HARRASTAJA: Jarmo Grek: Rentun ruusu puhkeaa kesänäyttämöllä

Jarmo Grek lomp­sii maalais­teat­te­rin lavalle Irwi­ninä, jonka tosie­lä­män kään­teet nostat­ta­vat kyyne­leet raavait­ten­kin mies­ten silmiin, myös hänelle itselleen.

Kuuti­sen vuotta sitten Jarmo Grek kävi Pirkan­maalla neljän eri kuoron harjoi­tuk­sissa. Mies ei tohti­nut kiel­täy­tyä, kun tuttu kuoron­joh­taja pyysi niihin mukaan.

Aiem­min karaoke oli koukut­ta­nut niin, että hän oli käynyt laula­massa sitä kolme­kin kertaa viikossa.

Kuoro­pii­reissä Grek tutus­tui opetus­neu­vos Kauno Perkiö­mä­keen. He innos­tui­vat muuta­man muun kera perus­ta­maan Hämeen­ky­röön Maaseu­dun Taiteel­li­sen Teatterin.

– Vuodesta 2014 lähtien laulu­har­ras­tuk­seeni on liit­ty­nyt näyt­te­le­mi­nen, joka on ollut meikä­läi­selle uusi, kiin­nos­tava juttu.

– Pienellä, muka­vasti yhteen hitsau­tu­neella teat­te­ri­po­ru­kalla olemme tehneet elävästä elämästä kansa­noop­pe­roita, joita olemme käyneet esit­tä­mässä eri puolilla Suomea.

Vuoden 2017 alussa käyn­nis­tyi musiik­ki­näy­tel­män suun­nit­telu vuosina 1943–1991 eläneestä iskel­mä­tähti Irwi­nistä eli Antti Hammar­ber­gistä.

OMAN KYLÄN POJASTA

Maalais­teat­te­rilla oli monta­kin hyvää syytä herät­tää Irwin henkiin.

Laulaja tunnet­tiin koko valta­kun­nassa, mutta erityi­sen hyvin Hämeen­ky­rössä – eten­kin Lava­jär­vellä – jossa hän asui puoli­sonsa ja lastensa kanssa parin­kym­me­nen vuoden ajan. Hämeen­ky­rössä pidet­tiin hänen hautajaisensakin.

Iskel­mä­täh­den polut olivat puhut­te­le­via, talous­vai­keuk­sien ja alko­ho­lin, mutta myös huikean menes­tyk­sen värit­tä­miä. Kansan­mie­hen laulut elävät yhä suoma­lai­sessa sielun­mai­se­massa, esimer­kiksi Rentun ruusu ja Ryysy­ranta.

– Ja Jarmo­han on sitten Irwin! Viik­set vaan ja stet­son päähän, ilmoitti käsi­kir­joit­taja-ohjaaja Tapio Park­ki­nen. Minä nielai­sin sillä hetkellä tyhjää, Grek muistelee.

Samalla haaste kutkutti esiin­ty­jänä viih­ty­vää. Hän päätti ottaa vastaan sen, mitä eteen tulee.

KUNNIOITTAVASTI JA USKOTTAVASTI

Irwin-musiik­ki­näy­telmä päätet­tiin tehdä tämän lesken, Riitta Hammar­ber­gin, toiveita ja muis­te­luita kunnioit­taen. Häntä haas­ta­tel­tiin useam­paan­kin kertaan. Niin syntyi esitys, joka avaa suurelle ylei­sölle Irwi­nin vähem­män tunnet­tuja piir­teitä, kuten herk­kyyttä, tunteik­kuutta ja vaatimattomuutta.

– En itse osal­lis­tu­nut käsi­kir­joi­tuk­sen tekoon. Lähdin roolis­sani tulkit­se­maan sitä, mitä muut olivat työs­tä­neet, Grek kertoo.

Laulut olivat sopi­vasti haas­ta­via. Niistä hän ei otta­nut paineita.

– Eniten jänni­tin sitä, miten pystyi­sin näyt­tä­möllä olemaan mahdol­li­sim­man uskot­ta­vasti Irwin.

Kesä­näy­tän­tö­kau­den 2017 alet­tua katsomo täyt­tyi kerta toisensa perään Hämeen­ky­rön Heis­kan maalais­ro­mant­ti­sessa miljöössä.

– Tosi­ta­rina on niin kosket­tava, että jouduin teke­mään töitä pitääk­seni liiku­tuk­sen tunteeni aisoissa. Ylei­söt olivat kyllä erilai­sia. Jotkut saivat herkis­ty­mään enem­män, toiset vähemmän.

– Eniten minua kosketti, kun satuin ylei­sön joukosta bongaa­maan raavaita miehiä, jotka itki­vät. Minun oli kään­net­tävä huomioni toisaalle, jotta suoriu­tui­sin roolistani.

Irwi­nistä kerto­vaa musiik­ki­näy­tel­mää, Viimeistä laulua, eivät lopulta mahtu­neet katso­maan kaikki haluk­kaat. Reilulle 7 000:lle paikka löytyi. Siksi sitä esite­tään tänä kesänä sekä Hämeen­ky­rön Heis­kalla että Tampe­reen Komediateatterissa.

