VIERAILIJA: Minna Huotilainen: Siinä näkijä missä tekijä

teollisuusliitto

He, jotka ovat olleet työelämässä jo 1990-luvulla, muistavat kuinka työ oli silloin erilaista. Samaa sorvia tai stanssauskonetta saatettiin käyttää kymmeniä vuosia. Nykyään työvälineet vaihtuvat useammin, niihin tulee jatkuvasti päivityksiä, ohjeet saattavat olla vain englanniksi ja työntekijä joutuu soveltamaan puutteellisia ohjeita itse.

Monilla aloilla tuotteet ovat yksilöllisiä ja esimerkiksi autoja räätälöidään tilausten mukaan. Se vaatii työntekijältä aiempaa enemmän osaamista. Sellaista työntekijää, jolla on vuosikymmenien kokemus työelämästä, voi pitää työssäoppimisen mestarina. Hän on oppinut niin monenlaista – tietokoneiden käyttöä, tehtävästä toiseen siirtymistä ja uudenlaisia työolosuhteita – että hattu päästä.

Myös palautumisen tarve on muuttunut. Ennen työstä palautui lepäilemällä iltaisin ja rentoutumalla viikonloppuisin vaikka mökillä. Nyt työ on vaativampaa, ja palautumista on pakko miettiä. Vuorotyössä ja stressaavassa työssä uni on vaarassa. Aivoille huono nukkuminen on katastrofi: muisti pätkii, mieliala on synkkä tai ärtynyt, ja aivot vanhenevat nopeammin.

Työ ei saa estää kunnollista nukkumista. Vaikka uniaika on vapaa-aikaamme, työterveyshuollon apu ulottuu yöhönkin, jos työ häiritsee unta. Unen hoito on nykyään paljon muuta kuin nukahtamislääkkeitä. Aikuisten unikoulussa opetellaan luomu-unen alkeet ja tehdään muutoksia työpäiviinkin, jos tarpeen.

Palautumisen osalta myös liikunta on tärkeää. Vaikka tekee fyysistä työtä, parasta palautumista ei ole liikkumattomuus, vaan monipuolinen hyötyliikunta ja urheilu. Yksi rentoutuu koiran kanssa pitkällä kävelylenkillä tai marjametsällä, toinen kaveriporukan kesken hikisessä sählymatsissa. Kaikki liikunnallinen toiminta pihan haravoinnista halonhakkuuseen auttaa palauttamaan aivot ja kehon stressaavasta työstä. Myös kevyttä liikkumista tarvitaan, pelkkä urheilu ei ole ainut avain.

Pohdimme Katri Saarikiven kanssa kirjassamme Aivot työssä suomalaisen työelämän kehittämistä. Käytetäänkö työntekijöiden aivopotentiaalia ja osaamista hyödyksi? Turhasta säheltämisestä on päästävä pois, ja työntekijöiden on saatava työskennellä rauhassa, huolella ja ammattiylpeydellä.

Kuka on se näkijä, joka saa parhaat oivallukset työprosessien, työn järjestelyiden ja työvälineiden kehittämiseksi? Hannu Salaman sanoin ”Siinä näkijä missä tekijä”. Työn ääressä työn tekijä saa parhaat oivallukset, eikä sellaisia ideoita saada johtoportaassa. Paperiteollisuudesta on esimerkkejä, kuinka työntekijän ehdottama muutos on keventänyt työtä, nostanut tuotteen laatua ja pienentänyt materiaalihukkaa.

Kuinka tällaisia oivalluksia syntyy ja otetaan käyttöön? Aivoja ei voi pakottaa, vaan resepti on yksinkertainen. Työtään saa tehdä rauhassa, ilman turhaa kiireen tuntua tai kyttäystä. Ideat lausutaan julki, ja esimiestasolla ne otetaan vakavasti. Kokeillaan ja testataan, toimisiko uusi idea.

Suomalainen työntekijä on ammattitaitoinen ja osaa myös kehittää työtään. Tämä on vahvuutemme. Pidetään aivoistamme, työkunnostamme ja hyvästä ilmapiiristä huolta yhdessä. Otetaan jokaisen ideat kokeiltavaksi. Työtä kehittämällä saadaan parempia tuotteita, työn tekemisen tapoja ja tuottavuutta. Kyllä niillä pärjää kilpailussa kenen kanssa tahansa.

MINNA HUOTILAINEN
Kirjoittaja on tutkija ja kognitiotieteen dosentti Helsingin yliopistossa. Hän sai vuoden 2017 J. V. Snellman -tiedonjulkistamispalkinnon aivotutkimuksen tunnetuksi tekemisestä.