Päämi­nis­teri Juha Sipilän hallitus väittää, että sen valmis­te­lema sote-uudistus turvaisi nykyistä paremmat terveys­pal­velut yhden­ver­tai­sesti kaikille ja leikkaisi sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen kustan­nusten kasvua. Asian­tun­tijat eivät väitettä allekirjoita.

12.5.2018

Kunnia­hi­moiset tavoit­teensa hallitus lupaa lunastaa siirtä­mällä vastuun sote-palve­luista kunnilta maakun­nille ja luovut­ta­malla noin kolmas­osan sote-palve­lujen tuotan­nosta voittoa tavoit­te­le­ville yrityksille.

Valittu strategia perustuu pitkälti uskomuk­seen, jonka mukaan yksityinen sektori tuottaa sote-palvelut julkista sektoria laaduk­kaammin ja halvemmalla.

Halli­tuksen kärki­mi­nis­terit ovat perus­tel­leet sote-uudis­tuksen markki­na­ve­toisia linjauksia vetoa­malla Ruotsin sote-palve­lujen tuotannon laaja­mit­tai­sesta yksityis­tä­mi­sestä ja valin­nan­va­pau­desta saatuihin hyviin kokemuksiin.

Kyse on kuitenkin pelkäs­tään vaihtoeh­toisten faktojen varaan raken­tu­vasta mieli­ku­va­mai­non­nasta. Sen tarkoi­tuk­sena on markki­noida asian­tun­ti­joiden lähes yksimie­li­sesti tyrmäämää ”sekun­da­sotea” priimauudistuksena.

RUOTSI EI KELPAA ESIKUVAKSI

Ruotsissa harjoi­tetun terveys­pal­ve­luiden tuotannon yksityis­tä­mis­po­li­tiikan epäon­nis­tu­mi­sesta saa kouriin­tun­tuvan käsityksen tutus­ta­malla Euro Health Consumer Power­housen vuodesta 2005 lähtien julkai­se­miin vertai­luihin euroop­pa­laisten tervey­den­huol­to­jär­jes­tel­mien tuloksista.

Näissä tervey­den­hoi­to­jär­jes­tel­mien ”suori­tus­kykyä” mittaa­vissa tutki­muk­sissa Ruotsin sijoitus on heiken­tynyt dramaat­ti­sesti saman ajanjakson aikana, kun terveys­pal­ve­lujen tuotannon yksityis­tä­mien on vyörynyt eteen­päin kiihty­vällä vauhdilla.

Vielä kymmenen vuotta sitten Ruotsin tervey­den­huol­to­jär­jes­telmä rankat­tiin kuuden­neksi parhaaksi. Tuoreim­massa tutki­muk­sessa Ruotsi löytyy vasta sijalta 12. Suomi puoles­taan on paran­tanut juoksuaan ja kirinyt Ruotsin ohi kymme­nen­neltä sijalta kuudenneksi.

ERIARVOISUUS SYÖ TERVEYTTÄ

Suoma­laisen tervey­den­huollon suurin ongelma on palve­lujen saannin eriar­voi­suus. Yleis­lää­kärin vastaa­no­tolle pääsevät jonot­ta­matta vain työter­vey­den­huollon palve­luihin oikeu­tetut palkan­saajat ja ne, joilla on varaa maksaa omasta pussis­taan yksityisten lääkä­ria­se­mien palveluista.

Krooni­sesta resurs­si­pu­lasta kärsi­vien julkisten terveys­kes­kusten palve­lujen varassa olevat työttömät, pieny­rit­täjät ja eläke­läiset sen sijaan joutuvat odotta­maan usein liian pitkään vastaa­no­tolle pääsyä.

Päämi­nis­teri Juha Sipilän hallitus lupaa poistaa nykyjär­jes­telmän eriar­voi­suuden kopioi­malla Ruotsin porva­ri­hal­li­tuksen vuonna 2010 perus­tason terveys­pal­ve­luissa ja tietyissä erikois­sai­raan­hoidon palve­luissa pakol­li­seksi tekemän raha seuraa potilasta ‑mallin.

