HARRASTAJA: Kimmo Virta: Valokuvia elämän jäljistä ihmisissä ja kaupungissa

Kimmo Virta on ollut pienestä pitäen kiinnos­tunut kuval­li­sesta kerron­nasta. Vuosien mittaan hänestä varttui mies, joka havainnoi ympäris­töään jatku­valla mielen­kiin­nolla. Vuoden 2007 tienoilla ilmaisun välineeksi vakiintui kamera.

– Rupesin kiertä­mään Kallion baareja kavereiden kanssa iltaisin. Kuvasin mielen­kiin­toisia hahmoja, lähinnä laita­puolen tyyppejä noin kahden vuoden ajan. Otin tuhansia kuvia. Hyviä syntyi joitakin kymmeniä.

Virta kutsuu itseään katuvalokuvaajaksi.

– Elämä jättää jälkensä ihmisiin ja ihminen ympäris­töönsä. Se on ehtymätön ja muuntuva aihepiiri, jota lähestyn pelkis­te­tysti vain lähte­mällä kameran kanssa liikkeelle. Kun kuljen kaupun­gilla ja katselen ympäril­leni, näen tilan­teet, miksi ne pitää kuvata heti, mistä kulmasta ja missä taustassa ne pitää toteuttaa.

– Vähän räjäh­tänyt tai poikkeava on kiinnos­tava lähtö­kohta. Henki­löissä huomio kiinnittyy vaate­tuk­seen ja olemuk­seen. Mitään ei kuiten­kaan synny, jos tausta tai tilanne ei ole kunnossa. Yleensä se on minulla tiili­seinä, jotain teollista tai esimer­kiksi rappuset.

– En suunnit­tele etukä­teen, vaan se kaikki tapahtuu siinä hetkessä. Taltioin ihmisiä, tapah­tumia, elämää ja ympäris­töjä ilman pyrki­mystä ohjata asioita tai kytkeä tilan­tei­siin muita viestejä kuin näen niiden itses­sään sisältävän.

ÄÄRETÖN MUODONMUUTOS

Kallion kaduilta ja baareista Virta on laajen­tanut reper­tu­aa­riaan bändien kuvaamiseen.

– Tilan­teet ennen keikkaa ovat hauskasti aivan erilaisia kuin lavalla. Siellä ne tyypit syövät takahuo­neessa ruispa­loja Edam-juustolla, ryystävät haaleaa kahvia muovi­mu­keista ja jännit­tävät lähes poikkeuk­setta aivan saata­nasti. Sitten ne vääntävät sen katkai­sijan, että ollaan rokka­reita. Unohtavat kaiken muun ja painuvat lavalle. Niitä ei tunnista enää samoiksi ihmisiksi, mikä on minusta hienoa. Se metamor­foosi (muodon­muutos) on ihan ääretön.

Bändien kanssa toimies­saan Virta tekee itses­tään osallis­tu­malla huomaamattoman.

– Menen keikka­pai­koille useita tunteja ennen tilai­suuk­sien alkua. Pyörin siellä kameran kanssa, otan kuvia, juttelen soitta­jien kanssa ja rakennan luotta­musta. Sitten ne eivät enää noteeraa minua, kun ovat jo tottu­neet siihen touhua­mi­seen. Kuvista tulee hyviä, kun niitä voi ottaa rauhassa kenen­kään huomaamatta.

KAUNIS MUSTAVALKOINEN

Virta on kehit­tänyt tunnis­tet­tavan musta­val­koisen tyylinsä.

– Musta­val­koinen on kaunista. Se on ajatonta. Jyrkkyys ja harmaan sävyt ovat viehät­täviä. Kuvani eivät kuiten­kaan ole aivan musta­val­koisia. Sitä ei silmällä ehkä huomaa. Niissä on pieni sävy mukana, joka vähän taittaa niitä juttuja siellä. Toisaalta vaikka musta­val­koinen hallitsee tuotan­toani, teen jonkin verran myös värikuvia.

Virran työjuhta on Canon EOS 5D Mark II ‑järjes­tel­mä­ka­mera, jonka kanssa hän käyttää useim­miten 50 milli­metrin kiinteää objek­tiivia tai 17–40 milli­metrin laaja­kulmaa. Kuvansa hän käsit­telee ilmaisohjelmilla.

– Kun olen valinnut julkais­ta­vaksi kelpaavan kuvan, rajaan sen, säädän saturaa­tion ja terävyyden. Jos tuntuu siltä, käytän jotain filtteriä, mutta ikinä en lisää kuviin tai poista niistä mitään.

KIRJOIHIN JA KANSIIN

Virta on tähän mennessä järjes­tänyt kymmen­kunta valoku­va­näyt­telyä. Yhden Kuopiossa ja loput Kalliossa, yhden yhdessä Nanna Suden kanssa ja muut omaan lukuun. Virran ottamia kuvia on esimer­kiksi päätynyt levyn­kan­siin, Helsingin kaupun­gin­museon digitoi­tuun arkis­toon, ja niitä on käytetty Sanoma Media Finlandin kampan­jassa sekä Toimit­tajat ilman rajoja, Suomi ry:n julkai­se­massa teoksessa Muutos. Sata kuvaa sanan­va­pauden puolesta.

– Näytte­lyjen kanssa olen itse ollut aktii­vinen ja vienyt asioita eteen­päin, mutta muualla julkais­tuista otoksista on ensin otettu minuun yhteyttä, että saimme vihjeen kuvis­tasi, voisiko niitä käyttää?

– Ne ovat mukavia viestejä, kun havaitsee tulleensa huoma­tuksi, mutta tuo Sata kuvaa sanan­va­pauden puolesta olikin sitten jo hämmen­tävä tapaus. Sata kuvaajaa ja sata kuvaa. Ottamani kuva on siellä esimer­kiksi Meeri Kouta­niemen, Hannes Heikuran, Caj Bremerin ja Signe Branderin töiden kanssa samoissa kansissa. Tunsi jääneensä historiaan.

Virran seuraava valoku­va­näyt­tely pidetään Helsingin Kalliossa Portha­nin­ka­dulla sijait­se­vassa Majava Baarissa. Bändi­ku­vista koostuva näyttely avautuu maalis­kuun puoli­vä­lissä. Kuvat Virta oli juttua tehtäessä jo valinnut, mutta näytte­ly­ve­dosten valmis­ta­minen oli vielä edessä.

– Kuvaa­minen on henki­reikä. Asia ja kokonai­suus, johon voin uppoutua. Toisaalta on se uppou­tu­minen joskus kovin kokonais­val­tais­takin. Jos kännykkä on jäänyt päälle ja joku soittaa juuri kuvaus­sau­maan, saatan närkästyä, että miksi mulle soittelet, haloo, palataan myöhemmin asiaan.

Katso lisää Kimmo Virran valokuvia: www.instagram.com/kimmovirta

Virran kuvia voi käydä katso­massa myös Majava Baarissa, Portha­nin­katu 9, Helsinki. Näyttely avautuu toden­nä­köi­sesti 23.3.

KIMMO VIRTA

Helsinki
Offset-painaja
Pääluottamusmies
Edita Prima Oy
Helsinki

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KIMMO VIRTA
KUVA KIMMO VIRRASTA ISABEL DE LA CORTE