Taistelu nollatuntisopimuksia vastaan jatkuu

teollisuusliitto

Tavoite niin sanottujen nollatuntisopimusten kieltämiseksi otti takapakkia, kun maan hallitus päätti laatia lain, jolla nollatuntisopimukset vakiinnutetaan osaksi suomalaista työlainsäädäntöä.

Niin sanottu nollatuntisopimus on työsopimus, jossa työajaksi on määritelty 0–40 tuntia. Samanlaisia ovat myös kaikki sen kaltaiset sopimukset, joissa työntekijä on ”tarvittaessa töihin kutsuttava”. Nollatuntisopimukset ovat johtaneet työntekijöiden oikeuksien laajaan polkemiseen.

Hallituksen esityksessä (”Hallituksen esitys eduskunnalle vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän asemaa parantavaksi lainsäädännöksi”) ehdotetaan muutettaviksi työsopimuslakia, työaikalakia, työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia sekä työttömyysturvalakia.

Lait on tarkoitettu astumaan voimaan jo kesäkuussa.

Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että ”ehdotetuilla laeilla pyritään parantamaan vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden asemaa ja varmistamaan työsuhdeturvaa koskevien säännösten tehokas toteutuminen heidän osaltaan”.

Vaihtelevaa työaikaa koskevalla ehdolla lakiesityksessä tarkoitetaan ”työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työnantajan tarjoaman työn perusteella työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä taikka työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa”.

Työelämässä tällaisia sopimuksia kutsutaan usein nollatuntisopimuksiksi ja työntekijöitä tarvittaessa työhön kutsuttaviksi työntekijöiksi.

TYÖNANTAJALLE LISÄVELVOITTEITA

Lakiesityksessä vaihtelevan työajan sopimusten käyttöalaa rajoitetaan vain tilanteisiin, joissa työnantajalla on vaihteleva työvoimatarve. Lisäksi työnantajan olisi vaihtelevan työajan sopimuksia käyttäessään annettava työntekijälle selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta.

Työntekijän oikeus sairausajan palkkaan ja irtisanomisajan palkkaan varmistettaisiin siten, ettei työnantaja pystyisi yksipuolisin työnjohtotoimin vaikuttamaan niiden määrään.

Vaihtelevaa työaikaa noudattavalle työntekijälle tulisi työvuoroluetteloa laadittaessa varata tilaisuus ilmoittaa, missä määrin ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan, jos työnantaja haluaisi tarjota hänelle työtä vähimmäistyöajan ylittävän määrän.

Lisäksi vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä ei voisi jatkossa antaa kestoltaan rajoittamatonta lisätyösuostumusta.

Työttömyysturvalain työstä eroamista ja työstä kieltäytymistä koskevissa säännöksissä otettaisiin tietyin edellytyksin huomioon tilanteet, joissa työtä ei ole ollut tarjolla tai joissa työstä maksettava palkka jää pieneksi.

83 000 PALKANSAAJAA

Lakiesityksen perusteluissa huomautetaan, että nollatuntisopimukset ja muut vaihtelevan työajan järjestelyt eivät itse asiassa ole uusi ilmiö. Esityksen mukaan erilaisia työnantajan työvoimatarpeeseen liittyviä sopimuksia on ollut ennenkin. Näissä sopimuksissa on saatettu sopia esimerkiksi urakkapalkkauksesta.

Lakiesityksessä kuitenkin myönnetään, että vaihtelevan työajan sopimuksia esiintyy nykyisin myös sellaisessa työssä, jossa aiemmin käytettiin kiinteän työajan sopimuksia.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 83 000 palkansaajalla oli vuonna 2014 nollatuntisopimus. Tämä vastaa neljää prosenttia kaikista palkansaajista.

Hallituksen esitys vaikuttaa laajasti työlainsäädäntöön

Eduskunta on heti kevätistuntokautensa alkajaisiksi aloittanut uuden lain käsittelyn, joka laillistaa nollatuntisopimukset. SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto on pettynyt tilanteeseen.

– On todella tylsää, että tämä etenee näin. Hallituksen tarkoituksena oli tehdä pelisäännöt nollatuntisopimuksille, Lehto sanoo.

Kyynisesti voi tosin sanoa, että nollatuntisopimusten hyväksyminen lainsäädännössä on pelisääntö sekin.

– Eihän tässä mitään pelisääntöjä sen kummemmin ole luotu, ellei pelisäännöiksi lasketa sitä, että lainsäätäjä tuo lainsäädäntöön nollatuntisopimukset, Lehto toteaa.

Eduskuntakäsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä nollatuntisopimuksia kutsutaan vaihtelevan työajan sopimuksiksi.

– Aikaisemmin meillä ei ollut mitään tällaista laissa, mutta nyt esityksessä nimenomaan sanotaan, että voidaan tehdä tällaisia vaihtelevan työajan sopimuksia eli nollatuntisopimuksia.

Työministeri Jari Lindström (sin.) joutui vastaamaan samaan kritiikkiin eduskunnassa, kun lakiuudistus oli lähetekeskustelussa helmikuun alussa.

– Tämä ei ole täydellinen, mutta ensimmäistä kertaa tänne on luotu pelisäännöt, Lindström vastasi opposition vastalauseisiin.

Oppositio luonnehti uudistusta ”hipsinnäksi”.

– En pitäisi tätä minään hipsintänä, vaan kyllä tämä on aimo harppaus, Lindström puolustautui.

SAADAANKO EU:STA APUA?

Nollatuntisopimusten kielto on ollut myös Euroopan komission agendalla. Mikäli asiasta säädettäisiin EU-tason lailla, se velvoittaisi Suomenkin lainsäätäjiä.

