Työelämän muutok­sesta on puhuttu jo vuosia, ja nyt myös ammatil­linen koulutus reagoi tuohon muutok­seen. Amisre­for­milla haetaan lisää käytän­nön­lä­hei­syyttä ja parempaa osaamista, jota on myös helppo päivittää.

VÄITTÄJÄT

INGA SIHVO
Yli-insinööri
Opetushallitus
Ollut koordi­noi­massa teolli­suusa­lojen ammatil­listen tutkin­tojen perus­teiden uudistusta.

OTTO AROLA
Varapu­heen­joh­taja
Suomen Ammat­tiin Opiske­le­vien Liitto SAKKI ry

MIKSI AMMATILLISEN KOULUTUKSEN UUDISTUS TARVITAAN?

INGA SIHVO: Koulutus vastaa työelämän muutok­siin, jotta osaaminen on jatkos­sakin vahvuu­temme. Uudessa laissa koros­te­taan asiakas­läh­töi­syyttä. Opiske­lijan kannalta se tarkoittaa henki­lö­koh­taista opinto­polkua, joka toteu­te­taan opetuksen, ohjauksen ja työpaik­kaop­pi­misen yhdis­tel­mänä. Työelä­mälle asiakas­läh­töi­syys tarkoittaa, että koulutus tuottaa yrityk­sille sellaista osaamista, mitä ne tarvitsevat.

OTTO AROLA: Toimin­taym­pä­ristö on muuttunut, ja on aika päivittää vanhaa systeemiä. Yksilöl­lisen polun ansiosta opiske­lija voi tehok­kaasti hyödyntää järjes­telmää ja päästä työuralle aiempaa helpommin. Hyvää on aiemman osaamisen tunnus­ta­minen, koska monella voi olla jo kokemusta työelämästä.

MITEN RESURSSIT OPPILAITOKSISSA RIITTÄVÄT HENKILÖKOHTAISEEN OHJAUKSEEN?

AROLA: Koulu­tuksen ja työelämän lähen­ty­minen näyttää paperilla kauniilta. Mutta riittä­vätkö resurssit siihen? Kun alla on koulu­tuksen säästöjä, tuleeko haluja nipistää henki­lö­kun­nasta? Panos­te­taanko vain lahjak­kai­siin opiske­li­joihin, koska rahoitus on suori­tus­pe­rus­teista? Jääkö meille pudok­kaita, jotka vaati­sivat henki­lö­koh­tai­sempaa ohjausta?

SIHVO: Minä näen, että ne, jotka etenevät omalla polul­laan nopeammin, eivät tarvitse niin paljon ohjausta. Silloin resurs­seja voidaan kohdistaa juuri niihin, jotka tarvit­sevat. Sitä myös tuetaan sillä, että opetta­jilla on digitaa­lisia työka­luja, jotka helpot­tavat yhtey­den­pitoa opiske­li­jaan: erilaisia oppimi­sym­pä­ris­töjä, oppimis­päi­vä­kir­joja, Skypen käyttöä…

AROLA: Digita­li­saatio on kehit­tävä voima ja hyvä yhtenä työka­luna, mutta se ei yksin riitä.

SIHVO: Tarvi­taan myös uusia toimin­ta­mal­leja, joiden kehit­tä­mi­sessä kaikkien on oltava rohkeita.

MITEN HELPPOA UUSIA TOIMINTAMALLEJA ON LUODA PERINTEISISSÄ OPPILAITOKSISSA?

AROLA: Uskon, että monessa oppilai­tok­sessa muutos tulee onnis­tu­maan ja uudet tavat muotou­tu­maan. Jotkut oppilai­tokset ovat todella innois­saan, jotkut hankaavat enemmän vastaan. Oppilai­tokset ovat uudis­tuk­sessa jopa jousta­vampi osapuoli, ja työelämä on kankeampi, koska sen priori­teetit ovat muualla.

SIHVO: Uudis­tusta tuetaan 60 miljoonan euron ohjel­malla, jotta jokai­sella oppilai­tok­sella on eväät toimia. Koulu­tuksen järjes­tä­jillä on jo hyviä käytän­töjä ja niitä kehite­tään edelleen. Koulu­tuksen järjes­täjät ovat kerto­neet, miten yhteis­työtä työelämän kanssa on syvennetty.

MITEN IHMISIÄ RIITTÄÄ TYÖPAIKOILLA YHÄ HENKILÖKOHTAISEMPAAN OPASTUKSEEN?

SIHVO: Isompien yritysten on helpompi resur­soida, mutta pienem­mis­täkin on mallik­kaita esimerk­kejä. Uudis­tuksen pitää palvella sekä koulu­tuksen järjes­täjää että yritys­kump­pania, ja se ei saa viedä liikaa resurs­seja työn tekemisestä.

