Työelä­män muutok­sesta on puhuttu jo vuosia, ja nyt myös amma­til­li­nen koulu­tus reagoi tuohon muutok­seen. Amis­re­for­milla haetaan lisää käytän­nön­lä­hei­syyttä ja parem­paa osaa­mista, jota on myös helppo päivittää.

VÄITTÄJÄT

INGA SIHVO
Yli-insi­nööri
Opetushallitus
Ollut koor­di­noi­massa teol­li­suusa­lo­jen amma­til­lis­ten tutkin­to­jen perus­tei­den uudistusta.

OTTO AROLA
Vara­pu­heen­joh­taja
Suomen Ammat­tiin Opis­ke­le­vien Liitto SAKKI ry

MIKSI AMMATILLISEN KOULUTUKSEN UUDISTUS TARVITAAN?

INGA SIHVO: Koulu­tus vastaa työelä­män muutok­siin, jotta osaa­mi­nen on jatkos­sa­kin vahvuu­temme. Uudessa laissa koros­te­taan asia­kas­läh­töi­syyttä. Opis­ke­li­jan kannalta se tarkoit­taa henki­lö­koh­taista opin­to­pol­kua, joka toteu­te­taan opetuk­sen, ohjauk­sen ja työpaik­kaop­pi­mi­sen yhdis­tel­mänä. Työelä­mälle asia­kas­läh­töi­syys tarkoit­taa, että koulu­tus tuot­taa yrityk­sille sellaista osaa­mista, mitä ne tarvitsevat.

OTTO AROLA: Toimin­taym­pä­ristö on muut­tu­nut, ja on aika päivit­tää vanhaa systee­miä. Yksi­löl­li­sen polun ansiosta opis­ke­lija voi tehok­kaasti hyödyn­tää järjes­tel­mää ja päästä työuralle aiem­paa helpom­min. Hyvää on aiem­man osaa­mi­sen tunnus­ta­mi­nen, koska monella voi olla jo koke­musta työelämästä.

MITEN RESURSSIT OPPILAITOKSISSA RIITTÄVÄT HENKILÖKOHTAISEEN OHJAUKSEEN?

AROLA: Koulu­tuk­sen ja työelä­män lähen­ty­mi­nen näyt­tää pape­rilla kauniilta. Mutta riit­tä­vätkö resurs­sit siihen? Kun alla on koulu­tuk­sen sääs­töjä, tuleeko haluja nipis­tää henki­lö­kun­nasta? Panos­te­taanko vain lahjak­kai­siin opis­ke­li­joi­hin, koska rahoi­tus on suori­tus­pe­rus­teista? Jääkö meille pudok­kaita, jotka vaati­si­vat henki­lö­koh­tai­sem­paa ohjausta?

SIHVO: Minä näen, että ne, jotka etene­vät omalla polul­laan nopeam­min, eivät tarvitse niin paljon ohjausta. Silloin resurs­seja voidaan kohdis­taa juuri niihin, jotka tarvit­se­vat. Sitä myös tuetaan sillä, että opet­ta­jilla on digi­taa­li­sia työka­luja, jotka helpot­ta­vat yhtey­den­pi­toa opis­ke­li­jaan: erilai­sia oppi­mi­sym­pä­ris­töjä, oppi­mis­päi­vä­kir­joja, Skypen käyttöä…

AROLA: Digi­ta­li­saa­tio on kehit­tävä voima ja hyvä yhtenä työka­luna, mutta se ei yksin riitä.

SIHVO: Tarvi­taan myös uusia toimin­ta­mal­leja, joiden kehit­tä­mi­sessä kaik­kien on oltava rohkeita.

MITEN HELPPOA UUSIA TOIMINTAMALLEJA ON LUODA PERINTEISISSÄ OPPILAITOKSISSA?

AROLA: Uskon, että monessa oppi­lai­tok­sessa muutos tulee onnis­tu­maan ja uudet tavat muotou­tu­maan. Jotkut oppi­lai­tok­set ovat todella innois­saan, jotkut hankaa­vat enem­män vastaan. Oppi­lai­tok­set ovat uudis­tuk­sessa jopa jous­ta­vampi osapuoli, ja työelämä on kankeampi, koska sen prio­ri­tee­tit ovat muualla.

SIHVO: Uudis­tusta tuetaan 60 miljoo­nan euron ohjel­malla, jotta jokai­sella oppi­lai­tok­sella on eväät toimia. Koulu­tuk­sen järjes­tä­jillä on jo hyviä käytän­töjä ja niitä kehi­te­tään edel­leen. Koulu­tuk­sen järjes­tä­jät ovat kerto­neet, miten yhteis­työtä työelä­män kanssa on syvennetty.

MITEN IHMISIÄ RIITTÄÄ TYÖPAIKOILLA YHÄ HENKILÖKOHTAISEMPAAN OPASTUKSEEN?

SIHVO: Isom­pien yritys­ten on helpompi resur­soida, mutta pienem­mis­tä­kin on mallik­kaita esimerk­kejä. Uudis­tuk­sen pitää palvella sekä koulu­tuk­sen järjes­tä­jää että yritys­kump­pa­nia, ja se ei saa viedä liikaa resurs­seja työn tekemisestä.