Myös EU-tasolla taistelu nollatuntisopimuksia vastaan on törmännyt seinään.

– Komissiolla oli alun perin ajatus, että nämä nollatuntisopimukset kielletään. Tämä ajatus on poistunut nyt kokonaan sen esityksistä. Eli siitä on EU-tasolla luovuttu, eikä sieltä ole tulossa mitään parannusta tähän tilanteeseen, Anu-Tuija Lehto toteaa.

– En tiedä, miksi nollatuntisopimukset poistuivat EU-tason esityksistä. Olisihan se ollut mullistavaa, jos työaika ei voisi olla työsopimuksessa nolla tuntia.

KOLMIKANNALLA PYYHITTIIN PÖYTÄÄ

Nollatuntisopimuksia koskeva lainsäädäntö kuvastaa Lehdon mukaan hyvin nykyhallituksen toimintatapaa. Asiat valmistellaan kolmikannassa eli yhteistyössä ministeriöiden sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa. Lopputuloksen sanelee hallitus.

Kaava on toistunut useassa työelämää koskevassa lainsäädäntöhankkeessa tällä hallituskaudella.

– Työministeriö tätä valmisteli. Meillä oli kolmikantainen työryhmä valmistelemassa esitystä, mutta työmarkkinajärjestöjä ei kuultu. Kaikki osapuolet jättivät työryhmän mietintöön eriävän mielipiteensä. Työnantajajärjestötkin olivat eri mieltä, tosin eri syistä kuin palkansaajajärjestöt. Mikään muu kuin ministeriö ei tästä esityksestä pitänyt, Lehto kertoo.

Jo aiemmin pöytää oli pyyhitty kansalaisaloitteella. Eduskunta kaatoi nollatuntisopimusten kieltämiseen pyrkineen kansalaisaloitteen viime vuoden maaliskuussa. Aloite kaatui äänin 114–42.

”TYÖMME EI VALUNUT HUKKAAN”

Kaatumisesta huolimatta kansalaisaloitteen ansiona pidettiin sitä, että eduskunta tunnusti nollatuntisopimusten ongelmat. Käsittelyn yhteydessä hallitus kertoi, että se aikoo luoda nollatuntisopimuksille pelisäännöt, ja aloitti nyt eduskuntakäsittelyssä olevan lain valmistelun.

Kansalaisaloitteen perustaneen Operaatio Vakiduuni -kampanjan (OVD) takana oli alkujaan Metalliliiton nuoret, mutta sen taakse ryhmittyi suuri joukko muitakin ammattiliittoja. Liitot ja kampanjan aktiivit jalkautuivat eri tapahtumiin ja kaduille keräämään nimikirjoituksia aloitteeseen.

Aloite tehtiin iisalmelaisen ay-aktiivin Mika Kolehmaisen nimissä.

– Keräsimme kansalaisaloitteeseen yli 60 000 nimeä. Kun olin kansalaisaloitteen laatijana tapaamassa työministeri Jari Lindströmiä, hän lupasi tehdä nollatuntisopimusasiaan parannuksen. Nyt tuli sitten lailla vahvistus, että nämä sallitaan jatkossakin, Kolehmainen sanoo.

Kansalaisaloite ei Kolehmaisen mielestä ollut turha, vaikka hallitus löi märän rätin aloitteen laatijan naamaan.

– Ei työmme hukkaan ole mennyt. Epäkohta on tullut hyvin yleiseen tietoon, Kolehmainen pohtii.

TÄHTÄIN SEURAAVIIN VAALEIHIN

Teollisuusliiton järjestämisvastaava ja OVD-kampanjan tiedotusvastaava Aslak Haarahiltunen näkee eduskuntakäsittelyssä olevassa lakiuudistuksessa jotain hyvääkin. Se tuo äänestäjille selvästi esille, kuinka iso merkitys hallituspohjalla on työelämälainsäädännölle ja palkansaajaa lähellä olevien asioiden käsittelylle.

– Nyt kun kolmikanta on laitettu romukoppaan, niin näyttää siltä, että poliittiset suhdanteet vaikuttavat entistä enemmän työelämäasioihin, Haarahiltunen toteaa.

Tähtäin on Haarahiltusen mukaan asetettava seuraaviin eduskuntavaaleihin.

– Kyllä tätä asiaa täytyy pitää esillä ja ”liekki päällä”. Tulevissa eduskuntavaaleissa täytyy haastaa kaikki tulevat kansanedustajat tämän ympärillä.

UUDET RAAMIT KESKUSTELULLE

Haarahiltunen muistuttaa, että nollatuntisopimuksista ei julkisuudessa tai politiikassa keskusteltu ennen niiden kieltämiseksi tehtyä kansalaisaloitetta.

– Asiahan ei ollut tapetilla ennen tätä kampanjaa. Kaikkiahan yllätti tämän ongelman laajuus.

Hänen mielestään voi olla hyväkin asia, että lainsäädännössä määritellään uusi työn teettämisen kategoria eli nollatuntisopimukset sen sijaan, että ne ovat vain yleinen maan tapa.

– En pidä haitallisena sitä, että ilmiö tunnustetaan lainsäädännössä. Ilmiö saa nyt raamit, vaikka taustalla näkyy tämän hallituksen ideologia.

Haarahiltusen mielestä lakiesityksessä näkyy selvästi myös nykyhallituksen toimintatavat.

– Kyllähän tämä kokonaisuus osoittaa jälleen kerran nykyhallituksen suhtautumisen palkansaajaväkeen. Työelämälait säädetään sen mukaisesti, miten ne palvelevat elinkeinoelämää. Niitä ei enää ajatella työntekijää suojaavina.

TEKSTI ALEKSI VIENONEN
KUVITUS TUOMAS IKONEN