HARRASTAJA: Kimmo Virta: Valo­ku­via elämän jäljistä ihmi­sissä ja kaupungissa

Kimmo Virta on ollut pienestä pitäen kiin­nos­tu­nut kuval­li­sesta kerron­nasta. Vuosien mittaan hänestä vart­tui mies, joka havain­noi ympä­ris­töään jatku­valla mielen­kiin­nolla. Vuoden 2007 tienoilla ilmai­sun väli­neeksi vakiin­tui kamera.

– Rupe­sin kier­tä­mään Kallion baareja kave­rei­den kanssa iltai­sin. Kuva­sin mielen­kiin­toi­sia hahmoja, lähinnä laita­puo­len tyyp­pejä noin kahden vuoden ajan. Otin tuhan­sia kuvia. Hyviä syntyi joita­kin kymmeniä.

Virta kutsuu itse­ään katuvalokuvaajaksi.

– Elämä jättää jälkensä ihmi­siin ja ihmi­nen ympä­ris­töönsä. Se on ehty­mä­tön ja muun­tuva aihe­piiri, jota lähes­tyn pelkis­te­tysti vain lähte­mällä kame­ran kanssa liik­keelle. Kun kuljen kaupun­gilla ja katse­len ympä­ril­leni, näen tilan­teet, miksi ne pitää kuvata heti, mistä kulmasta ja missä taus­tassa ne pitää toteuttaa.

– Vähän räjäh­tä­nyt tai poik­keava on kiin­nos­tava lähtö­kohta. Henki­löissä huomio kiin­nit­tyy vaate­tuk­seen ja olemuk­seen. Mitään ei kuiten­kaan synny, jos tausta tai tilanne ei ole kunnossa. Yleensä se on minulla tiili­seinä, jotain teol­lista tai esimer­kiksi rappuset.

– En suun­nit­tele etukä­teen, vaan se kaikki tapah­tuu siinä hetkessä. Taltioin ihmi­siä, tapah­tu­mia, elämää ja ympä­ris­töjä ilman pyrki­mystä ohjata asioita tai kytkeä tilan­tei­siin muita vies­tejä kuin näen niiden itses­sään sisältävän.

ÄÄRETÖN MUODONMUUTOS

Kallion kaduilta ja baareista Virta on laajen­ta­nut reper­tu­aa­ri­aan bändien kuvaamiseen.

– Tilan­teet ennen keik­kaa ovat haus­kasti aivan erilai­sia kuin lavalla. Siellä ne tyypit syövät taka­huo­neessa ruis­pa­loja Edam-juus­tolla, ryys­tä­vät haaleaa kahvia muovi­mu­keista ja jännit­tä­vät lähes poik­keuk­setta aivan saata­nasti. Sitten ne vään­tä­vät sen katkai­si­jan, että ollaan rokka­reita. Unoh­ta­vat kaiken muun ja painu­vat lavalle. Niitä ei tunnista enää samoiksi ihmi­siksi, mikä on minusta hienoa. Se meta­mor­foosi (muodon­muu­tos) on ihan ääretön.

Bändien kanssa toimies­saan Virta tekee itses­tään osal­lis­tu­malla huomaamattoman.

– Menen keik­ka­pai­koille useita tunteja ennen tilai­suuk­sien alkua. Pyörin siellä kame­ran kanssa, otan kuvia, jutte­len soit­ta­jien kanssa ja raken­nan luot­ta­musta. Sitten ne eivät enää notee­raa minua, kun ovat jo tottu­neet siihen touhua­mi­seen. Kuvista tulee hyviä, kun niitä voi ottaa rauhassa kenen­kään huomaamatta.

KAUNIS MUSTAVALKOINEN

Virta on kehit­tä­nyt tunnis­tet­ta­van musta­val­koi­sen tyylinsä.