AROLA: Eroja varmasti on. Yrityk­set, joissa on enem­män voima­va­roja, voivat muokata toimin­taansa ja käyt­tää tähän enem­män henki­lös­töä. Tärkeää on, että pienet yrityk­set eivät rasitu liikaa, koska ne ovat kuiten­kin yrityk­siä, eivät koulutusjärjestäjiä.

SIHVO: Pitää muis­taa se asia­kas­läh­töi­syys. On erilai­sia tarpeita, ja samoja toimin­ta­ta­poja ei voi sovel­taa pieniin ja isoi­hin yrityk­siin. Tykkään win–win–win-ajat­te­lusta: opis­ke­lija hank­kii osaa­mista, työelämä saa osaa­jia ja koulu­tuk­sen järjes­tä­jällä on omat tarpeet. Kaikki halua­vat uusia osaa­jia, siksi kaikki joutu­vat myös panos­ta­maan, että niitä saadaan.

AROLA: On rikkaus, että opis­ke­lija pääsee kokei­le­maan erilai­sia työyh­tei­söjä ennen valmis­tu­mista. Työpai­kan on oltava oppi­mi­sym­pä­ristö, mutta se ei saa silti rasit­taa liikaa yrityksiä.

AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA NIPISTETTIIN JUURI 190 MILJOONAA. ONKO RAHA ONGELMA?

AROLA: Se on haaste. Itse pelkään koulu­ter­vey­den­huol­lon ja opis­ke­li­joi­den hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den puolesta. Toinen riski on se, miten opet­ta­jien peda­go­gi­nen päte­vyys säilyy. Raha ratkai­see ja vaikut­taa, ja tietyissä paikoissa sääs­tö­jen hake­mi­nen näkyy nytkin.

SIHVO: Kaikki joutu­vat miet­ti­mään omissa rooleis­saan, miten rahoi­tuk­sen piene­ne­mi­nen vaikut­taa ja miten asiat hoide­taan, että uusi laki kuiten­kin toteu­tuu. Myös Opetus­hal­li­tuk­sen toiminta uudistuu.

OPPIMINEN TYÖPAIKOILLA LISÄÄNTYY, OVATKO OPISKELIJOIDEN TYÖELÄMÄTAIDOT HALLUSSA?

AROLA: Siinä on paljon vaih­te­lua, koska kenttä on laaja. Iso osa opis­ke­li­joista tulee perus­kou­lusta, heillä ei ole aiem­paa kontak­tia työelä­mään, ja toisaalta on vart­tu­neem­pia alan­vaih­ta­jia. Vaadi­taan tietysti pereh­dyt­tä­mistä siihen, miten työelä­mässä toimi­taan, mutta ei se ole suuri ongelma.

SIHVO: Teol­li­suu­desta on tullut palaut­teena sekä plus­saa että miinusta, niin kuin missä tahansa asiassa. Uusissa tutkin­to­pe­rus­teissa on mukana elini­käi­nen oppi­mi­nen ja siihen sisäl­tyy myös työelä­män peli­sään­tö­jen noudat­ta­mi­nen. Toimi­joi­den tiiviimpi yhteis­työ vahvis­taa perus­taa entisestään.

AROLA: Kaikki ovat kuiten­kin yksi­löitä. Nuoret ovat aina nuoria, eivätkä nyt sen huonom­pia kuin ennenkään.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN UUDISTUKSEN PITÄISI NOPEUTTAA VALMISTUMISTA JA TUOTTAA OSAAVAMPIA AMMATTILAISIA. TOTEUTUUKO SE?

SIHVO: Jos kaikki toimi­jat otta­vat haas­teen vastaan ja uskal­ta­vat muut­taa toimin­ta­ta­po­jaan, tavoit­teet ovat saavu­tet­ta­vissa. Opetus­hal­li­tuk­sen yhtenä roolina on tukea oppi­lai­tok­sia, työpaik­koja ja niiden henki­lös­töä työssään.

AROLA: Oppi­lai­tok­sissa ja työpai­koilla on paljon epätie­toi­suutta, ja opis­ke­li­jat eivät osaa vielä kaik­kea uutta pelä­tä­kään. Uskon, että ajan kanssa tämä tulee toimi­maan, mutta murros­vai­heessa voi olla kasvu­ki­puja. Meillä on hyvät raamit, siihen pitää tehdä nyt sisältö. Kaik­kien pitää ajaa yhteistä asiaa.

VUOSISADAN KOULUTUSUUDISTUS

Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen uudis­tuk­sessa laite­taan uusiksi niin koulu­tuk­sen rahoi­tus, proses­sit kuin tutkintojärjestelmä.

Työpai­koilla tapah­tu­vaa oppi­mista ja yksi­löl­li­siä opin­to­pol­kuja lisä­tään. Opis­ke­li­jalle uudis­tus tarkoit­taa lisää jous­ta­vuutta ja etene­mistä henki­lö­koh­tai­nen osaa­mi­sen kehit­tä­mis­suun­ni­tel­man (HOKS) myötä.

Oppi­lai­tok­sille uudis­tus tuo lisää valtaa ja vastuuta koulu­tuk­sen järjes­tä­mi­sessä. Uudis­tuk­sen myötä yrity­se­lämä saa ammat­ti­tai­toista työvoi­maa, jonka osaa­mi­nen on myös helpom­min päivitettävissä.

Lue lisää: minedu.fi/amisreformi

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO TOMI SALAKARI