HARRASTAJA: Jarmo Grek: Rentun ruusu puhkeaa kesänäyttämöllä

Jarmo Grek lompsii maalais­teat­terin lavalle Irwininä, jonka tosie­lämän käänteet nostat­tavat kyyne­leet raavait­tenkin miesten silmiin, myös hänelle itselleen.

Kuutisen vuotta sitten Jarmo Grek kävi Pirkan­maalla neljän eri kuoron harjoi­tuk­sissa. Mies ei tohtinut kieltäytyä, kun tuttu kuoron­joh­taja pyysi niihin mukaan.

Aiemmin karaoke oli koukut­tanut niin, että hän oli käynyt laula­massa sitä kolmekin kertaa viikossa.

Kuoro­pii­reissä Grek tutustui opetus­neuvos Kauno Perkiö­mä­keen. He innos­tuivat muutaman muun kera perus­ta­maan Hämeen­ky­röön Maaseudun Taiteel­lisen Teatterin.

– Vuodesta 2014 lähtien laulu­har­ras­tuk­seeni on liittynyt näytte­le­minen, joka on ollut meikä­läi­selle uusi, kiinnos­tava juttu.

– Pienellä, mukavasti yhteen hitsau­tu­neella teatte­ri­po­ru­kalla olemme tehneet elävästä elämästä kansa­noop­pe­roita, joita olemme käyneet esittä­mässä eri puolilla Suomea.

Vuoden 2017 alussa käynnistyi musiik­ki­näy­telmän suunnit­telu vuosina 1943–1991 eläneestä iskel­mä­tähti Irwinistä eli Antti Hammar­ber­gistä.

OMAN KYLÄN POJASTA

Maalais­teat­te­rilla oli montakin hyvää syytä herättää Irwin henkiin.

Laulaja tunnet­tiin koko valta­kun­nassa, mutta erityisen hyvin Hämeen­ky­rössä – etenkin Lavajär­vellä – jossa hän asui puoli­sonsa ja lastensa kanssa parin­kym­menen vuoden ajan. Hämeen­ky­rössä pidet­tiin hänen hautajaisensakin.

Iskel­mä­tähden polut olivat puhut­te­levia, talous­vai­keuk­sien ja alkoholin, mutta myös huikean menes­tyksen värit­tämiä. Kansan­miehen laulut elävät yhä suoma­lai­sessa sielun­mai­se­massa, esimer­kiksi Rentun ruusu ja Ryysy­ranta.

– Ja Jarmohan on sitten Irwin! Viikset vaan ja stetson päähän, ilmoitti käsikir­joit­taja-ohjaaja Tapio Parkkinen. Minä nielaisin sillä hetkellä tyhjää, Grek muistelee.

Samalla haaste kutkutti esiin­ty­jänä viihtyvää. Hän päätti ottaa vastaan sen, mitä eteen tulee.

KUNNIOITTAVASTI JA USKOTTAVASTI

Irwin-musiik­ki­näy­telmä päätet­tiin tehdä tämän lesken, Riitta Hammar­bergin, toiveita ja muiste­luita kunnioit­taen. Häntä haasta­tel­tiin useam­paankin kertaan. Niin syntyi esitys, joka avaa suurelle yleisölle Irwinin vähemmän tunnet­tuja piirteitä, kuten herkkyyttä, tunteik­kuutta ja vaatimattomuutta.

– En itse osallis­tunut käsikir­joi­tuksen tekoon. Lähdin roolis­sani tulkit­se­maan sitä, mitä muut olivat työstä­neet, Grek kertoo.

Laulut olivat sopivasti haastavia. Niistä hän ei ottanut paineita.

– Eniten jännitin sitä, miten pystyisin näyttä­möllä olemaan mahdol­li­simman uskot­ta­vasti Irwin.

Kesänäy­tän­tö­kauden 2017 alettua katsomo täyttyi kerta toisensa perään Hämeen­kyrön Heiskan maalais­ro­mant­ti­sessa miljöössä.

– Tosita­rina on niin kosket­tava, että jouduin tekemään töitä pitääk­seni liiku­tuksen tunteeni aisoissa. Yleisöt olivat kyllä erilaisia. Jotkut saivat herkis­ty­mään enemmän, toiset vähemmän.

– Eniten minua kosketti, kun satuin yleisön joukosta bongaa­maan raavaita miehiä, jotka itkivät. Minun oli käännet­tävä huomioni toisaalle, jotta suoriu­tuisin roolistani.

Irwinistä kertovaa musiik­ki­näy­telmää, Viimeistä laulua, eivät lopulta mahtu­neet katso­maan kaikki haluk­kaat. Reilulle 7 000:lle paikka löytyi. Siksi sitä esite­tään tänä kesänä sekä Hämeen­kyrön Heiskalla että Tampe­reen Komediateatterissa.

