, Anttila toteaa.

Ylitöitä tehdään ilmaiseksi

”Kaikista palkan­saa­jista on korvauk­setta tehnyt ylitöitä 28 prosent­tia, korvat­tuja ylitöitä 66 prosent­tia. 15 prosent­tia palkan­saa­jista kertoo, että he teke­vät ylitöitä enem­män kuin haluai­si­vat”, Tilas­to­kes­kuk­sen erikois­tut­kija Hanna Sutela kertoo viimei­sim­mästä eli vuoden 2013 työolotutkimuksesta.

Erikois­tut­kija Hanna Sutela miet­tii, saisiko noista tilas­toista jotain vastausta Teki­jän kysy­myk­seen ylitöi­den teke­mi­sen vapaaehtoisuudesta.

– Mikä on oikeasti vapaa­eh­toista? Voihan työn­tekijä tehdä ylitöitä siksi, että hän muuten pelkää menet­tä­vänsä työpaikkansa.

Sutela on ollut mukana teke­mässä Tilas­to­kes­kuk­sen järeää tieto­teosta Työelä­män muutok­set 1997–2013. Hän tuntee hyvin suoma­lais­ten työolo­jen perus­fak­tat ja muutostrendit.

– Mies­ten ja nais­ten välillä ei ole ylitöi­den teossa suuria eroja. Mutta miehet saavat korvauk­sen useam­min rahana, naiset vapaana. Eniten ylitöitä teke­vät parhaassa työiässä olevat suomalaiset.

Ylem­mät toimi­hen­ki­löt teke­vät kaik­kein eniten korvauk­set­to­mia ylitöitä. Sutela toteaa, että he teke­vät myös kaik­kein eniten aikaan ja paik­kaan sitou­tu­ma­tonta työtä, esimer­kiksi etätyötä, jossa riskinä on työpäi­vien venyminen.

– Suoma­lais­ten työ toimi­hen­ki­löis­tyy koko ajan. Myös työn­te­ki­jä­am­ma­teissa on paljon liik­ku­vaa työtä, esimer­kiksi sähkö­mies liik­kuu usein paikasta toiseen.

– Työn­te­ki­jöiltä vaadi­taan entistä useam­min itsensä ja oman työnsä johta­mista, Sutela toteaa.

Tähän liit­tyy taukoa­ma­ton kirjal­li­nen tilin­teko. Sutela toteaa, että myös työn­te­ki­jä­am­ma­teissa saat­taa erilai­seen rapor­toin­tiin mennä ennen työtä, sen aikana ja työn jälkeen paljon aikaa. Kodin­hoi­ta­jat ovat tyyp­pie­si­merkki siitä, miten rapor­toin­tia ei vält­tä­mättä ehdi tehdä työajan puit­teissa, vaan kodin­hoi­ta­jat teke­vät sen korvauk­setta omalla ajallaan.

LAMASTA TOIVUTTIIN YLITÖIDEN VOIMALLA

1990-luvun laman seurauk­sena ihmi­siä irti­sa­not­tiin joukoit­tain. Kun tuosta lamasta nous­tiin, kiire ja ylityöt pesiy­tyi­vät suoma­lai­sille työpaikoille.

– Lamasta toivut­tua pyöri­tet­tiin paljon pienem­mällä työvoi­malla samaa taloutta. Vuonna 1997 tehtiin todella paljon ylitöitä.

Kiire­ti­las­tot ovat Sute­lan mukaan tuon huip­pu­vuo­den jälkeen lähte­neet hieman alas­päin yksi­tyi­sellä sekto­rilla ja valtiolla, mutta kunnat kulke­vat aivan omissa kiiresfää­reis­sään. Ja tämä iskee ennen kaik­kea naisiin, sillä Suomen työmark­ki­nat ovat tunne­tusti hyvin jakau­tu­neet nais- ja mies­val­tai­siin aloihin.

– Kolmas­osa palkan­saa­ja­nai­sista työs­ken­te­lee sosiaali‑, terveys- ja opetusa­lalla. Ryhmä­ko­koja kasva­te­taan, resurs­sit vähe­ne­vät, kaikesta leika­taan. Miehillä työpäivä tyypil­li­sesti venyy, mutta naisilla pikem­min­kin työtahti on kiris­ty­nyt. Tämän näkee EU-tilas­tois­ta­kin. Kiireen suhteen suoma­lai­set miehet sijoit­tu­vat EU:n keskiar­von tietä­mille, naiset sijoit­tu­vat kirk­kaasti yläpuo­lelle. Suoma­lais­ten nais­ten työtahti näyt­täy­tyy hyvin tiuk­kana muiden maiden naisiin verrattuna.

Sutela toteaa, että suoma­lai­set teke­vät töitä myös sairaina olles­saan, naisista 53 prosent­tia, miehistä 44 prosenttia.

– Eten­kin naisilla syynä oli se, ettei haluttu lisätä työto­ve­rei­den taakka. Toiseksi tärkein syy oli se, että poissa ollessa työt kasaantuvat.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA
GRAFIIKKA TAINA ILOMÄKI-VIRTA