Valtio­va­rain­mi­nis­teri Petteri Orpon mukaan kansa­laisten mahdol­li­suus valita itsel­leen mieluisin palve­lu­tuot­taja julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin pyörit­tä­mistä sote-keskuk­sista on alueel­listen ja sosio­eko­no­misten tervey­se­rojen kaven­ta­misen tärkein väline.

Sote-palvelut ”pörriäisten” rahasammoksi

Sipilän halli­tuksen aloit­taessa valin­nan­va­paus ei ollut vielä tiekar­talla. Päätös Ruotsin porva­ri­hal­li­tuksen vuonna 2010 perus­tason terveys­pal­ve­luissa ja tietyissä erikois­sai­raan­hoidon palve­luissa pakol­li­seksi tekemän raha seuraa potilasta ‑mallin Suomeen kopioi­mi­sesta tehtiin 7.11.2015 yön pimeille tunneille venyneissä kriisineuvotteluissa.

Tuolloin kokoomus myöntyi keskustan vaati­muk­seen 18 maakun­nasta ja sai vasta­lah­jaksi lupauksen siitä, että sote-uudis­tusta viedään eteen­päin kokoo­muksen ”märkänä unena” tunnetun raha seuraa potilasta ‑mallin pohjalta.

Tämän poliit­tisen kaupan­käynnin seurauk­sena terveys­bisnes on saamassa lähes kuuden miljardin euron lisäsiivun verova­roin kustan­net­tujen hyvin­voin­ti­pal­ve­lujen pienten riskien, mutta varmojen tuottojen markkinoista.

VALINNANVAPAUDEN VAIKUTUKSET

Vain pari kuukautta lehmän­kaupan solmi­misen jälkeen vallin­nan­va­paus­työ­ryhmän vetäjäksi valittu profes­sori Mats Brommels julisti Elinkei­noe­lämän valtuus­kunnan seminaa­rissa, että Ruotsissa valin­nan­va­pauden ansioista oli saatu samalla rahalla enemmän ja parempia palve­luja kuin aikaisemmin.

Hänen mukaansa pelot mallin eriar­voi­suutta lisää­vistä vaiku­tuk­sista ovat osoit­tau­tu­neet turhiksi.

Tutki­musten mukaan raha seuraa potilasta ‑mallin vaiku­tukset ovat olleet suurelta osin päinvas­taisia, kuin mallin Suomeen kopioi­misen puolesta esitetyt argumentit.

”Halli­tuksen sote-mallilla yksikään uudis­tuksen alkupe­räi­sistä tavoit­teista ei tule toteutumaan.”

Ruotsissa valin­nan­va­paus­malli on kasvat­tanut alueiden ja yhteis­kun­ta­luok­kien välistä eriar­voi­suutta. Hoitoa ovat saaneet entistä enemmän hyväosaiset potilaat, jotka tarvit­sevat sitä vähiten. Paljon hoitoa tarvit­se­vien potilaiden tilanne on heiken­tynyt entuu­des­taan. Tämä käy ilmi Ruotsin valtion­ta­louden tarkas­tus­vi­raston vuonna 2015 julkai­se­masta raportista.

Terveys­pal­ve­lujen tarjonnan lisään­ty­minen on lisännyt kustan­nuksia. Päivä­lehti Svenska Dagbla­detin vuonna 2016 tekemän selvi­tyksen mukaan julkisten palve­lujen yksityis­tä­misen ”koela­bo­ra­to­rioksi” muuttu­neessa Tukhol­massa valin­nan­va­paus­va­lik­koon kuulu­vien terveys­pal­ve­lujen menot kasvoivat vuonna 2014 jopa useilla sadoilla prosen­teilla. Saman vuoden aikana tervey­den­huollon kustan­nukset kasvoivat keski­määrin noin 4,1 prosentilla.

KELVOTON TEKELE

– Halli­tuksen sote-mallilla yksikään uudis­tuksen alkupe­räi­sistä tavoit­teista ei tule toteu­tu­maan. Siksi sen maaliin viemi­sessä ei ole olisi mitään järkeä, Helsingin ja Uuden­maan sairaan­hoi­to­piirin hallin­to­y­li­lää­käri ja sote-uudis­tusta seuraavan asian­tun­ti­ja­ryhmän jäsen Lasse Lehtonen linjaa.