MUSIIKKIA AINA, KAIKKIALLA

Vuonna 1960 synty­nyt Grek on laula­nut pikku­po­jasta saakka. Lapsuu­den­ko­dissa vanhem­mat pisti­vät usein radion tai musiik­kia soimaan.

– Koulussa sain laulusta yhdek­si­kön ja pääsin esiin­ty­mään ylei­sön eteen. Rämpyt­te­lin vähän kita­raa­kin, kun sain sen 11-vuoti­aana lahjaksi äidiltäni.

Nuoruu­dessa ja täysi-ikäi­syy­den alkaessa musii­kil­li­set harras­tuk­set jäivät, mutta kuun­te­le­mi­nen ei. Iskel­mät raikui­vat autossa ja kotona aina, kun Grek pääsi työvuoroistaan.

– Olen ollut kenkä- ja vane­ri­teh­tailla, beto­ni­va­lu­rina sekä metal­lia­lalla. Kun työnä­ky­mät alkoi­vat heiken­tyä, hakeu­duin oma-aloit­tei­sesti vuonna 1996 hitsaa­ja­kou­lu­tuk­seen. Pian sen jälkeen aloi­tin työt ylöjär­ve­läi­sessä Avant Tecno Oy:ssä.

VIIKSET VALTOIMENAAN

Alku­ke­sästä 2017 Grek riensi työvuo­ronsa jälkeen joka päivä Viimei­nen laulu –musiik­ki­näy­tel­män harjoituksiin.

– Koska porukka on tosi mukava, ei kova tree­ni­tahti haitan­nut. Ja tätä kaik­kea olen saanut tehdä vaimoni kanssa. Olemme olleet yksissä kahdek­si­sen vuotta. Hän esit­tää Irwin-produk­tiossa anoppiani.

– Kuoro­har­ras­tuk­sis­sa­han me toisemme löysimme, Grek naurahtaa.

Vaikka takki oli kummal­la­kin tyhjä viime kesän ja ekstra-näytän­tö­jen jälkeen, ovat molem­mat valmiita uuteen rytistykseen.

Yleisö saa jälleen hieraista silmi­ään, kun Grek ilmes­tyy näyt­tä­mölle. Hän on hätkäh­dyt­tä­västi saman­nä­köi­nen kuin Irwin.

– Puvus­tuk­sen ja maskee­rauk­sen hoidan itse. Ei paljon muuta tarvita kuin peruukki, viik­set, stet­son ja nahkaliivi!

Grek on hartaasti kasvat­ta­nut itsel­leen viik­siä alku­vuo­den ajan, joten lähi­piiri on saanut totu­tella vähän vieraan näköi­seen tyyppiin.

Ennen esityk­siä viik­set pitää värjätä.

– Viime kesänä kiin­ni­tin liimalla teko­viik­set itsel­leni joka esityk­seen, mutta ne eivät olleet kovin muka­vat. Liima jäykisti nenän alus­taa ja ylähuulta. Nyt kokeil­laan luomua, Grek naurahtaa.

YHTEISLAULU RAIKAA

– En ole miten­kään ajatel­lut, että olisin tähti tai pääroo­lin esit­täjä. Tämän esityk­sen eri kohtauk­sissa Irwin tulee vierai­le­maan rajan takaa eikä juuri puhu, vaan laulaa. Enem­män­kin hänelle rakkaat naiset – vaimo, äiti ja anoppi – ovat esillä, Grek toteaa.

Hyvä niin. Se ei vaadi niin kovasti eläytymistä.

– Irwi­nin elämä on ollut täysin erilaista omaani verrat­tuna. Vain rakkaus laula­mi­seen on samaa.

Se tart­tuu ylei­söön, joka saa vapaasti laulaa Viimei­sen laulu –bändin kanssa pitkin esitystä – ja on myös hyödyn­tä­nyt tilai­suu­den koko sydämellä.

Mihin­kö­hän laulu- ja teat­te­ri­har­ras­tuk­set Grekin tule­vai­suu­dessa vievät?

– Maaseu­dun Taiteel­li­sella Teat­te­rilla on suun­ni­tel­missa uusia esityk­siä ja kansa­noop­pe­roita, joista varmasti avau­tuu erilai­sia rooleja. Lisäksi olen mukana Laulux-nimi­sessä kuorossa.

– Näitä asioita on kiva tehdä poru­kalla, harras­tuk­sena. Se riit­tää minulle.

JARMO GREK

Hämeen­kyrö
Avant Tecno Oy
hitsaaja-kokoon­pa­no­työn­te­kijä

VIIMEINEN LAULU
Maaseu­dun Taiteel­li­nen Teatteri

Heis­kan kesäteatteri
Esityk­set 26.6. – 8.7.
Liput: www.heiskary.fi/heiskan-kesateatteri
Tampe­reen Komediateatteri
Vierai­lue­si­tyk­set 22.8., 23.8. sekä 26.8.
Liput: www.komediateatteri.fi/ohjelmisto/viimeinen-laulu

TEKSTI ERJA TAURA-JOKINEN
KUVAT ARI SAMUEL LAHTI (LAVALLA) JA JYRKI LUUKKONEN (KOTONA)