MUSIIKKIA AINA, KAIKKIALLA

Vuonna 1960 syntynyt Grek on laulanut pikku­po­jasta saakka. Lapsuu­den­ko­dissa vanhemmat pistivät usein radion tai musiikkia soimaan.

– Koulussa sain laulusta yhdek­sikön ja pääsin esiin­ty­mään yleisön eteen. Rämpyt­telin vähän kitaraakin, kun sain sen 11-vuoti­aana lahjaksi äidiltäni.

Nuoruu­dessa ja täysi-ikäisyyden alkaessa musii­kil­liset harras­tukset jäivät, mutta kuunte­le­minen ei. Iskelmät raikuivat autossa ja kotona aina, kun Grek pääsi työvuoroistaan.

– Olen ollut kenkä- ja vaneri­teh­tailla, betoni­va­lu­rina sekä metal­lia­lalla. Kun työnä­kymät alkoivat heikentyä, hakeu­duin oma-aloit­tei­sesti vuonna 1996 hitsaa­ja­kou­lu­tuk­seen. Pian sen jälkeen aloitin työt ylöjär­ve­läi­sessä Avant Tecno Oy:ssä.

VIIKSET VALTOIMENAAN

Alkuke­sästä 2017 Grek riensi työvuo­ronsa jälkeen joka päivä Viimeinen laulu –musiik­ki­näy­telmän harjoituksiin.

– Koska porukka on tosi mukava, ei kova treeni­tahti haitannut. Ja tätä kaikkea olen saanut tehdä vaimoni kanssa. Olemme olleet yksissä kahdek­sisen vuotta. Hän esittää Irwin-produk­tiossa anoppiani.

– Kuoro­har­ras­tuk­sis­sahan me toisemme löysimme, Grek naurahtaa.

Vaikka takki oli kummal­lakin tyhjä viime kesän ja ekstra-näytän­töjen jälkeen, ovat molemmat valmiita uuteen rytistykseen.

Yleisö saa jälleen hieraista silmiään, kun Grek ilmestyy näyttä­mölle. Hän on hätkäh­dyt­tä­västi saman­nä­köinen kuin Irwin.

– Puvus­tuksen ja maskee­rauksen hoidan itse. Ei paljon muuta tarvita kuin peruukki, viikset, stetson ja nahkaliivi!

Grek on hartaasti kasvat­tanut itsel­leen viiksiä alkuvuoden ajan, joten lähipiiri on saanut totutella vähän vieraan näköi­seen tyyppiin.

Ennen esityksiä viikset pitää värjätä.

– Viime kesänä kiinnitin liimalla tekoviikset itsel­leni joka esityk­seen, mutta ne eivät olleet kovin mukavat. Liima jäykisti nenän alustaa ja ylähuulta. Nyt kokeil­laan luomua, Grek naurahtaa.

YHTEISLAULU RAIKAA

– En ole miten­kään ajatellut, että olisin tähti tai pääroolin esittäjä. Tämän esityksen eri kohtauk­sissa Irwin tulee vierai­le­maan rajan takaa eikä juuri puhu, vaan laulaa. Enemmänkin hänelle rakkaat naiset – vaimo, äiti ja anoppi – ovat esillä, Grek toteaa.

Hyvä niin. Se ei vaadi niin kovasti eläytymistä.

– Irwinin elämä on ollut täysin erilaista omaani verrat­tuna. Vain rakkaus laula­mi­seen on samaa.

Se tarttuu yleisöön, joka saa vapaasti laulaa Viimeisen laulu –bändin kanssa pitkin esitystä – ja on myös hyödyn­tänyt tilai­suuden koko sydämellä.

Mihin­köhän laulu- ja teatte­ri­har­ras­tukset Grekin tulevai­suu­dessa vievät?

– Maaseudun Taiteel­li­sella Teatte­rilla on suunni­tel­missa uusia esityksiä ja kansa­noop­pe­roita, joista varmasti avautuu erilaisia rooleja. Lisäksi olen mukana Laulux-nimisessä kuorossa.

– Näitä asioita on kiva tehdä porukalla, harras­tuk­sena. Se riittää minulle.

JARMO GREK

Hämeen­kyrö
Avant Tecno Oy
hitsaaja-kokoon­pa­no­työn­te­kijä

VIIMEINEN LAULU
Maaseudun Taiteel­linen Teatteri

Heiskan kesäteat­teri
Esitykset 26.6. – 8.7.

Liput: www.heiskary.fi/heiskan-kesateatteri
Tampe­reen Komediateatteri
Vierai­lue­si­tykset 22.8., 23.8. sekä 26.8.

Liput: www.komediateatteri.fi/ohjelmisto/viimeinen-laulu

TEKSTI ERJA TAURA-JOKINEN
KUVAT ARI SAMUEL LAHTI (LAVALLA) JA JYRKI LUUKKONEN (KOTONA)