AROLA: Eroja varmasti on. Yritykset, joissa on enemmän voima­va­roja, voivat muokata toimin­taansa ja käyttää tähän enemmän henki­löstöä. Tärkeää on, että pienet yritykset eivät rasitu liikaa, koska ne ovat kuitenkin yrityksiä, eivät koulutusjärjestäjiä.

SIHVO: Pitää muistaa se asiakas­läh­töi­syys. On erilaisia tarpeita, ja samoja toimin­ta­ta­poja ei voi soveltaa pieniin ja isoihin yrityk­siin. Tykkään win–win–win-ajatte­lusta: opiske­lija hankkii osaamista, työelämä saa osaajia ja koulu­tuksen järjes­tä­jällä on omat tarpeet. Kaikki haluavat uusia osaajia, siksi kaikki joutuvat myös panos­ta­maan, että niitä saadaan.

AROLA: On rikkaus, että opiske­lija pääsee kokei­le­maan erilaisia työyh­tei­söjä ennen valmis­tu­mista. Työpaikan on oltava oppimi­sym­pä­ristö, mutta se ei saa silti rasittaa liikaa yrityksiä.

AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA NIPISTETTIIN JUURI 190 MILJOONAA. ONKO RAHA ONGELMA?

AROLA: Se on haaste. Itse pelkään koulu­ter­vey­den­huollon ja opiske­li­joiden hyvin­voin­ti­pal­ve­luiden puolesta. Toinen riski on se, miten opetta­jien pedago­ginen pätevyys säilyy. Raha ratkaisee ja vaikuttaa, ja tietyissä paikoissa säästöjen hakeminen näkyy nytkin.

SIHVO: Kaikki joutuvat mietti­mään omissa rooleis­saan, miten rahoi­tuksen piene­ne­minen vaikuttaa ja miten asiat hoide­taan, että uusi laki kuitenkin toteutuu. Myös Opetus­hal­li­tuksen toiminta uudistuu.

OPPIMINEN TYÖPAIKOILLA LISÄÄNTYY, OVATKO OPISKELIJOIDEN TYÖELÄMÄTAIDOT HALLUSSA?

AROLA: Siinä on paljon vaihtelua, koska kenttä on laaja. Iso osa opiske­li­joista tulee perus­kou­lusta, heillä ei ole aiempaa kontaktia työelä­mään, ja toisaalta on varttu­neempia alanvaih­tajia. Vaadi­taan tietysti pereh­dyt­tä­mistä siihen, miten työelä­mässä toimi­taan, mutta ei se ole suuri ongelma.

SIHVO: Teolli­suu­desta on tullut palaut­teena sekä plussaa että miinusta, niin kuin missä tahansa asiassa. Uusissa tutkin­to­pe­rus­teissa on mukana elini­käinen oppiminen ja siihen sisältyy myös työelämän pelisään­töjen noudat­ta­minen. Toimi­joiden tiiviimpi yhteistyö vahvistaa perustaa entisestään.

AROLA: Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä. Nuoret ovat aina nuoria, eivätkä nyt sen huonompia kuin ennenkään.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN UUDISTUKSEN PITÄISI NOPEUTTAA VALMISTUMISTA JA TUOTTAA OSAAVAMPIA AMMATTILAISIA. TOTEUTUUKO SE?

SIHVO: Jos kaikki toimijat ottavat haasteen vastaan ja uskal­tavat muuttaa toimin­ta­ta­po­jaan, tavoit­teet ovat saavu­tet­ta­vissa. Opetus­hal­li­tuksen yhtenä roolina on tukea oppilai­toksia, työpaik­koja ja niiden henki­löstöä työssään.

AROLA: Oppilai­tok­sissa ja työpai­koilla on paljon epätie­toi­suutta, ja opiske­lijat eivät osaa vielä kaikkea uutta pelätä­kään. Uskon, että ajan kanssa tämä tulee toimi­maan, mutta murros­vai­heessa voi olla kasvu­ki­puja. Meillä on hyvät raamit, siihen pitää tehdä nyt sisältö. Kaikkien pitää ajaa yhteistä asiaa.

VUOSISADAN KOULUTUSUUDISTUS

Ammatil­lisen koulu­tuksen uudis­tuk­sessa laite­taan uusiksi niin koulu­tuksen rahoitus, prosessit kuin tutkintojärjestelmä.

Työpai­koilla tapah­tuvaa oppimista ja yksilöl­lisiä opinto­pol­kuja lisätään. Opiske­li­jalle uudistus tarkoittaa lisää jousta­vuutta ja etene­mistä henki­lö­koh­tainen osaamisen kehit­tä­mis­suun­ni­telman (HOKS) myötä.

Oppilai­tok­sille uudistus tuo lisää valtaa ja vastuuta koulu­tuksen järjes­tä­mi­sessä. Uudis­tuksen myötä yrity­se­lämä saa ammat­ti­tai­toista työvoimaa, jonka osaaminen on myös helpommin päivitettävissä.

Lue lisää: minedu.fi/amisreformi

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO TOMI SALAKARI