Lehtosen mukaan Ruotsissa ovat toteu­tu­neet monet niistä markki­naeh­toisen palve­lu­jär­jes­telmän riskeistä, joista asian­tun­tijat ovat varoit­ta­neet Suomen päättäjiä.

– Hoito­jonot ovat pitemmät kuin koskaan, ja perus­ter­vey­den­huollon ja erikois­sai­raan­hoidon integroi­minen on pahasti kesken. Jonot ovat siirty­neet perus­ter­vey­den­huollon puolelta erikois­sai­raan­hoi­toon. Tämä on johtanut siihen, että sairaalat ovat tupaten täynnä, Lehtonen sanoo.

Lehtonen painottaa, että terveys­ta­lous­tie­teen näkökul­masta hoito­re­surs­seja pitäisi suunnata sinne, missä niiden tarve on suurin.

– Valin­nan­va­paus lisää palve­lujen käyttöä ja voi jossain tapauk­sessa parantaa niiden saata­vuutta. Kokonais­kus­tan­nukset tuppaavat kuitenkin nouse­maan ja palve­lujen kohdis­ta­minen niitä eniten tarvit­se­ville on osoit­tau­tunut vaikeaksi.

EPÄUSKOTTAVAT SÄÄSTÖTAVOITTEET

Talous­po­li­tiikan arvioin­ti­neu­voston hiljat­tain sote-uudis­tuk­sesta antaman lausunnon mukaan sote-lakie­si­tyk­sestä ei käy ilmi, miten kolmen miljardin soteme­nojen säästö­ta­voit­tee­seen on päädytty.

Siinä ei myöskään perus­tella uskot­ta­vasti, miten sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen tuotan­nosta voitai­siin säästää miljarditolkulla.

– Meidän arviomme mukaan säästö­ta­voit­teet eivät tule tällä mallilla toden­nä­köi­sesti toteu­tu­maan, talous­po­li­tiikan arvioin­ti­neu­voston jäsen, profes­sori Kaisa Kotakorpi toteaa.

”Säästö­ta­voite ja tavoite palve­lujen saata­vuuden paran­ta­mi­sesta ovat lähtö­koh­tai­sesti risti­rii­dassa keskenään.”

Hänen mukaansa palve­lujen saata­vuuden paran­tu­minen lisää niiden käyttöä ja kustan­nuksia. Kotakorpi muistuttaa, että kustan­nusten kasvu­pai­neita luo sen lisäksi markki­naeh­toisen valin­nan­va­paus­mallin edellyt­tämä kallis sääte­ly­ko­neisto ja yritysten mahdol­li­suudet ”kerman­kuo­rin­taan”.

– Säästö­ta­voite ja tavoite palve­lujen saata­vuuden paran­ta­mi­sesta ovat lähtö­koh­tai­sesti risti­rii­dassa keskenään.

Kotakorven mukaan, sote-uudis­tuksen säästö­ta­voite perustuu uskomuk­seen, jonka mukaan palve­lujen tuotanto tehostuu markki­na­me­ka­nismin välityksellä.

– Toiveena on, että jos kilpailua syntyy, niin myös heikom­pien tuotta­jien tuotta­vuus paranisi, Kotakorpi sanoo.

Hänen mukaansa terveys­pal­ve­lujen markkinat poikkeavat niin paljon muista hyödy­ke­mark­ki­noista, ettei kilpailu takaa yhteis­kunnan kannalta tehokasta lopputulosta.

– Jos yritys onnistuu karsi­maan kustan­nuk­siaan, sen voitot kasvavat, Kotakorpi toteaa.

Hänen mukaansa lakie­si­tyk­sestä ei kuiten­kaan selviä, millaisten mekanis­mien kautta yritysten toiminnan tehos­tu­minen kanavoi­tuisi julkisten menojen säästöiksi.

MAHDOTON TEHTÄVÄ

Terveys­pal­ve­lujen laadun ja saata­vuuden paran­ta­minen olisi ilman uudis­tuk­selle annettua suurta säästö­ta­voi­tet­takin haastava tehtävä tilan­teessa, jossa palve­lujen tarve kasvaa väestön ikään­tyessä. Säästö­ta­voit­teiden saavut­ta­misen vaikeus­ker­rointa lisää vielä se, että Suomen tervey­den­huollon laatu ja kustan­nus­te­hok­kuus ovat kehit­ty­neiden teolli­suus­maiden absoluut­tista huippua.

