Mirja Suhonen: Ei latis­teta nuorten unelmia

Useilla teolli­suuden alojen työpai­koista on palkattu nuoria kesätyön­te­ki­jöitä. Innok­kaita, oppivia, osaavia, elämä edessään, täynnä toiveita ja unelmia. Millai­sena arkena kenenkin unelma toteutuu, jää aikanaan nähtä­väksi. Mutta tehdään parhaamme – ei anneta unelmien latistua.

Monella työpai­kalla on itses­tään­sel­vyys, että viimeis­tään työsuh­teen alkaessa allekir­joi­te­taan kirjal­linen työso­pimus. Fiksun työpaikan tunnistaa siitä, että kirjoi­te­taan myös työto­distus, vaikka laki ei sitä pyytä­mättä edellytä. Kesätyön­te­kijän passi työelä­mään on useinkin se ensim­mäinen todistus siitä, että on ollut aktii­vinen ja tehnyt työtä lomailun sijaan. Tämän asian tärkeys pitää viedä viestinä myös työnantajille.

Uuden työntekijän – myös kesätyön­te­kijän – pereh­dyt­tä­minen on työnan­tajan velvol­li­suus. Mutta myös meistä työka­ve­reista riippuu, millai­sena nuori kokee ensim­mäiset koske­tuk­sensa työelä­mään. Tajuam­meko tätä aina? Sanomat­to­malla huome­nella, vastaa­mat­to­malla kysymyk­sellä tai opasta­mat­to­malla työti­lan­teella saatamme jättää nuorelle pikem­minkin hänen unelmaansa latis­tavan kuin kannus­tavan jäljen. On meidän jokaisen asia pitää huoltaa nykynuo­rista, jotka sitten aikanaan pyörit­tävät maamme elinkei­noe­lämää ja tekevät päätöksiä maamme tulevai­suu­desta, jopa maksavat osan eläkkeistämme.

Minäpä väitän, että töissä pitää viihtyä. Töissä pitää olla hauskaakin.

Usein sanotaan, että kansa­kunnan sivistys mitataan sillä, miten kohte­lemme vanhuk­siamme. Ehkäpä osa sivis­tystä, sydämen sivis­tystä ja lämpöä mitataan myös sillä, miten kohte­lemme kesätyön­te­ki­jöitä. Aikoi­naan oli tapana tehdä kaiken­laista jäynää uusille työnte­ki­jöille, erityi­sesti nuorille. Nykyisin moisia tapoja pidet­täi­siin kiusaa­mi­sena. Eikä yhteis­henki työpai­koilla moisin perin­tein parane. Myönnän tosin, että tällaisten perin­teiden muistelu saa aika ajoin naurun raikumaan.

Joitain vuosia sitten sanot­tiin, että töihin ei ole tultu viihty­mään, eikä töissä tarvitse olla hauskaa. Minäpä väitän, että töissä pitää viihtyä. Töissä pitää olla hauskaakin. Voi niitä ankeita aamuja, joina itsekin olen itseni töihin pakot­tanut, kun asiat eivät ole olleet kunnossa. Mikä taakka onkaan hilautua töihin ankein odotuksin sen sijaan, että ilonpil­kah­dukset työpäivän varrella saavat hymyn suupie­liin ja silmät loista­maan. Annetaan se ilo kesätyön­te­ki­jöille. Ehkä se heijastuu takaisin.

MIRJA SUHONEN
Teolli­suus­liiton erityi­sa­lojen sektorin sopimusasiantuntija