– Musta­val­koi­nen on kaunista. Se on ajatonta. Jyrk­kyys ja harmaan sävyt ovat viehät­tä­viä. Kuvani eivät kuiten­kaan ole aivan musta­val­koi­sia. Sitä ei silmällä ehkä huomaa. Niissä on pieni sävy mukana, joka vähän tait­taa niitä juttuja siellä. Toisaalta vaikka musta­val­koi­nen hallit­see tuotan­toani, teen jonkin verran myös värikuvia.

Virran työjuhta on Canon EOS 5D Mark II ‑järjes­tel­mä­ka­mera, jonka kanssa hän käyt­tää useim­mi­ten 50 milli­met­rin kiin­teää objek­tii­via tai 17–40 milli­met­rin laaja­kul­maa. Kuvansa hän käsit­te­lee ilmaisohjelmilla.

– Kun olen valin­nut julkais­ta­vaksi kelpaa­van kuvan, rajaan sen, säädän satu­raa­tion ja terä­vyy­den. Jos tuntuu siltä, käytän jotain filt­te­riä, mutta ikinä en lisää kuviin tai poista niistä mitään.

KIRJOIHIN JA KANSIIN

Virta on tähän mennessä järjes­tä­nyt kymmen­kunta valo­ku­va­näyt­te­lyä. Yhden Kuopiossa ja loput Kalliossa, yhden yhdessä Nanna Suden kanssa ja muut omaan lukuun. Virran otta­mia kuvia on esimer­kiksi pääty­nyt levyn­kan­siin, Helsin­gin kaupun­gin­museon digi­toi­tuun arkis­toon, ja niitä on käytetty Sanoma Media Finlan­din kampan­jassa sekä Toimit­ta­jat ilman rajoja, Suomi ry:n julkai­se­massa teok­sessa Muutos. Sata kuvaa sanan­va­pau­den puolesta.

– Näyt­te­ly­jen kanssa olen itse ollut aktii­vi­nen ja vienyt asioita eteen­päin, mutta muualla julkais­tuista otok­sista on ensin otettu minuun yhteyttä, että saimme vihjeen kuvis­tasi, voisiko niitä käyttää?

– Ne ovat muka­via vies­tejä, kun havait­see tulleensa huoma­tuksi, mutta tuo Sata kuvaa sanan­va­pau­den puolesta olikin sitten jo hämmen­tävä tapaus. Sata kuvaa­jaa ja sata kuvaa. Otta­mani kuva on siellä esimer­kiksi Meeri Kouta­nie­men, Hannes Heiku­ran, Caj Breme­rin ja Signe Bran­de­rin töiden kanssa samoissa kansissa. Tunsi jääneensä historiaan.

Virran seuraava valo­ku­va­näyt­tely pide­tään Helsin­gin Kalliossa Port­ha­nin­ka­dulla sijait­se­vassa Majava Baarissa. Bändi­ku­vista koos­tuva näyt­tely avau­tuu maalis­kuun puoli­vä­lissä. Kuvat Virta oli juttua tehtäessä jo valin­nut, mutta näyt­te­ly­ve­dos­ten valmis­ta­mi­nen oli vielä edessä.

– Kuvaa­mi­nen on henki­reikä. Asia ja koko­nai­suus, johon voin uppou­tua. Toisaalta on se uppou­tu­mi­nen joskus kovin koko­nais­val­tais­ta­kin. Jos kännykkä on jäänyt päälle ja joku soit­taa juuri kuvaus­sau­maan, saatan närkäs­tyä, että miksi mulle soit­te­let, haloo, pala­taan myöhem­min asiaan.

Katso lisää Kimmo Virran valo­ku­via: www.instagram.com/kimmovirta

Virran kuvia voi käydä katso­massa myös Majava Baarissa, Port­ha­nin­katu 9, Helsinki. Näyt­tely avau­tuu toden­nä­köi­sesti 23.3.

KIMMO VIRTA

Helsinki
Offset-painaja
Pääluottamusmies
Edita Prima Oy
Helsinki

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT KIMMO VIRTA
KUVA KIMMO VIRRASTA ISABEL DE LA CORTE