Tammi­kuussa ilmes­ty­neen Consumer Power­housen raportin mukaan Suomen tervey­den­huolto päihittää kustan­nus­te­hok­kuu­dessa kaikki vertai­lussa mukana olleet 35 Euroopan maata.

”Kun sosiaa­li­po­li­tiikan merki­tystä kokonai­suuden kannalta ei tajuta, se johtaa tällai­siin valintoihin.”

– Säästö­ta­voit­teessa ei ole pätkää­kään järkeä. Pyrkimys pudottaa Suomen kustan­nusten kansan­tuo­teo­suus Bulga­rian tai Kreikan tasolle vaarantaa perus­tus­lain kansa­lai­sille lupaamat riittävät sosiaali- ja terveys­pal­velut, Lehtonen lataa.

Hänen mukaansa soten säästö­ta­voite on vedetty valtio­va­rain­mi­nis­te­riön sosiaali- ja terveys­po­li­tiikkaa heikosti ymmär­tä­vien virka­miesten hatusta.

– Kun sosiaa­li­po­li­tiikan merki­tystä kokonai­suuden kannalta ei tajuta, se johtaa tällai­siin valin­toihin, että leika­taan sosiaa­lista turval­li­suutta ja terveyttä ylläpi­tä­vistä menoista, jotta rahaa riittäisi enemmän muihin kohtei­siin, Lehtonen sanoo.

SOTE OLISI LOTTOVOITTO TERVEYSYRITYKSILLE

Lehtonen arvioi, että sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen kustan­nukset tulevat kasva­maan noin kymme­nellä prosen­tilla vain siksi, että hallitus haluaa muuttaa radikaa­listi maailman toden­nä­köi­sesti tehok­kainta terveydenhuoltoa.

– Uudis­tuksen toteu­tu­minen repisi rikki vuosien kovalla työllä sujuvam­maksi saadut hoito­ketjut, erotta­malla sote-keskukset muusta terveys­pal­ve­lujen tuotannosta.

Lehtosen mukaan järjes­telmän rikko­misen aiheut­ta­mien tehok­kuus­tap­pioiden lisäksi sote-palve­luista veron­mak­sa­jille myöhemmin lähetet­tävää laskua paisut­taisi se, että raha seuraa potilasta ‑mallissa lievien ja usein itses­tään parane­vien sairauk­sien hoidon kysyntä kasvaa.

”Uudis­tuksen toteu­tu­minen repisi rikki vuosien kovalla työllä sujuvam­maksi saadut hoitoketjut.”

Kustan­nus­pai­neita luovat lisäksi järjes­telmän edellyt­tämä raskas sääte­ly­ko­neisto ja yritysten mahdol­li­suus siirtää paljon hoitoa tarvit­sevat, kalliit potilaat julkisen sektorin palve­lu­tuot­tajin vastuulle.

– Jos säästö­ta­voit­teista päätet­täi­siin pitää kiinni heiken­tä­mällä palve­lujen laatua ja saata­vuutta, ihmiset alkai­sivat ostaa yksityisiä terveysvakuutuksia.

Halli­tuksen valmis­te­leman sote-uudis­tuksen toteu­tu­minen olisi kesto­lot­to­voitto terveys­yri­tyk­sille. Heti kätte­lyssä ne saisivat haltuunsa entistä suuremman osuuden sote-palve­lujen tuotan­nosta, ja ironista kyllä, sitä parem­maksi muodos­tuvat terveys­bis­neksen voiton­taonnan mahdol­li­suudet, mitä huonommin sote-uudis­tuksen tavoit­teet toteutuvat.

Verova­roin kustan­net­tujen terveys­pal­ve­lujen laadun ja saata­vuuden heiken­tyessä kaikki kynnelle kykenevät hankki­sivat yksityisiä terveys­va­kuu­tuksia turva­tak­seen itsel­leen nopean pääsyn hyvään hoitoon. Se olisi kulta-aikaa terveys- ja vakuutusyhtiöille.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN